''Kyllä, se olen minä...'' Iruka vastasi hieman turhautuneen oloisena.
''Ei sitä tarvitse joka kerta huutaa, kun tulen luokkaan sisään.'' hän jatkoi.

Jokainen luokasta oli hetken aikaa hiljaa, kunnes Noriko päätti rikkoa hiljaisuuden ja alkoi puhumaan.

''Vähemmästäkin sitä huutaa vastaan, ku sä huudat aina meille heti ku tuut luokkaa!''

Iruka puri hammastaan silmät pyöreinä ja alkoi taas huutamaan.

''Huudan itse sen takia, koska te ette millään opi olemaan edes hetken aikaa hiljaa, vaan huudatte joka ainoa kerta!!'' hän karjaisi ja jatkoi. ''Ymmärtäkää jo, ette ole mitään apinoita, jotka huutavat tauotta yhteen ääneen!!''
''Ne huudot johtuvat Norikosta, koska hän ei koskaan opi käyttäytymään!'' Hanako lisäsi väliin syyttävällä sormella punapäätä päin.
''Ja heti ollaa mua syyttämässä kaikesta!'' Noriko huusi vastaukseksi samalla käänten päätään mustatukkaa päin vielä jatkaen:
''Äläkä sinäkään siinä ole olevinasi mikään kaikkitietävä ku et sitä tosiaan oo!''
''Että mitä?! Entäs itse?! Oletko sinä sitten kaikkitietävä?! Häh?!!'' sanoi Hyuuga vastaan.

Koko luokka aloitti jälleen huutamisensa. Paitsi yksi. Pikku-Toshio oli liian peloissaan sanoakseen vastaan, joten hän otti jalat alleen ja juoksi pois luokasta niin kovaa, kuin jaloistaan pääsi. Shigerun huomattua veljensä poistumisen, lähti tämä hänen peräänsä.

*Että mitä huutajia... Päivästä toiseen tää sama juttu* mustatukka ajatteli vielä ennen lähtöään.

Vähän ajan päästä hän löysi veljensä istumassa nurkassa piilossa. Tämä lähti kävelemään vanhempaa veljeään kohti.

''Kai tiedät, ettei sinun aina tarvitse lähteä luokasta, vaikka pelottaisikin.'' sanoi Shigeru.

Toshio hieman säpsähti kuultuaan veljensä äänen ja kääntyi tätä kohti. Hän mietti hetken hiljaa ja vastasi:

''En vain pidä siitä, että ihmiset riitelevät järjettömistä asioista. Kyllä sinä sen tiedät.''
''Niin kyllä tiedän. Mutta ei siinä ole pelkäämistä'' mustasilmäinen poika sanoi hieman rohkaisevasti. ''Niin kauan ei ole mitään hätää, kunhan he eivät tee sinulle mitään. Eikä se tule tapahtumaan.''
''Tiedän sen. Mutta he riitelevät keskenään. Miksi he eivät vain voi olla sovussa?'' pikkupojan sanottua sanansa ja vielä jatkaen:
''Silloin kaikki voisi saada mielenrauhaa.''

Shigeru katsoi veljeään hieman kysyvästi. Hän ei aina saanut tolkkua veljensä puheista, vaikka ymmärsi kuitenkin mitä hän tarkoitti. Lopulta hän huokaisi syvään ja alkoi puhumaan.

''Niihän sitä varmaan kaikki toivoisi, mutta sitä en usko tapahtuvan Norikon ja Hanakon kohdalla. Heillä on vain liian erillainen ajatusmaailma.'' nuorempi sanoi ja jatkoi lausettaan.
''Eikä yksikään ihminen voi elää täydellisessä sovussa kaikkien kanssa. Jotkut ihmiset tulevat hyvin toimeen ja toiset taas eivät voi missään tapauksessa sietää toisiaan. Niin se elämä vain kulkee''

Toshio ei sanonut sanaakaan. Hän ei oikeastaan tiennyt mitä enään sanoa. Hän oli kuullut nuo samaa tarkoittavat sanat usein, muttei vaan halunnut uskoa sitä todeksi.

*Lopultahan se huuto loppui* mustasilmäinen poika ajatteli.

Hetken päästä Shigeru havahtui ajatuksistaan ja rupesi puhumaan.

''He lopettivat jo. Palataanko takaisin luokkaan?''

Toshio käänsi katseensa veljeään kohti ja nyökkäsi vastaukseksi. Heti sen jälkeen hän nousi ylös ja lähti kävelemään veljensä kanssa kohti luokkaa, missä kaikki muut olivat. Kun he palasivat takaisin, opettaja avasi suunsa.

''Missä olitte, kun teitä ei näkynyt?'' hän kysyi.
''Toshio lähti pois luokasta ja lähdin vaan sen perään. Ei sen kummempaa.'' nuorempi veljeksistä kertoi samalla ajatellen:

*Hyvä. Olin oikeassa. He olivat rauhoittuneet.*
''Mutta miksi ylipäänsä Toshio lähtee luokasta, jos se täytyy kuitenkin hakea?'' Hanako esitti kysymyksen Harunon veljeksille.

Pidempi Haruno läimäytti itseään naamaan ja valutti sen pois. Heti sen jälkeen hän antoi vastauksen:

''Ehkä sen takia, koska te huudatte täällä kuin lauma simpansseja, joiden riitely saa Toshion pelkäämään, joka saa hänet juoksemaan pois tästä luokasta ja koska hän ei voi tuosta vain häipyä koulusta, koska säännöt sanovat että meidän pitää täällä käydä, minä menen samalla rauhoittamaan ja hakemaan hänet takaisin. Ymmärrätkö?'' hän sanoi ärsyyntyneenä.
Haruno oli lopen kyllästynyt tuon saman lauseen selittämiseen vain sen takia, koska Hanako ei ymmärrä.

''Mitä siin on väliä jos häipyy kesken kaiken pois täältä?'' sanoi eräs luokkalainen. ''Häipyyhän Norikokin keskellä oppituntia!'' hän jatkoi.
''Niin. Mutta Norikoa lähdetään aina jahtaamaan jotta se saadaan takaisin tänne, joten se voisi olla melkein sama asia.'' Shigeru vielä selventi.

Hetken aikaa luokassa vallitsi jälleen hiljaisuus. Kukaan ei osannut enään valikoida sanojaan viimeisimmän lauseen jälkeen, koska he tiesivät Shigerun olevan oikeassa.

*Niinhän siinä loppupeleissä aina käy.* ajattelivat kaikki omissa päissään.

Lopulta kellot soi. Koko luokka oli käyttänyt viimeisen tuntinsa asioiden selvittämiseen.

''Noh, tämä päivä taitaapi olla purkissa. Voitte mennä.'' opettaja kertoi luokalleen ja jatkoi vielä. ''Huomenna sitten kertaamme sen asian, mikä jäi tänään oppimatta tämän sekamelskan takia.''

''Selvä!'' huuti koko luokka yhteen ääneen ja poistuivat luokasta.

Koko koulu alkoi hiljalleen sipsuttaa pois ninja-akatemasta, paitsi Noriko, joka hyppäsi ikkunasta ja huusi iloisesti:

''FREEDOM!!!''
''Että tuon kanssa'' huokaisi mustasilmä.
''Noh, hän on vain tavallinen Noriko-chan'' sanoi vihersilmä hymyillen samalla kun katselee ystävänsä juoksentelua kattojen päällä.
*Sellainen hän vain on eikä sitä kenenkään tarvitse muuttaa* hän ajatteli vielä lauseensa perään.

Noriko pysähtyi hetkeksi ja istahti kadon reunalle ja ajatteli.

*Nyt ei muuta kuin käväisen kotona ja sit takas ulos. Juuri näin teen!*

Heti tämän jälkeen hän nousi pystyyn.

*Jos mä olin nousemassa pystyyn, miks mä ylipäänsä istahdin? En tajuu...* Noriko ajatteli miettivä katse kasvoillaan.

Hetken päästä hän lähti kohti kotiaan päin juoksemaan. Matkalla hän kuitenkin törmäsi erääseen henkilöön ja kaatui rähmälleen maahan.

''No voihan!'' hän ärähti ja jatkoi. ''Hei var- aai se olitki sä. Sori'' punapää lopetti lauseensa kun näki kuka vastaantullut henkilö oli.

''Minäpä hyvinkin.'' vastaantullut sanoi tavallisella kiltillä äänellään ''Ja ei se haittaa. Tuskin sitä tahalleen teit. Eikö vain, Noriko?''

Vastaantulija oli Hyuuga Sonia. Hyuuga Nejin ja Tentenin vanhin tytär eli toisin sanoen Hyuuga Hanakon isosisko ja Uzumaki Norikon pikkuserkku. 15-vuotta vanha chuunin tasoinen ninja. Hänelläkin on valkoiset silmät Hanakon tapaan, mutta niissä on taasen mukana myös hieman ruskehtavaakin väriä, harmaa kauluspaita, ruskeat, vähän yli polville asti olevat housut. Hiukset pystyssä samalla tavalla kuten Mitarashi Ankon tai Nara Shikamarun. Toisin kuten sisarensa, Sonia on kiltti luonteeltaan ja oikeastaan suuttuu ainoastaan silloin, kun on todella pakko. Eli vain tositilanteissa, eikä juurikaan välitä pienistä.

''Juuh, en tosiaan tehny. Siin asias oot oikees.'' Noriko sanoi hieman nauravalla äänensävyllä.
''Mutta vauhdistasi päätellen sinulla taisi olla kiire. Oletko kenties myöhässä jostakin?'' kysyi hän.
''Ei oo kiire mihinkää. Kunha pidin kiirettä et pääsisin himaa.'' toinen osapuoli vastasi. ''Mut mun mutsi oottaa jo, et tuun joten... nähää taas joskus, Sonia! Moro!''
''Heippa!'' Sonia vastasi vilkuttaen.

Hän jäi vielä hetkeksi katselemaan taivaassa olevia pilviä.

*Tyypillistä Norikoa. Joskus sitä tuntuu, että hänellä olisi aina kiire jonnekkin.* hän ajatteli samalla naurahtaen ja käveli pois.