Kuinka kiukkupussi kesytetään


Naruto kihisi kiukusta. Sydän hakkasi väkivaltaisesti kuin olisi etsinyt tietä ulos ja veri kohisi korvissa. Kädet tärisivät, eikä hän voinut estää niitä puristumasta nyrkeiksi. Miten mielellään hän olisikaan juuri silloin leiponut erästä henkilöä naamaan.
Se joku oli kuitenkin tyttö, ja Naruto oli päättänyt jo ennen kuin täytti seitsemän vuotta, että tyttöjä ei lyöty. Ei ainakaan muissa olosuhteissa kuin rehellisessä ninjakamppailussa tai silloin, kun oli jonkun henki kyseessä.
Naruto oli hillinnyt itsensä vain vaivoin, eikä ollut lähtenyt tilanteesta suoraa huutoa huutaen.

Hän oli ainoastaan haistattanut paskat maailman yksitoikkoisimmalle keskustelulle, uudelle ninjatuttavuudelle ja... ja Saille. Saille, joka ei ollut reagoinut Naruton purkaukseen millään lailla, vain toivottanut hyvää yötä.
Naruto hieroi ohimoitaan yrittäen kaikin voimin rauhoittua, mutta se oli kaikkea muuta kuin helppoa. Ei hän Saille ollut vihainen, ei oikeastaan. Sai oli kuitenkin se, joka useimmiten otti osumaa, kun Naruto suuttui. Varsinkin tällaisessa tilanteessa, kun se oikea maalitaulu olisi yhtä hyvin voinut olla tuulenhenkäys tai jotain muuta, jonka kanssa oli yhtä hankala kommunikoida.

Tyttöön ei tuntunut purevan mikään, mitä Naruto teki tai sanoi. Tämä ei noteerannut hänen ehdotuksiaan liittyen yhtään mihinkään, ja kaiken kukkuraksi vielä puhui päälle minkä kerkesi. Tyttö kehtasi neuvoa asioissa, jotka Naruto sanoi osaavansa, ja muutenkin kunoichia oli mahdotonta ennakoida mitenkään.
Narutosta tuntui, ettei hänellä ollut kontrollia mihinkään, mitä ympärillä tapahtui ja se sai hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi. Pidemmän päälle epämukavuus kävi ärsyttäväksi ja yltyi tietyn pisteen ylittäessään suuttumukseksi.

Naruto saattoi yhä kuulla toisesta huoneesta kantautuvan keskustelun ja naurun, ja se humautti hänen kiukkunsa taas täyteen liekkiin. Hän oli sangen selvästi sanonut menevänsä nukkumaan, miten ne kuvittelivat, että hän muka nukkuisi tässä metelissä?
Naruto harkitsi soittavansa... Sasukelle? Sai ei tullut niin yhtään toimeen Sasuken kanssa. Naruto virnisti, mutta aitoa iloa hymyssä ei pahemmin ollut.
Tuntien syyllisyydensekaista kostonhimoa, Naruto kaivoi tiimin yhteisen radiopuhelimen matkatavaroista. Heille oli kyllä painotettu, että puhelinta tuli käyttää ainoastaan hätätapauksissa, mutta mikä tämä sitten oli, jollei sellainen? Hänen päänsä oli räjähtämässä!

Sasuken oli määrä olla puhelimen kantaman päässä ja Naruto naputteli toisen numeron sumeilematta. Omapa on vikasi, Sai. Aina ei kannata olla puolueeton.
Ajatus sai Naruton inhoamaan itseään, mutta puhelin hälytti jo. Naruto nielaisi ja odotti, että Sasuke vastaisi ennen kuin blondi ennättäisi tulla katumapäälle.
”Haloo”, Sasuken tumma ääni hätkähdytti Naruton mietteistään ja vaaleatukkainen veti syvään henkeä ennen kuin alkoi puhua.
”Hei Sasuke, minä täällä.”

”...Naruto.”
Joskus kauan sitten tuollainen hymähdys olisi saanut Naruton tuntemaan olonsa paremmaksi, mutta ei tällä kertaa. Sasuken ääni ei itse asiassa ollut enää pitkään aikaan toiminut samalla tavalla. Sekään ei auttanut, että Sain puhe kantautui edelleen toisesta huoneesta samoin kuin sen sietämättömän kunoichin höpinä ja nauru.
Naruto rutisti puhelinta nyrkissään, kunnes luuri melkein rusahti. Hän hölläsi otettaan ja yritti muutenkin rentoutua edes jotenkin.

”Mitä asiaa?” Sasuke kysyi, ja Naruto pakottautui hengittämään syvään. Sydän kuitenkin takoi edelleen kivuliaalla raivolla.
”Valmistaudu, täältä nimittäin pesee”, Naruto veti täristen henkeä ja oli juuri aloittamassa vimmaisen avautumisen, kun ovelta kuului varovainen koputus.
Hetken Naruton aivoissa löi tyhjää, kun Sai astui huoneeseen ja Sasuke odotti edelleen langan toisessa päässä. Naruto survoi puhelimen vieressään lojuvaan makuupussiin ja alkoi häärätä reppunsa kimpussa näennäisen kiireisenä.

Sai tuli hänen viereensä ja kaivoi peseytymisvälineet omasta repustaan vilkuillen samalla Narutoa. Naruto käänsi selkänsä toiselle, eikä vastannut tämän katseisiin.
”Otatko viereen nukkumaan, vai menenkö toiseen huoneeseen?” Sain ääni oli hiljainen, mutta Naruto säpsähti silti. Blondi tunsi pienen pistoksen sydämessään. Ei hän oikeasti ollut tarkoittanut olla niin...ilkeä? Ei Saille.
”Ei sinun tarvitse mennä muualle”, Naruto mumisi, muttei edelleenkään katsonut Saihin päin. Sai lähti iltatoimiinsa ja Naruto tunsi olonsa nyt ärtyneen lisäksi vielä hiukan surulliseksikin.

Heti Sain lähdettyä huoneesta hän kaivoi puhelimen esiin puoliksi toivoen, ettei Sasuke olisi enää linjoilla.
”Naruto, mitä?” Sasuke kuulosti aavistuksen ärtyneeltä, mutta Naruto päätti olla välittämättä siitä ja alkoi purkaa ärsytystään Sasukelle yrittäen parhaansa mukaan hillitä äänensä hienoista kiukkutärinää.
”Se lehmä ei kunnioita tippaakaan muiden ihmisten puheenvuoroja ja luulee tietävänsä kaiken! Eikä sen – ” Narutoa otti niin ankarasti päähän, ettei henki tahtonut kulkea.
”Kaikki pitää tehdä sen pään mukaan, eikä minua yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa olla täällä sen kanssa!”

Hetken luurin toisessa päässä vallitsi hiljaisuus, mutta sitten Sasuke puhui:
”Oletko sinä siellä yksin sen kanssa?”
Naruto puri huultaan, mietti, pitäisikö valehdella, mutta ei lopulta nähnyt siihen tarpeeksi hyvää syytä.
”Sai on täällä myös.”
Sasuken puolelle linjaa lankesi hiljaisuus.
”Ja terveisiä muuten Suigetsulle”, Naruto lisäsi salamannopeasti saaden vastaukseksi tutun hymähdyksen.
”Oletko sinä Saihinkin kyllästynyt?” Sasuke kuulosti sietämättömän huvittuneelta ja hetken Naruto harkitsi lyövänsä toiselle luurin korvaan. Hän kuitenkin hillitsi itsensä, sillä ei hän Sasukelle soittaessaan ollut ajatellut suuttua lisää, ainoastaan purkaa patoutunutta kiukkuaan. Niin ironista kuin se olikin, Sasuke oli hyvä kuuntelija.

Huoneen ovi aukeni taas ja huoneeseen astui ihminen, joka raivostutti Narutoa sillä hetkellä eniten maailmassa.
Suomatta blondille katsettakaan tyttö alkoi valmistautua yöpuulle parin metrin päässä.
Naruto päätti noudattaa toisen esimerkkiä ja jatkoi puhelua kuin mitään ei olisi tapahtunut.
”En, ainoastaan siihen toiseen”, hän sanoi painokkaasti ja loi kunoichiin paljonpuhuvan katseen.
”Sain muuten seuraa juurikin siitä henkilöstä.”

Ennen kuin Sasuke ennätti vastata, alkoi viereisestä huoneesta kuulua askelia ja Sai ilmaantui oviaukkoon.
Naruto olisi mielellään jatkanut keskustelua Sasuken kanssa, mutta jotenkin se tuntui väärältä nyt kun Sai oli taas siinä.
”Ymmärrän yskän”, Sasuke tokaisi kuulostaen hiukan huvittuneelta.
”Tämä ei oikeasti ole yhtään hauskaa. Ja tuskin se muutenkaan ymmärtäisi, vaikka jauhaisin kuinka paljon paskaa siitä, mutta nyt pitää oikeasti lopettaa”, Naruto puhui mahdollisimman kovalla äänellä ja toivotti Sasukelle (ja Suigetsulle) hyvät yöt ennen kuin lopetti puhelun.

”Helpottiko?”

Naruto hätkähti Sain äkillistä kysymystä, toinen oli ilmaantunut hänen viereensä melkeinpä äänettömästi.
”Joo”, Naruto puuskahti melkein rehellisesti. Ainakaan hänen sykkeensä ei ollut enää kiukusta pilvissä.
Kaikki alkoivat kääriä makuupussejaan nukkumiskuntoon. Yöpuulle asettuminen sujui kaikin puolin äänettömästi ja suhteellisen sävyisästikin, sillä Naruto pakottautui pitämään suunsa kiinni. Jos kaikki jatkuisi samalla tavalla, oli tiedossa selvästi rankka kaksipäiväinen. Naruto tajusi, ettei ollut hyvä hillitsemään tunteita, eikä varsinkaan näyttelemään rauhallista. Melko ironista kyllä, oivallus oli hänelle uusi.


Viimeisen lyhdyn sammuttua huoneeseen lankesi raskas hiljaisuus, eikä pimeässä nähnyt kunnolla kättään pidemmälle.
Narutosta tuntui pahalta mennä nukkumaan niin huonolla yleisfiiliksellä ja hän tunsi syyllisyyttä myös siitä, miten kylmästi oli kohdellut Saita aiemmin.
Kuunvalo paistoi ikkunasta ja Naruto vilkaisi tahtomattaan Sain suuntaan miettien, joko toinen nukkui. Yleensä Sai ei simahtanut kovin nopeasti, mutta saattoihan toinen leikkiä nukkuvaa ihan vain tehdäkseen selväksi, ettei halunnut enää keskustella mistään.
Naruto tunsi taas inhottavan pistoksen sisällään.

Sain käsi oli kuitenkin makuupussin ulkopuolella, aivan heidän makuualustojensa rajalla. Makuupussin sisällä oli melkein tukahduttavan kuuma ja Naruto pujotti omatkin kätensä pussin ulkopuolelle. Ihan yksinkertaisesti siksi, että hänellä oikeasti oli kuuma.
Naruto vilkaisi taas Sain kättä, joka ei ollut liikahtanut piiruakaan. Pitäisikö hänen tarttua siihen, osoittaa edes jotenkin, ettei hän ollut toiselle vihainen tai mitään? Kun Naruto oikein siristi silmiään ja katsoi Sain kasvoja oikeasta kulmasta, hän huomasi, että toisen silmät olivat edelleen auki.
He katselivat toisiaan, mutta kumpikaan ei sanonut mitään useaan minuuttiin. Kumpikaan ei toisaalta myöskään voinut olla varma, vastasiko toinen oikeasti katseeseen.

Naruto pyöritteli ajatuksia mielessään, mietti kuumeisesti pitäisikö tarttua Sain käteen vai ei. Miksi niin yksinkertaisen asian piti olla niin hankala? Miksi se muka vaati niin paljon miettimistä? Naruto alkoi oikeasti turhautua itseensä ja oli juuri aikeissa tarttua Sain käteen, mutta toinen ennätti ensin.
Sain viileät sormet sulkeutuivat Naruton omien ympärille ja aloittivat hieromisen sormenpäistä edeten sitten kämmeneen ja rannetta kohti. Kosketus sai Naruton tuntemaan olonsa hyväksi, ja samaan aikaan kuitenkin inhoamaan itseään.

”Osaatko lukea ajatuksia?” Naruto kuiskasi pimeyteen. Sanat saivat Sain hymyilemään pienesti.
”Ainoastaan sinun”, tummatukkaisen silmissä häivähti lämpöä. Naruto nielaisi ja laski katseensa heidän käsiinsä.
Sai teki kaikkensa hänen vuokseen, ja silti hän oli aiemmin mennyt ja soittanut Sasukelle ihan vain toisen mieltä pahoittaakseen. Sasukella oli kyllä Suigetsu, mutta Naruto ja Sai molemmat tiesivät, mitä Sasuke Narutosta halusi. Ja myös sen, ettei Naruto aikonut sitä toiselle antaa.
Ja silti Naruto oli soittanut.

Joskus Naruto ei itsekään ymmärtänyt omaa käytöstään saati sitten osannut selittää sitä. Hän tiedosti tällaisina hetkinä olevansa toisten silmissä varmaankin erittäin vaikea ihminen.
Naruto käänsi katseensa takaisin Saihin, joka nyt hieroi hänen rannettaan melkeinpä hellä katse silmissään. Lämpö Sain kosketuksessa, kaikki se huolellinen hellyys tuntui luovan lämmintä hehkua, jonka valossa Naruto saattoi nähdä kaiken, mikä oli tärkeää.

Kun Sai oli lopettanut hieromisen, Naruto kohotti kätensä toisen otteesta ja laski sormensa hellästi Sain poskelle. Toinen säpsähti hieman äkillistä kosketusta, mutta rentoutui kuitenkin pian. Naruto silitti Sain poskea ja toivoi, että kosketus kertoi toiselle ne asiat, joita Naruto ei yksinkertaisesti saanut sanotuksi.
Miten hän ei ollut vihainen Saille. Miten hän arvosti asioita, joita toinen hänen vuokseen teki.
Miten tärkeä Sai oli hänelle.
Sai tarttui Naruton käteen ja laski tämän kämmenen takaisin makuualustalle, oman kätensä Naruton käden päälle. Hetken he silittelivät toistensa kämmenselkiä ennen kuin uni vei hiljalleen molemmista voiton.

Naruton unessa Sai hymyili silmillään, ja Naruto hymyili takaisin.



***************************************************
Palaute ilahduttaisi suuresti, enkä kieltäydy pisteistäkään ;)
Jokainen halukas on myös tervetullut Sain fanikerhoon.