Locked into the mirror
Luku 3

Shigo käveli kohti Sakuran asuntoa. Hän oli ollut juuri kampaajalla ja oli erittäin tyytyväinen uuteen kampaukseensa. Shigo ei malttanut odottaa Sakuran kommenttia hänen uuteen kampaukseensa.

”Tulin!” Shigo sanoi iloisena avattuaan oven.
”Tervetuloa”, kuului Sakuran ääni olohuoneesta.

Shigo käveli suoraan sinne ja hymyili leveästi. Sakura katsoi Shigo järkyttyneenä.

”Mitä hiuksillesi on tapahtunut!?” Sakura kysyi järkyttyneenä.
”Kävin kampaajalla”, Shigo vastasi ja hymyili.
”Mutta, miksi juuri valkoiset!” Sakura kysyi.
”Halusin koittaa valkoista. Ja sitä paitsi, minulle sopii valkoinen tukka”, Shigo vastasi ja katsoi itseään tyytyväisenä peilistä.
”N-niinkö?”
”Joo.”

Shigo katsoi itseään peilistä. Hän oli todella tyytyväinen hiuksiensa uuteen väriin. Shigo huitaisi nyt pitkät hiuksensa pois kasvojensa edestä. Hänellä oli mennyt kauan niiden kasvattamisessa. Sakura katsoi Shigoa ja tämän uuden väristä tukkaa. Sakura huokaisi, hän tiesi, että hänen täytyisi vain tuttua Shigon hiuksien väriin.

”Miksi sinä värjäsit hiuksesi? Sinähän pärjäsit kolme vuotta edellisellä. Sitä paitsi minä pidin enemmän edellisestä väristä”, Sakura sanoi Shigolle.
”Jaa”, Shigo sanoi ja käveli kohti huonettaan.

Sakura katsoi Shigon perään. Sitten hän otti pöydältä kirjan ja alkoi lukea sitä.

’Tosiaan. Siitä on jo kolme vuotta’, Shigo ajatteli huoneensa oven edessä.

Shigo avasi huoneensa oven ja käveli sänkynsä luo. Hän lysähti sängylleen ja tuijotti seinää. Shigon mieleen palasi muistoja. Iloisia että surullisia. Niitä joissa oli Katori ja niitä joissa Katori ei ollut. Shigo alkoi taas miettiä Katoria. Katorin lähdöstä oli nyt kolme vuotta. Shigo mietti missä Katori nyt saattoi olla ja oliko Katori enää edes elossa. Oliko joku kenties tappanut tämän? Vai oliko hänet vangittu ja tuomittu kuolemaan? Monet kysymykset valtasivat Shigon mielen. Hän ei voinut olla ajattelematta Katoria. Shigo ei voinut unohtaa päivää jona Katori oli lähtenyt. Olihan hän yrittänyt tappaa Katorin vaikkei loppujen lopuksi kuitenkaan ollut kyennyt tappamaan tätä. Siitä asti Shigo oli vihannut itseään. Hän ei kuitenkaan näyttänyt sitä muille. Hän oli kaikille kiltti ja hän auttoi kaikkia jotka apua sattuivat tarvitsemaan. Kukaan ei arvaisikaan, että todellisuudessa Shigo vihasi itseään. Joskus hän halusi tappaa itsensä, joskus hän vain tahtoi kadota. Hän oli kerran jopa harkinnut itsemurhaa, mutta onneksi Shigon ystävä Hanabi Hyuga oli tullut paikalle ja estänyt häntä. Hanabi oli myös luvannut, ettei kertoisi asiasta kenellekään. Ja hän on pitänyt lupauksensa.
Nyt Shigon mieltä alkoi painaa se, ettei hän tiennyt oliko Katori vihainen hänellä vai oliko tämä sitten raivoissaan ja haluaisi tappaa hänet. Shigo mietti Katorin sanaa jotka tämä oli sanonut hänelle ennen lähtöään.

’Pikkusisko...?’ Shigo ajatteli.
”Pitikö hän minua pikkusiskonaan?” Shigo kysyi itseltään ja nousi istumaan.

Shigo katsoi taivaalle. Oli alkanut jo hämärtyä ja muutama tähti oli jo tullut näkyviin.
Ovelta kuului koputus.

”Sisään”, Shigo sanoi.

Sakura astui sisään hymyillen. Sakuralla oli käsissään tarjotin jolla komeili kaunis kakku ja tällä oli mukanaan myös lahjapaketti.

”Hyvää syntymäpäivää Shigo”, Sakura sanoi ja käveli istumaan Shigon viereen.

Shigo katsoi Sakuraa ihmeissään. Hän mietti miten Sakura oli voinut muistaa hänen syntymäpäivänsä, kun hän ei itsekään muistanut milloin se oli. Shigo katsoi Sakuraa kysyvästi.

”Tämä on sinulle”, Sakura sanoi ja ojensi lahjapaketin Shigolle.

Shigo nyökäytti päätään kiittääkseen Sakuraa. Shigo avasi lahjansa ja käärepaperin takaa paljastui mustavalkoinen ninja-asu. Shigo tuijotti pukua haltioituneena.

”Mitä pidät?” Sakura kysyi.
”Tämä on... AIVAN IHANA!” Shigo huudahti ja halasi Sakuraa. ”Kiitos!!”
”Eipä kestä”, Sakura sanoi.

He molemmat hymyilivät. Sakura ojensi kakun Shigolle ja Shigo leikkasi siitä itselleen pakan. Shigo oli nyt 15. Aika oli kulunut niin nopeasti. Shigon mieleen tuli muistoja. Muistoja jotka olivat tapahtuneet viimeisten kolmen vuoden aikana. Hän muisti kuinka vaikeaa hänellä oli ollut muutama viikko Katorin lähdettyä. Aina kun hän oli kuullut oven avautuvan ja sulkeutuvan, hän oli kuvitellut, että Katori oli tullut ja hän oli iloinen. Mutta aina kun hän muisti, että Katori ei palaisi, hänen ilonsa kaikkosi ja hän masentui hetkeksi. Shigo muisti myös kuinka oli harjoitellut ahkerasti Sakuran opastuksella. Ja sen kaiken harjoittelun jälkeen Shigosta oli tullut todella taitava. Hän osasi jo monta parannus tapaa, haavojen sidonta tapaa ja kaikkea muuta hyödyllistä mitä lääkintäninjan kuului osata. Shigo oli edistynyt paljon kolmen vuoden aikana. Shigo muisti myös muita iloisia ja vähemmän iloisia muistoja myös siltä ajalta kun hän oli asunut Katorin kanssa. Parin ensimmäisen kuukauden ajan Shigo puhui usein Katorista, mutta nyt hän vältteli Katorista puhumista. Hän oli julistanut kerran Sakuralle, että Katori oli niin sanottu ”kielletty” puheenaihe ja ettei hän halunnut kuullakaan Katorin nimeä. Mutta silti Shigo ajatteli Katoria lähes päivittäin ja mietti miten tämä voi ja missä tämä on. Shigo toivoi, ettei Katori vihaisi häntä ja hän toivoi, että Katori olisi kunnossa.
Shigon mieltä varjosti silti ajatus siitä, että hän joutuisi tappamaan Katorin jossain vaiheessa. Shigo vihasi sitä ajatusta. Hän ei halunnut ajatella sitä, mutta aina kun hän alkoi ajatella Katoria tuo ajatus tuli automaattisesti hänen mieleensä.

”Hyvää yötä Shigo”, Sakura sanoi ja nousi.
”Öitä”, Shigo vastasi ja hymyili pienesti Sakuralle.

Sakura otti tarjottimen ja sammutti valot lähtiessään.
Shigo jäi taas yksin. Hän alkoi miettiä kuluneen päivän tapahtumia. Hän laittoi pöytälamppunsa päällä ja otti käteensä peilin. Hän tarkasteli hiuksiaan. Hän oli edelleen sitä mieltä, että hänen hiuksiensa uusi väri oli entistä parempi ja kauniimpi. Shigo laski peilin sängylleen ja letitti hiuksensa. Sitten hän vilkaisi itseään taas peilistä. Shigo nyökkäsi peilikuvalleen ja laittoi peilin pöydälleen. Sitten hän sammutti valon ja kävi nukkumaan. Hän ei kuitenkaan nukahtanut heti. Shigo vain tuijotti kattoa. Hän ei saanut unta.

”Etkö saa unta Shigo? Älä huoli. Voit nukkua huoletta. Minä valvon vierelläsi.”
Shigo käänsi katseensa äänen suuntaan. Hän katsoi hahmoa.
”Katori”, Shigo sanoi hiljaa ja ojensi kättään hahmoa kohti.
Hahmo tarttui Shigon käteen. Shigo sulki silmänsä. Kun hän avasi ne uudelleen, hän oli jossain toisessa paikassa.

---------------------------------

Shigo seisoi jollain niityllä. Hän piti yhä Katoria kädestä. Shigo siirsi katseensa Katoriin. Katori näytti samalta kuin ennenkin. Shigo hymyili pienesti. Katori huomasi sen ja hymyili Shigolle. He lähtivät kävelemään keskemmälle niittyä. Pian he istuutuivat nurmikolle ja Shigo alkoi kysellä Katorilta kaiken maailman kysymyksiä. Katori vastaili niihin aivan kuin se ei olisi ollut minkäänlainen ongelma.

”Katori”, Shigo sanoi.
”Niin?”
”Vihaatko sinä minua?” Shigo kysyi.
”En. Miksi sinä edes ajattelet moista?” Katori vastasi.
”En tiedä”, Shigo sanoi hiljaa.

Shigo sulki silmänsä ja mietti kaikkea sitä mitä Katori oli juuri hänelle sanonut.
”Auh!” Shigo huudahti.
Katori oli tiukentanut huimasti otettaan. Katori alkoi yhtäkkiä vain nauraa. Shigo yritti saada kätensä vapaaksi, mutta tuloksetta. Katori nosti Shigon käden kasvojensa eteen ja nuolaisi sitä. Sitten hän jatkoi nauramista.

”Katori. Mitä tämä on?” Shigo kysyi.

Katori ei vastannut vaan puri Shigoa. Shigo kiljahti. Kipu oli kova ja Shigo joutui sulkemaan silmänsä kivusta. Pian Shigo tunsi kivun kadonneen. Shigo avasi varovasti silmänsä ja katsoi kättään. Kukaan ei enää pitänyt kiinni hänen kädestään. Shigon kädessä oli purema jälki. Shigo nuolaisi kättään ja nousi seisoman. Hän ei enää ollut kauniilla niityllä, vaan jollain taistelun jäljiltä olleella aukealla. Shigo katsoi ympärilleen. Hän ei nähnyt Katoria missään.

”Ketä etsit?” kuului ääni Shigon selän takaa.

Shigo kääntyi nopeasti ja katsoi Katoria. Shigo nielaisi ja astui askeleen taaksepäin. Katori alkoi kävellä lähemmäs Shigoa, mutta mitä lähemmäs Katori tuli, sitä kauemmas Shigo meni.

”Mitä sinä oikein pelkäät?” Katori kysyi ja kallisti päätään.

Shigo ei vastannut vaan meni taaksepäin. Hän ei halunnut olla tuon miehen lähellä enää hetkeäkään. Katori katsoi Shigoa ja astui muutaman askeleen lähemmäs. Shigo astui vaistomaisesti muutaman askeleen taaksepäin. Yhtäkkiä Shigon selkä osui puun runkoon.

’Hitto’, Shigo ajatteli.
Katori käveli aivan Shigon eteen. Shigo käänsi katseensa poispäin. Katori silitti Shigon poskea.
”Ei sinun minua tarvitse pelätä”, Katori sanoi.

Shigo siirsi katseensa Katoriin ja katsoi tätä epäilevästi. Shigo ei tahtonut luottaa Katoriin vaikka kuinka halusi. Shigo siirsi katseensa maahan. Yhtäkkiä hän tunsi jotain lämmintä kasvoillaan. Shigo nosti katseensa Katoriin. Shigo kiljui kauhuissaan. Katori oli juuri tapettu hänen eteensä. Katori kaatui kuolleena maahan ja Shigo seisoi järkyttyneenä paikoillaan. Shigo oli jähmettynyt kauhusta. Katori oli tapettu hänen eteensä. Shigo tärisi. Pian hän tunsi jonkun katseen selässään. Shigo kääntyi hitaasti, muttei nähnyt ketään. Ehkä hän oli vain kuvitellut. Ei. Kyllä joku tarkkaili häntä. Pian Shigoa päin lensi kunai. Shigo ei voinut liikkua.

”E-ei...” Shigo änkytti hiljaa.

-----------------------------

”Ei!” Shigo huusi ja nousi paniikissa istumaan.

Shigo hengitti raskaasti ja hän tärisi. Shigo katsoi nopeasti ympärilleen. Hän oli yhä paniikissa. Kun hän oli varma, ettei huoneessa ollut muita, hän rentoutui hiukan.

’Se oli vain unta! Se oli vain unta! Se oli vain unta!’ Shigo yritti vakuuttaa itselleen.

Pian Shigo tunsi kipua oikeassa kädessään. Shigo nosti kättään ja katsoi sitä. Järkytyksekseen Shigo huomasi purema jäljen kädessään.

’Se ei ollut unta!’ Shigo ajatteli kauhuissaan.

Nyt Shigo alkoi pelätä, että Katori oli kuollut. Shigo pudisti päätään.
Ei! Ei Katori voinut olla kuollut. Shigo tiesi, että Katori oli elossa. Hän oli varma siitä.
Shigo avasi huoneensa verhot. Oli aikainen aamu ja aurinko oli alkanut nousta. Mutta silti Shigo tunsi olonsa epämukavaksi ja väsyneeksi. Shigosta tuntui, että päivän aikana tulisi tapahtumaan jotain todella kauheaa...