Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Valo Pimeydessä osa 15 - sango
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K13- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 2601 sanaa, 18232 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2011-12-17 20:53:57 - Sarja kesken
Kansio: Paritus (S-K13) - poikarakkaus

Tervehdys taas jälleen kerran, hyvät VP sarjan lukiat. Sango on ilahduttava teitä jälleen kerran uudella osalla. Kyllä, uudella osalla!
Tässä osassa tapahtuu yhtä ja toista jännitävää. Enempää en kerrokaan, loput saatte tietää sillä että luette. Toivoisin myös että kertoisitte jos tykkäsitte ja jos ette niin selitystä miksi ette.
Ja jos voisin mielestänne muuttaa jotain, niin mitä ja miksi, haluaisin kuulla myös siitä. Kiitos ja näkemiin. Sango taitaa nyt kiivetä yöpuulle. Hyviä öitä kaikille ja antoisia lukuhetkiä. ^ ^

Tarinan osat

Arvostelu
3
Katsottu 949 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Valo Pimeydessä Osa 15.

Mitä vain sinun vuoksesi. 


(Opening with Sasuke’s POV) 

Kuukausi on mennyt ihan mukavasti. Meillä on enää yksi päivä koulua, niin päästäis pitkälle ja ansaitulle joululomalle.
Mä en oo nähnyt painajaisia vähään aikaan ja kipukin on loistanut poissaoloaan. Kaikki oli hyvin. 

Tai niin mä luulin.

Mut oikeasti, mikään ei ollut hyvin. Mä sain huomata sen toiseksi viimeisenä koulupäivänä.  



8.12. 2011

Mä, Kiba, Ino ja Shikamaru oleiltiin pääoven luona katoksessa ja juteltiin meidän lomasuunnitelmista, tai siis ne jutteli ja mä kuuntelin. Todellisuudessa mä olin omissa ajatuksissani. 

Mua oli alkanut huolestuttaa eräs henkilö, Sakura.

Se oli alkanut käyttäytyä oudosti parin viime viikon aikana, ja näytti paljon huonommalta ja laihemmalta mitä yleensä. 
Sakura ei ollu harjannut tukkaansa, vaikka yleensä se oli hyvin tarkka ulkonäöstään. Kaiken lisäksi se oli vetäytynyt omiin oloihinsa ja vaihtanut luokassakin paikan ihan taakse. 
eikä se enää puhu mulle tai muillekaan. 



Mä hätkähdin siihen, ku Kiba tönäs mua ja kysy:

”Mitä mieltä sä oot Sasuke?” 


”Mieltä mistä?” Mä kysyin ja punastuin nolona siitä, et en ollu kuunellu.

Kiba huokaisi ja avasi sit suunsa huutaakseen mulle, mut se ei ehtinyt sanoa lauseensa alkukirjaintakaan, ku Naruto juoksi meijän luo. Se oli ihan hengästynyt. 


”Naru hei, rauhoitu ja vedä henkeä.” Ino sano, ku se blondi kumartui nojaamaan polviinsa ja yritti samalla sanoa jotain, mut ei hengästymiseltään saanut sanaa suustaan. 

”Naruto… sä oot ihan harmaa.” Mä sanoin huolissani. 

”Sasuke… Sa- Sakura… ” Naruto puuskutti. Lopulta se sai rauhoitettua hengityksensä ja sano:  

”Sasuke… Sakura… se on kiivennyt koulun katolle... ja aikoo kai hypätä!”

”Mitä!? Miksi?” Mä kysyin, vaikka mulla oli kyllä vahva aavistus.

Kiba haukotteli ja sano: ”Nääh, se narttu kerjää vaan huomiota. Se vaan esittää, ei sillä ole pokkaa. Turha siitä on paniikkia ottaa…” 

”Ei ku se… se on…” Naruto aloitti, mut mä keskeytin Naruton ja Kiban alkavan kiistelyn ja sanoin. 

”Mä menen sinne.” 

”Eeh?! Älä viitsi vaivata päätäs sillä nartulla. Jos sä menet sinne, niin se tönäisee sut alas tai hyppää itse ja ottaa sut mukaan.” Kiba sano. 

Mä käännyin katsomaan sitä pitkään ja murhaavasti. Se kohotti olkapäitään. 

”Mä vaan varotin sua…” 

”Kiba voi olla oikeassa…” Shikamaru sano vakavalla äänellä. 

Mä käännyin katsomaan sitä.  

”Mut jonkun meistä olis ehkä parempi soittaa Itachille ja kertoo sille tää tilanne. Sen takia Sakura kai tän jutun aloitti, vai?” Se kysy.  

Mä nyökkäsin. ”Kiitti Shika.” 

”No mitä sä vielä siinä seisot? Ala mennä.” Shikamaru sano mulle ja mähän menin. 


Mä juoksin minkä jaloistani pääsin etuovelle ja riuhtaisin, se oli lukossa, tietysti. Käännyin ja lähin koulun takaovelle, joka oli yleensä ainoa auki oleva ovi välituntisin.
 Mä näin sivusilmällä, et kaikki välkällä olevat oli kokoontunut pihalle. Kun juoksin ohi, niin vilkasin katolle. 
Siellä ei näkynyt ketään. Siitä huolimatta lisäsin vauhtia


Olin melkein ovella, ku kuulin takaani juoksuaskelia ja huudon: ”Sasuke, odota!” 

Mä pysähdyin ja käännyin katsomaan. Sasori juoksi mut kiinni.  


”Kuulin vasta. Saanko mä tulla mukaan?” Se kysy ja mä näin sen silmistä saman pelon ja huolen, joka varmaan heijastu myös mun omista. Nyökkäsin.  

Me mentiin sisälle ja juostiin käytävän läpi ala-aulaan ja rynnättiin rappuset ylös ruokalan läpi ovelle, jonka takana oli katolle johtavat portaat. 
Tartuin oven kahvasta, painoin ja riuhtaisin, mut ovi ei auennut.

Se oli lukossa. 

Mä kirosin turhaantuneena kovaan ääneen ja potkaisin ovea niin et paukahti. 



”Uchiha, Akasuna. Mitä ihmettä te täällä oikein riehutte?” Tsunaden ääni kuului käytävältä ja pian reksi tulikin meijän luo. 
Me alettiin Sasorin kanssa puhuu tai oikeastaan huutaa yhtä aikaa, mut reksi nosti kätensä ja me vaiettiin heti.  


”En saa mitään selvää, kun te huudatte ja vieläpä yhtä aikaa. Joten aloitetaanpa alusta. Sinä ensin Uchiha.”  Tsunade sanoi ja kääntyi katsomaan mua. 

”Sakura on koulun katolla. Se…” Mä aloitin mut, mun lause kuoli melkein saman tien. 

”Se aikoo hypätä, eli tehä itsemurhan.” Sasori jatko samaan hengenvetoon. 

Vilkaisin punapäätä kiitollisena. Reksi oli hetken hiljaa, sitten se sano. 

”Hmm… Oletteko varmoja?” 

”Ollaan!” Me sanottiin Sasorin kanssa yhtä aikaa. Ja mä lisäsin: ”Mä luulen tietäväni jopa syyn…” 

”Niin minäkin…” Reksi sanoi hiljaa, sitten se kysy. ”Onko ovi lukossa?” 


Multa meni hermot. ”No ei me hitto vie seistäisi tässä, jos ei olisi!” Mä ärähdin sille. 
Reksi käänty muhun päin ja avasi suunsa, mut mun puhelin alkoi soimaan juuri sillä hetkellä. Kaivoin sen taskusta kiitollisena, ja siirryin vähän kauemmas puhumaan. 

”Sasuke…” Vastasin. 

”Hei Sasuke. Shikamaru kertoi kaiken. Olen tulossa, oikeastaan melkein siellä. Mikä on tilanne?” Itachi sano ja mä kuulin sen karheasta äänestä, et se oli huolissaan. 

”En tie-” Aloitin, mut sitten mun ääni murtui. ”Ita, mä en halua et Sakura kuolee.” Mä nyyhkäisin täysin paniikissa. Itachi koitti rauhoitella mua. 

”Rauhoitu nyt. Ei se kuole. Ei niin kauan ku me voidaan estää se. Mä oon melkein pihassa. Odota mua, okei? Mä oon tulossa.” 

”Okei.” Sanoin itkuisesti ja vilkaisin sivusilmällä Sasoria ja Tsunadea. 

Reksi sano Sasorille jotain ja lähti. 

”Sasuke? Oletko sä vielä siellä?” Ita kysy multa, muistuttaen et meillä oli vielä linja auki.  

”Ju- juu olen. Sori.” Mä vastasin ja pyyhkäisin silmiäni vähän kuivemmaksi.  

”Mä ajan juuri pihaan, tilanne näyttää uhkaavalta. Odota, et mä tuun. Älä tee mitään harkitsematonta. Okei? Mä tulen sinne.” Ita vannotti mua. 

Mä lupasin ja lopetin puhelun. Sitten palasin Sasorin luo. 

”No mitä se sano?” Kysyin siltä. 

”Käski meijän odottaa tässä ja sun hillitsee itsesi.” Sasori vastas. Nyökkäsin vaiti. 

”Tiedätkö mihin se lähti?” Mä kysyin sitten.  

Sasori kohautti olkapäitään. 

”Ei se sanonut.” Uusi nyökkäys mun taholta.  

Niin me odotettiin ja odotettiin. Mitä pidempään me jouduttiin reksiä venaa, sitä levottomammaksi mä tulin. 
Jos Sasori oli levoton, niin se ei ainakaan näyttänyt sitä. Kun oli kulunut melkein puoli tuntia, niin me kuultiin juoksuaskelia. 
Eihän Tsunade koskaan juossut vai...? Nurkan takaa ei ilmestynytkään reksi, vaan Itachi. 


(End of Sasuke’s POV) 


(Itachi’s POV) 

Kun mä pääsin nurkan ympäri, pysähdyin hengästyneenä ja tasasin hengitystä polviini nojaten. 
Ku sain hengitykseni tasattua, suoristauduin ja silloin näin Sasuken ja Sasorin. Lähin kävelee niiden luo. 
Sasuke lähti mua vastaan, aluksi kävellen mut sit se lähti juoksee. Mä pysähdyin ja otin sen vastaan ja halasin tiukasti. 

Samaan aikaan reksi tuli meijän luo. 


”Eikö meillä ollut kiire?” Se kysy. 

Mä irrottauduin Sasukesta, joka käänsi vakavan katseensa reksin silmiin ja nyökkäsi. Tsunade meni katolle johtavan oven luo.
Me seurattiin sitä. Mä otin Sasuken käden omaani ja puristin sitä hellästi. Sasuke puristi mun kättä takas. 


”Miksi sä et avaa omalla?” Sasori kysyi nähdessään reksin kaivavan ison avainnipun taskustaan. 

”Koska minulla ei ole tähän avainta. Ainoastaan koulun talonmiehellä on.” Tsunade vastasi ja alkoi sovitella avaimia oveen. ”Mutta kysymys onkin, että mikä näistä se on…” 

Mä tunsin Sasuken otteen mun kädestä kovenevan. 

(End of Itachi’s POV) 


(Sasuke’s POV) 

Tsunade tuntu kokeilevan avaimia ikuisuudelta tuntuvan ajan.
Kymmenennen kerran jälkeen mä en enää kestäny, vaan irrotin käteni Itachin otteesta ja ryntäsin Tsunaden luo, nappasin avaimet sen  kädestä ja tönäsin sen ovelta.  


”Sasuke!” Itachi huudahti, mut en kuunnellut, vaan aloin kokeilla avaimia lukkoon nopeammin ku reksi. 

Mä kuulin kuinka Tsunade sano: ”Anna Sasuken tehdä tämä, se tarvii tätä.”  



En nähnyt muuta kuin oven ja ne avaimet.

Mä en tuntenut, enkä kuullut mitään. Kaikki tapahtui kuin unessa. 
Kun musta alko tuntua siltä, et olin kokeillut kaikki avaimet läpi ja ajattelin just kysyä reksiltä, et oliko se varma, et se avain oli joku näistä, niin ovi naksahti auki. 
Hetkeen en tajunnut, et tie Sakuran luo oli auki. Sitten kun mä ymmärsin sen, vedin oven vauhdilla auki ja juoksin himmeästi valaistuihin rappusiin.  



”Sasuke odota!” Itachi huusi mulle ja hetken päästä kuulin juoksuaskelia mun perässä.Mut en välittänyt.
Ainoa asia joka mahtui mun päähän sillä hetkellä oli Sakura. 

Rappuset tuntu jatkuvan vaikka kuinka pitkälle, kunnes mä näin valoa edessäpäin. Se tuli ovi-ikkunasta. 
Harppasin viimeiset raput ja saavuin ovelle, painoin kahvan alas ja työnsin oven auki. 
Mä olin kaatua, ku ovi yllättäen antoikin periksi.Sain kuitenkin tasapainon takas aika nopeasti ja ryntäsin ulos.

Mut ku saavuin katolle, niin mä jähmetyin siihen paikkaan. Katolla ei ollut ketään. Tunsin kuinka voimat pakeni mun jaloista ja horjahdin taaksepäin, mutta joku otti mut vastaan.
Se oli Itachi, tunsin sen ominaistuoksun. 


”Sasuke ootko sä kunnossa?” Se kysy ja auttoi mut istumaan. 

Mä en kyennyt vastaamaan, en pystynyt sanomaan sitä ääneen.  

”Missä Sakura on?!” Sasori huudahti äkkiä. ”Ei kai se - ” 

Kukaan ei ehtinyt estää, ku Sasori lähti juoksee katon reunaa kohti.  

”Sasori!” Tsunade huusi, mut Sasori ei kuunnellut. Kun se tuli katon reunalle, se kumartui katsomaan katon vanhan rauta-aidan yli. Äkkiä me kuultiin hiljainen ääni.  

”Mitä ihmettä sä teet täällä?” 

Sasori käänsi katseensa oikealle. Me muut ei nähty mitään, koska oikealla puolella oli talvivarasto, jossa oli pulkat ja lumilapiot ja muut talvikamat. 
Mut vaikka en nähnyt puhujaa, niin mä tunnistin kyllä sen äänen. 

Se oli Sakura.

Mun sydämen syke laski normaalille tasolle. Se pinkkipää oli elossa. 


(End of Sasuke’s POV) 


(Itachi’s POV) 

Sasori ei vastannut Sakuralle ihan heti. Ilmeisesti sillä kesti liian kauan sen pinkkihiuksisen mielestä, koska se toisti kysymyksensä. 

”Mitä hittoa sä teet tällää? Voisitko vastata?!” 

”Sakura, me tultiin auttaa sua…” Sasori vastasi sille rauhallisesti. 

”Me? Ketkä me?” Sakura kysy ivallisesti. ”Mä en näe ketään muita. Vai onko ne liian peloissaan näyttäytyäkseen mulle?” 


Tsunade lähti meistä ensimmäisenä liikkeelle.  ”Olkaa varovaisia, täällä on liukasta.” Se sano meille matalasti olkansa yli. 
Mä tunsin kuinka mun sydämen syke nousi hieman, ku autoin Sasuken pystyyn ja me lähdettiin reksin perään. Mua ei pelottanut niinkään itseni puolesta vaan Sasuken.
Kun oltiin päästy kulman ympäri, niin me pysähdyttiin Tsunaden viereen. Mä siirryin osittain Sasuken eteen, suojaksi. 

Näin ku Sasuke kohotti hieman kysyvästi kulmiaan, mä en noteerannut siihen mitenkään.
Sakura seiso kahdenkymmenen metrin päässä ja tuijotti meitä hetken ihan hiljaa. Sitten se kohotti kätensä, osoitti Sasukee ja sano.


”Mitä helvettiä toi tekee täällä?” 

”Sasukekin on huolissaan sinusta.” Sasori vastasi. 

Mä tunsin Sasuken säpsähtävän, ku Sakura alko nauraa. Se heitti päänsä taakse ja nauroi. Sasuke alko vapisee ja painautui muhun kiinni.

”Haha ha haa haa! Huolissaan?! Miksi Uchiha Sasuke olisi minusta huolissaan!? Senhän takia mä olen tässä tilassa.
Mun vanhemmat on eronnut ja sen takia mä oon alkanut laihtuu! Mut Uchihaa ei kiinnosta!
Ei, miksi sitä kiinnostas mun elämä, nyt ku sillä on oma pikku panopuu? Miksi ketään kiinnostaisi?” Sakura alko huutaa. 


Se näytti sillä hetkellä ihan mielipuolelta. Mä tunsin Sasuken liikahtavan mun takana ja vilkaisin sitä kysyvästi. 

”Sasuke?” 

(End of Itachi’s POV) 

(Sasuke’s POV) 

”Sasuke?” 

Itachi sano kysyvästi, mut mä en huomioinut sitä. Katsoin vaan Sakuraa samalla ku siirryin pois Itachin takaa, ja sitten ihan itsestään mä aloin hitaasti liikkua sitä pinkkihuiksista kohti. Sakura vaikeni heti ku huomas mun lähteneen liikkeelle. Se vaan katto mua, ku lähestyin sitä. 

”Sakura?” Mä sanoin hiljaa. Se avasi suunsa, mut sulki sen mieltein heti. 

”Sakura… Mä tiedän, että sä et aio oikeasti hypätä, vai mitä? Sä halusit vaan huomiota, koska siitä asti ku mä ja Ita ollaan oltu yhdessä, niin sä jäit täysin huomiotta.
Mä oon pahoillani, et en oo ollu sun tukena silloin kuin olisit sitä tarvinnut…”  
Mä sanoin hiljaa ja lähestyin sitä yhä. Olin jo melkein puolessa välissä.

Sakura tuijotti mua hetken ihan hiljaa. Sitten se hajosi kirjaimellisesti. Se alko huutaa suoraa huutoa, ja haukku mut täysin pystyyn kaikilla mahdollisilla haukkumanimillä. 
Mä en keskeyttänyt sitä, vaan annoin sen purkaa pahan olonsa. Sitten ku se vaikeni hetkes vetämään henkeä, niin mä sanoin:  


”Sulla on oikeus olla mulle vihanen. Mä oon ansainnut sen. Mutta…”  Olin enää parin metrin päässä pinkkitukkaisesta. 

”Ensin sun on kasvettava aikuiseksi. Sillä vaikka mä ja Ita ollaankin yhdessä, niin ei se tarkoita etten mä muka välittäisi susta.
Sähän olet aina ollu mulle kuin oma sisko. Sun on ehkä vaikea hyväksyä mun ja Itan yhteen menemistä, mut elämä jatkuu senkin jälkeen. Vai mitä?”  
Mä sanoin ja pysähdyin sen eteen ja laskin molemmat käteni sen olkapäille ja katoin sitä suoraan silmiin. Sakura tuijotti mua takas silmät suurina ja tärisi. 

”Okei?” Kysyin hiljaa ja odotin, että se nyökkäs ja vedin sen sitten toverilliseen halaukseen. Sakura halasi mua tiukasti ja purskahti sitten itkuun. Mä annoin sen itkeä mun olkaa vasten ja silitin sen selkää rauhoittavasti. Kun Sakura oli vähän rauhoittunut, niin se kuiskasi mun korvaan: 

”Mä oon pahoillani, Sasuke. Voinko mä mitenkään saada sulta anteeksi?” 

Mä irrottauduin hieman meijän halauksesta, hymyilin ja sanoin: 

”Totta kai saat. Mäki oon pahoillani, etten ollu sun tukena sillo ku olisit tarvinnut mua.” Sasori ja muut tuli meijän luo. Itachi pyöritti ihmeissään päätään ja Tsunade sano: 

 ”Jaaha, miten yksi tyttö voikin saada koko koulun sekaisin yhden välitunnin ajaksi?”  Sakura ei kyennyt katsomaan reksiä vaan tuijotti maahan häpeissään. Lopulta reksi hymähti. ”No, minä jätän saarnaamisen tällä kertaa väliin, mutta muista Sakura ettet ikinä enää tee näin.”  

Sakura nyökkäsi nöyränä. ”Hyvä ja nyt kaikki sisälle ennen kuin saadaan flunssa.” Reksi sano ja paimensi meidät sisälle. 

Sasori ja Sakura meni meijän edellä ja mä huomasin ilokseni, et Sakura salli Sasorin avata sille oven. Mun viimeinen ajatus ennen kellon soittoa ja välitunnin päättymistä oli, että ehkä noista kahdesta tulisi sittenkin pari. 

(End of  Sasuke’s POV) 

Kommentit (Lataa vanhempia)
emopallero - 2012-01-05 19:23:13
Tämä on niin ihana osa ;___; :33 jatkoa odotan innolla!!

sango - 2012-01-06 20:49:51
Sasu: Ihanaa joku houmioi meitÄ! jo oli aikakin. MUUURRR!
Ita: Sasu rauhotu.  
Minä: Mä oon ihan samaa mieltä Sasun kanssa. Vihdoinkin mu... tai siis meitä huomioidaan.
Sasu: Sä olit sanomas mua! Eli siis millään mitä me Itan kanssa joudutan kokemmaan, ei oo väliä, kunhan sua huomioidan!?
Minä: Sasu, älähän nyt. *perääntyy Itan taakse.*
Ita: Mitä sä teet?
Minä: piiloudun Sasulta. se on pelottava, suuttuesaan. Sano sille, et pysyy kaukana musta tai se joutuu seuraavassa osassa taas sairaalaan.
sasu: Täältä tullaan!
Minä: IIk! *pakenee huoneesta, Sasu kannoilaan.*
Ita: Kai minun pitää sitten hoitaa tämä lopuun, kun noista kahdesta ei taida olla siihen. kiitos  että jaksatte lukea ja kommentoida tätä sarjaa. Kiitän ja kummarran Sangon puolesta ja toivon että jaksatte seurata tätä sarjaa lopuun asti. Nyt minun puitää mennä, ettei Sasuke murhaa meidän kirjottajaa. *Lähtee huoneesta ja huutaa: Sasuke1 Laske se kirves heti alas!

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste