A/N: Vuodelta 2007.
--------------------------------------------------------
”Psst! Zoro!” Zoro kuuli kuiskauksen aivan korvansa vierestä ja tunsi kuiskaajan hengityksen kasvoillaan. Hän tiesi silmiään avaamattakin kuka siinä oli, eikä pelkästään äänen perusteella. Harmi vain, että Zoro olisi mieluummin nukkunut kuin keskustellut juuri nyt.

”Luffy? Nyt on yö ja yritän nukkua, joten esitä asiasi nopeasti”, Zoro kuiskasi rasittuneena tietäen, että hän selviäisi tästä nopeammin kuuntelemalla kapteenia kuin yrittämällä hätyyttää tämän pois. Ainakin mikäli Luffy ei olisi vailla mitään typerää, mikä vaatisi Zoroa nousemaan ylös, mikä aiheuttaisi riidan, koska miekkamies ei halunnut nousta, mikä kuitenkin lopulta johtaisi siihen, että Zoro nousisi ylös joka tapauksessa toteuttamaan Luffy toivetta. Mutta tieto lopputuloksesta ei kuitenkaan poistaisi välivaihetta eli kiistelyä, koska Zoro edelleen elätteli toiveita siitä, että saisi joku kaunis päivä, tai tässä tapauksessa yö, tahtonsa läpi. Hän kirosi itseään tästä syystä aina toisinaan.

”En saa unta, kun on liian kylmä”, Luffy kuiskasi valittavalla äänensävyllä. Zoro pystyi kuvittelemaan Luffyn mökötysilmeen tämän kasvoille erittäin selkeästi, vaikkei edelleenkään avannut silmiään.

”Ota varapeitto”, Zoro neuvoi ja toivoi, että kapteeni lähtisi nyt, kun Zoro ei ollut vielä täysin herännyt ja voisi jatkaa nukkumistaan siitä, mihin jäi.

Turha toivo.

”Ei meillä ole varapeittoa, Zoro! Etkö muista? Söin oman peittoni viime viikolla unissani ja pidän varapeittoa kokoajan”, Luffy vikisi. Jos Zoro ei olisi ensinnäkin yrittänyt nukkua ja toiseksi ollut rasittunut häirinnästä, hän olisi luultavasti purskahtanut nauruun. Kyllä hän muisti tuon tapauksen!

”Vie Chopperin peitto, ei hän kuitenkaan tarvitse sitä”, Zoro ehdotti ja tunsi, kuinka uni alkoi jo haihtua hänestä. Jos hän ei pian pääsisi Luffysta eroon, hän heräisi.

”Se on aivan karvainen! Siitä saa astmakohtauksen, vaikkei astmaa olisikaan!” Luffy vinkui nyt jo kovemmalla äänellä. Zoro tyrskähti ja heräsi. Hän yskäisi pari kertaa peittääkseen naurahduksensa, sillä Luffy oli vakavissaan, eikä pitäisi siitä, jos Zoro nauraisi.

”No oliko itselläsi sitten jokin idea?” Zoro kysyi huokaisten. Se siitä nukkumisen jatkamisesta. Nyt hänen pitäisi nukahtaa kokonaan uudestaan. Nukkuminen siirtyi kuitenkin hänen huolilistallaan vasta toiseksi, kun Luffy virnisti leveästi. Mitä kapteeni nyt aikoi? Toivon mukaan suunnitelmaan ei kuulunut Namia tai Sanjia, sillä Zoro ei halunnut keskellä yötä joutua tekemisiin kummankaan kanssa, etenkään peitonvarastuksen yhteydessä.

”Tulen Zoron viereen!” Luffy kuiskasi, nosti Zoron peittoa ja kömpi tämän viereen ennen kuin miekkamies ehti sanoa sanaakaan. Luffy kiemurteli aikansa, kunnes käpertyi Zoron kainaloon mukavasti, heitti kätensä tämän rintakehälle ja puristi toisen kätensä omaa rintaansa vasten. Hän huokaisi tyytyväisenä.

”Mmmlämmin…” Luffy mutisi, hivuttautui vielä hieman lähemmäs ja sammui kuin saunalyhty.

Zoro räpäytti hämmentyneenä silmiään pari kertaa, kunnes hymyili ja kietoi kätensä Luffyn pienen vartalon ympärille. Kapteeni oli luultavasti suunnitellut tämän alusta asti, mutta se ei häirinnyt Zoroa tippakaan.

”Hyvää yötä, kapteeni”, Zoro kuiskasi, painoi pienen suudelman Luffyn otsaa vasten ja vaipui itsekin tyytyväisenä uneen.