Tuli kauhia loppubuusti tän kanssa :D Ja siitä tuli... pitkä. Hyviä lukuhetkiä! x)


TEEN MADNESS
Yhdeksäs luku

Perjantaiaamuna koululla Naruto käveli sisälle rakennukseen kuten aina, kunnes yhtäkkiä muisti missionsa. ‘Ai niin’, oli hänen ajatuksensa, ennen kuin hän lähti metsästämään tuttujaan. ‘Kuka tahansa. Kutsun kaikki tutut ja kaimat ja kuomat jotka vaan näen.’
      
Poika nousi portaat ylös kerrokseen, jossa hänen tuntinsa oli. Siellä hän näki ensimmäisenä Sakuran istumassa jonkun hänelle tuntemattoman pojan seurassa.
      
“Sakura!”
      
Tyttö kääntyi katsomaan sivulleen ja näki blondin pojan juoksi hänen luokseen. “Naruto, ohayou. Olen äimistynyt että olet ajoissa”, hän sanoi ja kääntyi sitten vilkuttelemaan toiselle kaverilleen, joka poistui nyt kaksikon seurasta. “Moikka Lee, nähdään välkällä!”
      
“Lee?” nuorempi teini jäi ihmettelemään ja istui sitten käytävän pöydän ääreen tytön seuraksi. “Kuka hän oli?”
      
“Tuttu. Emme tunne kovin hyvin, mutta hän on kyllä hyvin outo. Oliko sinulla jotain?”
      
Naruto tuijotti vihreän trikoopuvun peittämää selkää, joka katosi nyt jonnekin seinän taakse. “Aa, joo. Olisitko mahdollisesti kiinnostunut peli-illasta? Tai siis -yöstä.”
      
Sakura napitti blondia kummastuneena. “Mistä lähtien sinä olet järkännyt peli-iltoja?”
      
“Äh, en minä niitä järkkää vaan Sasuke, minä vaan sain kunnian kutsua sinne lisää ihmisiä. Minä ja Haku menemme, tuletkos sinä?”
      
Pinkkihiuksinen mietti. ‘Sasuke…’ “Puhutaanko me nyt samasta Sasukesta?”
      
“Riippuu kenestä sinä puhut. Uchiha Sasuke.”
      
“No niin arvelinkin. Voin minä tulla, mutta en takaa jäänkö yöksi.”
      
Blondi hymyili tytölle. “Sovittu. Nähdään tänään seitsemältä keskustassa. Tiedätkö paikan nimeltä Itachi’s café?”
      
“Öö… Tiedän missä se on, mutta en ole käynyt sisällä. Mitä siitä?”
      
“Nähdään sen edessä. Siitä kävelee ehkä vartin.”
      
“Okei”, tyttö myöntyi ja hymyili nyt itsekin.
      
Heidän takaansa kuului askelia ja pian Kiba ilmestyi kolmanneksi osapuoleksi heidän joukkioonsa. “Olenkohan koskaan nähnyt sinun hymyilevän?” hän ihmetteli ääneen ja sai siten Naruton latistamaan katseensa takaisin siihen mitä se normaalisti oli.
      
“Voin sanoa ettei sinun ainakaan tarvitse nähdä minun tekevän niin enää toiste”, blondi töksäytti, kunnes muisti jälleen mitä hänen pitikään sanoa. “Eh, Kiba?”
      
Toinen poika istui nyt myös pöydän ääreen. Kello oli vasta varttia vaille yhdeksän ja heidän tuntinsa alkaisivat tasalta, joten heillä oli hyvin aikaa. “Mitä?”
      
“Et kyllä tunne häntä, mutta yksi tuttuni järjestää peli-illan.”
      
Kiba tuijotti toiseen laiskasti. “Jahas. Ja miten tämä koskee minua?”
      
Vaaleampi poika kohautti harteitaan. “Yritän saada mahdollisimman ison lössin mukaan, jotta illasta varmasti tulee ikimuistoinen. Ajattelin että ehkä saattaisit olla kiinnostunut.”
      
Kiba jäi hetkeksi pohtimaan asiaa. “Viinaa?”
      
“Mahdollisesti.”
      
“No okei, voin tulla. Missä ja milloin?”
      
“Tänä iltana Uchihoilla. Kerätään jengi Itachi’s cafén eteen seitsemältä. Tiedät paikan?”
      
Kiba nyökkäsi ja Naruto kääntyi sitten takaisin Sakuran puoleen. “Jos näet Inoa, voit kysyä hänetkin mukaan. Ja muitakin kavereitasi - samoin sinulle Kiba.”

-----------------------------------------

“Mattaku…”
      
Shikamaru sulki etuoven edessään ja käveli takaisin sisälle yllään pelkkä aamutakki. Hän oli ottanut koko loppuviikon vapaaksi töistä, sillä ei ollut tuntenut kutsumusta takaisin liukuhihnalle keskiviikkoisen vapaapäivänsä jälkeen, minkä Kiba oli hänelle sekoilullaan järjestänyt. ‘Kibasta tulikin mieleeni…’
      
Poika käveli nyt omaan huoneeseensa ja tarttui puhelimeensa rämähtäen sitten sängylleen makaamaan. Hän mietti ensin vähän aikaa jotain ja soitti sitten eräälle tietylle pojalle, joka oli hankaloittanut hänen elämäänsä tekosillaan viime aikoina. Poika pisti puhelimensa kaiuttimelle kun ei jaksanut pidellä sitä korvallaan ja alkoi sitten sen sijaan sitoa kiinni hiuksiaan, jotka olivat kuivauksen jäljiltä yhä auki.
      
Yhtäkkiä puhelimen piippaus loppui ja sieltä kuului hetken ajan pelkkää rahinaa, kunnes tuttu pojan ääni sanoi tylyn tervehdyksensä. “Mitä nyt?”
      
Shikamaru tuhahti huvittuneesti, unohtaen sitten hiustensa sitomisen, jolloin ne valahtivat takaisin harteille. “‘Mitä nyt’ sinä kysyt? No sitä nyt, että sain juuri odottamattomia vieraita, joilla saattaisi ehkä olla jotain tekemistä sinun kanssasi.”  
      
“Häh?” Kiban typertynyt ääni kuului luurista, joka makasi nyt sängyllä Shikamarun pään vierellä tämän loikoillessa pehmeällä patjallaan.
      
Nuori mies haukotteli ennen kuin puhui. “Pari poliisia vain tuli kyselemään jotain autostani ja syyttivät minua liikenteen vaarantamisesta ja ylinopeudesta. Niin ja myös virkavallalta pakenemiselta. Mutta et kai sinä siitä mitään tiedä”, Shikamaru vastasi piikitellen.
      
“Mitä?! Mistä he tiesivät tulla kysymään sinulta?”
      
“Et ole sattunut huomaamaan että autossani on rekisterikilpi?”
      
“A-ah, niinpä tietysti. Mitä sanoit heille?” Kiba sanoi vähän nolostellen kun ei ollut tajunnut ilmiselvää asiaa, vaikka muuten aina pullistelikin omalla älykkyydellään.
      
“Että joku muu ajoi autoani ja löysin avaimen seuraavana päivänä kun minulle soitettiin löytötavaratoimistolta. Tosin vielä senkin jälkeen he puhalluttivat minut.”
      
Poika langan päässä yskäisi. “Heh-eheh…eh… Sori jos jouduit pulaan.”
      
Shikamaru kääntyi kyljelleen sängyllään ja siirsi puhelimensa uuteen kohtaan niin että se oli taas mahdollisimman lähellä hänen päätään. “En kuuntele anteeksipyyntöjäsi, koska en koskaan anna anteeksi kun kyse on autostani.”
      
“Eh, anteeksi…”
      
“Mattaku…”
      
He olivat hetken hiljaa, kuitenkaan vielä lopettamatta puhelua. Shikamaru makasi sängyllään yhä samassa asennossa kuin aiemminkin, ja Kiba teki jotain aivan muuta omassa päässään linjaa.
      
“Hei muuten, Shikamaru”, Kiba sanoi yhtäkkiä, herättäen toisen pojan joka oli jo alkanut nähdä omia valveuniaan.
      
“Mitä, vieläkö sinä olet siellä?”
      
Kiba asetteli sanojaan tovin. “Niin, kun tänään järkätään yhdet bileet, jonne aika paljon tuttuja on tulossa. Tapaamme seitsemältä Itachi’s cafén edessä. Sinäkin voit tulla.”
      
“Tekemään niin kun esim. mitä?” Shikamaru kysyi haukotellen äänekkäästi.
      
“Pelaamaan, juomaan ja pitämään hauskaa. Myös joitain tyttöjä tulee…”
      
“……”
      
“Tuletko vai et?” Kiba kuunteli hiljaisuutta, mutta kuuli sitten taas haukotuksen.
      
“……” Taas hetken hiljaisuus, kunnes poika haukotteli jo kolmannen kerran. “En jaksa.”
      
“Tsh, turjake.”

-------------------------------------------

Ilta lähestyi ja Naruto mietti vielä viimeisiä asioita mitä tarvitsisi mukaansa tulevan yön varalle. Hänellä oli mukanaan pieni laukku jonne oli survonut kaiken tarvitsemansa - hammasharjan, yöpuvun ja sen sellaista. Hän ei itse asiassa ollut itsekään aivan tietoinen ketkä kaikki tarkalleen ottaen olivat edes tulossa, sillä ei ollut ehtinyt pyytää kaikkia ja olikin usuttanut muita ystäviään kyselemään hänen puolestaan.
      
Matkalla kahvilalle poika uppoutui jälleen mietteisiinsä. Vaikka alun perin idea viettää yötä Uchihoilla - missä merkeissä sitten ikinä hyvänsä - oli kuulostanut ehkä maailman huonoimmalta, oli blondi nyt kuitenkin pikku hiljaa alkanut lämmetä ajatukselle. ‘Pidän kyllä huolen etteivät he unohda tätä koskaan.’
      
Itachi’s cafén edessä, johon Naruto oli nyt näköetäisyydellä, seisoivat Haku ja Sakura. Kello oli jo joitain minuutteja yli seitsemän, joten blondi poika melkein pettyi nähdessään vain heidät kaksi.
      
“Missä kaikki muut ovat? Kiba? Ino?” Naruto kysyi päästyään kahden ystävänsä luokse.
      
Sakura katseli ympärilleen yrittäen etsiä jotakuta katseellaan. “Ino ainakin sanoi tulevansa ja oli itse asiassa illasta hyvinkin innoissaan, joten en usko että hän peruu tulonsa. Odotetaan hetki.”
      
Naruto nyökkäsi, jolloin Haku yhtäkkiä valpastui ja osoitti jonnekin toisen pojan taakse. “Katsokaa.”
      
Kaksi muuta teiniä kääntyivät ympäri ja näkivät tien päässä kaksi henkilöä, joista tunnistivat toisen Kibaksi.
      
“Kuka tuo toinen on?” Sakura kummasteli katse lähestyvässä pojassa, mutta muut vain ravistelivat päitään.
      
Kun Kiba ystävänsä kanssa saapui viimein kolmikon luokse, hän jäi hetkeksi silmäilemään muita jotka tuijottivat vieraaseen tulijaan hänen vierellään. Pojalta meni hetki ennen kuin hän tajusi esitellä ystävänsä. “Aa, sori. Tässä on Hinata.”
      
Sakura tuijotti Kibaan edessään nyt erittäin äimistyneenä. “Hinata?” hän sanoi, tajuten sitten että oli vahingossa ihmetellyt ääneen. “Joo, heh, hauska tavata sinut viimein, Hinata. Olen Sakura, ja tässä ovat ystäväni Haku ja Naruto”, tyttö esitteli itsensä ja samalla kaksi muuta. “Kiba on puhunut sinusta paljon”, pinkki tyttö sanoi maanitellen ja vilkaisi sitten hymyillen Kibaan, jonka kasvoille nousi syvä puna.
      
“Sakura!” poika Hinatan vierellä sihahti nuoremmalle tytölle, saaden Hinatan naurahtamaan ja peittämään suunsa hihallaan.
      
Samaan aikaan viiden teinin joukkoon liittyi vielä yksi henkilö. Kaikki tuijottivat saapujaa yllätyksestä pyörein silmin.
      
“Shikamaru!” kaikki Hinataa ja Narutoa lukuun ottamatta huudahtivat, jolloin vanhin pojista rapsutti niskaansa.
      
“Sinä tulit?” Kiba ihmetteli toisen saapumista. “Mutta sinähän sanoit, että---”
      
“Tiedän mitä sanoin, mutta setäni tuli kyläilemään enkä kestänyt olla kotona.”
      
Haku laski ihmisiä ympärillään. Nyt koolla olivat siis Naruto, Sakura, Kiba, Hinata, Shikamaru sekä hän itse, mutta ainakin yksi kasvo uupui joukosta yhä.
      
“Sakura?” Haku kutsui tyttöä saadakseen hänen huomionsa. “Soittaisitko Inolle? Jos hän ei aio tulla, lähdemme.”
      
Tyttö tummanpunaisessa poolopaidassa nyökkäsi ja otti sitten esille puhelimensa ja painoi paria nappia. Kaikki loput viisi ihmistä odottivat hiljaa, kun tyttö puhui puheluaan. Aluksi hän selitti jotain Sasukesta ja tulevasta peli-illasta, mutta loppujen lopuksi aihe karkasi ja puhelu kesti joitain minuutteja.
      
Ja kun Sakura lopulta laski luurin korvaltaan, kaikki katsoivat häneen uteliaina. ”No?”
      
“Mitä?”
    
“Niin että tuleeko hän?”
      
Tyttö löi itseään otsaan kämmenellään. “Ai perhana, unohdin kysyä.” Kaikki huokasivat ja jäivät sitten odottamaan kun tyttö soitti ystävälleen uudelleen. Tällä kertaa puhelu ei kestänyt varmaan minuuttiakaan kun Sakura jo laski puhelimen alas ja painoi punaista luuria.
      
“Hän tulee kohta.”
      
Naruto luimisteli toista. “Mitä tyttöjen ‘kohta’ tarkalleen ottaen meinaa?”
      
“Viittä minuuttia.”
      
Kaikki huokasivat ja nojailivat kuka minnekin - Sakura ja Haku kahvilan seinään, Shikamaru jonkun satunnaisen kadun varteen pysäköidyn auton konepeltiin, Kiba katulyhtyyn ja Hinata Kibaan. Naruto puolestaan oli käynyt istualleen maahan. Koko kuusikko oli nyt hiljaa. Sakura silmäili pariskuntaa lyhtypylvään luona. ‘Hän ei ole ollenkaan sellainen kuin kuvittelin…’ tyttö ajatteli katsoen nyt pelkästään Hinataan, joka räpläsi parhaillaan Kiban takin helmaa. ‘…hän on parempi kuin kuvittelin.’
      
Kiba oli kivettynyt paikoilleen tytön kosketuksessa. Hän tunsi miten hänen takkinsa lieve liikkui Hinatan sormissa ja lämmön, joka huokui tytöstä. Toki Kiba oli ennenkin ollut näin lähellä tyttöä, mutta ei koskaan ollut tuntenut mitään sellaista mitä tunsi Hinatan seurassa. ‘Tulen hulluksi…’ poika voivotteli itselleen mielessään ja toivoi että Ino saapuisi mahdollisimman pian.
      
“Sakura! Naruto! Kaikki!!” kuului yhtäkkiä tytön ääni kauempaa. Kaikki käänsivät päänsä salamannopeasti äänen suuntaan ja näkivät Inon. Hänen takanaan kulki myös toinen henkilö, joka jakoi ajatuksia kuusikossa. Naruto tuijotti pitempään osapuoleen tylsänä, Haku ilmeettömänä ja Sakura ällistyneenä, näyttäen kuin hänen leukansa tippuisi pian pois sijoiltaan.
      
Blondi tyttö saapui nyt ystävänsä kanssa tylsistyneen joukkion keskelle. Sakura tuijotti toiseen edelleen. “Onko tämä nyt sitten siis…?”
      
Ino nyökkäsi hymyillen onnellisesti silmät ummessa. “Sai, tässä näin ovat ystäväni. Öh, Sakura, Haku, Naruto, Kiba… Shikamaru ja…? Umm”, pitkähiuksinen tyttö jäi miettimään. “Olemmeko tavanneet?”
      
Hinata irrotti nyt otteensa Kiban takista. “Emme, o-olen Hinata.”
      
Tytöt kättelivät nopeasti jonka jälkeen Ino kääntyi takaisin poikaystävänsä puoleen. Sakuran katse oli yhä kiinteästi Saissa. ‘Hänkään ei ole ollenkaan sellainen kuin kuvittelin…’ pinkkihiuksinen pohti ja tajusi viimein laittaa suunsa kiinni. ‘… sillä hänkin on parempi kuin kuvittelin.’

----------------------------------------------------

Sasuke siivoili alakertaa vielä ennen vieraitten saapumista. Hän hääräsi ympäriinsä ja siirteli sohvia ja muita huonekaluja uusiin paikkoihin. Itachi seurasi toisen touhuja kummissaan syrjemmältä, nojaillen lipastoon olohuoneen suulla.
      
“Pitäisikö meidän järjestää useamminkin jotain tällaista niin saisin sinutkin siivoamaan?”
      
Sasuke kääntyi kohtaamaan toisen katseen kylmällä silmällä ja lopetti touhuamisensa. “Ei ja ei.”
      
Vanhempi mies puuskahti ja kietoi hiuksensa nutturalle, jolloin hänen pikkuveljensä ilme kylmeni entisestään.
      
“Mitä nyt?”
      
Sasuke tuhahti jotain epämääräistä ja istui alas sohvalle. “Ei ihme että hän luuli sinua naiseksi.”
      
Itachi nosti kulmaansa, kiristellen nutturaansa. “Naruto?”
      
“No kukas muu.”
      
Samassa ovikello soi. Veljekset katsoivat ensin ovelle ja sitten toisiinsa. Itachi osoitti kysyvänä eteiseen päin, jolloin Sasuke nousi ylös sohvalta. Hän käveli hitaasti ovelle, samalla kun hänen veljensä siirtyi keittiöön.
      
Avatessaan oven, ensimmäinen näky oli tuttu blondi irvistelevä poika joukon ensimmäisenä. Katsoessaan taemmas hän näki myös Hakun ja tytön jonka tunnisti Sakuraksi. Mutta yhtäkkiä oven takaa alkoi tursuta lisää ihmisiä, ja virne Naruton kasvoilla leveni.
      
Korpin silmäkulma värähti. “Mitä pilaa tämä nyt on olevinaan?” Hän yritti laskea ihmiset edessään, mutta he vaihtoivat kokoajan paikkojaan ja liikkuivat niin ettei siitä tullut yhtään mitään. “Puhuit parista tytöstä - et kymmenestä ihmisestä!” Sasuke kivahti, saatuaan ajatukset jotenkin koottua päässään.
      
“Anteeksi nyt vain mutta meitä on kyllä vain kahdeksan”, blondi sanoi kiusoitellen ja yritti astua sisään, mutta oven eteen nouseva käsi esti hänen liikkeensä.
      
“Tämä on jo liikaa”, poika eteisen puolella totesi, käyden sitten katseellaan läpi ihmismassaa edessään. “Naruto, Haku, Sakura ja Ino, voitte tulla. Muut jäävät ulos.”
      
Nimeltä kutsumattomat vieraat alkoivat heti protestoida toisen sanoille. “Naruto, sinähän sanoit että olemme tervetulleita tänne!” Kiba kivahti pojalle, joka oli jo astumassa sisälle väistyneen käden ohi. Blondi jäi nyt kuitenkin seisomaan ovensuuhun Sasuken kanssa ja katseli muihin, jotka seisoivat yhä paikoillaan tietämättä miten toimia, kunnes myös Haku ja Sakura lähtivät seuraamaan blondia sisälle.
      
Ino jäi neuvottomana seisomaan verannalle, katsoen vuoroin ovelle, vuoroin Saihin, joka näytti täysin ilmeettömältä. “Mutta entä Sai!” hän kiljaisi Sasukelle lopulta, saaden pojan huomion.
      
“Seurusteletteko te tai jotain?”
      
Ino jäi tuijottamaan vierasta poikaa tylsänä, yskäisten jolloin Sasuke tajusi katsoa tytön käteen, jota toinen poika piteli omassaan. Sasuke huokasi. “No okei… Tule sinäkin sitten. Mutta muut jäävät.”
      
“Mattaku… Ajoin tänne asti ihan turhaan…” Shikamaru valitti, jolloin korppi ovella kääntyi vielä kerran ympäri.
      
“Oletko sinä täysi-ikäinen?”
      
Shikamaru haukotteli ja nyökkäsi. Sasuke huitoi kädellään pojan suuntaan. “Okei, sinäkin voit tulla.”
      
Nyt siis vain Kiba ja Hinata jäivät seisomaan terassille. Kiba näytti hyvin kiukkuiselta, Hinata lähinnä vain nolostuneelta.
      
“Mutta entä ME?!” Kiba karjaisi äänekkäästi, saaden Sasuken kääntymään ovella VIELÄ kerran.
      
Hän mietti hetken. Ja mitä enemmän hän mietti, sitä enemmän hänen otsansa rypisti. Kuusi muuta henkeä eteisessä kurkkivat hänen olkansa takaa pihalla seisovaan kaksikkoon.
      
Sakura kosketti toista hennosti olkapäästä. “Tuota… kun hän on aika hyvä ystäväni ja he---”
      
“No HYVÄ ON! Tulkaa sitten sisälle koko konkkaronkka!”

--------------------------------------------

Itachi siirsi keittiössä salaattia suurempaan kulhoon, kunnes kuuli veljensä huutavan eteisessä jotain. Hän yritti kuunnella mitä, muttei saanut selvää. ‘Mitähän se nyt siellä raivoaa?’ mies tiskipöydän edessä pohti, mutta pudisti sitten päätään ja jatkoi salaatin laittamista. Nyt kuuluivat askeleet samoilta suunnilta kuin pieni puheensorina. Pian puhe kuitenkin voimistui ja Itachi pystyi erottamaan siitä ainakin neljä eri puhujaa. ‘Montako niitä oikein tulee?’ Vielä viides ihminen liittyi keskusteluun, ja Itachi alkoi jo tosissaan ihmetellä tilannetta. Hän jätti salaatin laittamisen kesken ja käveli eteiseen, jossa näki laumallisen ihmisiä.
      
“Jaahas?” oli hänen vaatimaton kommenttinsa vieraitten määrään. Hän laski nopeasti ihmiset edessään, joita oli kaikkiaan yhdeksän - hänet itsensä mukaan lukien siis kymmenen. “Pelkään pahoin ettei salaattini riitä…”
      
Koko joukkio eteisen suulla kääntyi katsomaan heidän seuraansa ilmestynyttä miestä. Tytöt tervehtivät häntä kohteliaasti, mutta pojat vain mumisivat tervehdykseksi tai pysyivät kokonaan vaiti.
      
“Onko tämä isosiskosi tai jotain?” Kiban katse kiersi kahden Uchihan väliä, jolloin Sasuke nyrpisti naamansa.
      
“…Veli”, hän sanoi tylysti ja siirtyi sitten ihmismassa perässään olohuoneeseen, samalla kun Itachi käveli rappuset ylös yläkertaan. Kiba nolostui vähän, mutta katsoi sitten vielä nutturapäistä miestä. ‘Olisin voinut vaikka vannoa, että hän on nainen…’
      
Koko yhdeksän ihmisen joukko seisoi nyt olohuoneen ovensuussa. Sakura hämmästeli kaikkea näkemäänsä ja oli siten ensimmäinen joka syöksyi sohvalle. Hän hyppäsi sen selkänojan yli ja kävi makaamaan siihen hymyillen leveästi. “Tämä on juuri minun tyyliseni olohuone.”
      
Nyt myös Naruto siirtyi kunnolla tilaan ja istahti Sakuran viereen, jolloin tyttö laittoi jalkansa tämän syliin. Sasuke silmäsi teinejä vähän hämillään, ja kun kaikki vieraat olivat jotenkin mahduttautuneet istumaan olohuoneeseen, hän otti itselleen jakkaran ja pyllähti siihen murjottamaan. Ihmiset hänen ympärillään alkoivat puhua joistain omista jutuistaan, jolloin poika tunti itsensä lukituksi jotenkin ulkopuolelle.
      
Hinata istui Kiban sylissä nojatuolilla. Kiba oli kietonut kätensä hänen ympärilleen takaapäin, joka sai hänen olonsa vähän helpottumaan. Hän ei ollut tottunut viettämään iltaa näin suurella porukalla tuntemattomien ihmisten asunnolla, mutta ei tuntenut itseään enää niin hermostuneeksi kuin aiemmin.
    
Yhtäkkiä hän kuitenkin tunsi miten hänen vatsansa kurisi pienesti. Poika hänen allaan taisi tuntea sen, sillä kurotti nyt kaulansa jotta kykeni kuiskaaman tytölle jotain.
      
“Onko sinulla nälkä?” hän kysyi niin hiljaa, etteivät muut kuulleet sitä. Hinata kohautti harteitaan ja hymyili.
      
“Ehkä vähän.”
      
Kiba hymyili takaisin tytölle ja nojautui sitten takaisin vasten nojatuolin selkää. Hän mietti hetken ja katsoi sitten Sasukeen, joka istui jakkaralla hänen vierellään.
      
“Hei…”
      
Korppi heräsi mietteistään kuultuaan Kiban äänen kaikkien muitten äänien joukosta. “Hm?”
    
“Puhuiko joku jostain salaatista?”
    
Sasuke katsoi ensin poikaa, sitten Hinataa. “…Keittiössä.”
      
Kiba nyökkäsi ja kohtasi sitten taas violettihiuksisen tytön katseen. “Haluatko?” Ja Hinatan nyökättyä ja noustua pois hänen päältään, he lähtivät kävelemään pois olohuoneesta aikoen etsiä tiensä keittiöön.
      
“Hei minne te menette?” Ino kysyi nopeasti kun tajusi miten kaksikko hiippaili ulos tilasta.
      
“Menemme hakemaan salaattia.”
      
Nyt kaikki kääntyivät katsomaan Sasukeen, joka tuijotti uteliaita kasvoja edessään. “Menkää vaan ottamaan niin kauan kun sitä riittää.”
      
Ihmiset sohvilta ja tuoleilta nousivat ja lähtivät toisilleen keskustellen juoksemaan keittiöön kahden muun henkilön perässä. Ainoastaan Naruto jäi olohuoneeseen Sasuken seuraksi.
      
Mustahiuksinen poika siirtyi istumaan jakkaralta nojatuoliin, silmäillen Narutoon, joka söi kynsiään sohvan nurkassa. “Etkö mene ottamaan?”
      
Blondi jätti nyt kyntensä rauhaan ja kääntyi katsomaan toiseen poikaan. “En syö mitään mihin veljesi on koskenut.”
      
Sasuke tuhahti. “Hän varmaan arvostaa päätöstäsi.”
      
He olivat hetken hiljaa. Kilinää ja naurua kuului keittiöstä, mutta pojat olohuoneessa istuivat ääneti paikoillaan. Tai niin ainakin siihen asti, kunnes Sasuke lopulta taas puhui.
      
“Miksi toit noin paljon ihmisiä?” hän kysyi, kuitenkaan katsomatta Narutoon, joka vain kohautti hartioitaan.
      
“Teki mieli.”
      
Sasuke naurahti huvittuneesti. “Olen suorastaan yllättynyt että sinulla on noinkin paljon ystäviä.”
      
“Suurin osa heistä ei itse asiassa ole ystäviäni.”
      
“Jotenkin arvasin sen.”
      
Blondi kulma nousi ja hän kääntyi katsomaan keskustelukumppaniinsa. “Häh?”
      
Korppi kohautti harteitaan. “No jaa, et vain jotenkin vaikuta sellaiselta ihmiseltä, joka tekee ystäviä kovin helposti.”
      
Ja juuri kun Naruto oli sanomassa jotain takaisin, saapuivat muut lautasineen takaisin olohuoneeseen. He istuivat suunnilleen samoille paikoille, joskin Hinata ja Kiba tunkivat nyt sylikkäin sohvalle kun Sasuke oli vienyt nojatuolin jossa he olivat aiemmin istuneet. Kaikki kahta poikaa lukuun ottamatta söivät salaattia lautasilta, kooten niitä sitten yhdeksi kasaksi pöydälle sitä mukaa kun ne tyhjenivät.
      
Naruto kävi ihmisiä katseellaan läpi. “Missä Shikamaru on?”
      
“Tupakalla”, Kiba vastasi sitten. ‘Olisin varmaan itsekin, mutta Hinata…’ poika ajatteli. Hän ei ollut aivan varma mitä tyttö ajatteli tupakoinnista, joten ei halunnut ottaa riskejä. Sen sijaan hän keskittyi katsomaan sohvapöytää edessään, jonka pienellä hyllylle oli pinottu joitain pelejä. Hän tutki niitten nimiä katseellaan.
      
“Pelataan jotain?”
      
Sakura, joka istui myös sohvalla, tutki nyt myöskin pelikoteloiden sivuja. “Videopelejä?”
      
Kaikki myöntyivät ehdotukselle, joskin muutamat tytöistä kieltäytyivät itse pelaamasta, mutta olivat kyllä vilpittömän kiinnostuneita katsomaan vierestä. Itse pelin päättämiseen meni aika paljon aikaa, mutta kun siitä viimein päästiin yhteisymmärrykseen, Sasuke kävi laittamassa Medal of Honor Frontline:n konsoliin television alla. Kaikki neljä ohjainta otettiin käyttöön ja ensimmäiset pelaajat olivat Sasuke, Kiba, Ino ja Naruto. Sasuke oli joukosta ainoa, joka oli pelannut kyseistä räiskintäpeliä aiemminkin, joten luultavasti kaikki loput kolme pelaajaa olisivat siinä tapapuolisen huonoja.
      
Kun peli alkoi, kaikki hiljentyivät seuraamaan sitä. Kiba ja Naruto oppivat sen ytimen nopeasti, mutta Ino pelasi aivan omalla tasollaan, aina välillä leikkisästi kiroten jotain. Hän ei kuitenkaan missään vaiheessa surkeaa pelaamistaan suuttunut, sillä oli erinomaisen hyvä häviäjä.
      
Shikamarun palatessa terassilta, hän katseli toisten pelaamista ensin hetken ja kävi sitten varastamassa blondin tytön ohjaimen, jatkaen pelaamista hänen puolestaan.

-------------------------------------------

A/N: ... comment & rate