Tora ja Itachi kävelivät kohti Konohaa. He olivat kävelleet jo kaksi päivää, eikä Toralle ollut tullut tylsää. Itachi oli jopa kertonut vähän menneisyydestään, jota Tora piti suurena kunniana. Kun tuli jo kolmannen päivän yö, Tora oli jo hyvin väsynyt. Itachi katsoi Toraa hetken. Kun Tora kääntyi katsomaan takaisin, Itachi soi tälle hymyn. Ensin Tora oli vähän hämmentynyt, mutta vastasi pian hymyyn. – Mikähän Itachilla on, Tora ajatteli. Kun he olivat kävelleet puoleen yöhön asti, Itachi päätti, että he leiriytyisivät erääseen paikkaan. Paikka oli kaunis, siitä näki taivaalle, joka oli monien tähtien peitossa. Sitten oli somasti soliseva puro, jonka vesi oli mitä kirkkainta. Toran mielestä paikassa oli parasta se, että siinä oli kaunis niitty. Mutta Toran sisimmässä parhainta oli se, että hän sai yöpyä Itachin kanssa.

Hän rupesi piirtämään, niin kuin hän teki aina kun hänellä oli hyvä mieli. Mutta piirustuksista tuli outoja. Hän tirskahti ja rupesi katsomaan niitä tarkemmin. Kaksimieliset ajatukset suorastaan ryöpsähtivät hänen mieleensä. Hän rupesi hekottamaan oikein kunnolla. Pian Itachi liittyi tämän seuraan ihmetellen mistä moinen nauru. Kun Tora näki Itachin ilmeen, tämä purskahti uudelleen nauruun. Kun Tora näytti Itachille piirustuksensa, jopa Itachin suupieli nyki. Pian he asettuivat makuulle, tai siis Itachi asettui valvomaan. Tora nukkui jonkin aikaa, mutta heräsi pian johonkin kahinaan. Se oli Itachi, joka tutki tämän piirustuksia. Kun Tora nousi, Itachi katsoi tätä hetken. ”Osaat piirtää hyvin…” tämä totesi ja laittoi kansion pois. ”Käy vaan nukkumaan” Itachi sanoi lempeästi. Ensin Tora meinasikin mennä takaisin, mutta kääntyi pian ja tuli Itachin viereen. Ensin Itachi yllättyi, mutta pian hän jo hymyili tälle. ”Aion valvoa sinun kanssasi…” Tora sanoi ja haukotteli. ”Valvo vaan…” Itachi kuiskasi. Itse asiassa hän piti siitä, että Tora nojasi häneen. Pian Tora torkkui jo Itachin kainalossa. ”Hyvää yötä…” Itachi kuiskasi tälle ja sai vastaukseksi pehmeää tuhinaa.


Kun Tora heräsi, hän huomasi olevansa vieläkin Itachi kainalossa. Itachi oli nukahtanut varmaan jossain aamuyöllä. Hän ei uskaltanut vielä nousta, sillä hän nautti Itachin läheisyydestä. Mutta silloin jokin kahisi puskassa. Hän hypähti Itachin sylistä juuri silloin, kun pensaasta astui susi. Itachikin oli herännyt ja piti jo kunaita kädessään. ”Eihän täälläpäin pitäisi liikkua susia, eihän?” Tora kysyi Itachilta, katse silti sudessa. Susi ärisi, ja paljasti kulmahampaansa. ”Nykyään Konohalta voi odottaa mitä tahansa…” Itachi mumisi. Mutta sudessa oli jotain outoa. Se oli valkoinen ja se ei liikkunut lauman kanssa. Silloin jostain metsästä kuului huuto: ”Akamaru, missä olet!?”. Itachi tajusi, että se oli koira ja siinä liikkui chakraa. Jotain Konohan ninjakoiria varmaan, tämä ajatteli. Pian metsän laitaan ilmestyi ryhmä ninjoja, joista Itachi muisti yhden. Ninja oli Kurenai Yuhi, jota vastaan hän oli taistellut. ”Akam…hei,ettekös te ole niitä Akatsukin tyyppejä!?” huudahti poika, jolla oli musta tukka ja oudot kuviot poskessa.

Tora katsoi Itachiin ja tämä nyökäytti päätään. Tora virnisti ja alkoi lausua mutkikkaita sanoja ja teki myös outoja in-merkkejä. Pian tämän käsivarsi alkoi hehkua outoa punaista hehkua. Itachi saattoi nähdä vilauksen siitä lohikäärmetatuoinnista jonka vain harvoin saattoi nähdä. Se oli musta, ja kiersi Toran kättä. Tuo on siis Lohikäärmeen raajan merkki, ajatteli Itachi ja syöksyi kohti tyttöä, joka seisoi kauhistuneena katsellen, kun hehku tappoi lähistöllä olleen linnun.

Akamaruksi kutsuttu koira hyppäsi kohti Toraa, mutta hehku poltti liikaa, joten koiran piti perääntyä. Tora supisi vielä viimeiset sanat ja läimäytti kätensä yhteen. Tämän kasvoille levisi mielipuolinen virne ja ainoa punainen silmä laajeni, kun tämän kädessä ollut tatuointi liikahti ja irtautui sitten kokonaan. Kun se saavutti ilman, se alkoi taas hehkua. Kun hehku haihtui, kaikkien edessä seisoi punainen lohikäärme. Se katseli ympärilleen ja paikansi Toran. Tora kumarsi ja supisi jotain taas. Lohikäärme nytkähti ja se viskasi päänsä takakenoon ja ulvoi vertahyytävästi. ”Perääntykää!!” Kurenai huusi ja ryhmä juoksi metsään. Lohikäärme ei odottanut kehotusta, vaan ponkaisi ilmaan ja ärjäisi. Sitten se katosi metsään.

Tora puuskahti ja mutristi huulensa. ”Aina pitää teurastaa että saisi muka ”mielenrauhan”!” tämä ärähti. Itachi hymyili ja ehdotti että lähtisivät katsomaan, mitä hänen ”pikkuinen lemmikkinsä” oli saanut aikaan. Niin hekin katosivat metsään. Aukiolle jääneet tavarat katosivat myös salaperäisesti…