Locked into the mirror
Luku 4 part 1

Shigo nousi ja puki Sakuralta saamansa ninja-asun päälleen. Sitten hän tarkasteli itseään peilistä ja harjasi hiuksensa. Sen jälkeen hän sitoi hiuksensa ponihännälle korkealle päälaelle. Vasta sen jälkeen hän oli tyytyväinen ulkonäköönsä. Mustavalkoinen ninja-asu sopi Shigolle todella hyvin. Aivan kuin se olisi tehty hänelle.
Shigo käveli keittiöön jossa hän näki Sakuran.

”Huomenta”, Sakura sanoi huomattuaan Shigon.
”Huomenta”, Shigo sanoi vaimeasti ja istui pöydän ääreen syömään aamupalaa.

Sakura luki normaalisti aamulla tullutta lehteä eikä kiinnittänyt Shigoon mitään huomiota sitä lukiessaan. Shigo oli siitä iloinen sillä Sakura ei kiinnittänyt huomiota hänen alakuloisuuteensa. Syötyään Shigo nousi ja suuntasi ovelle.

”Lähden kävelylle”, Shigo huikkasi Sakuralle.
”Selvä!” Sakura huusi keittiöstä.

Shigo käveli ulos talosta ja suuntasi puistoa, jossa hän yleensä aina tapasi Hanabin. Shigo mietti miten Hanabilla on mennyt. Hän kun ei ollut nähnyt ystäväänsä pariin kuukauteen tämän lähdettyä jollekin tehtävälle. Puistoon päästyään, Shigo huomasi heti Hanabin. Shigo kutsui Hanabia jotta tämä huomaisi hänet. Hanabi siirsi katseensa suuntaan josta Shigo juoksi kohti tätä. Hanabin kasvoille levisi leveä hymy kun hän oli nähnyt ystävänsä pitkästä aikaa.

”Mukava nähdä sinut taas, Hanabi!” Shigo huudahti iloisena ja halasi ystäväänsä.
”Niinpä. On mukava nähdä sinut”, Hanabi sanoi.

Sitten he katsoivat toisiaan ja alkoivat nauraa. Lopulta kun Hanabi huomasi Shigon värjänneen hiuksensa, hänen reaktionsa oli sama kuin Sakuralle, mikä huvitti Shigoa. Noh, ystävykset eivät kiinnittäneet asiaan huomiota vaan alkoivat kysellä toistensa kuulumisia. Kun he pääsivät osioon ”Shigon syntymäpäivä”, Shigon ilme synkkeni hetkessä.

”Mikä sinulle tuli?” Hanabi kysyi Shigolta.
”Mieleeni tuli vain viimeöinen uneni joka oli kuvainnollisesti aivan kauhea”, Shigo vastasi suoraan. ”Siinä oli Katori ja unessani hänet tapettiin eteeni”, hän jatkoi.
”En kuvitellut, että vastaat noin suorasti”, Hanabi sanoi rehellisesti. ”Tapahtuiko siinä muuta?”

Shigo nyökkäsi ja otti siteen pois oikean kätensä päältä. Sitten hän näytti Hanabille purema jälkeä kädessään. Hanabin ilme muuttui järkyttyneeksi.

”Mistä tuo on tullut?” Hanabi kysyi kauhuissaan.
”En ole varma. Se vain oli kädessäni kun heräsin. Ja unessani Katori puri minua juuri tuohon”, Shigo vastasi rauhallisesti.

Hanabi tuijotti vielä pitkään Shigon kättä. Purema jälki oli järkyttänyt hänet totaalisesti. Eikä se, että Shigo yritti rauhoitella häntä, auttanut mitenkään. Hanabi rauhoittui vasta kun Shigo oli sanonut: ”Rauhoitu jo. Ei se ole paha. Ja sitä paitsi ei siihen edes satu.” Hanabi oli siltikin huolissaan ystävästään ja ehdotti, että tämä menisi käymään lääkärillä. Shigo oli kuitenkin kieltäytynyt ja sanonut, että pystyy hoitamaan kätensä kuntoon aivan itse.
Shigo ja Hanabi keskustelivat keskenään myöhään iltaan asti. Mutta lopulta Hanabin täytyi lähteä, ettei hänen isänsä ja isosiskonsa huolestuisivat. Shigo vilkutti Hanabin perään ja jäi vielä istumaan paikoilleen nurmikolle. Ilma alkoi viilentyä ja hengitys alkoi huurustua. Jopa tähtiä alkoi ilmestyä taivaalle. Shigo katsoi tähtiä ja etsi tähtikuvioita. Shigo kylläkin tunnisti vain Otavan, mikä jäi harmittamaan häntä. Shigo meni selälleen nurmikolle ja tuijotti tähtiä.

’Pitäisi varmaan jo palata. Sakura alkaa varmasti olla jo huolissaan’, Shigo ajatteli ja nousi taas istumaan.

Yhtäkkiä varjot liikahtivat ja saivat Shigon säpsähtämään pystyyn. Shigo katsoi ympärilleen, muttei nähnyt ketään. Pian taivas meni pilveen ja tuli aivan pimeää. Shigo yritti epätoivoisesti nähdä jotain, mutta tuloksetta. Hän ei yksinkertaisesti nähnyt mitään. Yhtäkkiä Shigo tunsi jokin terävän esineen uppoavan hänen käsivarteensa. Shigo kiljahti kivusta ja yritti hapuilla toisella kädellään esinettä pois. Kun Shigo löysi esineen, hän totesi esineen kunaiksi ja veti sen irti samalla kun irvisti kivusta. Shigo tunsi kuinka lämmin veri valui pitkin hänen vasenta kättään. Shigo laittoi oikean kätensä haavan päälle ja yritti parantaa sitä, mutta tuloksetta. Häntä päin lensi seuraava kunai. Sen Shigo onnistui väistämään, mutta vain täpärästi. Shigo tähysti nopeasti ympärilleen. Nyt kun hänen silmänsä olivat tottuneet pimeään, hän saattoi nähdä kauempana taloja. Shigo yritti suunnistaa niiden luo. Henkilö, joka yritti ilmiselvästi tappaa Shigon, seurasi häntä. Shigo ei pitänyt siitä, vaan yritti eksyttää jahtaajansa Konohan kaduille. Pian Shigo alkoi väsyä ja hänen juoksu tahtinsa hidastui. Hänen onnistui vaivoin väistellä ohi lenteleviä kunaita. Yhtäkkiä joku veti Shigon johonkin rakennukseen. Shigo erotti hahmon. Shigo avasi suunsa huutaakseen, mutta hahmo laittoi kätensä hänen suunsa eteen. Shigo yritti purra hahmon kättä, mutta hän ei onnistunut. Kun Shigoa jahdannut henkilö oli mennyt heidän ohitseen, hahmo otti kätensä pois Shigo suun edestä.

”Mitä kuvittelet tekeväsi?” Shigo kysyi vihaisena ja kääntyi kohti hahmoa.

Hahmo laittoi valot päälle. Shigon ilme muuttui täysin. Hän oli yhtä aikaa järkyttynyt, helpottunut ja vihainen. Hahmo, joka oli pelastanut Shigon, oli ollut Katori.

”Katori”, Shigo sanoi hiljaa. ”Mitä sinä täällä teet?”
”Tulin katsomaan miten voit”, Katori vastasi tyynesti ja silitti Shigon kasvoja.

Shigo katsoi Katoria hämmentyneenä. Hän ei voinut ymmärtää miksi Katori oli palannut. Shigo halusi kysyä Katorilta niin monta kysymystä, muttei saanut ääntä suustaan. Shigo vain katsoi Katoria ja odotti, että tämä sanoisi jotain.
Katori katsoi Shigoa rauhallisesti. Katori oli iloinen siitä, että Shigo oli kunnossa. Hän katsoi Shigoa silmiin ja yritti nähdä niissä saman katseen kuin silloin kun Shigo oli vielä viiden vanha. Katori ikävöi tuota katsetta. Hän ei kuitenkaan nähnyt Shigon silmissä tuota samaa uteliasta katsetta.

”Miksi sinä tulit tänne? Sinähän lähdit!” Shigo huusi lopulta.
”Halusin nähdä sinut”, Katori sanoi tyynesti.

Shigo ei voinut ymmärtää noita sanoja. Hän pudisti päätään ja avasi suunsa sanoakseen jotain. Mutta siinä samassa Katori laittoi kätensä taas hänen suunsa eteen. Henkilö joka oli jahdannut Shigoa, oli palannut.