Locked into the mirror Luku 1 - bakuhatsu
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
3
Katsottu 929 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 2783 sanaa, 16561 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2011-11-12 18:49:48
Sain ajatuksen tähän tarinaan nimen ohella(minä kun satuin olemaan Googlen kääntäjässä kääntämässä englanniksi joitain päähän tulleita lauseita). Tämä tarina kertoo omasta hahmostani Shigosta, jonka isoveli tapetaan. Shigo tapaa oudon ninjan, joka lopulta pelastaa hänen henkensä ja vie hänet mukanaan Konohaan. Tarina sijoittuu shippudenin jälkeiseen aikaan.
Toivoisin kommentteja olivat ne minkälaisia tahansa. Ja jos satutte löytämään virheitä niin kertoisitteko niistä.
Toivoisin kommentteja olivat ne minkälaisia tahansa. Ja jos satutte löytämään virheitä niin kertoisitteko niistä.
Arvostelu
3
Katsottu 929 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Locked into the mirror
Luku 1
Violettihiuksinen tyttö käveli huojuvin askelin pitkin metsän olemattomia polkuja. Ne olivat kadonneet syksyisten lehtien alle, eikä tyttö tiennyt minne oli menossa. Käveltyään jonkin matkaa, tyttö lyyhistyi polvilleen. Tyttö oli väsynyt kävelemisestä. Hän ei ollut syönyt tai juonut mitään pariin päivään mikä on pitkä aika hänen kaltaiselleen pikkutytölle. Hänen teki mieli huutaa apua jostain, mutta hän ei kyennyt. Hän ei edes jaksanut enää nousta, hyvä kun hän enää edes jaksoi jatkaa hengittämistä.
-----------------
Keittiöstä kuului kolahdus, joka herätti sikeästi nukkuneen tytön. Tyttö raotti varovasti silmiään ja hieroi niitä kämmen selällään. Sitten hän nousi ja käveli kohti keittiötä.
”Isoveli?” tyttö kysyi vaimeasti ja avasi varovasti keittiön oven.
Tyttö järkyttyi nähdessään isoveljensä kuolleena roikkumassa seinällä. Kyyneleet pyrkivät tytön silmiin.
”I-iso...veli”, tyttö änkytti itkuisesti.
Kyyneleet valoivat pitkin tämän poskia. Hän ei voinut uskoa, että hänen isoveljensä oli kuollut. Se vain tuntui mahdottomalta.
”Mitäs sinä täällä itket pikkutyttö?” karkea ääni kysyi hänen takaansa.
Tyttö kääntyi nopeasti ympäri ja hänen surullinen katseensa kohtasi vieraat miehen kasvot.
”K-kuka olet?” tyttö kysyi pelokkaana.
”Olen vain muuan matkalainen, joka sattui kulkemaan tästä ohi”, mies vastasi. ”Ja sinä et ole sitten nähnyt minua”, tämä jatkoi.
Tyttö nyökkäsi.
”Mi-mikä nimesi on?” tyttö kysyi.
”Usea kutsuu minua nimellä Katori. Mutta voit kutsua Katoksi”, mies vastasi.
”Kato...?” tyttö sanoi hiljaa.
”Kerrohan minulle nimesi ja ikäsi”, Katori sanoi ja kyykistyi tytön tasolle.
”O-olen Shigo ja o-olen 5”, tyttö vastasi hieman epäröiden.
”Shigo? Kuolema ja viisi. Pidän nimestäsi”, Katori sanoi.
Kun hän katsoi taas Shigoa, hän huomasi tämän olevan kalpea. Sitten Katori huomasi seinällä roikkuvan pojan.
”Veljesi vai?” Katori kysyi ja nyökäytti päällään pojan suuntaan.
Shigo nyökkäsi.
Katori huokaisi ja nousi seisomaan.
”Eiköhän haudata hänet”, Katori sanoi ja laski pojan alas.
”Joo”, Shigo sanoi vaimeasti.
Pian he olivat haudanneet Shigon isoveljen takapihan kirsikkapuun alle. Shigo oli nyyhkyttänyt lähes koko ajan.
----------------
Pieni violettitukkainen tyttö muisti tuon kuin eilis päivän. Hän muisti kuinka Katori oli lähtenyt ja jättänyt hänet elämään omaa elämäänsä. Viikko sen jälkeen kumminkin joku hyökkäsi hänen kimppuunsa ja hän joutui pakenemaan. Nyt hän oli paennut lähes neljä päivää lepäämättä, syömättä ja juomatta. Shigo ei enää tiennyt kauanko hän enää selviää hengissä. Shigo yritti nousta, mutta hänen jalkansa eivät enää kantaneet. Aina kun hän yritti nousta, hän kaatui takaisin maahan. Lopulta Shigo tyytyi konttaamaan hyisessä maassa. Nyt hän ainakin pystyi jatkamaan matkaansa lähimpään kylään tai jonnekin. Shigo hengitti jokseenkin raskaasti. Hän oli väsynyt, nälkäinen, janoinen ja kylmissään. Häntä palelsi, mutta hän ei voinut pysähtyä. Shigo oli kontannut kylmässä maassa tunnin, ennen kuin hänen voimansa loppuivat. Shigo lyyhistyi maahan. Hänen poskiaan pitkin valui pari kyyneltä. Hän ei ollut ajatellut kuolevansa kylmyyteen ja nälkään.
’En voi kuolla nyt. Minun… minun pitää kostaa isoveljen kuolema ennen kuin kuolen’, Shigo ajatteli ja yritti liikkua eteenpäin.
Hän ei saanut itseään enää liikkeelle, hän oli liian heikko liikkuakseen enää senttiäkään. Hänen silmistään valui paljon lämpimiä kyyneliä.
”En halua kuolla vielä!” Shigo itki.
”Et halua kuolla vain?” karkea miehen ääni kysyi.
Shigo katsoi kyynelistä punaisilla silmillään eteensä tullutta miestä. Shigo katsoi tuota miestä. Shigo katsoi miestä hämmentyneenä.
”Siitä on pitkä aika”, mies sanoi. ”Vai mitä Shigo?” mies jatkoi.
Shigo alkoi taas itkeä.
”Katori”, Shigo sanoi itkuisella äänellä ja jatkoi itkemistä.
”Älähän nyt enää itke”, Katori sanoi ja kyykistyi Shigon eteen.
Shigo nyökkäsi ja siirsi katseensa Katoriin.
”Yritäpä hymyillä”, Katori sanoi.
Shigo pudisti päätään. Hän ei halunnut hymyillä.
”Jooko? Haluan nähdä sen”, Katori pyysi ja pyyhki Shigon kyyneleet.
Shigo katsoi Katoria. Sitten hän nyökkäsi ja hymyili.
Katori nyökkäsi.
”Tuo on parempi”, hän sanoi ja nousi seisomaan.
”Pystytkö kävelemään?” hän jatkoi.
Shigo yritti nousta. Kun hän sai jaloillaan tuntumaan maasta ja hän yritti seistä, hänen jalkansa pettivät ja hän oli kaatua. Katori otti Shigon kuitenkin kiinni. Sitten Katori nosti Shigon selkäänsä.
”Haluat varmaan tulla mukaani?” Katori kysyi.
”Joo”, Shigo sanoi käheästi.
”Selvä”, Katori sanoi ja lähti liikkeelle.
Shigo oli rauhassa Katorin selässä. Nyt hän tiesi olevansa turvassa. Katori oli ystävällinen Shigolle, mikä ihmetytti tyttöä. Shigo ei tiennyt miksi Katori oli hänelle niin kiltti ja ystävällinen. Ventovieraalle pikkutytölle.
Pian Shigo ei voinut enää olla hiljaa, vaan avasi suunsa kysyäkseen Katorilta jotain.
”Katori”, Shigo sanoi.
”Niin?”
”Minne me olemme menossa?” Shigo kysyi tältä.
”Konohaan”, Katori vastasi.
”Konohaan?” Shigo toisti.
”Aivan. Siellä on kuulemma rauhallista. Ja siellä voit käydä ninja-akatemian”, Katori kertoi Shigolle.
”Ninja-akatemian? Olet siis ninja?” Shigo kysyi.
”Aivan. Olen ninja”, Katori vastasi.
”Isovelikin oli ninja”, Shigo sanoi.
Katori oli hiljaa ja käveli eteenpäin. Kumpikaan ei sanonut pariin minuuttiin mitään.
”Minusta siis tulee ninja?” Shigo kysyi pian.
”Aivan”, Katori vastasi.
”Onko ninjana helppoa?”
Katori oli hetken hiljaa.
”Ei aina. Joskus ninjojenkin täytyy tehdä vaikeita valintoja”, Katori selitti haluttomasti.
”Pitääkö ninjana tappaa muita?” Shigo kysyi.
Katori jäykistyi.
”Kyllä... jos niin on käsketty”, Katori vastasi haikeasti.
”Onko sinulla perhettä? Miksi et ole heidän luonaan?” Shigo kysyi kiinnostuneena.
”Ei. Minulla ei enää ole perhettä”, Katori vastasi haikeasti.
”A-anteeksi. En tiennyt”, Shigo sanoi nopeasti.
”Ei se mitään. Et voinut tietää...” Katori sanoi.
”Jatketaanko nyt matkaa?” Shigo kysyi varovasti.
”Kyllä”, Katori vastasi ja loi pienelle tytöllä hymyn.
Shigo katsoi Katoria. Katori huomasi tämän tuijotuksen.
”Mitä nyt?”
”Hymysi on kaunis”, Shigo vastasi ja hymyili tälle.
Katori katsoi Shigoa hetken.
”Niin sinunkin”, Katori sanoi ja hymyili jälleen Shigolle.
He alkoivat nauraa. Sitten he jatkoivat matkaa. Shigo oli edelleen Katorin selässä. Shigon silmät alkoivat painua kiinni. Pian hän nukahti. Katori ei huomannut sitä kun Shigo nukahti. Kun he pian saapuivat Konohan portille, Katori pysähtyi.
”Nyt olemme perillä”, Katori sanoi Shigolle.
Sitten hän vasta huomasi tytön nukahtaneen. Hän hymähti ja käveli kaupunkiin.
...7 vuotta myöhemmin...
Violetti hiuksinen tyttö juoksi katuja pitkin sylissään kissanpentu. Tyttö juoksi pensaikon läpi kotinsa takapihalle ja sieltä suoraan sisälle jättäen kenkänsä terassille.
”Tulin!” tyttö huikkasi nopeasti ja juoksi saman tien huoneeseensa.
”Shigo! Monta kertaa olen sanonut, ettei sisällä saa juosta?” työhuoneessa ollut mies huusi.
”Anteeksi Katori-veli!” Shigo huusi huoneestaan.
Sitten hän laski kissanpennun sylistään ja otti reppunsa pois selästään. Seuraavaksi hän otti kissanpennun taas syliinsä ja käveli pikakävelyä Katorin huoneeseen.
”Katso!” Shigo sanoi iloisena ja piti kissanpentua Katorin kasvojen edessä.
”Mikä se on?” Katori kysyi.
”Kissanpentu”, Shigo vastasi iloisena.
”Mitä se täällä tekee?”
”Toin sen!”
Katori oli hiljaa. Hän ei ollut kovinkaan innostunut.
”Voidaanko pitää se? Jookoo!” Shigo kysyi anoen.
Katori huokaisi ja hymyili.
”En voi kieltäytyäkään”, Katori vastasi.
”Jee!” Shigo hihkui.
”Mutta se ei saa raapia huonekaluja tai seiniä”, Katori sanoi totisena.
”Joo, joo!” Shigo huusi ja riensi takaisin huoneeseensa.
Katori huokaisi ja jatkoi paperitöiden tekemistä. Pian Shigo juoksi keittiöön ja taas takaisin huoneeseensa. Katori ei enää jaksanut huomauttaa Shigolle sisällä juoksemisesta. Sillä hän tiesi ettei tyttö kuitenkaan kuuntelisi. Pian Shigo juoksi taas Katorin huoneeseen.
”Nimesin sen Nanaksi”, Shigo ilmoitti.
”Niinkö? Sepä mukava nimi kissalle”, Katori sanoi.
”Muuten pääsi akatemian kokeen läpi. Olen nyt virallisesti ninja!”
Shigo sanoi iloisena ja meni Katorin eteen ja osoitti kaulassaan olevaa suojusta jossa komeili Konohan tunnus.
”Sepä mukavaa”, Katori sanoi ja pörrötti Shigon lyhyttä tukkaa.
”Lähden muuten ulos metsään”, Shigo ilmoitti ja juoksi terassille pukemaan kenkiään.
”Miksi?” Katori kysyi.
”Menen harjoittelemaan”, Shigo sanoi.
”Miksi et harjoittele ryhmäsi kanssa?” Katori kysyi ihmeissään.
”Minulle ei löytynyt vapaata ryhmää”, Shigo selitti.
”Jaaha”, Katori sanoi. ”Kai sinulla opettaja on?” hän jatkoi.
”Joo. Tapaan hänet tänään”, Shigo vastasi ja hypähti nurmikolle. ”En välttämättä tule päivälliselle”, hän huikkasi peräänsä.
”Nähdään myöhemmin!” Katori huusi Shigon perään.
Shigo pysähtyi hetkeksi ja vilkutti Katorille.
Sitten Shigo juoksi pensaikon läpi kadulle ja sieltä hän sitten suunnisti metsään.
Katori huokaisi ja alkoi taas tehdä paperi töitään. Shigo oli ehtinyt sotkea kaikki paperit ja nyt Katorin piti järjestää ne uudelleen. Nana tuli pian naukumaan Katorin viereen. Katori vilkaisi kissanpentua ja silitti sitä. Nana alkoi kehrätä ja hypähti Katorin syliin. Sitten se käpertyi siihen jatkaen kehräämistä.
Shigo oli jo saapunut metsään jossa hän näki opettajansa. Hän vilkutti tälle ja juoksi tämän luokse.
”Hei Shigo”, nainen sanoi.
”Hei”, Shigo sanoi pirteästi.
”Olen Sakura Haruno. Olen lääkintäninja ja opettajasi tästä päivästä eteenpäin”, nainen sanoi.
Shigo nyökkäsi.
”Aloitamme yksin kertaisista asioista, mutta kerrohan ensin tavoitteistasi”, Sakura sanoi.
”No, haluan lääkintäninjaksi ja tahdon tappaa henkilön joka tappoi isoveljeni”, Shigo vastasi.
”Selvä. Mutta nyt, opetan sinulle helpon tavan oppia hallitsemaan chakraa. Ensimmäisenä sinun pitää kiivetä tuohon puuhun ilman käsiä” Sakura sanoi.
”Ilman käsiä?” Shigo kysyi.
”Aivan. Minä näytän sinulle kuinka”, Sakura vastasi ja kiipesi vaivatta ilman käsiä puun oksalla.
Shigo katsoi Sakuraa ihmeissään.
”Sinun täytyy vain siirtää tarvittava määrä chakraa jalkoihisi”, Sakura selitti ja heitti Shigolle kunain.
”Mitä minä kunailla teen?” Shigo kysyi.
”Vedät viivan siihen kohtaan jossa jalkasi oli”, Sakura vastasi.
”Miksi?”
”Koska et kuitenkaan pääse alussa kovinkaan ylös ja tiput alas”,
Sakura vastasi ja hypähti alas.
Shigo nyökkäsi ja sulki silmänsä. Hän yritti siirtää chakraa jalkoihinsa. Hän avasi silmänsä ja juoksi päin puuta. Hän alkoi juosta puun runkoa pitkin ylös. Sakura kääntyi kohti puuta. Pian hänen jalkojensa juureen lensi kunai.
”Palautan tuon!” Shigo huusi korkealta puun latvasta. ”En tarvinnut sitä!”
Sakura katsoi Shigoa yllättyneenä.
’Hän osasi tuon ensimmäisellä yritys kerralla aivan kuin minäkin aikoinani’, Sakura ajatteli.
Shigo hyppäsi alas Sakuran eteen.
”Mitä opetat minulle seuraavaksi?” Shigo kysyi iloisena.
”En taida opettaa sinulle tänään muuta. Mutta voit harjoitella tuota vielä vaikka näytät osaavankin sen”, Sakura vastasi Shigolle.
”Okei”, Shigo vastasi ja jatkoi harjoittelemista.
Illan hämärtyessä Shigo oli juossut puun latvaan jo kymmeniä kertoja ja hän oli alkanut kyllästyä. Mutta pian Sakura oli alkanut kertoa Shigolle kaikkea tärkeää haavojen hoidosta. Shigo oli kuunnellut kiinnostuneena. Sakura oli myös opettanut joitain parannus tekniikoita Shigolle. Niitä Shigo kylläkin joutui harjoittelemaan toden teolla, ne olivat nimittäin aiheuttaneet jo jonkin laista haastetta luonnostaan taitavalle Shigolle.
”Mistä opit tuon puuhun kiipeämis tekniikan?” Shigo kysyi Sakuralta.
”Opin sen omalta opettajaltani”, Sakura vastasi.
Shigo nyökkäsi ymmärtävästi.
”Opin tuon tekniikan heti ensimmäisellä yritys kerralla aivan kuin sinäkin tänään”, Sakura sanoi ja hymyili lempeästi.
”Niinkö?” Shigo kysyi hämmästyneenä.
”Kyllä”, Sakura vastasi.
Shigo katsoi Sakuraa hämmästyneenä. Sitten hänkin alkoi hymyillä. Pian he molemmat nauroivat ja Sakura alkoi taas selittää jotain Shigolle. Shigo kuunteli kiinnostuneena. Pian kauempaa kuului lievähkö räjähdys. Shigo havahtui ja käänsi katseensa suuntaan josta ääni oli kuulunut.
”Mitä nyt?” Sakura kysyi Shigolta.
Shigo ei vastannut, vaan lähti juoksemaan.
”Shigo!” Sakura huusi Shigon perään, mutta turhaan.
Shigo ei ollut kuullut. Sakura lähti Shigon perään.
’Katori-veli’, Shigo ajatteli.
Shigo juoksi tutun pensaikon läpi. Shigoa odotti kauhea näky ja hän jäykistyi. Hän oli kohdannut tuhoutuneen talon ja takapihan.
”Katori-veli”, Shigo sanoi hiljaa.
Sakura saapui Shigon viereen ja katsoi järkyttyneenä tuhoa. Sakura ei saanut sanakaan suustaan.
Pian Shigo alkoi etsiä katseellaan Katoria.
”Ketä etsit?” tuttu ääni kysyi Shigon takaa.
Shigo kääntyi nopeasti ja huomasi Katorin.
”Hyvä, että olet kunnossa”, Shigo sanoi helpottuneena ja halasi Katoria.
”Mitä hyvää on siinä, että olen elossa?” Katori kysyi tunteettomalla äänellä.
”Mitä tarkoitat tuolla?” Shigo kysyi. ”Olet ainoa joka minulla on!”
Katori pudisti päätään.
”Et ymmärrä. Minä en ansaitse olla elossa”, Katori sanoi.
Sakura katsoi Katoria epäluottavasti. Hän ei luottanut tuohon mieheen.
Shigo katsoi Katoria. Hän ei ollut ymmärtänyt mitä tämä oli tarkoittanut.
Katori veti syvään henkeä. Hän tärisi hiukan.
”Tapoin veljesi”, Katori sanoi vaimeasti.
Shigo katsoi Katoria järkyttyneenä.
”M-mitä sinä juuri sanoit..?”
Jatkanko tätä? Ja kertokaa vain rohkeasti mielipiteenne.
Luku 1
Violettihiuksinen tyttö käveli huojuvin askelin pitkin metsän olemattomia polkuja. Ne olivat kadonneet syksyisten lehtien alle, eikä tyttö tiennyt minne oli menossa. Käveltyään jonkin matkaa, tyttö lyyhistyi polvilleen. Tyttö oli väsynyt kävelemisestä. Hän ei ollut syönyt tai juonut mitään pariin päivään mikä on pitkä aika hänen kaltaiselleen pikkutytölle. Hänen teki mieli huutaa apua jostain, mutta hän ei kyennyt. Hän ei edes jaksanut enää nousta, hyvä kun hän enää edes jaksoi jatkaa hengittämistä.
-----------------
Keittiöstä kuului kolahdus, joka herätti sikeästi nukkuneen tytön. Tyttö raotti varovasti silmiään ja hieroi niitä kämmen selällään. Sitten hän nousi ja käveli kohti keittiötä.
”Isoveli?” tyttö kysyi vaimeasti ja avasi varovasti keittiön oven.
Tyttö järkyttyi nähdessään isoveljensä kuolleena roikkumassa seinällä. Kyyneleet pyrkivät tytön silmiin.
”I-iso...veli”, tyttö änkytti itkuisesti.
Kyyneleet valoivat pitkin tämän poskia. Hän ei voinut uskoa, että hänen isoveljensä oli kuollut. Se vain tuntui mahdottomalta.
”Mitäs sinä täällä itket pikkutyttö?” karkea ääni kysyi hänen takaansa.
Tyttö kääntyi nopeasti ympäri ja hänen surullinen katseensa kohtasi vieraat miehen kasvot.
”K-kuka olet?” tyttö kysyi pelokkaana.
”Olen vain muuan matkalainen, joka sattui kulkemaan tästä ohi”, mies vastasi. ”Ja sinä et ole sitten nähnyt minua”, tämä jatkoi.
Tyttö nyökkäsi.
”Mi-mikä nimesi on?” tyttö kysyi.
”Usea kutsuu minua nimellä Katori. Mutta voit kutsua Katoksi”, mies vastasi.
”Kato...?” tyttö sanoi hiljaa.
”Kerrohan minulle nimesi ja ikäsi”, Katori sanoi ja kyykistyi tytön tasolle.
”O-olen Shigo ja o-olen 5”, tyttö vastasi hieman epäröiden.
”Shigo? Kuolema ja viisi. Pidän nimestäsi”, Katori sanoi.
Kun hän katsoi taas Shigoa, hän huomasi tämän olevan kalpea. Sitten Katori huomasi seinällä roikkuvan pojan.
”Veljesi vai?” Katori kysyi ja nyökäytti päällään pojan suuntaan.
Shigo nyökkäsi.
Katori huokaisi ja nousi seisomaan.
”Eiköhän haudata hänet”, Katori sanoi ja laski pojan alas.
”Joo”, Shigo sanoi vaimeasti.
Pian he olivat haudanneet Shigon isoveljen takapihan kirsikkapuun alle. Shigo oli nyyhkyttänyt lähes koko ajan.
----------------
Pieni violettitukkainen tyttö muisti tuon kuin eilis päivän. Hän muisti kuinka Katori oli lähtenyt ja jättänyt hänet elämään omaa elämäänsä. Viikko sen jälkeen kumminkin joku hyökkäsi hänen kimppuunsa ja hän joutui pakenemaan. Nyt hän oli paennut lähes neljä päivää lepäämättä, syömättä ja juomatta. Shigo ei enää tiennyt kauanko hän enää selviää hengissä. Shigo yritti nousta, mutta hänen jalkansa eivät enää kantaneet. Aina kun hän yritti nousta, hän kaatui takaisin maahan. Lopulta Shigo tyytyi konttaamaan hyisessä maassa. Nyt hän ainakin pystyi jatkamaan matkaansa lähimpään kylään tai jonnekin. Shigo hengitti jokseenkin raskaasti. Hän oli väsynyt, nälkäinen, janoinen ja kylmissään. Häntä palelsi, mutta hän ei voinut pysähtyä. Shigo oli kontannut kylmässä maassa tunnin, ennen kuin hänen voimansa loppuivat. Shigo lyyhistyi maahan. Hänen poskiaan pitkin valui pari kyyneltä. Hän ei ollut ajatellut kuolevansa kylmyyteen ja nälkään.
’En voi kuolla nyt. Minun… minun pitää kostaa isoveljen kuolema ennen kuin kuolen’, Shigo ajatteli ja yritti liikkua eteenpäin.
Hän ei saanut itseään enää liikkeelle, hän oli liian heikko liikkuakseen enää senttiäkään. Hänen silmistään valui paljon lämpimiä kyyneliä.
”En halua kuolla vielä!” Shigo itki.
”Et halua kuolla vain?” karkea miehen ääni kysyi.
Shigo katsoi kyynelistä punaisilla silmillään eteensä tullutta miestä. Shigo katsoi tuota miestä. Shigo katsoi miestä hämmentyneenä.
”Siitä on pitkä aika”, mies sanoi. ”Vai mitä Shigo?” mies jatkoi.
Shigo alkoi taas itkeä.
”Katori”, Shigo sanoi itkuisella äänellä ja jatkoi itkemistä.
”Älähän nyt enää itke”, Katori sanoi ja kyykistyi Shigon eteen.
Shigo nyökkäsi ja siirsi katseensa Katoriin.
”Yritäpä hymyillä”, Katori sanoi.
Shigo pudisti päätään. Hän ei halunnut hymyillä.
”Jooko? Haluan nähdä sen”, Katori pyysi ja pyyhki Shigon kyyneleet.
Shigo katsoi Katoria. Sitten hän nyökkäsi ja hymyili.
Katori nyökkäsi.
”Tuo on parempi”, hän sanoi ja nousi seisomaan.
”Pystytkö kävelemään?” hän jatkoi.
Shigo yritti nousta. Kun hän sai jaloillaan tuntumaan maasta ja hän yritti seistä, hänen jalkansa pettivät ja hän oli kaatua. Katori otti Shigon kuitenkin kiinni. Sitten Katori nosti Shigon selkäänsä.
”Haluat varmaan tulla mukaani?” Katori kysyi.
”Joo”, Shigo sanoi käheästi.
”Selvä”, Katori sanoi ja lähti liikkeelle.
Shigo oli rauhassa Katorin selässä. Nyt hän tiesi olevansa turvassa. Katori oli ystävällinen Shigolle, mikä ihmetytti tyttöä. Shigo ei tiennyt miksi Katori oli hänelle niin kiltti ja ystävällinen. Ventovieraalle pikkutytölle.
Pian Shigo ei voinut enää olla hiljaa, vaan avasi suunsa kysyäkseen Katorilta jotain.
”Katori”, Shigo sanoi.
”Niin?”
”Minne me olemme menossa?” Shigo kysyi tältä.
”Konohaan”, Katori vastasi.
”Konohaan?” Shigo toisti.
”Aivan. Siellä on kuulemma rauhallista. Ja siellä voit käydä ninja-akatemian”, Katori kertoi Shigolle.
”Ninja-akatemian? Olet siis ninja?” Shigo kysyi.
”Aivan. Olen ninja”, Katori vastasi.
”Isovelikin oli ninja”, Shigo sanoi.
Katori oli hiljaa ja käveli eteenpäin. Kumpikaan ei sanonut pariin minuuttiin mitään.
”Minusta siis tulee ninja?” Shigo kysyi pian.
”Aivan”, Katori vastasi.
”Onko ninjana helppoa?”
Katori oli hetken hiljaa.
”Ei aina. Joskus ninjojenkin täytyy tehdä vaikeita valintoja”, Katori selitti haluttomasti.
”Pitääkö ninjana tappaa muita?” Shigo kysyi.
Katori jäykistyi.
”Kyllä... jos niin on käsketty”, Katori vastasi haikeasti.
”Onko sinulla perhettä? Miksi et ole heidän luonaan?” Shigo kysyi kiinnostuneena.
”Ei. Minulla ei enää ole perhettä”, Katori vastasi haikeasti.
”A-anteeksi. En tiennyt”, Shigo sanoi nopeasti.
”Ei se mitään. Et voinut tietää...” Katori sanoi.
”Jatketaanko nyt matkaa?” Shigo kysyi varovasti.
”Kyllä”, Katori vastasi ja loi pienelle tytöllä hymyn.
Shigo katsoi Katoria. Katori huomasi tämän tuijotuksen.
”Mitä nyt?”
”Hymysi on kaunis”, Shigo vastasi ja hymyili tälle.
Katori katsoi Shigoa hetken.
”Niin sinunkin”, Katori sanoi ja hymyili jälleen Shigolle.
He alkoivat nauraa. Sitten he jatkoivat matkaa. Shigo oli edelleen Katorin selässä. Shigon silmät alkoivat painua kiinni. Pian hän nukahti. Katori ei huomannut sitä kun Shigo nukahti. Kun he pian saapuivat Konohan portille, Katori pysähtyi.
”Nyt olemme perillä”, Katori sanoi Shigolle.
Sitten hän vasta huomasi tytön nukahtaneen. Hän hymähti ja käveli kaupunkiin.
...7 vuotta myöhemmin...
Violetti hiuksinen tyttö juoksi katuja pitkin sylissään kissanpentu. Tyttö juoksi pensaikon läpi kotinsa takapihalle ja sieltä suoraan sisälle jättäen kenkänsä terassille.
”Tulin!” tyttö huikkasi nopeasti ja juoksi saman tien huoneeseensa.
”Shigo! Monta kertaa olen sanonut, ettei sisällä saa juosta?” työhuoneessa ollut mies huusi.
”Anteeksi Katori-veli!” Shigo huusi huoneestaan.
Sitten hän laski kissanpennun sylistään ja otti reppunsa pois selästään. Seuraavaksi hän otti kissanpennun taas syliinsä ja käveli pikakävelyä Katorin huoneeseen.
”Katso!” Shigo sanoi iloisena ja piti kissanpentua Katorin kasvojen edessä.
”Mikä se on?” Katori kysyi.
”Kissanpentu”, Shigo vastasi iloisena.
”Mitä se täällä tekee?”
”Toin sen!”
Katori oli hiljaa. Hän ei ollut kovinkaan innostunut.
”Voidaanko pitää se? Jookoo!” Shigo kysyi anoen.
Katori huokaisi ja hymyili.
”En voi kieltäytyäkään”, Katori vastasi.
”Jee!” Shigo hihkui.
”Mutta se ei saa raapia huonekaluja tai seiniä”, Katori sanoi totisena.
”Joo, joo!” Shigo huusi ja riensi takaisin huoneeseensa.
Katori huokaisi ja jatkoi paperitöiden tekemistä. Pian Shigo juoksi keittiöön ja taas takaisin huoneeseensa. Katori ei enää jaksanut huomauttaa Shigolle sisällä juoksemisesta. Sillä hän tiesi ettei tyttö kuitenkaan kuuntelisi. Pian Shigo juoksi taas Katorin huoneeseen.
”Nimesin sen Nanaksi”, Shigo ilmoitti.
”Niinkö? Sepä mukava nimi kissalle”, Katori sanoi.
”Muuten pääsi akatemian kokeen läpi. Olen nyt virallisesti ninja!”
Shigo sanoi iloisena ja meni Katorin eteen ja osoitti kaulassaan olevaa suojusta jossa komeili Konohan tunnus.
”Sepä mukavaa”, Katori sanoi ja pörrötti Shigon lyhyttä tukkaa.
”Lähden muuten ulos metsään”, Shigo ilmoitti ja juoksi terassille pukemaan kenkiään.
”Miksi?” Katori kysyi.
”Menen harjoittelemaan”, Shigo sanoi.
”Miksi et harjoittele ryhmäsi kanssa?” Katori kysyi ihmeissään.
”Minulle ei löytynyt vapaata ryhmää”, Shigo selitti.
”Jaaha”, Katori sanoi. ”Kai sinulla opettaja on?” hän jatkoi.
”Joo. Tapaan hänet tänään”, Shigo vastasi ja hypähti nurmikolle. ”En välttämättä tule päivälliselle”, hän huikkasi peräänsä.
”Nähdään myöhemmin!” Katori huusi Shigon perään.
Shigo pysähtyi hetkeksi ja vilkutti Katorille.
Sitten Shigo juoksi pensaikon läpi kadulle ja sieltä hän sitten suunnisti metsään.
Katori huokaisi ja alkoi taas tehdä paperi töitään. Shigo oli ehtinyt sotkea kaikki paperit ja nyt Katorin piti järjestää ne uudelleen. Nana tuli pian naukumaan Katorin viereen. Katori vilkaisi kissanpentua ja silitti sitä. Nana alkoi kehrätä ja hypähti Katorin syliin. Sitten se käpertyi siihen jatkaen kehräämistä.
Shigo oli jo saapunut metsään jossa hän näki opettajansa. Hän vilkutti tälle ja juoksi tämän luokse.
”Hei Shigo”, nainen sanoi.
”Hei”, Shigo sanoi pirteästi.
”Olen Sakura Haruno. Olen lääkintäninja ja opettajasi tästä päivästä eteenpäin”, nainen sanoi.
Shigo nyökkäsi.
”Aloitamme yksin kertaisista asioista, mutta kerrohan ensin tavoitteistasi”, Sakura sanoi.
”No, haluan lääkintäninjaksi ja tahdon tappaa henkilön joka tappoi isoveljeni”, Shigo vastasi.
”Selvä. Mutta nyt, opetan sinulle helpon tavan oppia hallitsemaan chakraa. Ensimmäisenä sinun pitää kiivetä tuohon puuhun ilman käsiä” Sakura sanoi.
”Ilman käsiä?” Shigo kysyi.
”Aivan. Minä näytän sinulle kuinka”, Sakura vastasi ja kiipesi vaivatta ilman käsiä puun oksalla.
Shigo katsoi Sakuraa ihmeissään.
”Sinun täytyy vain siirtää tarvittava määrä chakraa jalkoihisi”, Sakura selitti ja heitti Shigolle kunain.
”Mitä minä kunailla teen?” Shigo kysyi.
”Vedät viivan siihen kohtaan jossa jalkasi oli”, Sakura vastasi.
”Miksi?”
”Koska et kuitenkaan pääse alussa kovinkaan ylös ja tiput alas”,
Sakura vastasi ja hypähti alas.
Shigo nyökkäsi ja sulki silmänsä. Hän yritti siirtää chakraa jalkoihinsa. Hän avasi silmänsä ja juoksi päin puuta. Hän alkoi juosta puun runkoa pitkin ylös. Sakura kääntyi kohti puuta. Pian hänen jalkojensa juureen lensi kunai.
”Palautan tuon!” Shigo huusi korkealta puun latvasta. ”En tarvinnut sitä!”
Sakura katsoi Shigoa yllättyneenä.
’Hän osasi tuon ensimmäisellä yritys kerralla aivan kuin minäkin aikoinani’, Sakura ajatteli.
Shigo hyppäsi alas Sakuran eteen.
”Mitä opetat minulle seuraavaksi?” Shigo kysyi iloisena.
”En taida opettaa sinulle tänään muuta. Mutta voit harjoitella tuota vielä vaikka näytät osaavankin sen”, Sakura vastasi Shigolle.
”Okei”, Shigo vastasi ja jatkoi harjoittelemista.
Illan hämärtyessä Shigo oli juossut puun latvaan jo kymmeniä kertoja ja hän oli alkanut kyllästyä. Mutta pian Sakura oli alkanut kertoa Shigolle kaikkea tärkeää haavojen hoidosta. Shigo oli kuunnellut kiinnostuneena. Sakura oli myös opettanut joitain parannus tekniikoita Shigolle. Niitä Shigo kylläkin joutui harjoittelemaan toden teolla, ne olivat nimittäin aiheuttaneet jo jonkin laista haastetta luonnostaan taitavalle Shigolle.
”Mistä opit tuon puuhun kiipeämis tekniikan?” Shigo kysyi Sakuralta.
”Opin sen omalta opettajaltani”, Sakura vastasi.
Shigo nyökkäsi ymmärtävästi.
”Opin tuon tekniikan heti ensimmäisellä yritys kerralla aivan kuin sinäkin tänään”, Sakura sanoi ja hymyili lempeästi.
”Niinkö?” Shigo kysyi hämmästyneenä.
”Kyllä”, Sakura vastasi.
Shigo katsoi Sakuraa hämmästyneenä. Sitten hänkin alkoi hymyillä. Pian he molemmat nauroivat ja Sakura alkoi taas selittää jotain Shigolle. Shigo kuunteli kiinnostuneena. Pian kauempaa kuului lievähkö räjähdys. Shigo havahtui ja käänsi katseensa suuntaan josta ääni oli kuulunut.
”Mitä nyt?” Sakura kysyi Shigolta.
Shigo ei vastannut, vaan lähti juoksemaan.
”Shigo!” Sakura huusi Shigon perään, mutta turhaan.
Shigo ei ollut kuullut. Sakura lähti Shigon perään.
’Katori-veli’, Shigo ajatteli.
Shigo juoksi tutun pensaikon läpi. Shigoa odotti kauhea näky ja hän jäykistyi. Hän oli kohdannut tuhoutuneen talon ja takapihan.
”Katori-veli”, Shigo sanoi hiljaa.
Sakura saapui Shigon viereen ja katsoi järkyttyneenä tuhoa. Sakura ei saanut sanakaan suustaan.
Pian Shigo alkoi etsiä katseellaan Katoria.
”Ketä etsit?” tuttu ääni kysyi Shigon takaa.
Shigo kääntyi nopeasti ja huomasi Katorin.
”Hyvä, että olet kunnossa”, Shigo sanoi helpottuneena ja halasi Katoria.
”Mitä hyvää on siinä, että olen elossa?” Katori kysyi tunteettomalla äänellä.
”Mitä tarkoitat tuolla?” Shigo kysyi. ”Olet ainoa joka minulla on!”
Katori pudisti päätään.
”Et ymmärrä. Minä en ansaitse olla elossa”, Katori sanoi.
Sakura katsoi Katoria epäluottavasti. Hän ei luottanut tuohon mieheen.
Shigo katsoi Katoria. Hän ei ollut ymmärtänyt mitä tämä oli tarkoittanut.
Katori veti syvään henkeä. Hän tärisi hiukan.
”Tapoin veljesi”, Katori sanoi vaimeasti.
Shigo katsoi Katoria järkyttyneenä.
”M-mitä sinä juuri sanoit..?”
Jatkanko tätä? Ja kertokaa vain rohkeasti mielipiteenne.
Kommentit (Lataa vanhempia)
Bakaneko
- 2011-11-13 08:59:07
Hmm... Ei paha, annoin 3p.
Tosi paljon yhdyssanavirheitä. Alku meni jotenkin liian nopeasti,
"”Isoveli?” tyttö kysyi vaimeasti ja avasi varovasti keittiön oven.
Tyttö järkyttyi nähdessään isoveljensä kuolleena roikkumassa seinällä. Kyyneleet pyrkivät tytön silmiin.
”I-iso...veli”, tyttö änkytti itkuisesti.
Kyyneleet valoivat pitkin tämän poskia. Hän ei voinut uskoa, että hänen isoveljensä oli kuollut. Se vain tuntui mahdottomalta."
Luulisi että 5-vuotias reagoi veljensä kuolemaan hiukan vahvemmin.
Metsäkohtaus kyllä oli jo paljon parempi, ja tarina aika kiva, teksti kyllä välillä aika puisevaa :b Mutta joo, jatka mun puolesta
Tosi paljon yhdyssanavirheitä. Alku meni jotenkin liian nopeasti,
"”Isoveli?” tyttö kysyi vaimeasti ja avasi varovasti keittiön oven.
Tyttö järkyttyi nähdessään isoveljensä kuolleena roikkumassa seinällä. Kyyneleet pyrkivät tytön silmiin.
”I-iso...veli”, tyttö änkytti itkuisesti.
Kyyneleet valoivat pitkin tämän poskia. Hän ei voinut uskoa, että hänen isoveljensä oli kuollut. Se vain tuntui mahdottomalta."
Luulisi että 5-vuotias reagoi veljensä kuolemaan hiukan vahvemmin.
Metsäkohtaus kyllä oli jo paljon parempi, ja tarina aika kiva, teksti kyllä välillä aika puisevaa :b Mutta joo, jatka mun puolesta
Bai-Ju-Li
- 2011-11-14 06:00:01
Woot, uusi ficci. :)
Katori vaikuttaa epäilyttävältä, mutta oikein kivalta jostain syystä. Harmi vain, ettet kuvaile hahmojasi paljoa. Ainoa ulkonäköön liittyvä seikka, jonka sain selville oli se, että Shigolla on liilat, lyhyet hiukset.
Oli kyllä aikas häiritsevän paljon yhdyssanavirheitä. Esim:
violetti hiuksinen --> violettihiuksinen.
lääkintä ninja ---> lääkintäninja
Yhdyssanavirheet voi tarkistaa siten, että sana josta et ole varma, väliin tunget kin - tavun.
esim: nahkamekko ---> nahkakinmekko.
Jos kyseinen tavu ei sovi sanan väliin ja se kuulostaa tyhmältä, on kyseinen sana yhdyssana.
Oikein kivan oloinen ficci, jatka samaan malliin. :)
Katori vaikuttaa epäilyttävältä, mutta oikein kivalta jostain syystä. Harmi vain, ettet kuvaile hahmojasi paljoa. Ainoa ulkonäköön liittyvä seikka, jonka sain selville oli se, että Shigolla on liilat, lyhyet hiukset.
Oli kyllä aikas häiritsevän paljon yhdyssanavirheitä. Esim:
violetti hiuksinen --> violettihiuksinen.
lääkintä ninja ---> lääkintäninja
Yhdyssanavirheet voi tarkistaa siten, että sana josta et ole varma, väliin tunget kin - tavun.
esim: nahkamekko ---> nahkakinmekko.
Jos kyseinen tavu ei sovi sanan väliin ja se kuulostaa tyhmältä, on kyseinen sana yhdyssana.
Oikein kivan oloinen ficci, jatka samaan malliin. :)
Cresta
- 2011-11-14 11:53:02
Ficcisi on aika vuoropuhelupohjaista, jonka jälkeen tulee oma kappaleensa pienelle kuvailulle ja taas tulee pitkä vuoropuhelu. Lisää kuvailua ja aistillisuutta!
Epi-Chan
- 2012-10-29 20:10:50
mitaaaaa... miks en oo alkanu lukee tätä aikasemmin!? :< tää vaikuttaa tosi kiinnostavalta sarjalta. vaik alussa mentiinki aika nopeaan tahtiin, ni ei se kuitenkaa kauheasti haitannu. + sun kerronta ja kirjotus tyyli on ihana♥ *menee heti lukee seuraavaa osaa*
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste