Gaara oli juuri avaamassa kotiovea, kun kännykkä piippasi ja ilmoitti uudesta sähköpostista. Gaara kaivoi kännykän taskusta ja avasi yhdellä kädellä oven, keinotteli ruokakassin kanssa sisään ja veti oven jalallaan kiinni. Hän vei kassin keittiöön ja avasi viestin.

Lähettäjä: hokage_sama@kohoha.jp
Aihe: random
Viesti: Hei, mä luin just sun viimeisimmän blogikirjoituksen ja huolestuin. (Mä kaivoin sun sähköpostin sun profiilista.) Olethan sä kunnossa? Ethän ole tehnyt mitään tyhmää? Sori kun tälleen randomisti kyselen, mutta se kirjoitus oli aika pelottava, ya know.
T: nevergiveup-boy

Gaara luki viestin moneen kertaan, ja hämmentyi joka kerralla yhä enemmän. Joku todellakin… välitti hänestä näin paljon? Joku, jonka hän tiesi vain bloginsa välityksellä? Hiljalleen hymy hiipi pojan kasvoille. Ehkä maailma ei ollutkaan niin toivoton kuin miltä se vaikutti.

Ongelmanuori Gaara kävelee kohti koulua. Sataa taas lunta, lumihiutaleet kimaltelevat kauniisti katuvalojen hehkussa. Ongelmanuori harjoittaa ongelmanuorten pahetta, tupakanpolttoa, ja miettii vielä eilen saamaansa sähköpostia. Hän on vastannut siihen myöhemmin illalla blogissaan.

’Olen pahoillani, jos huolestutin teidät edellisellä viestilläni. Minulla vain oli tavallista vaikeampaa, jos se edes on mahdollista. Mutta synkimmälläkin pilvellä on hopeareunukset. Olen saanut ystävän. Olen saanut todellakin ystävän. Tämä mystinen poika X, josta olen ennenkin kertonut, tuli puhumaan minulle. Ja voitteko kuvitella, hän halusi olla ystäväni! Olen aina pitänyt häntä vain kaukaisena haaveena, enkelinä, joka ei ikinä huomaa minua. Mutta nyt, toiveeni on tullut todeksi. Tietenkään emme ole muuta kuin ystäviä… vaikka ehkä haluaisinkin toisin.’

Gaara melkein juoksi viimeiset metrit koululle. Hänen ei tarvitsisi enää hiipiä varjoissa, sillä Naruto oli sanonut alkavansa hänen ystäväkseen. Nyt hän ei joutuisi istumaan kaiken aikaa yksin piilossa muiden katseilta. Hän voisi olla Naruton kanssa. Ajatus sai pojan sydämen suorastaan vapisemaan. Hän saisi olla Naruton lähellä!

Gaara sujahti koulun ovista sisään. Naruton ääni oli kuulunut ulos asti: poika veti taas omaa show’taan. Gaara hymyili, eikä voinut olla ajattelematta, että blondi tarvitsisi oman stand up –show’n televisioon. Ihmisjoukko Naruton ympärillä remahti nauramaan. Punapää luikki ihmisten välistä viemään takkiaan naulakkoon. Hänestä oli käsittämätöntä, kuinka joku saattoi nousta vaikeasta lapsuudesta huolimatta tuolla tavalla kaikkien huomion keskipisteeksi, ja nauttia elämästään vielä täysin siemauksin. Miksi hän oli jumittunut omaan kurjaan elämäänsä, eikä päässyt yksin ylös?

Poika jäi katselemaan hieman sivummalle Naruton heilumista, hän ei uskaltanut liittyä isoon joukkoon blondin ympärillä. Varmasti kaikki olisivat ihmetelleet, kuinka hän kehtasi tunkea Naruton lähelle, tuollainen mitättömyys. Hymy pysyi silti sitkeästi huulilla, varmasti pidempään kuin ikinä aiemmin.

Kello soi vaativasti patistaen oppilaita valumaan luokkiin. Ihmismassan purkautuessa eri suuntiin Naruto huomasi Gaaran.
”Hoo, Gaara!”, hän huusi ja viittoi poikaa tulemaan luokseen. Punapää hämmentyi, ehkä jopa hieman nolostui, tästä huomiosta, mutta puikkelehti varoen ihmisten lomasta uuden ystävänsä vierelle.
”Moi! Miten menee? Aivan, munhan pitää esitellä sut mun ”jengille”. Tässä on Shikamaru, se on nero ja sen mielestä kaikki on aina tosi vaivalloista tai rasittavaa. Ja tää idiootti tässä on Kiba, joka on ehkä jopa pahempi häirikkö kuin mä.”
Kiba iski Narutoa käsivarteen nyrkillään.
”Ai idiootti? Isäs oli ku sua teki!” ruskeahiuksinen poika huudahti ja repesi nauramaan Naruton kanssa.

Gaaraa suorastaan pyörrytti energia, jolla pojat – tai lähinnä Kiba ja Naruto - jaksoivat touhottaa tähän aikaan aamusta. Pojat olivat kuin Duracell-pupuja: kestää, kestää, kestää ja kestää. Shikamaru heilautti kättään laiskasti.
”Moi vaan. Mun pitää raahautua tunnille, rasittavaa… Nähdään.”
Nartuo virnisti.
”Mähän sanoin – kaikki on sen mielestä rasittavaa. Onneks mua ei ole siunattu sellaisilla aivoilla, koska mun mielestä ois tosi ankeeta jos tää maailma olis niin rasittava kuin Shikamaru sen näkee.”
”Ääh, kunhan vaan sanoo – ainakaan se Temari ei ole Shikamarun mielestä rasittava. Tiiäthän sä, se blondi muija ylemmältä vuosikurssilta?” Kiba irvisti, ”ja mun mielestä siinä jutussa rasittavinta on se, että jätkällä taitaa jopa käydä flaksi sen kanssa!”
”Älä, onks sulla jotain tuoretta tietoa tästä?” Naruto huudahti innostuneena. Kiba vilkaisi kelloa huolestuneena.
”Joo on, mutta mun pitää nyt lentää – Kurppa ei tykkää jos missaan minuutinkin sen tunnista. See ya, jätkät!” poika huusi kiiruhtaessaan tunnille.

Aula oli yhtäkkiä tyhjentynyt, ja Gaara ja Naruto seisoivat lähes kahdestaan siellä.
”Katos perkele, pitäiskö sitä kanssa raahata perseensä luokkaan. Eiks meillä oo matikkaa? Se on ihan syvältä, mä en tajua mitään niistä hypotenuusista ja integraalijutuista.”
Gaara ei oikein tiennyt mitä sanoa, matemaattiset aineet olivat ainoita missä hän oli hyvä, sillä niissä ei tarvinnut päntätä ulkoa. Mutta jos ne eivät olisi Naruton mielestä mukavia, nauraisiko blondi jos hän kertoisi tavallaan pitävänsä niistä?
”Oliskin Shikamarun aivot… Mutta hei, etkös sä ole ihan hyvä matikassa? Sä voitkin sitten auttaa mua, eiks jeh?”
Punapää ei saanut järkevää sanaa suustaan, joten Naruton tyytyi vain naurahtamaan.
”Mä tulkitsen ton myöntymiseksi. Tuu, mennään tai maikka hirttää meidät!”

Sitten blondi tarttui Gaaran laihasta ranteesta kiinni ja kiskaisi pojan mukaansa. Eikä Gaara ollut koskaan ollut onnellisempi.

Ongelmanuori Gaara istuu kotonaan poikkeuksellisen hyvissä tunnelmissa. Psykologikin on noteerannut positiivisen muutoksen pojan mielialassa, ja blogikin on täyttynyt hilpeämmistä kirjoituksista. Suurin osa on kertonut jotenkin ”ihanasta poika X:stä”. Useat lukijat ovatkin onnitelleet häntä siitä, kuinka elämä vaikuttaisi menevän parempaan suuntaan. Eniten Gaaran mieltä kuitenkin lämmittää nevergiveup-boyn kommentti ”Aww, miten söpöä. :3 Toivottavasti päädytte vielä yhteen!”

Muutamaa päivää myöhemmin oli jälleen viikonloppu. Päivät Naruton valaisemina olivat kiitäneet nopeasti.

”Hei Gaara, mitäs puuhaat viikonloppuna?” Naruto kysyi kävellessään pojan kanssa koululta. Heillä oli osin sama koulumatka. Gaara kohautti olkiaan.
”Mitäs. Kattelen varmaan taas, kun porukat juo, istun koneella… Sellasta mitä mä yleensäkin viikonloppusin.”
Naruto katsoi hieman huolestuneena punapäätä.
”No, eipä sullakaan noi porukat kovin kaksiset oo… Hei, jos et halua olla yksin, niin Kiba järjestää bileet, olisitko kiinnostunu?”
Gaaran sydän suorastaan hypähti – pyysikö Naruto häntä mukaan? Innostus kuitenkin laantui, kun hän muisti ongelmansa alkoholin kanssa, eikä missään bileissä yleensä välttynyt viinalta.

”Muuten kyllä, mutta… Mä oletan, että kyse ei ole mistään mehubileistä. Ja mulla, tuota, tuppaa ton alkoholin kanssa lähtemään vähän käsistä… Tai siis tapasi lähteä, mä en ole koskenut mihinkään vettä vahvempaan kolmeen kuukauteen.”

Blondi hymyili.
”Tiiätsä, sä olet fiksu jätkä. Toi on hyvä asenne. Joo, kyllä se meno yleensä yltyy aika hurjaksi. Mopo karkaa ja homma lähtee lapasesta, ya know… Mutta minkäs sille voi, kun on niin vitun tyhmä”, poika virnisti ja koputti päätään.
Kaksikko käveli hetken hiljaisuudessa. Gaara yritti kävellä mahdollisimman hitaasti, jotta hän saisi kävellä pidempään Naruton seurassa. Pian vastaan tuli risteys, jossa poikien reitit erosivat. He pysähtyivät hetkeksi siihen.
”Hei Gaara, saisinko mä sun sähköpostin? Voitais olla välillä yhteyksissä ja silleen, ja jos menee porukoiden kännäämistä katsellessa hermot, niin kerro vaan.”
Gaarasta tuntui, että Naruton seurassa hän vain hämmentyi koko ajan lisää ja lisää aivan kaikesta, kuten tästäkin. Hän ei olisi ikinä voinut kuvitella Naruton pyytävän hänen sähköpostiaan…!
”Okei. Haluatko sä lisätä sen itse tänne osoitetietoihin, mulla on paha tapa kirjoittaa väärin ja meilata sitten kenelle sattuu…”

Naruto nauroi ja otti Gaaran kännykän. Hän näpytteli hetken aikaa ja kurtisti sitten kulmiaan.
”Mitäs… Tää väittää, että osoitetieto on jo olemassa.”
”Häh? Annas, kun mä katson…”
Kännykkä ilmoitti: ”Sähköpostiosoite ’ hokage_sama@kohoha.jp’ on jo olemassa nimellä ”nevergiveup-boy”.
Pojat kohottivat katseensa kännykän näytöstä ja katsoivat toisiinsa hämmentyneinä. Oivallus iskeytyi Gaaran tajuntaan. Naruto ja nevergiveup-boy olivat sama henkilö. Ja jos Naruto oli lukenut hänen blogiaan, ja yhdisti Gaaran kirjoitukset ja lähipäivien tapahtumat toisiinsa… Hän ymmärtäisi olevansa tämä ”poika X”!

Naruto näytti ymmärtäneen saman asian.
”Gaara…?”
”Tota, mä muistin just tosi tärkeen tapaamisen sossujen kanssa… Pitää mennä!” Gaara vinkaisi ja pakeni paikalta jättäen toisen pojan seisomaan yksin tienristeykseen.

Voi vittu. VOI VITTU.