"Okei. Millähän mä aloittaisin", Kiy mietti ja oivalsi, että hän voi käyttää Ike no jutsua. Poika teki erikoisen näköisiä in-merkkejä, joita Hanabi ei tunnistanut. Tyttö katsoi tarkkailevasti, eikä tiennyt mitä tehdä.

"Ike no jutsu!" Kiy huusi ja kehä muuttui metsäksi ja maa muuttui pieneksi lammeksi. Kiy itse vajosi lampeen ja häntä ei näkynyt ollenkaan. Hanabi katsoi ympärilleen, kunnes joku oli ottanut hänen jalasta kiinni ja veti tytön syvälle veteen. Kiyn vesiklooni potki ja löi tyttöä sillä aikaa, kun Kiy teki klooninsa takana Suberu no jutsua. Hanabi tajusi, että se oli klooni ja iski avokämmenellä chakrallaan klooniin ja klooni hajosi. Samalla Kiy teki in-merkkejä ja iski kahdella sormella ensiksi oikealla sitten vasemalla kädellään tytön vatsaan. Sen jälkeen poika työnsi Hanabia suurella voimalla johonkin pehmeään. Koko metsä ja lampi katosi ja Kiy seisoi hengästyen katsoen Hanabia. Hanabi myös hengästyi, mutta katsoi ympärilleen ja huomasi, että hänen selän takana oli käytetty nyrkkeilysäkki.

"Ellei satu mitään loukkaantumisia", Kiy sanoi ja hymyili. Silloin Hanabi raivostui ja teki in-merkkejä.

"Byakugan!" Hanabi sanoi ja hänen silmänsä muuttuivat yhtäkkiä. Ja silmien lähellä olevat verisuonet tulivat näkyville. Sitten tyttö oli taisteluasennossaan.

"Mikä toi asento on?!" Kiy kysyi hiljaa itselleen.

"Tämä on juuken-asento, eli tarkoittaa sitä, että käytän juuken nimistä taistelutyyliä. Juuken taistelutyyli on yksi vahvimmista lähitaistelutyyleistä ja, vain Hyuuga klaanin jäsenet pystyvät käyttämään tätä tyyliä." tyttö selitti tarkaan Kiylle ja juoksi Kiyyn päin samalla iskeä poikaan.

"Näyttää siltä, että olen pahassa pulassa", Kiy sanoi ja sulki hetkeksi silmänsä.

Samaan aikaan Tsunade puhui Naruton kanssa Hokage-talossa Kiystä.

"Sain juuri tietoa siitä, että Kiya ei ole lähetetty tänne, vaan hän karkasi Mizuhista. Adoptioisänsä oli juuri baarissa, kun hän karkasi. Kiyn vanhemmat ovat kuolleet samaan aikaan, kuin sinun vanhemmatkin Naruto. Se on siinä juuri outoa, koska Kiyhän on sinua viisi vuotta nuorempi." Tsunade kertoi pojalle. Naruto hätkähti hämmästyksestä ja pudisti päätään.

"Sehän on mahdotonta!" Naruto sanoi.

"Todellakin. Tiedän vain, että Kiyn adoptioisä oli kunniakas ninja, mutta hän alkoi juomaan, kun hänen vaimonsa kuoli kuusi vuotta sitten Vesiputouskylässä. Vaimonsa kuoleman jälkeen Kiy ja hänen isänsä muuttivat Mizuhi syrjäkylään, jonka jälkeen heistä ei kuultu enään Vesiputouskylässä. Kiy varmaan harjoitteli yksinäänsä siellä." Stunade selitteli, mutta hän oli yhä ihmeissään, miten Kiyn vanhemmat kuolivat ennen Kiyn syntymää.

Kiy avasi silmänsä ja huomasi, ettei tyttö ollut enään kaukana. Kiy oli valmis tytön hyökkäykseen ja tuumi, jos kesken kaiken hyppäisisi ylös ja iskisi shurikeneillä. Ajatus oli hyvä, mutta myös vaarallinen. Hanabi juoksi Kiyn luokse ja yritti iskeä pojan sisuksiin, mutta epäonnistui, koska poika torjui Hanabin iskun.

"Älä luovuta, vaan iske lisää!" Hanbi käski itseään ja yritti iskeä kokoajan. Tyttö yritti viimeisen kerran iskeä poikaa vatsaan ja onnistuikin, pikkaisen. Kiy yskäsi vähän verta ja potkaisi tyttöä vatsaan työntöpotkulla. Kun poika hyppäsi ilmaan, Hiashi tuli heidän luokseen ja keskeytti ottelun.

"Riittää!" Hiashi huusi. Kiy ja Hanabi keskeyttivät lämmittelyn ja tulivat Hiashin luokse hengästyen. Hiashi katsoi molempia häpeällisesti ja työnsi molemmilla käsillä molempien päät lujasti maahan.

"Teidän ei saisi hengästyä lämmittelyssä onko selvä?!" Hiashi huusi kaksikolle.

"Mä oon aina toivonut ankaran opettajan", Kiy sanoi hiljaa Hanabille ja tyttö hymyili. Hanabi hymyilli todella kauniisti, että poika katsoi maahan punastuen. Mutta Kiy ryhdistyi ja molemmat huusivat:

"On!"

"Nouskaa", Hiashi komenteli ja Kiy ja Hanabi nousivat.

"Nyt te murskaatte kiviä näin", Hiashi selitti ja näytti heille. Hiashi murskasi kiven, vain kahdella sormella ilman mitään naarmun naarmua sormissaan. Silloin Kiyn suu loksahti auki.

"Te vain teette sen avokämmenillä", Hiashi jatkoi.

"Ja eikun kiviä murskaamaan", Kiy sanoi itselleen vähän masentuneen kuulosena. Tuskin hän saisi edes kuhmua kiveen.

"Kokeillaan! Ei luovuteta tänään! Mikä tyyppi voittaa maan? Salama! Lisään vain salamaa chakraani, niin se onnistuu, Kiy mietti itsekseen ja lisäsi chakraan salamaa, juoksi ja iski avokämmenellä kiveen. Kiy sulki silmänsä ja kuuli, kuinka kivi murskaantui ja poika kaatui maahan pyörtyneenä.

Kiy ja Hanabi heräsivät ja huusivat samaan aikaan:

"Mä murskasin sen kiven!" He huomasivat toisensa, säikähtivät huutaen ja tippuivat sängyltä.

"Auts!" Kiy sanoi ja meni takaisin sänkyyn. Hanabi myös meni takaisin sänkyyn vähän nolostuneen näköisenä.

"Onneksi te olette elossa!" Hiashi sanoi ja halasi molempia.

"Te olisitte voineet kuolla", Hiashi jatkoi. Kiy ei oikein tajunnut missä hän oli ja miten hän oli melkein kuolla.

"Jos käyttää liian paljon chakraa, chakra menee nollalle ja voi kuolla. Me ehkä käytettiin liikaa chakraa." Hanabi sanoi. Hiashi meni takaisin istumaan sairaalan penkille ja sanoi:

"Hanabi, mene saattamaan Kiy ja sano pojalle mitä me tehdään huomenna."

"Selvä isä", tyttö vastasi ja nousi ylös sängystä.

"Tule", Hanabi sanoi ja Kiy tuli hänen mukaansa. He kävelivät pienessä polussa.

"Niin mitä me tehdään huomenna?" Kiy kysyi katsoen Hanabia silmiin. Tyttö punastui ja katsoi maahan.

"Me...totaa...mennään Tsunaden luokse ja siellä annetaan joku D-tasoinen tehtävä", Hanabi selitti.

"Onko Tsunade kage arvoinen?!" Kiy kysyi katsoen tyttöä vähän epäilevästi.

"On!" Hanabi sanoi ja naurahti pikkasen. He kävelivät hiljaa katsoen ympärilleen miettien, mitä he sanoisivat seuraavaksi.

"Ai niin!" Kiy huudahti ja kaiveli lannelaukustaan jotain. Hanabi katsoi laukkua vähän ihmetellen.

"Tässä! Maista mun tekemiä suklaakeksejä!" Kiy tarjosi Hanabille, eikä Hanabi voinut kieltäytyä ja maistoi.

"Ne on hyviä!" tyttö huudahti.

"Ota vaikka nää kaikki", Kiy sanoi ja antoi pienen laatikollisen suklaakeksejä.

"Oi!...Kiitos", tyttö kiitti ja söi hiljattain suklaakeksejä. Poika virnisti tytölle ja sanoi:

"Tavataan kage-talon portin edessä!"

"Osaatko varmasti sinne tulla?" Hanabi kysyi.

"Jep! Jos en niin kysäsen moikka!" poika huudahti ja juoksi häneen kotiinsa.

"Moikka", Hanabi sanoi ja huokaisi. Hän punastui ja katsoi maahan hymyillen. Sitten tyttö juoksi häneen kotiinsa.