Hän tiesi, että Kakashi heräisi aikanaan. Aina silloin tällöin, joskus liian usein, mies kannettiin tajuttomana Konohan sairaalaan. Hemmetti, Sakura oli itse kantanut miehen sairaalaan useita kertoja, kuten tälläkin kertaa. Ja Hän tiesi, että Kakashi heräisi aikanaan.

Joten Sakura ei ollut huolissaan. Ei yhtään. Kakashi oli pelästyttänyt heidät useita kertoja, kun tajuttomuus oli venynyt, ja elintoiminnot heikentyneet. Jokaikinen kerta mies oli heränny tajuttomuudestaan ennenmin tai myöhemmin. Kakashi oli sitkeää tekoa, hän heräisi tälläkin kertaa. Ihan minä hetkenä tahansa. Hetkenä hyvänsä…

"Kuule. Sinä et onnistu pelästyttämään minua", Sakura sanoi ja tökkäsi Kakashin kasvoja. Ei reaktiota.

Sakura huokaisi ja nojautui taaksepäin tuolillaan. Hän nosti kädet ylös ilmaan ja venytteli selkäänsä. Hän siirsi katseensa laitteistoon, joka mittasi Kakashin elintoimintoja. Vakaat kuten aina, ei muutosta. Sakura nousi ylös ja käveli Kakashin sängyn päätyyn, missä telineessä oli miehen potilaskansio. Sakura otti sen käteensä ja kävi uudestaan läpi potilaskertomuksen. Kaikki viittasi siihen, että Kakashi heräisi minä hetkenä hyvänsä. Kaikki oli hyvin olosuhteisiin nähden.

Sakura laski kansion takaisin telineeseen ja katseli tajutonta miestä.
"Täällä on kuule muitakin potilaita, jotka tarvitsevat minun huomiotani. Ei minulla ole aikaa vahtia sinua."

Ei reaktiota.

"Hyvä on. Minä lähden töihin", Sakura tokaisi ja nappasi tuoliltaan lääkärintakkinsa. Hän veti sen päälleen ja käveli ovelle. Hän kääntyi katsomaan sängyllä makaavaa Kakashia.
"Nyt olisi hyvä hetki herätä."

Ei reaktiota.

"Hyvä on. Kiukuttele sitten", Sakura huokaisi ja sulki oven perässään.

Sakura saapui huoneeseen kolmen tunnin kuluttua. Naruto istui Kakashin sängyn vierellä.
"Joko hän on hereillä?" Sakura kysyi ja tarkisti kaikki laitteet. Ei muutosta.
Naruto pudisti päätänsä.

"Olen istunut tässä jo kohta tunnin. Tilanne ei ole muuttunut mihinkään", Naruto vastasi.
Sakura veti toisen tuolin sängyn viereen ja istuutui siihen.

"Hän herää kyllä. Kuten aina", Sakura totesi ja nosti jalkansa Kakashin sängylle ja nojautui tuolissaan taaksepäin.

"Mitä jos hän ei herääkään?" Naruto kysyi hiljaa.
Sakura nosti toista kulmakarvaansa.

"Mitä meidän ikuiselle optimistille on käynyt?" hän kysyi huvittuneena.
"Olen tosissani Sakura. Mitä jos tämä on se kerta, kun sensei enää herääkään?"

"Naruto. Kakashi on pelästyttänyt meidät useita kertoja. Hän ollut huonommassakin jamassa. Hän herää kyllä. Minä nostan vetopäiviäni, entä sinä?" Sakura totesi ja laski jalkansa alas. Hän nojautui Narutoa kohti ja kuiskasi tälle: "Olen varma, että hän herää huomenna".

Naruto hymähti.
"Miksi sinä olet niin varma? Hän ollut tajuttomana jo kolme päivää. Se on pisin aika tähän asti. Mitä jos hän ei herääkään?"

Sakura pudisti päätänsä.
"Sinä et saa olla noin negatiivinen. Jos uskot noin, niin se ei auta ketään."
"Olen tosissani. Miksi sinä olet niin varma?" Naruto kysyi vakana ja katsoi Sakuraa tiukasti silmiin.

"Sinä olet lääkäri. Sinä tiedät, että ei ole varmaa herääkö Kakashi enää koskaan. Miksi sinä olet nyt niin varma, kun ennen et ole ollut?"

Sakura painoi katseensa alas. Hän tiesi, että Naruto oli oikeassa. Oli väärin olla niin varma. Varsinkin kun tämä oli pisin aika, kun Kakashi oli ollut tajuttomana. Mitä jos mies ei enää heräisi? Mitä jos hän ei enää koskaan saisi piikitellä miehen kanssa? Mitä jos hän ei enää koskaan saisi nukahtaa miehen syliin? Mitä jos hän ei enää koskaan saisi kuulla miehen ääntä? Pienet asiat tuntuivat hänestä niin kovin merkitykseksiltä juuri nyt.

"Koska en kestä ajatusta hänen menettämisestään", Sakura totesi viimein. Hän yritti väistää Naruton katsetta.

"No sitten hän herää varmasti, koska Kakashi ei koskaan haluaisi satuttaa sinua", Naruto totesi ja vei toisen kätensä Sakuran hartioille.

"Huomenta Sakura-sama. Onko tilanteessa ollut muutosta?"
Sakura hätkähti hereille, kun hoitaja tuli huoneeseen tarkistamaan Kakashin tilannetta. Sakura nosti päänsä Kakashin rinnalta ja käänsi katseensa ylös päin tarkastellakseen miehen kasvoja. Ei muutosta. Sakura nousi varovasti istualleen Kakashin viereltä, johon oli nukahtanut illalla. Hoitaja hymyili tietäväisenä.

"Minä tuon teille kahvia", hoitaja sanoi ja katosi huoneesta ennen kuin Sakura ehti kiittää häntä.

Sakura käänsi katseensa uudestaan Kakashiin.
"Nyt sinä vain kiusaat minua. Tai sitten vain väistelet vastuutasi uuden tiimisi opettajana."
Sakura olisi antanut mitä vain, jotta olisi nähnyt tutun hymyn kareen miehen kasvoilla juuri nyt.

Sakura oli istunut jo kaksitoista tuntia putkeen Kakashin sängyn vieressä. Houlestuneet hoitajat olivat tuoneet hänelle ruokaa, johon hän oli kieltäynyt koskemasta. Viimein paikalle oli hälytetty Naruto, jotta hän saisi puhuttua naiselle järkeä.

"Kuule. Hän ei herää yhtään sen nopeammin istuit hänen vieressään tai et", Naruto totesi kyllästyneenä. Hän oli istunut Sakuran seurana jo neljä tuntia, eikä nainen ollt suostunut liikahtamaan paikaltaan mihinkään.

Sakura tuijotti Kakashin kasvoja. Hän ei ollut puhunut sanaakaan koko aikana. Viimen Sakura avasi suunsa.

"Mitä jos hän ei herääkään?"

Naruton teki mieli läimäistä naista.
"Mitä nyt? Ensin sinä olet uskoa täynnä ja nyt olet vaipumassa epätoivoon. Kuten itse sanoit, Kakashi on pelästyttänyt meidät ennenkin."

"Sinä itse pelkäsit niin", Sakura muistutti vierellään istuvaa miestä.
"Äh,  se nyt oli heikko hetki. Hän herää varmana", Naruto totesi iloisena.
"Jos sanot niin", Sakura kuiskasi.

Huone oli tyhjä, kun Naruto saapui sinne seuraavan kerran. Kakashin sänky oli pedattu seuraavaa potilasta varten ja laitteet viety seinän vierustalle pois tieltä. Naruto yritti etsiä huoneesta vihjeitä, mitä oli tapahtunut, mutta ei löytänyt steriilistä huoneesta mitään vihjeitä. Huolestuneena hän kääntyi ympäri ja etsi käytävältä hoitajan käsiinsä.

"Mitä huoneen 406 potilaalle on käynyt? Missä on Kakashi-sensei?" Naruto kysyi hoitajalta, joka kuitenkin pudisteli tietämättömänä päätään. Naruto huokaisi ja lähti kohti Sakuran työhuonetta. Hän toivoi löytävänsä sieltä Sakuran tai edes jonkinlaisen vastauksen opettajansa kohtalosta.

Naruto koputti Sakura työhuoneen ovelle. Kun hän ei kuullut vastausta, hän kokeili varovasti olisiko ovi auki. Avatessaan oven Naruto löysi helpotuksekseen Sakuran istuvan työpöytänsä äärestä. Nainen ei kuitenkaan reagoinut mitenkään Naruton tulemiseen.

"Sakura?" Naruto kysyi ja käveli naisen eteen. Sakura ei reagoinut vaan tuijotti hiljaisena eteenpäin.

Paha aavistus hiipi Naruton mieleen.

"Missä Kakashi on? Mitä hänelle on tapahtunut?" Naruto kysyi. Sakura nosti viimein katseensa Narutoon.
"Minä niin pelkään hänen puolestaan", Sakura totesi hiljaisena.
"Mitä tarkoitat?" Naruto kysyi hämmentyneenä.

"Kakashi vietiin muutama tunti sitten leikattavaksi. Minua ei päästetty saliin, koska olen hän läheisensä ja he eivät kerro minulle mitään tietoja, ja voi Naruto, minä niin pelkään hänen puolestaan", Sakura sanoi hengittäen kiivaasti.

Naruto veti naisen tiukasti syliinsä.
"Kakashi pärjää kyllä. Hän vain tykkää säikytellä meitä", Naruto mutisi Sakuran hiuksiin.
"Jos sanot niin", nainen kuiskasi.

Sakura tiesi, että Kakashi heräisi vielä. Ennemmin tai myöhemmin. Mies oli säikytellyt heitä ennenkin.

Sakura tuijotti Kakashi tiukasti. Mies heräisi ihan minä hetkenä hyvänsä.
Sakura huokaisi turhautuneena. Ei mitään muutosta. Kakashi oli tuotu viimein leikkauksesta ja hänen tilansa oli vakaa. Ei ollut mitään syytä, ettei mies heräisi ihan minä hetkensä tahansa.

"Haluatko todella jättää minut viettämään yksinäistä vanhuutta?" Sakura totesi miehelle. Ei reaktiota.

"Sakura. Herätys. Sinä painat minun kättäni."

Sakura heräsi hätkähtäen. Hän nosti päätänsä tietämättä kuka oli puhunut.
"Taasko sinä olet valvonut vierelläni. Enkö minä ole sanonut sinulle, että minä herään kyllä."
Sakura käänsi äkisti päänsä Kakashi kohti, joka tuijotti häntä kyllästyneen näköisenä.
"Sinä olet hereillä", Sakura totesi huojentuneena.

"Jo pienen hetken, toisin kuin sinä", mies marmatti hellästi. Sakura hymyili hellästi miehelle.
"Pelästytinkö minä sinut?" Kakashi kysyi vetäessään naista lähemmäs itseään. Sakura pudisti päätänsä ja vastasi miehen suudelmaan.

"Et. Minä tiesin kyllä, että sinä heräisit vielä."

***

Tästä piti tulla surullinen ja angstinen, mutta sitten sainkin jonkun positiivisuuspiikin ja lopusta tulikin onnellinen. Nyt kun mietin, niin surullinen loppu olisi ollut liian helppo ratkaisu.