A/N: Vuoden 2007 satoa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Edward käveli tympääntyneenä hiekkaista tietä pitkin. Hän potki vastaantulevia kiviä ja katseli vähän väliä taivaalle. Vaikutti siltä, että saattaisi alkaa sataa kohta. Jos sataisi, niin hän kastuisi, ja jos hän kastuisi, hän olisi hyvin kärttyinen loppupäivän ja sitten Alphonse valittaisi hänelle kokoajan. Ja sitten hän olisi vielä kärttyisempi. Eli ei auttaisi sataa nyt, ettei maailman tarvitsisi sietää kärttyistä Teräsalkemistia.

Ed puristi kädessään olevaa pakettia. Hitsin Hughes, miksei tämä voinut itse toimittaa typerää pakettiaan vielä typerämmälle Roylle? Ihan kuin Ed olisi jokin juoksupoika! ’Joo, kiirettä pitää, viitsitkö toimittaa tämän paketin vai näytänkö sinulle kuvia Elysiasta?’ Hughes oli jotakuinkin sanonut. Tai ainakin Ed oli suomentanut tämän sanomiset tuolla tavalla päässään. Eli joko paketti tai kuvatulva. Kuka hyvänsä olisi ottanut ensimmäisen vaihtoehdon.

Ed huokaisi syvään ja käveli hieman nopeampaa. Royn talo oli jo ihan kulman takana, eli kohta tämä olisi ohi. Enää pitäisi kohdata Roy ja yrittää päästä mahdollisimman nopeasti livahtamaan tämän kynsistä. Hyvällä tuurilla Roy tahtoisi nähdä Edwardin yhtä vähän kuin tämä tahtoi nähdä Royn. Ed virnisti itsekseen ja tuhahti.

Hän oli Royn oven ulkopuolella ja mietti, että koputtaisiko vai livahtaisiko vain sisään ja jättäisi paketin pöydälle. Ed nosti vapaan kätensä leualleen ja pohti. Samassa hän kuitenkin kuuli vaimeaa ääntä oven toiselta puolelta. Puhetta se ei ollut, vaan pikemminkin… musiikkia?

Ed painoi korvansa ovea vasten ja oli sitten varma asiasta. Roy kuunteli parhaillaan musiikkia ja vielä ilmeisesti melko kovalla. Ed virnisti itsekseen. Mitähän herra Tulialkemisti kuunteli? Tämä ei varmasti kuulisi, vaikka Edward hiipisikin sisään.

Tuumasta toimeen, Ed avasi hiljaa oven ja livahti sisään. Oikeastaan hänen ei olisi tarvinnut edes olla hiljaa, sillä heti kun ovi aukesi, hänen korvansa täyttyivät Elviksen kovalla äänellä. Ed irvisti. Mistä lähtien Elviksellä oli ollut noin kamala lauluääni?

”You are nothing but a hound dog! Crying all the time!”

Edward hiipi peremmälle ja laski paketin keittiön pöydälle kävellessään sen ohi. Hän kuuli selvästi, että musiikki ja kamala laulu kuuluivat Royn makuuhuoneesta, joten hän suuntasi sinne päin. Makuuhuoneen ovi oli kiinni, mutta musiikki kuului silti kovaa. Kuinka hemmetin kovalla Roy sitä oikein kuunteli? Ed tukki korvansa ja raotti ovea varovasti kyynärpäällään. Musiikki pauhasi ja oli rikkoa hänen tärykalvonsa, mutta kaikesta huolimatta hän kurkisti sisään.

”You are nothing but a hound dog! Crying all the time!”

Roy keikutti lanteitaan ja poseerasi peilin edessä. Hänellä oli kädessään deodoranttipullo, joka hoiti mikrofonin asemaa. Ja hän lauloi. Kovaa. Erittäin kovaa. Elviksen ääntä ei edes kuulunut Royn huutaessa päälle järkyttävällä lauluäänellään.

”Well you ain’t never caught a rabbit and you ain’t no friend of mine!”

Edward tuijotti suu auki. Roy? … Siis ROY?

”Kiitos, kiitos! Olette mahtava yleisö! Roy Presley kiittää teitä! Ja nyt seuraavaksi laulan teille kappaleen Heartbreak hotel!”

-----------------------------

”Edward? Sinä olet kamalan näköinen, tapahtuiko jotain?” Alphonse kysyi Edwardin kävellessä sisään heidän asuntoonsa. Ed ei vastannut mitään, käveli vain eteenpäin ja lysähti sängyn reunalle.

”Ed?” Alphonse kysyi ja kolisteli lähemmäs. Edward kohotti katseensa ja Alphonse kavahti kauemmas.

”Al… annan minun kärsiä traumoistani yksin…”