Hyvästeltyään Sonian Noriko lähti juoksuun kotia päin. Juostuaan muutaman metrin, hän huomasi olevansa jo kodin edessä. Juuri kun punatukka oli juoksemassa vielä viimeisiä metrejä, hän kuuli lapsen ja naisen huutoa.

*Häh?* hän ajatteli ja käänti katseensa huudon suuntaan.

Hän huomasi huudon tulevan ylämäeltä, josta pienen lapsen rattaat alkoivat valua alaspäin. Lapsen äiti lähti välittömästi juoksemaan lapsen perään, mutta rattaiden nopeus voitti jalkojen nopeuden. Rattaiden päästyä ylämäen alkuun, osui tämä kiveen ja lapsi lenti pois rattaista ilmaan. Noriko lähti hieman ennen tätä juoksemaan vastaan. Kun lapsi oli osumassa maahan, tuli punatukka tämän alle vastaan jottei lapsi putoaisi taikka ettei kävisi pahemmin. Lapsen äiti tuli kyyneleet silmissä juosten lasten luo. Noriko nousi seisomaan ja ojenti lapsen tämän äidilleen.

''Herranen aika! Luulin jo tässä käyvän pahasti!'' sanoi lapsen äiti ja jatkoi ''Kiitos tuhannesti sinulle! Jos et olisi ollut siinä, lapselleni olisi käynyt köpelösti.''
''Noh, ei kai siin mikää, satuin vaa olee just paikal oikeesee aikaa.'' vastasi hän.

Hetken päästä lapsi ja tämän äiti lähti kävelemään poispäin. Äiti huuti hetken päästä ''Kiitos vielä kerran!''

Noriko nosti kättään vastaukseksi ja käveli kohti kotiaan. Hän ajatteli mielessään
*Oiskohan munki vanhemmat noin huolissaa musta jos mulle ois käyny noi?*

Hän huokaisi syvään, aukaisi oven ja käveli sisään. Noriko jätti kenkänsä eteiseen ja käveli keittiöön, jossa hänen äitinsä oli.

''Moi.'' sanoi tytär äidilleen.
''A-ai sinä tulitkin jo. En huomannutkaan.'' sanoi iloisesti äitinsä hänen.

Norikon äiti on Hyuuga Hinata. Uzumaki Naruton vaimo, Hyuuga Hiashin vanhin tytär, Hyuuga Hanakon sisar ja Hyuuga Nejin serkku. Hän pukeutunut haalean violettiin mekkoon, jonka päällä on kermanvärinen pitkä essu. Hänellä on myös pitkät, lantioille asti ylettyvät siniset hiukset ja valkoiset silmät. Kuten myös muillakin Hyuugoilla, Hinatallakin on Byakugan. Hän on luonteeltaan lempeä, ujo, kiltti ja huolehtiva kotiemäntä.

Noriko astui sisään keittiöön ja avasti jääkaapin. Hän otti sieltä omenan ja alkoi syödä sitä. Punatukka vilkaisi äitiään, joka näytti olevan ihan muissa maailmoissa.

Lopulta Noriko kääntyi äitiään päin ja kysyi:
''Mitä mietit?''

Hinata oli hetken aikaa hiljaa, kunnes lopulta tajusi vastata.

''Kaikenlaista'' hän sanoi lempeällä äänellään. ''Kuten tätä nykyä ja menneisyyttä.''

Punatukka ei saanut kunnolla mitään tolkkua äitinsä puheista, mutta antoi asian olla ja kääntyi taas seinää pain samalla haukkaisten viimeisen palan. Tyttö laittoi sen roskakoriin ja lähti kävelemään takaisin ulos.

''Meen ulos. Moro!'' hän sanoi.
''Vastahan sinä-'' Hinata oli vastamaisillaan, mutta ei kerennyt.

Vallitsi hetken hiljaisuus. Sinitukka jäi katsomaan tyttärensä perään ikkunasta.

*Ole sitten varovainen, Noriko...* hän ajatteli.

Noriko lähti juoksemaan kohti Konohan portteja. Hän halusi jotain muuta ajateltavaa. Tyttö ei vain pitänyt siitä, että hänen äitinsä oli sellainen, koska hän oli samalla päällä melkein joka kerta, kun tuli kotiin.

*Mitähän se mahtaa miettiä...* ajatteli punatukka. *Joka kerta, joka päivä. Hän on samallainen.*

Punatukkaisen tytön ajatukset havahtuivat, kun hän kuuli outoja ääniä. Noriko pysähtyi hetkeksi katsoakseen onko siellä jotain.

''Ainakin mä kuulin jotai... Mitähä seki oli.'' tyttö puhui itsekseen.

Ennen kuin hän kerkesi edes huomata, punatukan takana oli vieras ninja. Ninja nappasi tämän kiinni ja laittoi säkkiin.

''Mitä hittoo tääki meinaa!!?? Päästä mut!!'' tyttö huusi kurkku suorana, mutta ninja ei edes havahtunut.
''Kuulitsä? Päästä mut-'' tyttö ei kerennyt sanoa lausettaan loppuun, sillä vieras ninja oli lyönyt hänet puuta päin, jotta tämä hiljenisi. Koska se osui Norikoa päähän, kerta riitti siihen.

''Oleppahan nyt hetki hiljaa, niin en paljastu alta aikayksikön.'' kertoi hän tajuttomalle tytölle.
*Muutenkin olen liian lähellä kylää ja kun tuokin huutaa täällä kuin jokin ongelma nuori. Olin jo varmasti lähellä kiinni jäämistä.* hän ajatteli *Kuulivatkohan nuo Konohalaiset? Toivottavasti ei.*

Pian ninja havahtui ajatuksistaan ja oli jatkamaisillaan matkaansa, kunnes hänet pysäytti eräs toinen ninja.

*Mitä?!* ajatteli vieras ninja mielessään.

Heti sen jälkeen paikalle tullut ninja potkaisi muukalaista leukaan. Kun tämä ninja lensi taaksepäin, häneltä tipahti säkki, jossa Noriko oli. Säkki ei kuitenkaan ehtinyt alas saakka, sillä toinen ninja otti sen kiinni. Vieras ninja tosin tippui suoraan maahan selälleen. Paikalle tullut ninja aukaisi säkin ja otti tytön pois sieltä. Heti tämän jälkeen toinen ninja nousi ylös maasta seisalteen yskäisten samalla veret pois suustaan.

''Kuka ihme sinäkin olet?!'' huusi muukalais ninja toiselle.

Paikalle saapunut ninja vilkaisi sivusilmällä toista nousten samalla seisomaan ja käännähtäen siihen suuntaan, missä tämä oli. Tämän jälkeen ninja otti itselleen tyypillisen taisteluasennon. Heti sen jälkeen hän vastasi toisen ninjan kysymykseen.

''Konohan kaunis vihreä peto, Rock Lee.''
''Eli olet siis Konohalaisia.'' vieras ninja sanoi. ''Hmph. Tuollaiset sintit hoidan koska tahansa!''
''Sopii yrittää'' Lee sanoi ''Mutta en mene vannomaan, että tulet onnistumaan siinä!'' hän jatkoi.

Muukalainen rypisti kulmiaan. Häntä inhotti edes katsella sitä pottatukkaa. Hän kyllästyi jaaritteluun ja hyökkäsi.

*Varsin lyhytpinnainen kaveri. Täytynee varoa* mustatukka ajatteli otettuaan haasteen vastaan.

Hyökkäävä osapuoli otti esiin katanansa ja hyppäsi ilmaan. Hän oli iskemässä, mutta toinen osapuoli torjui sen ottamalla käsillään sivuista kiinni. Ninja painoi katanaa entistä enemmän, jotta ote liusuisi. Ja niin kävikin, mutta toinen kerkesi väistää sen. Ennen kuin katanan kantaja kerkesi edes huomata, pulskakulmakarvainen henkilö oli poissa näkyvistä.

''Mihin hittoon sekin rotta kerkesi livistää?'' hän ajatteli ääneen.

Yht'äkkiä tämän takanta alkoi kuulua ääntä.

''Minuako mahdat etsiä?'' kysyi takana oleva.
''Mit-'' juuri ennen kun hän kerkesi saada lauseensa loppuun, sai hän iskun suoraan poskelle ja lenti sivulle.

Hän yritti nousta ylös muttei päässytkään ylös saakka. Hän pääsi kontalleen, mutta sen jälkeen hän kaatui rähmälleen maahan.

''Miten? Miksi?'' ninja ajatteli. ''Miten kukaan voi voittaa minua ja miksi en voi nousta?!''

Lee kuuli tämän kysymykset ja päätti vastata.

''Helppoa. Ensimmäiseksi: hävisit, koska et ollut varuillasi. Viha sai keskittymisesi herpaantumaan. Taidat olla melkoisen kuumaverinen kaveri, vai mitä?''

Toinen osapuoli myrähti vihaisesti.

''Toiseksi: Et voi nousta, sillä samalla kun sait osuman nyrkistäni, pistin toisella kädelläni hermoihisi liikeidesi estämiseksi.'' Vihreäasuinen ninja kertoi lyhyesti vastaukset.

''Hmph. Ei tämä vielä-'' oli hän jatkamaisillaan, kunnes hänet keskeytettiin.
''Jos olisit ollut tarkkaavaisempi, olisit voinut voittaa.'' toinen heistä sanoi. ''Mutta tämä taisi olla nyt tässä''

Lopetettuan lauseensa Lee painoi sormensa vielä kerran ninjaan, tällä kertaa hän pisti tältä tajun pois. Lopulta hän sitoi tämän puuhun, jonka jälkeen hän otti vielä tajun menettäneen Norikon olalleen ja lähti kävelemään takaisin kohti kotikyläänsä.