Valo Pimeydessä osa 14


(Opening with Itachi’s POV)

Olohuoneeseen laskeutui hyytävä hiljaisuus. Mä suljin silmäni.

”Itachi…” Shisui aloitti, mutta vaikeni ku mä nostin käteni. Kyllä mä tiesin mitä se aikoi sanoo, mut mua ei kiinnostanut, ei nyt.

”I- Ita…” Sasuke kuiskasi hiljaa, anovasti. Kuulin sen kyllä, mutta en reagoinut.
Mä keskityin sillä hetkellä ainoaan, omasta mielestäni järkevään ja inhimilliseen tunteeseen. Vihaan. Olin hetken ihan hiljaa, sitten avasin silmäni ja kuiskasin.

”Mä tapan sen paskiaisen…”

(End of Itachi’s POV)


(Sasuke’s POV)

Mä nielaisin hiljaa ja katsoin Itaa levottomana. Mä toivoin, et se ei ollut tosissaan.

Shisui koetti rauhoitella sitä.

”Älähän nyt hätäile Itachi, ajattele järkevästi. Me emme tiedä, onko Fugaku tehnyt sen tiedostamatta vai onko hän vain – ” Mutta Itachi keskeytti sen:

”Mua ei kiinnosta, tekikö se sen tiedostaen vai tiedostamatta! Mulle riittää tieto, et se paskiainen on ylipäätään koskenut Sasukeen sillä tavalla!” Itachi ärähti Shisuille kylmästi.

”Mitä ajattelit tehdä asialle? Häh? Ilmoittaa poliisille? Passittaa se vankilaan? Ei onnistu, niin kauan, kun Fugaku on siellä töissä, ne ei voi muuta kun kuulustella sitä asiasta ja se voi valehdella niille päin naamaa.” Shisui sanoi.

”Kyllä mä jotain keksin.” Itachi murahti ja nousi ylös. ”Menen käymään ulkona...” Se sanoi ja meni eteiseen.

(End of Sasuke’s POV)


(Itachi’s POV)

Mun huulien välistä pääsi hiljainen huokaus, jonka mukana nousi ohut savupilvi. Yleensä kun kävin ”happihyppelyllä”, niin poltin minimissä kaksi tai kolme. Maksimissaan saatto mennä jopa viisi yhdellä kertaa.

Mut tällä kertaa en vaivautunut edes laskemaan montako vedin. Keskityin vain siihen että saisin hermoni kuriin. Mut se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä Sasuken kertoma pyöri jatkuvasti mun mielessä, luoden ällöttäviä mielikuvia, siitä mitä oli tapahtunut. Kuin olisin ollut itse paikalla, näkemässä… ja mikä pahinta, ollut osallisena…

Hyi hitto, mistä hiivatista toi ajatus tuli mun päähän? Puistatus ravisutti mua ja ravistin päätäni rajusti, karkottaakseni oksettavat mielikuvat ja vedin taas pitkät sauhut ja puhalsin rauhallisesti ulos. Samalla mä suljin silmäni ihan hetkeksi…

Ma taisin nukahtaa ja näin unta, seisoin pimeässä huoneessa jossa ei ollut ikkunoita, vain yksi ainoa ovi. Ja sen oven takaa kuulu pelokas ja anova ääni: ”Ei, älä tee tätä, ole kiltti!”

Se ääni oli Sasuken!

Ryntäsin ovelle ja painoin kahvan alas, mutta ovi ei auennut. Yritin työntää sitä, mutta se ei
liikahtanutkaan.

Mä aloin olla epätoivoinen, eikä asiaa auttanut yhtään Sasuken kauhistunut huuto. ” Lopeta! En halua! Ei! sattuu, ei älä! ei!”

Mä aloin potkia ovea kaikin voimin ja lopulta, kolmen kunnon potkun jälkeen, se antoi periksi ja kaatui. Mä ryntäsin sisälle ja näin miehen hahmon, huoneen perällä ison sängyn luona. Sasuke makasi siinä sängyllä. Sen jalat oli sen miehen olkapäillä ja Sasuke vaikeroi ja vapisi.

Juoksin sängyn luo ja nappasin Sasuken raiskaajaa olkapäästä kiinni ja aloitin kovalla äänellä:

”Hei lopeta Sasu- !” Se mies kääntyi ympäri ja sai mut perääntymään pari askelta. Sitten avasin suuni ja huusin kauhusta. Se raiskaaja olin mä!


”Ita! Itachi herää!”

Avasin silmät hätkähtäen ja näin Sasuken. Se oli kyykistynyt mun eteen ja tummista silmistä näky pelko ja huoli.

”Itachi, onko kaikki hyvin?” Korppitukkainen kysyi hiljaa.

”Juu kaikki on hyvin, ei mulla ole mitään hätää.” Vastasin sille ja nousin parempaan istuma- asentoon, sillä olin valunut puoliksi makuuasentoon, kuistin lattialle seinään nojaten. Silmiä kirveli. Räpyttelin niitä ja tajusin itkeneeni jossain vaiheessa, mutta milloin?
Sasuke tutki mua huolestuneena.

”Kaikki on hyvin kulta, se oli vaan unta.” Sanoin sille ja sain aikaan jopa pienen hymyn.

(End of Itachi’s POV)


(Sasuke’s POV)

Itachi sanoi mulle, et kaikki oli hyvin ja hymyili. Mut me molemmat tiedettiin, et kaikki ei todellakaan ollut hyvin. Ei lähestulkoonkaan.
Mä pystyin hyvin näkemään, miten Itachi kidutti itseään henkisesti mun takia.
Ja sen mitä Fugaku oli mulle tehnyt… ja se sattui. Mun olis tehnyt mieli ottaa sitä olkapäistä kiinni ja alkaa huutaa ja ravistella, käskeä sitä lopettamaan…

Mut mä en tehnyt sitä. Mä vain polvistuin ja kietaisin käteni sen kaulaan ja vedin sen syliini.
Itachi takertui muhun ja koitti pysyä kasassa. Mä tunsin kuinka se tärisi pidätetystä itkusta.

”Itke vaan, se helpottaa.” Mä kuiskasin hellästi Itachin korvaan, silitellen sen mustia hiuksia.

Kun Itachi oli rauhoittunut, me palattiin sisälle. Sinä yönä kukaan ei nukkunut kunnolla.
Mä varmaan vähiten. Vaikka Itachi koitti suostutella mua, mä en suostunut enää ummistamaan silmiäni sinä yönä. Joten lopulta me kaikki kolme istuttiin olohuoneessa aamun pikkutunneille asti.

Shisui ja Itachi keskusteli hiljaa keskenään. En tiennyt mistä, mut saatoin kyllä arvata.
Jossain puoli neljän aikaan nukahdin ja nukuin aamuun asti, unia tai painajaisia näkemättä.
Kun mä heräsin, huomasin olevani mun ja Itan makkarissa.

Alhaalta kuului kovaäänistä puhetta. En erottanut sanoja kunnolla, mut tunnistin äänistä ketä alhaalla oli. Äiti ja Itachi ainakin. Itachin ääni oli kaikkein kovin. Nousin ylös, ja lähdin alakertaan. Rappusten puolessa välissä mä aloin erottaa keskustelusta sanoja.

”- Mutta Itachi, et sinä voi syytää ketään ilman todisteita.” Äiti kuului sanovan.

”Mitä muuta todisteita mun pitäisi odottaa? Et se raiskaa vielä Sasuken uudelleen?!” Itachi sanoi kylmällä äänellä.

Hiivin hiljaa alas, mennen sitten olohuoneen raollaan olevan oven luo. Näin äidin istuvan sohvalla ja Itachi käveli sen edessä edestakaisin. Olin niin keskittynyt kuuntelemaan äidin ja Itachin keskustelua, etten huomannut Shisua, joka tuli keittiöstä mun taakse ennen kuin se sanoi mulle.

”Kas huomenta Sasuke, nukuitko hyvin?” Oli lähellä etten huudahtanut ääneen.

Olohuone hiljeni. Shisui käveli mun ohi ja työnsi olkkarin oven kokonaan auki ja meni sisään. Itachi käänty katsomaan mua. Sillä oli alle sekunnin murto-osan kasvoillaan huolen ja pelon varjo. Miehen leukalihakset olivat kireällä, mutta tämä sai nopeasti kasvoilleen jonkinlaisen hymyntapaisen.

”Huomenta unikeko, nukuitko hyvin? Anteeksi ku en herättänyt, mut sä näytit tarvitsevan vähän pidemmät unet ku me muut.” Itachi sanoi pahoittelevalla äänensävyllä, jonka läpi kuulsi pieni kireys. Mä vedin kasvoilleni todella aidon tekohymyni, jolla olin tähän asti huijannut kaikkia ja sanoin.

”Juu, hyvin nukuin. Mut sä näytät siltä, että et oo nukkunut yhtään koko yönä.”

Itachi nousi ylös ja käveli mun luo, siirsi otsatukan sivuun ja anto pusun keskelle mun otsaa.
Sitten se hymähti hiljaa. ”Sä oot tosi söpö, ku oot juuri herännyt… suorastaan vaarallisella tavalla. Tiesitkö sen?”

Mä tunsi punastuvani ja laskin katseeni alas nolona. ”Ita, älä viitsi, mua nolottaa…” Sanoin hiljaa.

Itachi naurahti pehmeästi. Se veti mut kainaloonsa ja sitten me mentiin sohvalle istumaan ja kuiskasi: ”Elämän ihania totuuksia, kultaseni.”

Mikoto venytteli ja nousi. Sitten se käänty katsomaan meitä. ”Minä ja Shisui lähdemme asioille. Pärjäättekö te sillä aikaa täällä?”

”Juu, eiköhän. Mä aattelin, et voitas Sasun kanssa mennä nukkuu vielä vähän...” Itachi sano ja iski silmää. Äiti nyökkäsi ja meni eteiseen, jossa Shisui jo odotti sitä.
Ita odotti kunnes ovi oli mennyt kiinni, nousten sitten ylös, kumartuen nostamaan mut syliinsä ja lähtien kohti yläkertaa ja meijän makuuhuonetta.

”I- Ita mitä sä aiot?” Mä kysyin ja liikahdin hieman levottomana sen sylissä.

”Kohta näet…” Se vastasi tyynesti. Kun me tultiin makkariin, Itachi laski mut hellästi sängylle istumaan.

(End of Sasuke’s POV)


(Itachi’s POV)

Nyt ei saanut hätiköidä, mä en halunnut että Sasuke kieltäisi itseltään kokonaan mun kanssa rakastelun, vain sen takia mitä Fugaku oli sille tehnyt.
Enkä mä ajatellut edes mennä loppuun tai edes ihokontaktiin asti. Kunhan Sasuke saisi varmuutta ja rohkeutta olla mun kanssa eikä yhdistäisi jo hyväilyä ja hellyyttä menneisyyteensä.

Mä kävin istumaan pikkuveljeni eteen ja katsoin sitä suoraan silmiin, sanoen.

”Sasuke, mä tiedän että sä et halua olla mun kanssa… sillain… Ihokontaktissa … tai siis… sä et halua rakastella mun kanssa sen takia mitä Fugaku teki sulle…”
Sasuke avasi suunsa, mut mä nostin käteni ja sanoin.

”Mä huomasin jo sen silloin, ku mä huijasin sua, et me oltiin mukamas rakasteltu… sä menit ihan valkeaksi kuin lakana. Joten nyt mä haluan, että sä istut ihan paikallasi ja pidät silmät kiinni. Tai jos haluat käydä ihan maakuullekin, niin sekin käy.
Mä silittelen, sivelen ja koskettelen sua vähä vähältä, sieltä ja täältä.
Mut sä saat määrätä rajat, mihin asti mä saan mennä.
Ja kun tuntuu siltä, että sä pystyisit sietää vähän enemmän, niin sano.
Mutta jos et oo varma, niin sano myös siitäkin. Mä en halua olla liian päällekäyvä. Nyt mennään sun ehdoilla.
Jos alkaa ahdistaa liikaa ja sä haluat lopettaa, niin sekin käy. Ymmärsitkö mikä on homman nimi?” Kysyin siltä hiljaa. Sasuke mietti hetken, mutta nyökkäsi sitten.

”Hyvä.” Sanoin ja menin ikkunan luo laittaen verhot niin, että huone olisi hieman hämärä. Sitten menin mankan luo ja laitoin levyn soimaan.
Sasuke henkäisi, kun radio alkoi soittamaan sen lempibiisejä, ja ensimmäisenä tuli Sasuken oma kehtolaulu.

Mä käännyin korppihiuksisen puoleen ja hymyilin lempeästi. Astelin sängyn luo ja istahdin Sasuken viereen, se oli käynyt maaten ja katsoi mua hieman peloissaan.
Mä hymyilin sille rohkaisevasti ja laskin oikean käteni sen vatsalle, alkaen silittää sitä hitaasti paidan päältä.
Tunsin Sasuken hengityksen kiihtyvän hieman mun kosketuksen myötä, mut sit se tasoittui.

Vilkaisin sitä mut sen silmät oli kiinni ja kasvoilla oli tyyni ilme. Käänsin katseeni takaisin käteeni.
Hetken kuluttua, mä siirsin käteni ylemmäs, ensin rinnalle ja siitä Sasuken kasvoihin.
Mä silitin sen kasvoja hetken, jonka jälkeen mä kumarruin korpin ylle ja suutelin sitä hellästi.
Sasuke hätkähti hieman, mutta vastasi silti.

Kun me vetäydyttiin vetää henkeä, mä kysyin Sasukelta: ”Tuntuko toi pahalta?” Se pudisti päätään.

”Entä tämä?” Kysyin ja siirryin hieman alemmas ja laitoin käteni sen paidan alle, silitellen vatsan päältä hellästi. Jälleen Sasuke pudisti päätään.

”Okei, no entäs tämä?” Mä kysyin ja nostin t-paidan helmaa hieman ja kumarruin suukottamaan sen paljasta vatsaa.

”Hehe, hei toi kutittaa!” Sasuke alko hihittää. Mä hymähdin sille ja nuolaisin sitten sen vatsaa.

”Iiiks!” Sasuke kiljahti yllättyneenä. Mä kutittelin Sasukea hetken kielelläni, kunnes päätin antaa sille pienen hengästystauon ja menin sen viereen makaamaan. Me oltiin hetki ihan hiljaa, kunnes korppitukkainen sano hiljaa:

”Ita…”

”Hmm?” Mä äännähdin kysyvästi. Sasuke oli hetken hiljaa ja painautui ihan mun kylkeen, laskien kätensä mun paljaan rinnan päälle, alkaen tehdä siihen erilaisia kuvioita etusormellaan.
Olin ottanut t-paidan pois, koska mulle oli tullu kuuma. Mä odotin ja seurailin katseellani Sasuken sormea.

”Mä haluan et se onnistuu…” Sasuke sano äkkiä ja mä havahduin ajatuksistani säpsähtäen.

”Mikä?” Kysyin hiljaa, seuraten edelleen Sasuken sormea.

Sasuke veti syvään henkeä. ”Rakastelu. Sun kanssa. Mut joka kerta ku mä yritän ajatella sitä, mä muistan vain sen tuskan… kauhun ja Fugakun kasvot…” Se sano ja säpsähti pienesti. ”Joskus yöllä… ku mä herään, ja tunnen sun läsnäolon… niin… mä luulen et…”

”Et… se on Fugaku?” Mä kysyin hiljaa. Sasuke nyökkäs vaiti.

En voinut olla huokaisematta. Musta tuntu et, olisin umpikujassa. Mä halusin auttaa Sasukea, mut en tiennyt miten. Lopulta mä sanoin hiljaa:

”Kyllä se vielä onnistuu… mä ja Shisui tehdään kaikkemme, et sun ei tarvis enää pelätä… Ei mitään eikä ketään. Mä lupaan sen.”

Sasuke nyökkäsi vaiti. Me oltiin jälleen hetki hiljaa. Mä silittelin Sasun selkää hetken ja kiersin lopulta käteni hitaasti ja varovasti sen lantion ympäri. Korppitukka käänty kyljelleen kasvot kohti mua, silmät kiinni ja painautui muhun ihan kiinni.
Siirryin hieman alemmas, niin että pystyin laskemaan leukani Sasuken olalle. En tiedä oliko se musiikin aiheuttamaa vai oliko tilanne muuten vaan jotenkin koskettava, mutta mulla kohosi kyyneleet silmiin.

Kyllä mä tiesin, et meijän suhde oli tuomittu epäonnistumaan jo ennen kuin se edes alkoi, mutta silti mä olin ollut valmis yrittämään. Silti mua sattui katsoa, kuinka Sasuke kärsi, enkä mä voinut tehdä mitään.
Ennen kuin suljin silmäni ja nukahdin, mä päätin että auttaisin Sasuken pelostaan ja saisin sen nauttimaan mun kanssa rakastelusta.