Disclaimer: Kishimoto ei suostunut antamaan hahmoja mulle synttärilahjaksi, joten tyydyn omistamaan vain tarinan :'<

Luku 17: And this is where I lose myself when I keep running away from you.



Siniset silmät avautuivat ottamaan uuden päivän vastaan. Naruto räpytteli unen raukeuden silmistään ja haukotteli pienesti. Hänen korvansa kuulivat rauhallisen sykkeen ja blondi käpertyi lähemmäs vierellään nukkuvaa Sasukea. Nuorempi hymyili itsekseen vilkaistessaan toisen pojan rentoja kasvoja.
'Ei mikään paha tapa herätä...ei ollenkaan' hän hykerteli mielessään ja painoi huulensa lämmintä, paljasta rintaa vasten.

Oli kulunut kolme kuukautta siitä, kun Kyuubi oli raiskannut Naruton. Uusi vuosi oli yllä ja Kiban mukaan myös uudet kujeet. Naruton ja Sasuken lopputyö oli saanut loistavat arvostelut, mikä todennäköisesti pelasti blondin huonolta yliopistolta. Sakura oli tapansa mukaan yhä täysin pakkomielteinen Sasukesta. Minato tapasi yhä varastaa Naruton ramenit ja Kushina menetti yhä hermonsa ainaiseen kinasteluun kumman se nuudelimössö oikeasti olikaan. Sasori eli yhä toimivassa parisuhteessa Deidaran kanssa, joka melkein räjäytti heidän talonsa uutena vuonna kun oli saanut räjähteitä käsiinsä.

Mikään ei siis ollut muuttunut radikaalisti.

Blondi havahtui ajatuksistaan, kun hänen allaan nukkuva poika liikahti heräämisen merkiksi. Tummat silmät avautuivat verkkaisina ja niiden väsyneen katseen läpi Naruto erotti lempeyttä.
"Huomenta" Uchiha kähisi väsyneenä ja kohottautui painamaan suukon vaalean hiuspehkon peittämälle päälaelle. Naruto mumisi jotain samantaipaista vastaukseksi ja tiukensi otettaan poikaystävänsä vyötäröstä, kun tämä yritti poistua sängystä.
"Kuule, niin mukavaa kuin olisikin jäädä sinun kanssasi loikoilemaan niin tarvitsen joskus ruokaakin. Joten päästä nyt irti" Sasuke hymähti lempeästi ja melkein nauroi blondin pettyneille kasvoille.
"Olisi paljon mukavampaa vain loikoilla sängyssä koko päivä" Naruto sanoi marisevaan sävyyn. Tummahiuksinen nuori virnisti tuttuun tapaansa ja heittäytyi sulavalla liikkeellä selälleen kääntyneen blondin ylle. Naruto taisteli hetken vastaan halua, joka yritti väkisin vetää hänen sinistä katsettaan Sasuken kehoa pitkin ties minne.

"Olisi mukavampaa myös tehdä jotain muuta sängyssä, kuin vain nukkua" Sasuke kuiskasi äärimmäisen seksikkääseen äänensävyyn, joka sai Naruton värisemään. Hänen sykkeensä kohosi välittömästi ja Naruto luuli hetken uppoavansa täysin Sasuken luomaan maailmaan. Yllä ollut poika kuitenkin vain hymyili ja kumartui suutelemaan poikaystäväänsä kevyesti otsalle. Sen myötä Sasuke nousi ja jätti Naruton makuuhuoneeseensa.
'Mutta vieläkään ei taida olla sen aika' hän ajatteli pettyneenä kävellessään kohti alakertaa ja keittiötä.

Eivät he ainakaan voineet käyttää yrittämisen puutetta tekosyynä. He olivat käyneet läpi lukemattomat keskustelut ja konkreettiset kokeilut, mutta Naruto muisti yhä Kyuubin kosketuksen Sasuken läpi. Hän kesti suutelun ja sen, että Sasuke tyydytti häntä, oli se sitten käsillä tai suulla, mutta sen pidemmälle Naruto ei pystynyt menemään. Aina, kun Sasuke siirtyi hänen peräaukolleen Naruto hätääntyi. Kyuubin sormet, kosketus, kivulias työntyminen ja se nautinnon hurmioon kadotettu ääni ravistelivat häntä hyökyaallon tavoin. Ne herättivät hänessä pakokauhun ja pariin otteeseen hän oli pahoinpidellyt Sasukea paniikissaan.
"Silti Sasuke jaksaa yrittää kanssani...kyllä minäkin jo haluan seksiä!" Naruto kirosi yksinäisyydessään.

Hän nousi sängystä ja puettuaan löysät housut ja avonaiseksi jättämän hupparin nuori lähti suunnistamaan alakertaan. Uchihoiden luksusasunnosta oli tullut Narutolle toinen koti, jonka huomasi selvästi ympärillä lojuvista oransseista vaatekappaleista. Vaikka Uzumakin läsnäolo takasi pienen valonvälkkeen, siitä huolimatta Itachin poismenon jäljet näkyivät yhä. Hänen huoneensa ovea ei oltu avattu sen jälkeen ja Sasuke ei vilkaissutkaan mihinkään veljensa maalliseen vankeuteen jäämiin tavaroihin. Akustinen kitara lojui yhä olohuoneessa nojatuoliin turvautuen.

Naruto laahusti lyhyin askelin keittiöön, josta kantautuivat rasvan tirinä ja Sasuken hiljainen kiroaminen jos jokin sattui menemään vikaan. Siniset silmät kurkistivat oviaukosta ja tummat silmät kääntyivät vastaamaan niiden tokkuraiseen katseeseen.
"Äitisi kävi äsken tuomassa sinulle vaihtovaatteita ja jätti viestin: tule joskus käymään kotonakin" Uchiha sanoi ja käänsi katseensa takaisin tekeillään olevaan amerikkalaiseen pannukakkuun. Uzumaki tyytyi vain katsahtamaan yhdellä penkillä lojuvaan laukkuun, jossa hänen vaihtovaatteensa olisivat. Hän käveli yhä laahustavin askelin tummahiuksisen taakse ja kiersi kätensä tämän vyötärön ympärille.
"Haluan, että se onnistuu" hän mumisi mustan t-paidan peittämään selkään.
"Mikä?" kuului hieman yllättynyt vastaus.

Sasuke kippasi valmistuneen pannukakun muiden valmiiden joukkoon lautaselle ja kääntyi Narutoon. Blondin kädet lepäsivät yhtä hänen vyötärönsä ympärillä tuoden pojat täysin kiinni toisiinsa.
"Seksi. Haluan, että se onnistuu sinun kanssasi" Naruto selvensi. Uchihan katse pehmeni surulliseksi aivan sekunnin ajaksi, mutta hän korvasi sen lempeällä tuijotuksella Naruton vuoksi.
"Kyllä se aikanaan onnistuu ja sitten lupaan korvata kaikki huonot muistosi lopullisesti" hän sanoi matalalla äänellä. Naruto hymyili myöntymisen merkiksi ja hän halasi poikaystäväänsä kunnolla. Puhelimen pirinä keskeytti heidän herkän hetkensä ties kuinka monennen kerran parisuhteen aikana, mutta Sasuke silti vastasi siihen. Hän viittoi Narutoa syömään tekemäänsä aamiaista sillä aikaa, kun hän puhuisi puhelun loppuun.

"Hei Sasuke, mitä kahdelle suosikkipojalleni kuuluu? Mikoton iloinen ääni aloitti.
"Hyvin meillä menee, äiti. Kuinka itse voit?" Sasuke vastasi kävellessään päämäärättömästi olohuoneeseen ja sitä ympäri. Hän pani merkille ohi mennen kuinka pölyiseksi kalusteet olivat päässeetkään, koska Naruto tai hän itse eivät oikein olleet siivousihmisiä.
"Voin oikein mainiosti. Itse asiassa niin hyvin, että lääkäri sanoi minun pääsevän kotiin aivan parin päivän kuluttua. Eikö olekin hienoa?" innostunut nainen vaahtosi kuulokkeeseen.

Mikoton rintasyöpä oli vihdoin saatu kukistettua, hyvällä tai huonolla tavalla. Tämä oli toipunut sen verran, että syöpäkudos oli mahdollista poistaa leikkauksella. Kuukausi sitten vasen rintakudos oli poistettu kasvaimen myötä ja Mikoto oli toipunut hurjasti.
"Kyllä oikein hienoa. Kerro vain mikä päivä niin tulen hakemaan sinut, okei?" Sasuke tunsi pitkästä aikaa helppottuneisuutta. Hänen ainoa perheenjäsenensä oli kunnossa ja pian kotona.
"Tottahan toki. Sano Narulle terveisiä ja luojan tähden siivotkaa välillä. Kaikki hyllyt ovat varmasti ihan pölyssä" Mikoto naurahti.
'Mistäs hitosta hän tietää? Olin jo unohtanut, että Itachi peri sen oudon vaistonsa äidiltä...'

Sillä aikaa Naruton katse oli lukkiutunut ikkunan takaiseen maailmaan. Lunta ei ollut satanut viikkoihin, mutta maa oli silti valkoinen ja sen ympäröima maailma harmaa. Päälle pistetystä radiosta kuului ajantasalla olevat säätiedot ja karismaattinen miesääni vitsaili säätietojen jälkeen juontajaparinsa kanssa jostain täysin turhasta. Naruto oli kuitenkin täysin uppoutunut omaan maailmaansa eikä kuullut särisevää ääntä. Hänen mielessään pyörivät loppukokeiden lisäksi tulevaisuus ja yliopisto.
'Millainen tulevaisuus minulla voisi olla Sasuken kanssa? Tuskin kolmea lasta ja koiraa...' hän hymähteli mielessään ja hymynpoikanen muodostui hänen kasvoilleen.

Hupparin taskussa lojunut kännykkä tiedotti itsestään kevyellä värinällä. Naruto osasi jo arvata soittajan, joten katsomatta vilkkuvaa nimeä hän vastasi.
"Missä sinä oikein olet? Sinun piti olla täällä jo ainakin vartti sitten!" äänestä päätellen Kiba oli todella kyllästynyt odottamaan. Vaikka viikonpäivä olikin keskiviikko heillä ei ollut enää koulua, koska lukio on sen verran armahtavainen että loppukokeisiin valmistautuvien ei tarvinnut enää vaivautua siihen laitokseen. Joten Naruto oli sopinut menevänsä Kiban kanssa katsomaan jotakin bändiä viereiseen kaupunkiin. Ilmeisesti brunette tahtoi lähteä jo aamusta, etteivät he varmasti myöhästyneet.
Helvetin hätähousu.

"Olen vielä Sasukella ja ei meillä ole mitään kiirettä. Se bändihän alkaa soittamaan vasta iltapäivällä? Matka kestää ainoastaan tunnin verran, joten ota nyt rauhallisesti" hän yritti vakuuttaa ystäväänsä. Keittiöön takaisin kävellyt Sasuke antoi poikaystävälleen kysyvän kulman noston, mutta näytti ymmärtävän yskän kun Naruto muodosti äänettömästi Inuzukan etunimen.
"No joo joo, mutta lumi saattaa aiheuttaa ongelmia junissa!" Kiba puolusti kantaansa kärkkäästi. Naruto huokaisi peitottuna ja ilmoitti pukevansa nopeasti ja tapaavansa bruneten asemalla puolen tunnin kuluttua.
"Kaipa minun on sinne mentävä jo nyt ettei se yksi saa mitään hepulia" blondi naurahti ja nappasi viereisellä tuolilla olleet vaihtovaatteet. Hän tyytyi pistämään vain vihreän t-paidan jo valmiiden vaatteidensa seuraksi.

"Milloin suunnilleen tulet takaisin?" Sasuke kysyi seuratessaan kiirehtivää poikaa eteiseen.
"Varmaan vasta myöhään yöllä" Naruto huikkasi olkansa yli sitoessaan mustien conversejen nauhoja. Kummastakin tuntui hetken, että niinkin luonnollinen keskustelu oli heille yllättäen mahdollista. Palaaminen samaan asuntoon toisen luokse ja elämän jakaminen. Miten se kaikki tuntui niin yksinkertaiselta ja oikealta? Naruto kääntyi antamaan suukon Sasukelle ennen kuin lähti. Tummahiuksinen tunsi hymyn huulillaan ja hän huokaisi tyytyväisenä.

- - - - -

Niin inhottavaa kuin se olikin myöntää, Kiba oli ollut oikeassa. Junan eteneminen oli takkuillut koko matkan ajan ja tunnin mittaiseksi tarkoitettu taival oli kestänyt jo tuplasti lupaamansa ajan. Siniset silmät tuijottivat ulos, tutkien sieltä näkyvää maailmaa poissaolevina. Kauempana näkyi moottoritie ja sen pinnalla pyyhälsi monia autoja toistensa perään. Pari lintua oli pysähtynyt raiteiden viereen lepuuttamaan siipiään, mutta pian nekin lähtisivät jatkamaan matkaansa.
"Aika paska juttu, mutta meidän pitäisi kyllä ehtiä konserttiin kun ei tässä varmaan enää kauaa mene" vastapäätä  istunut Kiba sanoi katsoessaan samaa maisemaa. Juna nytkähti jälleen liikkeelle ja kaiuttimista kuulunut ääni vahvisti pojan sanat. Matka kestäisi enää vartin.

Naapurikaupungin kulma eivät poikenneet paljoa heidän kotikaupungistaan. Sama harmaus oli vallannut sen puistojen puut ja lumi oli peittänyt kadut. Naruto ja Kiba kävelivät aikansa etsiessään oikeaa klubia, mutta aikansa pyörittyä he löysivätkin sen. Paikka oli tunnelmallisen hämyinen ja teemana siellä oli selvästi jokin halloweenin ja tyylikkään westernin väliltä. Se, miten ne kaksi saadaan sulautumaan toisiinsa, on toinen juttu.
"Baariosastolta pitäisi olla hyvät näkymät, joten mennään sinne" Kiba vaati nykiessään ystäväänsä seuraamaan.

Hieman kauempana pöydässä istuva oranssitukkainen mies seurasi  tarkasti katseellaan baaritiskille saapunutta kaksikkoa. Jääpalat kilisivät isossa lasissa hänen pyöritellessään sitä kädessä poissaolevana.
'Tämä voi olla vain liian hyvä sattuma, Naruto-kun' hän ajatteli synkästi ja ilkeä virne levisi hänen kasvoilleen hetkeksi. Hänen vierellään istuva nainen vilkaisi seuralaistaan sivusilmällä ja käänsi sitten katseensa Narutoon. Samanlainen virne nyki tietään hänenkin kasvoille.
"Kuka olisi uskonut, että blondi tulisi itse meidän luokse" hän naurahti hiljaa ja ooti siemauksen margaritastaan.

Iltapäivä tummui iltaan ja konsertin hiljentyessä baariosastolle alkoi vyörymään lisää ihmisiä. Puheensorina täytti tiskin ja ympäröimät pöydät, kun naisseurueet ja muut ryhmät istuivat viettämään iltaa. Naruto katsahti seinäkellon viisareita. Seuraava juna lähtisi vasta melkein tunnin kuluttua, joten he olivat jääneet lämpimään odottamaan. Kiba kumosi jo kolmatta paukkuaan ja vaahtosi jotain Hinatan ja hänen riidastaan, joka oli yhä meneillään. Ilmeisesti brunette oli yrittänyt jotain sopimatonta ujon tytön kanssa ja tulistunut kun tämä ei ollut suostunut.
"Mikä siinä on niin väärin, että harrastaisimme seksiä? Eikö hän luota minuun?" brunette ulvoi humalaiseen ääneen. Naruto saattoi vain hymyillä lohduttavasti ja toivoa, että Kiba ymmärtäisi Hinatan olevan vain epävarma itsestään.
'Välillä on hyödyllistä, että Hinata puhuu asioistaan minulle' hän ajatteli ennen kuin joutui vetämään neljännen paukun bruneten ulottumattomiin.

"Nyt loppu tuo ryyppääminen, koska en todellakaan aio raahata sinua asemalla ja sitten vielä kestää sinua junamatkalla. Lopeta kun olet vielä joten kuten tolpillasi" Naruto saarnasi marisevalle brunetelle. Kiban jatkaessa valitustaan blondi katseli jälleen ympärilleen. Baaritiski oli täynnä ihmisiä ja hän bongasi jopa yhden hyvin epätoivoisen iskuyrityksen. Yöelämä oli siinä kaupungissa värikkäämpää, kuin mihin Naruto oli tottunut.
"Anteeksi, mutta voisitteko auttaa. Seuralaiseni on hieman päihtyneessä tilassa ja  tarvitsen raavaan miehen auttamaan hänen siirtämisessään" yllättäen heidän pöydän viereen tupahtanut nainen sanoi. Naruto nosti katseensa tarkkailemaan puhunutta naista. Hattu peitti tämän epätavallisia sinisiä hiuksia ja blondi olisi voinut vannoa nähneensä naisen aikaisemmin.
"En oikein uskaltanut mennä kysymään näiltä muilta miehiltä, koska pelkään että he voisivat käydä kimppuun. Sinä näytät sen sijaan näytät todella mukavalta" nainen naurahti.

"En tiedä uskallanko jättää omaa kaveriani tänne yksin kerran hänkin on vähän kännissä-"
"Enkä ole kännissä! Mennääs nyt sitten ja autetaan neitiä pulassa" protestoiva Kiba päätti Naruton puolesta noustessaan huojuville jaloilleen. Sinitukkainen nainen kiitti syvästi ja vei heidät seuralaisensa luokse. Tämän oranssit hiukset olivat Narutosta yhä tutumman näköiset, mutta hän ei ehtinyt miettimään sitä sen tarkemmin kun nainen patisti häntä auttamaan toista ulos.
"Minä raivaan tietä niin pitäkää te häntä tolpillaan" sinihiuksinen naurahti ja pian he olivatkin selvinneet raikkaaseen pakkasilmaan.

Nainen opasti heitä suuntaan, jossa kaksikon auton piti kuulemma sijaita mutta Naruto tunsi pahan aavistuksen kellot päässään. Kuitenkaan hän ei ehtinyt ilmaisemaan Kiballe huoltaan, kun hänen tukemansa mies yllättäen kamppasi hänet maahan. Tämä painoi Naruton kasvoja kovin ottein lumiseen katukiveykseen, kun nainen huolehti ettei Kiba ryömisi karkuun.
"Säästit meiltä paljon vaivaa, Naruto-kun" oranssitukkainen naurahti matalasti ja Naruto muisti sen jälkeen vain kivun olkapäässään ja otsassaan. Sen jälkeen hän upposi alitajuntansa onkaloihin.

- - - - -

Yö verhosi Uchihoiden asuntoa ja sen ainoaa sen hetkistä asukkia. Sasuke nukkui autuaana peittonsa alla kuun valaistessa verhojen takaa hopeaansa. Käsi ojentui koskettamaan nukkuvia kasvoja kevyesti ja sen omistaja kumartui yhä lähemmäs tummahiuksista. Tyytyväinen hymy koristi hänen kasvojaan, kun Sasuke raotti silmiään. Tummahiuksinen ehti nähdä vain vilauksen punertavista hiuksista, ennen kuin hänen hengitystiensä täyttyivät jollain makealla tuoksulla.
"Nyt on meidän vuoromme pitää vähän hauskaa, Sasuke-kun" Kyuubi naurahti voitokkaana.

- - - - -
A/N: HAH! Luulitteko tosiaan että selviätte yhtäkään lukua ilman Kyuubia? No ei missään nimessä koska rakastan näiden kiduttamista :D noen oikeasti mutmut.....
no, tässä luvussa tapahtui taas paljon, liikaa ja aivan aivan liikaa! Ja tämä on aika sekava...mutta uskokaa pois: tän ois mahdollista olla_paljon_sekavampi. tätä selvemmäksi en saanut, ku kerran piti kirjottaa uusiks (oma kone on yhä huollossa tiedostoineen ja käytän tällä välin isän konetta mikä hidastaa kirjotusta)
en ehtinyt edes oikolukemaan tätä joten jos virheitä löytyi niin kerro! :D
JA ANTEEKSI ETTÄ TÄMÄ ON NÄIN MYÖHÄSSÄ!!! ei tule toistumaan!!

Tarina tosiaan lähestyy jo loppuaan...voisin lupailla 2-4 lukua enää :'>