A/N: Alunperin vuodelta 2008.
---------------------------------------------------------
Havoc paiskasi kahvikuppinsa sairaalan seinään ja huokaisi raskaasti. Kahvikuppi päästi kopsahduksen osuessaan seinään ja toisen osuessaan lattiaan, muttei edes mennyt Havocin mieliksi rikki, koska oli kirottua muovia. Vaaleahiuksinen mies huokaisi uudemman kerran ja veti turhautuneena sormiaan hiustensa läpi pariin otteeseen toivoen, että käsi olisi mieluummin kuulunut eräälle tietylle everstille, joka ei ollut muutamaan päivään käynyt katsomassa häntä.

Tietenkin tämä oli liimattuna kynään ja täytti jotain papereita, joille ei Havocilla enää nykyään ollut merkitystä. Paljon millään ei enää ollut ollut merkitystä sen jälkeen, kun hänen jalkansa olivat halvaantuneet ja hän oli joutunut vuoteenomaksi. Hän ei saanut enää edes polttaa, mikä piti hänet jatkuvalla huonolla tuulella. Kahvia hän sentään sai juoda, mutta yhä useammin kyseiset juomat löytyivät lähinnä tapetista hänen vatsansa sijasta.

Hänen yksiä ainoita valopilkkujaan olivat Royn käynnit hänen luonaan. Vaikka eversti ei selvästikään tajunnut, mitä hän merkitsi Havocille, niin silti tämän näkeminen piristi miehen päivää aina huomattavasti.

Havoc huokaisi vielä kerran ja painoi sitten nappia, jolla saisi tänne jonkun hoitajan, jolta voisi pyytää uuden kupillisen kahvia. Ja voisihan hän tilata myös lyijykynän, jotta voisi heittää sillä Royta sitten, kun tämä vihdoin taas muistaisi tulla katsomaan häntä.