Love makes me mad - Ruka-chan
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
5
Katsottu 1306 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K13- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 238 sanaa, 1727 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2012-03-01 16:15:24
- Sarja: Hetalia
- Hahmo: Espanja/Antonio Preussi/Gilbert
Juu tää on lyhyt oneshot jonka tein mun serkun (Rukiko-chanin kaa). Kommaa jos on jotain sanottava!
Arvostelu
5
Katsottu 1306 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Love makes me mad
Katselin menoasi pallon perässä. Kun muut juoksivat sinä kävelit.
Sanoit että olet liian mahtava juoksemaan. Olit erilainen kuin muut, Etkä anna sen itseesi vaikuttaa.
Mutta pystynkö minä olemaan erilainen?
*
Se, joka keksi jalkapallon täytyi varmasti kantaa mönjää aivoissaan. Siis kuka jaksaisi juosta pallo perässä ja potkia sitä niin kutsuttuihin ”maaleihin”
No en minä ainakaan! Tunsin jonkun katsovan mahtavuuttani. Antonio seisoi kentän reunalla.
*
Menin Gilbertin luo. Koitin hymyillä, mutta sain aikaan irvistyksen. Se nolotti jotenkin.
”Antonio?” Näytät osastolta karanneelta, Gilbert totesi.
Minä aloin nauramaan albiinon huomautukselle.
”Mistä tuo mieli puolinen kivun huuto?” Gilbert kiusasi.
Nauroin yhä enemmän. Naurun kyyneleet valuivat poskiani pitkin.
”Oletko sinäkin karannut?” kysyin nauruni joukossa.
”En… Oletko kunnossa? Et naura yleensä noin paljon”, Gilbert totesi.
Sain itseni koottua.
”Luonasi tulee vain hyvä mieli.
”Se on vain mahtavuuteni voimaa!” Gilbert huusi.
Hymyilin hänelle. Mitä tekisin ilman sinua? Aloitit selittää innosta pihistä mitä voisimme tehdä vielä tänään. En voi enään vain tyytyä katselemaan sinua. Vedin sinut syleilyyn.
Hän ähkäisi.
”Antonio? Oletko ollut liikaa auringossa? Vai unohditko ottaa lääkkeesi?”
”En vain kestä. Sinä teet minusta hullun.”
”Eh? Mikä sinua vaivaa Antonio?” Gilbert kysyi.
Suutelin häntä. Olin todellakin tulossa hulluksi.
*
Hätkähdin rajusti. Olin jähmettynyt. Häntä todellakin vaivasi jokin.
*
Ehkä rakkaus on todellakin tekemässä minusta hullua.
Katselin menoasi pallon perässä. Kun muut juoksivat sinä kävelit.
Sanoit että olet liian mahtava juoksemaan. Olit erilainen kuin muut, Etkä anna sen itseesi vaikuttaa.
Mutta pystynkö minä olemaan erilainen?
*
Se, joka keksi jalkapallon täytyi varmasti kantaa mönjää aivoissaan. Siis kuka jaksaisi juosta pallo perässä ja potkia sitä niin kutsuttuihin ”maaleihin”
No en minä ainakaan! Tunsin jonkun katsovan mahtavuuttani. Antonio seisoi kentän reunalla.
*
Menin Gilbertin luo. Koitin hymyillä, mutta sain aikaan irvistyksen. Se nolotti jotenkin.
”Antonio?” Näytät osastolta karanneelta, Gilbert totesi.
Minä aloin nauramaan albiinon huomautukselle.
”Mistä tuo mieli puolinen kivun huuto?” Gilbert kiusasi.
Nauroin yhä enemmän. Naurun kyyneleet valuivat poskiani pitkin.
”Oletko sinäkin karannut?” kysyin nauruni joukossa.
”En… Oletko kunnossa? Et naura yleensä noin paljon”, Gilbert totesi.
Sain itseni koottua.
”Luonasi tulee vain hyvä mieli.
”Se on vain mahtavuuteni voimaa!” Gilbert huusi.
Hymyilin hänelle. Mitä tekisin ilman sinua? Aloitit selittää innosta pihistä mitä voisimme tehdä vielä tänään. En voi enään vain tyytyä katselemaan sinua. Vedin sinut syleilyyn.
Hän ähkäisi.
”Antonio? Oletko ollut liikaa auringossa? Vai unohditko ottaa lääkkeesi?”
”En vain kestä. Sinä teet minusta hullun.”
”Eh? Mikä sinua vaivaa Antonio?” Gilbert kysyi.
Suutelin häntä. Olin todellakin tulossa hulluksi.
*
Hätkähdin rajusti. Olin jähmettynyt. Häntä todellakin vaivasi jokin.
*
Ehkä rakkaus on todellakin tekemässä minusta hullua.
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste