Sakura makoili kotona sängyllään käsissään Sasuken kuva. Hitto! Ainut asia, mikä Hinatalla ja Narutolla oli yhteistä oli, että he ovat suudelleet Sasukea! Sakura kuvitteli monia tilanteita, jolloin itse suutelisi Sasukea; vaarallisen tehtävän jälkeen, juuri sen jälkeen, kun Sasuke olisi pelastanut hänet. Sakura kuitenkin puisti päätään, sillä mitään jännittäviä tehtäviä ei lähi tulevaisuudessa näkynyt. Hän päätti suudella Sasukea samalla lailla, kuin Hinatakin oli; yllättäen, ja näyttävästi. Sakura nousi jä päätti lähtä Konohan keskustaan kyttämään Sasukea.

    Sasuke oli juuri palaamassa ruokaostoksilta. Narutolla, Sakuralla ja hänellä ei olisi lähi aikoina tehtäviä, joten hänellä olisi paljon aikaa harjoitella, ja päästä taas lähemmäs hänen päämääräänsä; veljensä tappamista kostoksi kaikesta, mitä tämä oli tehnyt. Yhtäkkiä Sasuke näki pinkit hiukset, jotka välähtivät valossa, mutta ei välittänyt asiasta. Sakura puuhaili varmaan taas jotain outoa, mutta se ei olisi uutta.

    Sakura näki Sasuken, ja tuuletti sisäisesti. Hän meni pusikkoon piloon, mutta yhtäkkiä kuuli kahinaa vierestään. Siinä kyykki Jiraya kiikarit silmillään tähystämässä tielle päin. Sakura katsoi sinne ja ei ollut yllättynyt näkemästään. Siellä käveli kome neitoa bikineihin ja minihameisiin pukeutuneena, luultavasti menossa rannalle tai kylpylään. Sakura oli huomaavinaan verta valuvan Jirayan nenästä, mutta sitten hän keskittyi Sasukeen, joka käveli Sakuraa kohti. Poika vilkaisi pusikkoon, jossa Sakura oli. Voi ei! Hän näki minut! Mutta sitten Sasuke taas katsoi eteensä. Sakura huokaisi ja valmistautui hyppäämään pusikosta Sasuken eteen.

    Siinä hän tuli...kohta...kohta...nyt! Sakura hyppäsi suoraan Sasuken eteen. Sakura otti lujasti Sasuken niskasta kiinni ja oli jo melkein saavuttanut Sasuken huulet, mutta tulikin sitten selätetyksi. Mutta ei niinkuin Sakura oli Sasuken toivonut hänen selättävän itsensä.  Kun Sakura selvisi tapahtumista ja nousi istualleen nähdäkseen missä Sasuke oli, oli Sasuke jo kadonnut. Sakura nousi ylös masentuneena, pölyjä pyyhkien vaatteistaan.
    Yhtäkkiä hän näki Hinatan ja Naruton tulevan  kaupasta. Naruto piti kättään Hinatan olkapäällä, ja he nauroivat yhdessä jollekin jutulle. Sitten Naruto näki Sakuran, ja sanoi jotain Hinatalle. Tyttö vain nyökkäsi, ja jäi kauppakassien kanssa odottelemaan, kun Naruto tuli nopeasti Sakuran luokse. Nopeasti, mutta ei niin nopeasti, kuin oli aina ennen tullut, ennen kuin Hinata oli tullut läheisemmäksi Narutolle. Sakura pyyhki pölyä kasvoiltaan, mutta Naruto luulikin Sakuran pyyhkivän kyyneleitään. "Sakura, oletko kunnossa? Mitä tapahtui?", Naruto kysyi huolissaan. Sakura vain pudisti päätään ja sanoi: "Olen kunnossa..." Mutta vastoin tytön tahtoa, alkoivat hänen silmänsä kostua. Johtuiko se kuivasta ilmasta, vai surusta, oli se aivan sama Narutolle. Hän kiersi kätensä Sakuran ympärille. Halaus ei kestänyt pitkään, sillä Sakura tönäisi Naruton irti hänestä ja lähti juoksemaan. Tyhmä Naruto, tyhmä Naruto, Sakura hoki mielessään juosten pitkin joen rantaa. Olet onnellinen Hinatan kanssa, joten älä anna minun pilata sitä kaikkea. Minä pärjään, usko se.
    Oli kaunis auringon lasku, ja monet seurustelevat parit olivat yhdessä rannalla. Se ei todellakaan kohentanut Sakuran mielialaa. Hän istahti ruohikolle, katsoen vedessä leikkiviä auringon säteitä. Ne saivat Sakuran hymyilemään ja tyttö hymähti hiljaa: "Kiitos". "Keitä sinä nyt kiittelet?", kuului pehmeä ja rauhoittava ääni. Sakura sulki silmänsä uskoen olevansa unessa. Hän sanoi: "Auringon säteitä. Ne ovat niin kauniita." Poika istahti Sakuran viereen, hipaisten Sakuran paljasta kättä. Se aiheutti miellyttäviä väristyksiä koko Sakuran kehossa. Se tuntui niin todelta. Eikö hän ollutkaan unessa. Sakura räväyttii silmänsä auki, ja näki Sasuken. Sasuke kysyi Sakuralta: ";Onko sinulla kylmä?" Oli ilta, ja ilma oli viilentynyt huomattavasti.Sakura ei saanut mitään sanotuksi, joten poika vain kohotti, hieman arasti, kätensä Sakuran olkapäille. Sakura yllättyi, mutta rentoutui sitten. Hetki tuntui kuin ikuisuudelta, kauniilta ikuisuudelta, joka olisi saanut kestää ainiaan. "Sinä näytät kauniilta, ja tuoksut aivan kuin kukatkin", Sasuke sanoi yllättäen, katsoen haikeana taivaalle. Sakura toisteli sanoja koko ajan mielessään, kunnes nukahti Sasuken käsivarsille.

    Sakura heräsi hitaasti uskaltamatta avata silmiään. Hän muisteli illan tapahtumia. Apua! Oliko hän nukahtanut Sasuken syliin?. Sakura käänsi katseensa vasemmalle. Toisella puolella huonetta oli hänen pöytänsä. Hän oli kotona. Oliko Sasuke kantanut hänet sinne? Mutta sehän oli pitkä matka! Sakura päätti viedä pojalle vasta leivottuja keksejä kiitokseksi.
    Sasuken kodin ulkopuolella Sakura koputti oveen useita kertoja, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Sakura pettyi, sillä jos hän lähtisi sokkona haravoimaan koko kylää, keksit ehtisivät jäähtyä. Sakuralla ei kuitenkaan ollut valinnan varaa. Ensin hän meni sille puolen kylää, jossa Naruto asui, mutta ei nähnyt Sasukea sielläkään. Sasuke asui melko lähellä Sakuran kotia, joten hän päätti kiertää kauppojenkin kautta. Sakura ei nähnyt poikaa missään, ja palasi kotiin. Hän laittoi keksi-korin pöydälleen, jolla huomasi sitten lapun. Eikö hän ollut huomannut sitä aamulla? Sakura otti lapun pikaisesti pöydältä ja luki sen:
    
                                    Sakuralle
                 Olisin halunnut suudella sinua, ennen kuin lähden, mutta vain lähellä olosi sai minut onnelliseksi. Mutta se onni ei saanut minua jäämään, sillä minun pitää saada voimia. Sinä tiedät miksi, olet aina ymmärtänyt minua.
   Haikeana joudun jättämään sinut, mutta aika, jonka vietin kanssasi sinä iltana tulee voimistamaan ja kantamaan minut takaisin luoksesi.
   Minä palaan vielä, ja silloin suutelen sinua, enää koskaan sinua jättämättä.
           Minä rakastan sinua, Sasuke.