Yhtenä iltana mentäisi ei nukkumaan


Yö oli pimeä, ensimmäinen yö, joka kertoi syksyn tulleen. Naruto sulki ikkunan jättäen ulvovan tuulen ulkopuolelle puiden lehtiä kiusaamaan.
Hän ei saanut unta. Jotenkin oli niin paljon helpompi nukahtaa, kun pimeys ei niellyt koko maailmaa valtavan pedon lailla. Naruto piti kesästä paljon enemmän kuin syksystä koskaan.

Lämpö oli haihtunut ja Naruto kirosi sitä, ettei ollut sulkenut ikkunaa aiemmin. Auringon ja kuumuuden jäännösten majaillessa asunnossa hänestä tuntui, ettei hän ollut yksin.
Nyt aurinko ja lämpö olivat kuitenkin jättäneet hänet samalla tavalla kuin kesä jätti hänet joka vuosi.
Eikä kesä ollut ainoa, joka lähtisi.
Gaara menisi huomenna, häipyisi kuin lämpö syystuulen matkassa.

Naruto hautasi kasvot tyynyynsä, mutta huomasi heti ajatuksen olleen huono. Niin hento ja huomaamaton kuin se olikin, Gaaran tuoksu tunkeutui hänen nenäänsä.

Naruton olo oli kuin narkomaanilla, joka oli sattumalta löytänyt taskustaan vielä yhden pussillisen vihreää. Hän veti syvään henkeä, hengitti tuota rakasta tuoksua, vaikka teeskentelikin itselleen hengenvedon pelkäksi merkityksettömäksi huokaukseksi.

Gaara lähtisi, eikä syvään hengittäminen siihen auttaisi. Ei siihen tuskaan, jota Naruto tunsi jo nyt, tuntikausia etukäteen. Oli kuin sydäntä revittäisiin.

Miksi tämän piti aina, joka kerta, olla niin helvetin vaikeaa ja tuskallista? Mikä Gaarasta teki niin hemmetin erikoisen, että toisen lähteminen repi Naruton kerta kerralta yhä pahemmin rikki?

Naruto läväytti ikkunansa hetken mielijohteesta auki ja katosi yön tuuliseen pimeyteen.
Paskat siitä, että Gaaralla olisi huomenna edessään pitkä matka, ja että Kazekage tarvitsisi unta. Naruton sydän ulvoi tuuleen sellaisella äänekkyydellä, ettei kukaan Konohassa saisi nukuttua, ellei hän onnistuisi tyynnyttämään sitä.

Matka oli lyhyt, mutta Gaaran henkivartijat sitä vastoin eivät olleet lyhyttä nähneetkään. Sisään oli kuitenkin päästävä, oli hinta kuinka kova tahansa.
Erittäin mielikuvituksellisen viettelytekniikan jälkeen Naruto asteli itsevarmasti Gaaran ovelle, käytävälle ilmestyneiden verilammikoiden väistely tosin hieman vaikeutti liikuskelua.
Naruto oli varma, että koputtaminen oli turhaa, hänen yhä äänekkäämmiksi käyvät sydämenlyöntinsä hoitaisivat sen tehtävän paremmin kuin hyvin.

Avaa jo, Gaara.

Naruton ei tarvinnut odottaa kauaa, kun ovi jo aukeni ja Gaara viittasi hänet sisään.
”Vaistosin sinut”, punapää sanoi ennen kuin vaaleatukkainen ennätti edes kysyä. Naruto yritti hymyillä, vaikka se olikin vaikeaa. Sattui nähdä Gaara niin lähellä, kun tiesi, että se oli viimeinen kerta pitkään aikaan. Naruto halusi vain rutistaa toisen lähelle, olla päästämättä koskaan irti.
Hän nieleksi. Gaara odotti varmasti kuulevansa syyn hänen saapumiselleen, jonkin järkevän, kiireellisen syyn. Selitykseksi ei riittäisi kivulias pala kurkussa, kalvava tyhjyyden tunne.

Merenvihreät silmät kohtasivat taivaansiniset, eikä Naruton tarvinnut sanoa mitään, kun Gaaran käsivarret kiertyivät pojan ympärille.
”Minunkin tulee ikävä sinua.”
Naruto halasi lujasti takaisin.



***********************