Uusi osa... Jatketaan siis siitä mihin jäätiin eli peli-illasta, joissa vähän mopo karkaa XD

TEEN MADNESS
Kymmenes luku

Ilta eteni ja nuoriso olohuoneessa pelasi edelleen. He olivat moneen kertaan vaihtaneet ohjainten paikkaa ihmisten kesken niin että kaikki olivat päässeet kokeilemaan. Myös peli oli vaihtunut muutamaan otteeseen ja aina välillä joku kävi keittiössä hakemassa jotain syötävää. Kaikki retkottivat ja istuskelivat nyt missä kukin ja keskustelivat toistensa kanssa täysin avoimina - myös Sasuke oli unohtanut harminsa ja naureskeli nyt muitten mukana.
      
Sakura vilkuili kelloon, joka näytti jo yli yhtätoista illalla. “Sori hei… Minun täytyy lähteä”, hän sanoi jolloin kaikki keskeyttivät juttunsa ja pistivät pelin paussille. “Minulta menee täältä vielä tunti kotiin ja vanhempani ovat yrittäneet soittaa minulle pitkin iltaa…”
      
Muut mutisivat jotain ja hyvästelivät sitten tytön joka poistui talosta. Myös Sai, Hinata, Shikamaru ja Haku lähtivät aika pian Sakuran jälkeen, joten jäljellä olivat enää Naruto, Kiba, Ino ja Sasuke, jotka mahtuivat nyt paremmin levittäytymään olohuoneessa. Sasuke istui lattialla sohvan edessä, Naruto nojatuolilla, Kiba ja Ino sohvalla. Yksi nojatuoli oli edelleen vapaa, mutta Sasuke istui mielummin matolla, josta näki paremmin ruudulle. Kaikille riitti nyt oma ohjaimensa joten pelitunnelma tiivistyi entisestään.
      
“Sinko!” Naruto huusi pelatessaan. “Panzerschreck!”
      
Kaikki vilkaisivat blondia joka kurotteli kaulaansa nojatuolilta nähdäkseen paremmin, mutta jatkoivat sitten pelaamista huudellen itsekin jotain.
      
“Minun täytyisi käydä vessassa”, Ino sanoi yhtäkkiä ja laittoi pelin hetkeksi tauolle. “Missä on wc?”
      
Sasuke osoitti portaiden taakse valkoiselle ovelle, jonka ovessa roikkui vihreä wc-kyltti. Tyttö lähti sormen osoittamaan suuntaan. “Jatkakaa te vain”, hän huikkasi vielä mennessään, jolloin kolme jäljelle jäänyttä poikaa käynnistivät pelin uudelleen.
      
“En näe!” Naruto huudahti nojatuolistaan ja katsoi sitten nopeasti omalle vasemmalleen, jossa näki sohvalla Inon tyhjän paikan. Hän siirtyi pikaisesti siihen istumaan, jolloin näki ruudun kunnolla.
      
Inon palatessa vessasta, hän tuijotti Narutoon paikallaan. “Naruto perhana.”
      
“Et sinä kuitenkaan pelaa.”
      
“Mutta tuo on paikkani.”
      
Naruto vilkaisi tyttöä joka tuijotti häneen vakavalla, käännyttävällä katseellaan.
      
“No okei, okei”, poika myöntyi ja siirtyi sitten mitään ajattelematta pelatessaan lattialla istuvan Sasuken syliin.
      
“Hei!!” poika huudahti kun hänen näkökenttänsä peittyi Naruton istuessa hänen syliinsä. “Siirry!”
      
Blondi katsoi taakseen, nähden Sasuken punertavat kasvot. “Niin että mitenkä?”
      
“Liiskaat minut!”
      
“Miksi suutut?”
      
“SIIRRY POIS PÄÄLTÄNI!!”
      
“Aa, nyt käsitän”, Naruto totesi, muttei kuitenkaan siirtynyt pois toisen sylistä vielä silloinkaan kun peli oli päättynyt. Ino ja Kiba eivät jaksaneet kiinnittää huomiota sylikkäin istuviin poikiin vaan puhuivat nyt toisilleen jostain aivan omastaan.
      
“Haluat minun siirtyvän?”
      
“Mitä luulet?!”
      
“No sori”, blondi tuhahti ja siirtyi puoli metriä vasemmalle niin että istui nyt lattialla toisen vieressä.
      
Sasuke tunsi edelleen kuumotuksen kasvoillaan ja katsahti Narutoon joka tuijotti suoraan tv:n ruutuun aivan hänen vierellään. ‘Hän on niin pelottavan outo…’ poika ajatteli, kunnes kääntyi sitten jatkamaan pelaamista. ‘…mutta tavallaan pidän siitä.’

--------------------------------------------------

Sakura saapui kotiinsa juuri kun hänen vanhempansa olivat menossa nukkumaan. Kello oli varmaan jo aika paljon, tyttö ei tiennyt paljonko, joten hän yritti tehdä tulostaan mahdollisimman pienen numeron, mutta hänen äitinsä ketunkorviltahan ei tunnetusti säästynyt kukaan.
      
“Sakura! Mistä tulet tähän aikaan yöstä?” nainen huoneensa ovelta kysyi kun näki tyttärensä saapuneen kotiin. “Kello on jo ties mitä!” hän huusi ja rynnisti tyttärensä luo haistaen hänen paitaansa alkoholin tai tupakansavun varalta.
      
Pinkkihiuksinen työnsi naisen pois luotaan ja vilkaisi kelloon joka näytti jo yli kahtatoista. “Ehh… Sasukelta.”
      
Hänen äitinsä nosti kulmiaan ja peruutti sitten pari askelta taemmas. “Sasuke? Onko hän…”
      
“Ei”, Sakura tokaisi, tietäen kyllä mitä hänen äitinsä ajoi takaa. “En edes tunne häntä kovin hyvin. Naruton kavereita.”
      
Nainen näytti nyt yllätyksen sijaan vain viekoittelevalta ja heristi sormeaan leikkisästi. “Mutta kuulepas nyt tyttö, jokainen suhde on saanut alkunsa ensitapaamisesta!”
      
“Tsh, lopeta jo. Tiedät että vihaan tuollaista.”
      
“No joo, joo. Menehän nukkumaan nyt ja pese nuo meikit kasvoiltasi. Olet kauniimpi ilman niitä.”
      
Sakura pyöräytti silmiään ja lähti jotain mutisten kävelemään huoneeseensa. ‘Vihaan häntä…’

------------------------------------------------------

Neljä teiniä lopettivat pelaamisen viimein - ainakin hetkeksi. He söivät sipsejä, jotka Itachi oli aiemmin iltaa ajatellen ostanut, ja keskustelivat niitä näitä. Kiba oli nyt viimein uskaltanut käydä tupakalla kun Hinata oli lähtenyt, joten rentoutui nyt vielä vähän enemmän kun nikotiini virtasi hänen suonissaan.
      
“Vedetäänkö kännit?” Kiba kysyi yhtäkkiä, kun muisti että Naruto oli luvannut illalle mahdollisesti myös alkoholia.
      
Loput vieraat katsoivat ensin Kibaan, sitten toisiinsa - sitten Sasukeen. Sasuke katseli kattoon vähän aikaa ja mietti. “Onkohan meillä mitään…” Sitten hän nousi ylös ja käveli keittiöön, jonne Itachi oli jossain vaiheessa ilmestynyt.
      
“No onko kivaa?” hänen isoveljensä kysyi virnistäen nuoremman suuntaan huomatessaan tämän keittiön suulla.
      
Sasuke kohautti harteitaan. “Kivempaa kuin sinulla. Onko meillä viinaa?”
      
Itachin otsa kurtistui. “Viinaa? Ja nytkö alat taas kyllästyä ja juottaa heitä känniin?”
      
“Juotan heidät känniin, jotta en kyllästyisi. Onko?” nuorempi kysyi, availlen kaappeja. Vanhempi osoitti ylähyllylle, josta pari pullonkaulaa pilkistivät.
      
“Viiniä on viinitelineessä, mutta oletan teidän juovan mielummin tuota. Kaljaa on jääkaapissa.”
      
Sasuke nousi seisomaan keittiöjakkaralle ja nappasi ylimmältä hyllyltä pullollisen kirkasta nestettä. Hän kävi hakemassa myös neljä lasia ja sixpackillisen kylmää olutta. Itachi jäi vielä tuijottamaan pikkuveljensä perään, joka kainalot täynnä katosi takaisin olohuoneeseen.
      
‘Hän on minua viisi vuotta nuorempi ja juo kaksi kertaa enemmän kuin minä… Tulevaisuus kutsuu poikaa.’
      
Sasuken palatessa olohuoneeseen, kaikki kolme muuta katsoivat hänen käsiinsä hymyillen. Kiba tarttui ensimmäisenä pulloon ja kaatoi lasinsa täyteen, ottaen itselleen myös yhden oluen.
      
“Viikonloppuja ei sitten kyllä voita mitään”, hän totesi, samalla availlessaan käsissään olevaa pulloa korkinavaajalla [A/N: no daa eiku videokasetilla XD], jonka Sasuke oli myös ottanut mukaansa keittiöstä.
      
“Veit jalat suusta”, Ino sanoi ja otti myös itselleen juomaa. Naruto katseli toisia vähän hämillään, sillä tiesi kyllä miten hänen kehonsa reagoi alkoholiin. ‘No ehkä yksi olut ei saa minua oksentamaan…’
      
Kaikki siemauttelivat nyt omia juomiaan, paitsi Naruto, jolla tuli ongelmia pullon avauksen kanssa. Sasuke katsoi toisen touhuja huvittuneena.
      
“Anna minä.” Hän klikautti pullon sekunnin sadasosassa auki ja ojensi sen ystävälleen. ‘Hän on jotenkin hauskalla tavalla säälittävä’, poika ajatteli, katsoen nuorempaansa, joka otti nyt varovaisen huikan pullonsuusta.
      
“Harmi kun Sai lähti. Hän olisi tarvinnut kunnon kännit”, Ino sanoi ohimennen, katsellen ulos olohuoneen suuresta ikkunasta.
      
“Joko nyt teillä menee niin huonosti?” Naruto kysyi nauraen, kun tajusi toisen blondin kommentin väärin.
      
“No ei! Työt stressaavat häntä.”
      
Kaikki olivat hetken hiljaa. Sasuke katseli Inoa ja otti taas suullisen pullostaan.
      
“Mitä hän tekee työkseen?”
      
“Hän on matkailuvirkailija.”
      
Naruto puuskahti. “No eipä kuulosta kovin stressaavalta. Jossain matkatoimistossako hän työskentelee?”
      
Ino pudisti päätään. “Ei vaan hotellissa. Mutta kun hän vaan ottaa sen kaiken niin vakavasti, raukka…”
      
Naruto tuhahti jälleen ja yskäisi, maistettuaan vahvempaa juomaansa. Kiba sen sijaan oli päässyt jo ihan hyvään vauhtiin juomisensa kanssa ja tyhjensi kaljapullonsa pohjat jo nyt, ja kaatui matolla selälleen makaamaan. “Vatsassa tuntuu lämpimältä…” hän mutisi, saaden kaikki muut katsahtamaan häneen.
      
“Yleensä”, Sasuke kommentoi ja ojensi tälle uuden oluen.

-------------------------------------------------------

Shikamaru saapui vasta nyt kotiinsa, jouduttuaan ylipuhuttuna ajamaan sekä Hakun, että Hinatan omiin koteihinsa. Molemmat sentään asuivat ainakin melkein samalla alueella, joten hänen ei tarvinnut tehdä kovinkaan suurta lenkkiä heidät viedessään, ja hänen onnekseen kaikista kauimpana asuvalla, Sailla, oli oma autonsa, jolla poika oli lähtenyt itse kotiinsa.
      
Koko automatka oli mennyt Hinatan ihmetellessä miten tutulta auto vaikutti, kunnes hän oli tajunnut sen olevan sama, jolla Kiba oli häntä kyydittänyt aiemmin. Haku oli kertonut tytölle tarinaa autosta ja miten se oli päätynyt Kiban käsiin ja tältä sitten lopulta takaisin Shikamarulle, ja tyttö oli nyökytellyt ja äännähdellyt jotain, kuunnellen poikaa intensiivisesti.
      
Kun Shikamaru viimein astui sisään, ensimmäinen näky oli hänen isänsä, joka oli mitä ilmeisimmin sammunut sohvalle. Tämä kuorsasi niin että kuola valui hänen suustaan sohvakankaalle. “Mattaku…”
      
Myös hänen äitinsä nukkui olohuoneessa pullo kädessään, joka sai pojan toistamaan aiemman sanomansa, hänen kävellessään huoneeseensa.
      
“Pulmallista…” hän mutisi, riisuessaan paitaansa yöpuulle menoa varten. ‘Kaikki tekevät elämästään niin vaikeaa’, poika ajatteli. Itse hän vietti aikansa yksin, joko nukkuen tai pelaten shōgia - aina välillä tietysti nähden ystäviään ja käyden töissä, mutta muuten hän teki elämästään niin laiskaa ja yksinkertaista kun suinkin vain pystyi.
      
Poika rämähti nyt selälleen makaamaan sängylleen ja kävi peiton alle. Hän mietti mitä muut mahtoivat juuri olla tekemässä, sitten hän ajatteli itseään, vanhempiaan, omaa elämäänsä, menneisyyttään ja jopa tulevaisuuttaankin.
      
Poika kääntyi patjalla vatsalleen. ‘Nyt on pilvinen yö…’

----------------------------------------------------

Kiba sammalsi Uchihoitten olohuoneessa, vatsa matolla. Kolme muutakin olivat jo alkaneet päästä juhlatunnelmaan. Ino oli nelikosta kaikkein selvin ja katseli kolmea poikaa vähän hädissään. ‘Jos he sammuvat, en aio kantaa heitä sänkyyn.’
      
Myös Naruto, joka tunnetusti oli huono juomaan, oli rillutellut nyt oikein kunnolla ja makasi lattialla sohvan edessä. Sasuke availi jo toista pullollista etiketitöntä juomaa, kunnes yhtäkkiä tunsi painoa päällään.
      
“Minä tulen nyt tähän”, hänen syliinsä kömpivä Naruto sanoi, käpertyen sohvalle jotenkin puoliksi toisen pojan päälle niin että pysyi siinä tipahtamatta uudelleen lattialle. Korppi tuijotti nuorempaansa ensin vähän hämillään, mutta unohti asian sitten ja hörppäsi suoraan pullon suusta, jonka oli nyt saanut avattua. Hän kiepautti toisen kätensä blondin olan yli ja piteli häntä näin.
      
Kiba oli nyt sulkenut silmänsä lattialla ja hymyili. “Nyt kelpaisi vaikka marijuanatupakka.”
      
“Jooh”, Naruto mutisi paikaltaan, vaikkei koskaan ollutkaan kokeillut pilveä saateni tietänyt mihin se voisi johtaa. “Hei anna minulle sitä…” hän mongersi, kurotellen pulloon Sasuken kädessä ja otti siitä sitten huikan yskäisten.
      
“Saako täällä sisällä polttaa?” Kiba nosti päätään lattiasta katse mustahiuksisessa pojassa, joka makasi edelleen sohvalla blondin alla. ‘Mitä ihmettä he oikein tekevät…?’
      
“Mene ulos.”
      
“En jaksa.”
      
Sasuken pää vaappui puolelta toiselle ja hän kurtisti otsaansa. “No polta sitten. Anna minullekin.” Hän tarttui savukkeeseen joka ojentui hänen suuntaansa ja sytytti sen toisen pojan tupakasta, jonka tämä oli jo ehtinyt sytyttää. “Ensimmäinen savuke kolmeen viikkoon. Tekisin sen eteen mitä vain.”
      
Kiba tuhahti huvituksesta. “Ensimmäinen savuke kolmeen tuntiin. Tappaisin sen eteen.”
      
Sasuke otti savuja syvälle keuhkoonsa ja puhalsi ne sitten kattoa kohti. Hän tarjosi palavaa tupakkaa blondille pojalle kainalossaan, joka otti siitä pienet maistiaiset.
      
“Vedät sen poskeen”, Sasuke kommentoi ja virnisti Naruton pahalle mulkaisulle.
      
“Vedän tämän kohta persuksiisi.” Sitten poika imi savuketta niin syvään, että joutui yskimään savut ulos vasten nuoren Uchihan paitaa.
      
“Et osaa”, Kiba sanoi lattialta ja ojensi myös Inolle sätkän. Kaikki sauhuttelivat huoneessa nyt kaikessa rauhassa, kunnes portaista kuului askelia. Se ei kuitenkaan saanut nuorisoa tumppaamaan savukkeitaan, vaan he jatkoivat entiseen tapaansa.
      
“Arvelinkin”, kuului Itachin ääni olohuoneen ovelta. “Ettekö voi tehdä tuota missään muualla?” Miehen katse eteni sohvan selkänojan yli, jossa hänen pikkuveljensä makasi toisen pojan alla. ‘Vai niin.’
      
“Emme”, Sasuke kommentoi tylysti, jaksamatta edes vilkaista kenen kanssa oikein puhui. “Onko sinulla huumeita?” hän kysyi, jolloin Ino ja Kiba lattialla alkoivat nauraa.
      
Itachi pyyhkäisi otsaansa ja otti tupakan pois veljensä huulien välistä ja tumppasi sen hänen käteensä. “Ei enempää huumeita sinulle, olet muutenkin övereillä.”
      
“Ai saatana!” Sasuke kiljaisi, kun tulikuuma tunne valtasi hänen kätensä. Hän pyyhki tuhkat kämmenestään ja viskasi tumpin päin veljeään, mutta se lensi enemmän ohi kuin koskaan. Poika jäi hoivaamaan kämmentään. “Olet kuvatus, vihaan sinua.”
      
Itachi huokasi ja vei pois tyhjät pullot, jotka nuoriso oli kerännyt sohvapöydälle. “Miten vain.”
      
Kaikki neljä teiniä tuijottivat miehen perään, enemmän tai vähemmän närkästyneinä. Kiba kääntyi pian katsomaan Sasukeen, joka tuijotti edelleen keittiöön päin. “Sinulla on outo veli.”
      
Korppi huokasi ja kääntyi kyljelleen sohvalla, jolloin kykeni ottamaan Naruton paremmin kainaloonsa. “Tiedän.”

----------------------------------------

Itachi nousi aamulla vuoteestaan tuntien itsensä jotenkin huonovointiseksi. Hän hoiperteli tiensä vessaan ja katsoi peiliin, josta häntä katseli takaisin erittäin räjähtäneen näköinen mies. ‘Nukuinkohan minä vähän liikaa…’
      
Hän kävi nopeasti suihkussa ja kuivasi sekä kampasi hiuksensa, jonka jälkeen hän marssi pelkissä yöhousuissaan alakertaan. Automaattisesti mies käveli ensin keittiöön, katsoi sitten kelloa, joka näytti kymmentä aamulla, ja alkoi etsiä itselleen jotain syötävää. Tuijottaessaan jääkaapin surullista sisältöä, hän kuuli yhtäkkiä kuorsausta olohuoneesta. ‘Ai niin tietysti…’
      
Mies käveli laiskan epäodottavaisesti olohuoneeseen, jossa neljä teiniä yhä nukkuivat. Sasuke ja Naruto edelleen sylikkäin sohvalla, Kiba edelleen lattialla ja Ino nyt käpertyneenä nojatuoliin. Poika lattialla kuorsasi niin että kuola roiskui ulos hänen suustaan.
    
Itachi ravisteli päätään. “Voi veljet…” hän huokasi ja astui sitten askeleen lähemmäksi sohvaa, niin että seisoi nyt sen selkänojan takana. “Hei, Sasuke”, hän sanoi ensin normaalilla äänellä, kunnes sai vain todeta, ettei se aiheuttanut minkäänlaista reaktiota mustatukkaisessa pojassa sohvalla. Naruto kiepautti unissaan kätensä tiukemmalle Sasuken ympärillä, muttei kuitenkaan herännyt Itachin ääneen.
      
“Sasuke!” Ei vieläkään mitään. “SASUKEE!!”
      
Viimein nimeltä kutsuttu poika heräsi, singahtaen paikallaan istuma-asentoon niin, että blondi hänen päältään tipahti lattialle.
      
“Ai perk---!” Naruto karjaisi ja jäi lattialle hieromaan päätään jonka oli kolauttanut pudotessaan. Nyt myös Ino havahtui nojatuolissaan silmiään hieroen, mutta Kiba nukkui yhä, joskin hän oli nyt lopettanut kuorsaamisen.
      
Sasuke katseli hetken ympärilleen sekavana ja vielä puoliunissaan, kunnes hänen katseensa eteni lattialla voivottelevaan Narutoon. “Mitä sinä täällä teet?”
      
Blondi vain mulkaisi toiseen, näyttäen tälle keskisormeaan.
      
Itachi sohvan takana huokasi ja rapsutti otsaansa. “Taisittekin sitten rellestää ihan olan takaa?”
      
Sasuke kääntyi nyt katsomaan takaisin Itachiin, yhä aivan ymmällään, kunnes tunsi yhtäkkiä jysäyttävän kivun pääkopassaan ja oli aivan varma että hänen tajuntansa pettäisi pian. “Mit--- ite-te-tet-eeee!” Ja päästyään hetkeksi pääkivustaan, sen laannuttua ainakin melkein normaalille tasolle, hän läppäisi käden suulleen. “Bbgghff…”
      
Itachi katsoi veljensä epätervettä ilmeilyä ilman myötätuntoa. “Jatkakaa vaan samaan malliin”, hän sanoi vielä ennen poistumistaan, samalla kun Sasuke ryntäsi suoraa päätä vessaan.

-----------------------------------------------

---make some babies, I wanna get it up, I wanna make you horny, but I can't get it up. I wanna…
      
Musiikki kuului vaimeana kankaan läpi, häiriten pojan unta. Kiba oli jätetty yksinään olohuoneeseen jatkamaan nukkumistaan, sillä välin kun muut olivat kadonneet keittiöön, aikomuksenaan kokeilla syömistä. Oli jo yli keskipäivän kun Kiba viimein heräsi, tajutessaan puhelimensa soivan. Hän ei kuitenkaan heti vastannut siihen, sillä ensimmäisenä herätessään hän katsoi ympärilleen täysin ulkona siitä missä oli ja mitäköhän esimerkiksi kello mahtoi olla.
      
‘Okei, en ole kotona…’ Hän kaivoi nyt puhelimen taskustaan ja totesi soittajaksi äitinsä. Hän katsoi myös ruudun yläreunasta kelloa, joka oli pian yksi iltapäivällä. ‘Pitäisikö minun vastata…’
      
Lopulta poika kuitenkin vastasi.
      
“Missä sinä taas olet?!” kuului vihainen naisenääni, joka sai Kiban nielaisemaan.
      
“Ööh… Ystävillä.”
      
“Voisitko edes joskus kertoa mitä olet aikeissa tehdä, kun sinua näkyy nykyään täällä vain joka toinen yö!” nainen luurin päässä jatkoi huutamista pojalleen, joka oli nyt kompuroinut seisomaan ylös lattialta.
      
“J-joo… Luulin kertoneeni.”
      
“Tule kotiin sieltä! Pitääkö minun lukita sinut huoneeseesi jotta tietäisin missä olet?!”
      
Kiba mutisi toiselle jotain vastaukseksi, katse kiirien nyt keittiöön, jossa näki Naruton. ‘Ai niin, tämä oli peli-ilta.’ “Älä huoli, me vain pelattiin videopelejä”, poika sanoi sekä omaksi puolustuksekseen, että rauhoitellakseen äitiään.
      
“Ja joitte, eikö? Kyllä minä tiedän mihin kaikkeen sinä aina sekaannut.”
      
“No ehkä vähän, mutta olen joka tapauksessa omilla jaloillani nyt.”
      
Hänen äitinsä huokasi. “Olet aivan mahdoton, Kiba. Tule nyt äkkiä kotiin sieltä missä ikinä oletkin.”
      
“Joo, joo…”
      
Lopetettuaan puhelun, lähti Kiba nyt hoippuroimaan päästään kiinni pidellen keittiöön, josta kantautui ruoan tuoksu. Naruto ja Sasuke istuivat pöydän ääressä syöden kokeilumielessä vähän kaikkea.
      
“Jo oli aikakin”, Naruto sanoi huomatessaan sairaan näköisen Kiban keittiön ovensuussa. “Tule syömään.”
      
Pojan kasvot kurtistuivat. “Älä edes puhu minulle ruoasta…”
      
Molemmat pöydän ääressä tuhahtivat ja jatkoivat tekemisiään, kunnes Kiba keskeytti heidät jälleen. “Missä Ino on?”
      
“Lähti.”
      
“Milloin?”
      
“Kaksi tuntia sitten.”
      
Kiban leuka meinasi kolahtaa lattiaan hänen kuullessaan ja sisäistäessään blondin sanat. “Mitä?! Kuinka kauan oikein annoitte minun nukkua tuolla yksinäni?”
      
Sasuke vilkaisi kelloon ja sitten Kibaan. “Melkein kolme tuntia.”
      
“Jessus… Minun täytyy varmaan myös lähteä, sori… Äitini on raivona”, Kiba mutisi ja osoitti peukalollaan jonnekin olkansa taakse. Muut kaksi vain nyökkäsivät ja sanoivat hyvästinsä Kiballe, joka rymisteli vielä hetken aikaa eteisessä ennen lähtöään.

----------------------------------------

Die Ende! Tältä osaa :D Kommentit ja pisteet tervetulleita.