Taistelutaiteen riemuvoitto?

Taide on raakaa, jopa brutaalia.

Sai oli lukenut lauseen jostain monista selaamistaan taidekirjoista, ja jostain syystä se herätti hänessä suurta innoitusta. Ajatus kauniin ja raa’an yhdistelmästä oli kiehtova.

Ninja näkee asioissa niiden kätketyt ulottuvuudet.

Jälleen yhden kirjan viisaus, joka sai Sain aivosolut kihisemään, kun sen yhdisti ajatukseen taiteen raakuudesta. Entä jos välineellä, jolla yleensä tehtiin kauniita asioita, voisi tehdä myös jotain muuta? Voisiko näennäisen viattomaan esineeseen kätkeä jotain vielä mustetekniikoitakin vaarallisempaa?


***


”Ajattelitko sutia pensselillä, vai?” Naamioitunut mies nauroi alentuvasti pidellen edelleen kunaita Naruton kurkulla. Sai tuijotti kohtausta tyynesti yksi suurikokoisista siveltimistään kädessään.
Naruto oli tajuton ja blondin vaaleiden hiusten seassa saattoi erottaa hyytyvää verta.

”En”, Sai vastasi miehelle jäätävän rauhallisesti. Tilanne oli Sain makuun jatkunut samanlaisena jo aivan liian kauan.
”Minä tiedän kyllä sinun temppusi, ihan turha yrittää mitään”, naamioitunut ninja uhosi osoittaen maahan särjettyjä mustepulloja, joista ei enää olisi Saille pätkän vertaa hyötyä.

”Ahaa”, Sai totesi olkiaan kohauttaen, melkein välinpitämättömästi. Eikö se suunsoitto alkanut jo hiljalleen riittää?
”Oliko vielä muuta?” Sai tiedusteli äänensävyllä, joka olisi sopinut parhaiten iltapäivän säästä keskusteluun. Sitten, ennen kuin naamioitu idiootti ennätti reagoida, oli Sai miehen takana ja siveltimen harjaspää oli parilla yhden käden in-merkillä muuttunut viiltäväksi teräksi.

”Liian myöhäistä”, Sai hymähti, sillä jotenkin tilanne kaipasi hänestä lisää dramaattisuutta. Terä viilsi miehen kurkkua ja kauniin punainen veri lähti valumaan kaulaa pitkin alaspäin.
Haava ei missään nimessä ollut kuolettava, mutta samaa ei voinut sanoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtui.
Mies päästi edelleen tajuttoman Naruton kaatumaan maahan ja painoi kädellään haavaa kaulallaan. Verenvuoto ei kuitenkaan lakannut. Sai tarkkaili tilannetta tyynesti, kun naamiomiehen kasvoilla alkoi näkyä hätä.

”Myrkkyä, joka estää verta hyytymästä”, Sai totesi kuulostaen taikurilta, joka on juuri paljastamassa temppunsa salaisuuden.
”Eikä siinä vielä kaikki”, Sai kaivoi taskustaan tavallisen siveltimen, kastoi sen yhä ninjan kaulasta valuvaan vereen ja sutaisi kääröön jotain, joka olisi saanut kenen tahansa veren hyytymään.

Veren hyytymään. Hah.
Sai hymähti pienelle sanaleikilleen ennen kuin huitaisi verenpunaisen pedon matkaan.
Pedon työskentely uhrinsa kimpussa ei ollut varsinaisesti kaunista katseltavaa, mutta sitäkin brutaalimpaa se kyllä oli. Verta räiskyi ympäriinsä, mutta Sai seurasi luomuksensa toimintaa herkeämättä, mitä nyt välillä pyyhki roiskeita kasvoiltaan.
Lopulta naamioidusta suunsoittajasta ei ollut jäljellä kuin jokunen luunpala ja maksa, joka ei ilmeisesti ollut kelvannut veripedon makunystyröille.

Sai nosti edelleen tajuttoman Naruton maasta ja heitti olalleen kuin riisisäkin. Naruton vaatteet olivat äskeisen kohtauksen jäljiltä veren peitossa ja Sai mietti kurtistaen hiukan kulmiaan.
”Liioittelinkohan minä vähän sen raakuuden kanssa?”