Olkihatut olivat paraikaa suunnistamassa Nereidisaarelle yhteisen kahden vuoden takaisen kokoontumisensa jälkeen. Kaikki olivat saaneet lisää voimaa ja kokemusta, mutta he olivat muuttuneet myös ulkoisesti. Varsinkin Sanji oli pistänyt merkille naispuolisten jäsenten lisääntyneen kauneuden ja taistelikin nyt paraikaa nenäverenvuotoja vastaan. Chopper oli hänestä hyvin huolissaan, joten pikkuinen lääkäri laittoi kokin makaamaan Thousand Sunnyn kannen nurmelle.

Kaikki muutkin olivat laivan kannella ihailemassa meren näkymää – kalat uiskentelivat heidän ohitseen ja korallit loistivat, kun auringon viimeiset säteet iskivät niihin. Usopp ja Brook katselivat kalojen matkaamista haltioissaan ja huudahtelivat vähän väliä nähtyään hyvinkin eriskummallisia yksilöitä. Nami, Robin ja Franky istuivat kannen pöydän ääressä ja kertoivat kuulumisiaan kahden vuoden takaa nauraen välillä keskenään kertomuksilleen.

Ainoastaan Luffy ja Zoro olivat siirtyneet hieman kauemmaksi toisista, kannen hiljaisemmalle puolelle. Miekkamies nojasi tapansa mukaisesti Thousand Sunnyn seinään ja koitti torkkua, mutta turhaan, Luffy ei nimittäin malttanut millään olla hiljaa. Kapteeni oli ollut hyvin iloinen nähdessään kaikki toverinsa hyvin pitkältä tuntuvan ajan jälkeen, mutta hän oli vieläkin iloisempi nähdessään Zoron, olihan tämä hänen ensimmäinen toverinsa. Iloisuus oli kuitenkin hukkunut vähän ajan päästä erilaisen tuntemuksen alle, joka näkyi selvästi hänen silmistään. Zoro ei ollut kuitenkaan osannut juuri sillä hetkellä nimetä tätä hyvin harvinaista ilmettä, joten oli jättänyt sen tulkitsematta.

Nyt miekkamies katsoi kapteeniaan yhä toimivalla silmällään ja huokaisi. Luffy näytti erittäin vihaiselta.

”Zoro..” Luffy aloitti muina miehinä ja lukitsi katseensa edessään olevaan mieheen.

”Mmh?” Zoro päätti pelata tilanteen varman päälle – kuunnellen, ei puhuen ellei häneltä kysytty mitään. Hän nimittäin näki harvoin Luffya näin vihaisena, jokin oli siis taatusti pielessä.

”...Kuulin, että olit ne kaksi vuotta sen Mihawkin kotisaarella.” Luffy jatkoi totisella äänellään, jota käytti vain vakavissa tilanteissa. Hän tiukensi käsiensä otetta polvistaan.

Zoro katsoi kapteeniaan yhä, mutta nyt hieman kysyvästi.

”Tekikö se tyyppi tuon arven silmääsi?” Luffy kysyi nyt kitkerällä äänellä.

Miekkamies tajusi kysymyksen jälkeen heti mistä nyt puhalsi. Luffy ei voinut sietää sitä, että hänen tovereillensa tapahtui jotakin ikävää – hengenvaarallista. Kapteeni oli aina saanut kauheita kohtauksia, kun joku heistä oli haavoittunut pahasti. Zorosta tuntui välillä siltä, että hän ylireagoi. Tosin kahden vuotisen tapauksen jälkeen ei ollut mikään ihme, että Luffy oli yhä vain ylisuojelevampi miehistöään kohtaan..

”Zoro.”

Miekkamiehen ajatukset katkesivat tuoden hänet takaisin maanpinnalle Luffyn käskevän katseen alaiseksi. Zoro huokaisi uudestaan.

”Ei sillä ole väliä.” mies vastasi sitten tapansa mukaan tylsistyneeseen sävyyn. Häntä ei huvittanut palata miettimään Kuraiganasaaren tapahtumia.

”...”

Luffy näytti yhä hivenen vihaiselta, muttei sanonut enää mitään. Kapteenin ilme alkoi pehmetä vähitellen, kerros kerrokselta. Molemmat katsoivat toisiaan yhä hiljaa, kunnes Luffy rikkoi taas hiljaisuuden.

”Sattuiko se?”

Zoro katsoi kapteeniaan huvittuneena vastaten ilman epäilyksen häivääkään kieltävästi.

”Valehtelet.” näpäytti Luffy takaisin saaden miekkamiehen taas muistamaan sen miten hyvä Luffy oli tulkitsemaan häntä.

Zoro kirosi mielessään. Tietenkin Luffy näki jokaisen hänen valheensa lävitse ongelmitta. Jopa näiden kahden vuoden jälkeen... Luffy ei ollut muuttunut kuitenkaan niin paljon kuin hän oli aluksi luullut-

Ajatukset katkesivat jälleen, mutta tällä kertaa Zoro jähmettyi kylmien väreiden kulkiessa hänen selkäpiitään pitkin. Luffy oli jotenkin ehtinyt liikkua eteenpäin ja saada hänen kasvot käsiinsä, mutta siinä ei ollut vielä kaikki. Kylmät väreet aiheutti vaaleanpunainen märkä lihas, joka siveli hänen vaurioitunutta silmäänsä arpea pitkin.

”Lu-Luffy!?” miekkamies takelteli hämillään tilanteesta.

Kieli oli poissa ja Luffy katsoi punastelevaa miekkamiestään huvittuneena yhä pidellen tämän kasvoja. Kapteeni suikkasi nopean suukon miehen huulille ja laski sitten kätensä halaukseen. Zoro oli tilanteesta jo enemmän kuin hämillään ja peitti punertavat kasvonsa Luffyn kaulaan.

”Shi shi shi! Nyt siihen ei pitäisi enää sattua, vai mitä?” kapteeni kysyi hymyillen.

Zoro mumisi jotakin vastaukseksi, mutta Luffy ei saanut siitä mitään selvää.

-

Matka Nereidisaarelle oli sujunut hyvin, vaikka Olkihatut olivatkin törmänneet Krakeniin ja saaneet Cariboun harmikseen. Sitten olikin alkanut alamäki, sillä kovan paineen alaisena Thousand Sunnya päällystävä kupla oli puhjennut ja kaikki olivat joutuneet erilleen, jälleen.

Nyt Zoro istui Nereidisaaren palatsin ruokasalissa juoden pitkään kaipaamaansa sakéa. Hän oli toki juopotellut hieman Mihawkin kartanossa viipyessään siellä, mutta ei ollut koskaan saanut muuta kuin punaviintä, josta ei kovinkaan perustanut. Hänellä ei ollut ollut muutenkaan minkäänlaista aikomusta olla vihollisensa, opettajan tai ei, leirissä varomaton. Jos hän olisi joku kerta juonut liikaa, olisi hän aivan varmasti ollut sillä hetkellä vainaa.

Nyt iloisen jälleennäkemisen saképullon kanssa hän päätti ottaa pitkästä aikaa vähän enemmän, eihän siitä minkäänlaista haittaa tietenkään voisi sattua. Palatsi tuntui ihan rauhanomaiselta paikalta ja hänelle oltiin ilmoitettu, että muutkin tulisivat pian paikalle syömään. Niinpä miekkamies avasi saképullon korkin ja antoi polttavan juoman valua kurkustaan alas.

Tällä välin Luffy, Usopp, Nami, Brook, Camie ja Pappug olivat saapuneet palatsiin kuningas Neptunen johdolla. Vieraat seisoivat eteisessä, suuren kuplan sisässä, joka oltiin heille puhallettu. Kuningas näytti itseensä tyytyväiseltä saadessaan pitkästä aikaa vieraita kotiinsa.

”Missä on ruoka?” kysyi Luffy saaden Camien ja Pappugin hermostumaan suorasukaisuudellaan.

Kuningas nauroi huvittuneena ja kertoi, että he saisivat pian suuren aterian palatsin ruokasalissa. Usopp ja Nami katsoivat toisiaan hieman varuillaan, paikka tuntui kauhean isolta ja sen takia myöskin hivenen ahdistavalta.

Ennen kuin vartiat olivat ehtineet tulla toivottamaan kuninkaansa ja vieraat tervetulleiksi oli Luffy jo kadonnut paikalta juoksujalkaa saaden itselleen oman kuplan, jossa leijua. Kapteeni liikkui ruoan hajun suuntaan innostuneena, hänellä oli ihan hirveä nälkä. Luffy ei ollut saanut kunnolla syödäkseen sitten sen jälkeen, kun oli lähtenyt harjoittelusaareltaan.

Pian hän pääsi ruokalan ovelle ja sen sisäpuolelle. Kupla poksahti rikki ja hän katseli huvittuneena suurta salia, jonka pöytä oltiin katettu kukkuroilleen kaikenlaisella ruoalla. Luffy juoksi pöydän luokse ja alkoi syödä kaikkea mitä eteen sattui. Ruoka oli hyvää, muttei kuitenkaan niin herkullista kuin Sanjin tekemät annokset.

Vähän ajan päästä Luffy oli syönyt kylläkseen – noin puolet pöydällä olleista annoksista ja skannasi muun huoneen katseellaan. Hänen katseensa pysähtyi lattialla makaavaan miekkamieheen, joka oli saképullojen keskellä nukkumassa. Hymy hiipi kapteenin kasvoihin ja hän pomppasi pöydältä nukkuvan miehen luokse.

”Zoro!” Luffy huusi innostuneena istahtaen miekkamiehen vierelle.

Zoro liikahti hivenen ja avasi toimivan silmänsä koettaen samalla tarkentaa katsettaan, mutta turhaan, sillä kaikki näytti melko sumealta. Miekkamiehen kasvot olivat punertavat alkoholin vaikutuksesta. Zoro asettautui parempaan asentoon käyttäen Luffyn polvia tyynynään ja käpertyi tämän jalkoihin sulkien sitten jälleen silmänsä. Kapteeni katsoi toverinsa toimia hämmästyneenä.

”Zoro? Oii, Zorooh! Älä nukahda uudestaan~” Luffy mutristi huuliaan tylsistyneenä, mutta kuitenkin huvittuneena tilanteesta johon oli joutunut. Miekkamies ei käyttäytynyt koskaan vastaavanlaisesti.

Luffy asetti toisen kätensä miehen hiuksille ja alkoi silittää tätä kuin kehräävää kissaa. Zoro ei antanut hänen koskaan tehdä mitään vastaavanlaista, mutta nyt miekkamies oli vain paikallaan ja näytti nauttivan saamastaan huomiosta.

Vähän ajan päästä kapteeni oli jo tylsistynyt, sillä Zoro näytti menneen takaisin unten maille ja hänen polvensa alkoivat olla jo aika puutuneet. Niinpä hän koitti saada toisen hereille ensin vain puhumalla ja hellästi ravistamalla, mutta kun mitään heräämisen merkkejä ei tapahtunut alkoi kapteenia pikku hiljaa ärsyttää ja niinpä hän päätti käyttää varmaa keinoa, joka sai miekkamiehen aina hereille vuorokauden ajasta huolimatta. Luffy kumartui Zoron puoleen ja siveli kielellään miehen korvalehteä kilistäen samalla kolmea kultaista korvakorua.

”Zo~ro~” hän sitten henkäisi toisen korvaan virnistäen ilkeästi.

Miekkamiehen silmä värähti auki ja hän katsoi Luffyn kasvoja edessään punaisempana kuin vain alkoholin vaikutuksen takia. Luffy hymyili Zorolle viekkaan näköisenä. Zoro tunsi päänsä olevan kuin vaahtokarkkia, ajatukset eivät kulkeneet ollenkaan. Miten ihmeessä hän oli tullut näin päihinsä vain muutamasta hassusta pullosta sakéa, jotka eivät yleensä tehneet hänelle mitään?

Luffy nauroi huvittuneena miehen ilmeelle, joka oli hämmentyneen nolostunut. Sitten kapteeni nojautui eteenpäin koskettaen kevyesti huulillaan miekkamiehensä omia, kunnes suuteli toista hellän intohimoisesti. Zoro vastasi suudelmaan liikoja miettimättä tuntien valuvansa pian lattialle kokonaan. Kapteeni sujautti kielensä toisen suuhun hyväillen sillä Zoron omaa kieltä saaden miekkamiehen huoahtamaan suudelman välissä.

Molempien irtauduttua toisistaan Zoro kurottautui ylöspäin haudaten yhä punertavat kasvonsa Luffyn kaulaan. Kapteeni huomasi, että siitä oli alkanut tulla miekkamiehelle jo tapa. Luffy hymyili lempeästi suudellen Zoron paljasta kaulaa saaden miehen värähtämään hivenen.

”Hmmh~ voisin pyytää partaukolta vähän sakéa Thousand Sunnylle, jäljellä kun ei ole enää yhtään...” Luffy sanoi hymyillen itsekseen.



-----------------------------------
Tahdoin kirjottaa vähän söpömpää ficciä pitkästä aikaa. XD On tullut kirjotettua niin paljon yaoita kun oon jotain kirjottanut.. ei siinä tietenkään mitään, mutta vähän vaihtelua kaipailin~
Ja kommentoida saa, tahdon kuulla mielipiteitänne. 8D