T/N: Hei jälleen pitkän tauon jälkeen! Muutin tässä välissä Amerikkaan ja takaisin, ja nyt on paluuosan aika. Hylätty tätä ei kuitenkaan vielä ole, ja ehkä harkittuani otan toisen projektin tehtäväksi, lyhyemmillä päivitysväleillä! ;) 
 
Art and Artifice
Taidetta ja Teennäisyyttä
 
 
- 18 -
 
 
Uchiha Sasuke istui naurettavan kalliissa autossaan antamassa itselleen mentaalista kannustuspuhetta. Hänen oikea jalkansa oli pompahdellut hermostuneesti viimeiset viisi minuuttia ja kädessä oleva paperinpala oli taputtanut rattia aivan yhtä kauan. Se mitä hän oli juuri suunnittelemassa tekevänsä oli kuulostanut loistavalta siihen asti, kunnes hän oli kääntänyt autonsa kadun viereen. Epäilykset olivat iskeneet tajuntaan sillä hetkellä kun auton moottori oli sammunut. Oli hieman ongelmallista, kun itsetunnon buusterina oli auto. Siitä oli jossain välissä astuttava ulos ja jättävä taakseen. Ehkä hänen olisi etsittävä joku liikuteltava onnenkalu tulevia varten. Hermostuneisuus kuitenkaan ei ollut tila jonka Sasuke koki erityisen tutuksi. Päätyen lopulta tulokseen, että autossa jököttäminen ei näyttänyt hyvältä, hän nousi autostaan, syötti pysäköintimittariin kolikoita ja lähti kävelemään päättäväisesti kohti Shuriken Studiosin etuovea.
Sasuke pyyhkäisi hikisen kämmenensä vielä kertaalleen housuihinsa, ennen kuin rohkaistui tarttumaan ovenkahvaan ja veti sisään ison, vahvistavan hengenvedon. Tämän ’pitäisi’ mennä hyvin, hän rohkaisi itseään. Kyuubi oli selvästi romanttista tyyppiä. Hän rakastaisi tämäntyyppistä elettä. Nyökäten varmasti itselleen, hän avasi oven ja käveli sisään. Kun tuttu helinä lakkasi, hän huomasi kuulevansa tuttua musiikkia hiljaisella. Stevie Ray Vaughan, nimi palasi muistiin hetkessä. Blondi poika tiskin takana liikkui musiikkiin samalla työskennellen. Musiikki oli peräisin hänen kuulokkeistaan. Kyuubi siis piti bluesista. Sasuke hymähti tiedolle hieman. Vaikka se muistutti hänta hänen veljestään, musiikki sai hänet tuntemaan olonsa rauhallisemmaksi, musiikki oli tutun rentouttavaa. Hän selvitti kurkkuaan, mutta blondi vain jatkoi nyökyttelyä musiikin tahdissa. Sasuke virnisti ja kurottaen hieman, nykäisi toisen kuulokkeista blondin korvalta ja kovaäänisesti selvitti kurkkuaan uudemman kerran. Naruton pää nousi äkillisesti yllätettynä.
“Nyt ymmärrän miksi et tavallisesti käytä näitä töissä,” Uchiha letkautti.
”Ai, se olet sinä. Jälleen,” Naruto totesi kyllästyneellä äänensävyllä. ”Mitä si-..” Sasuke kohotti toisen kätensä pysäyttääkseen tutun valituksen.”
”Minulla on vain jotain mitä haluan antaa sinulle.”
”Onko se elossa?” blondi kysyi varuillaan. Sasuke naurahti kevyesti ja veti kimpun päivänkakkaroita ja taitetun paperin selkänsä takaa. Naruto räpäytti silmiään yllättyneenä.
”Päivänkakkaroita?”
”Niin…no, sinä et oikein vaikuttanut ruusu-tyypiltä,” vastasi Sasuke ojentaessaan kukkia. Naruto oli positiivisesti yllättynyt että toinen oli käyttänyt lainkaan aikaa ajatellakseen asiaa, eikä vain ollut ja mennyt automaattisesti sitä kalleinta tuotetta kohti. Ehkä hänellä oli kuin olikin jotain järkeä.
”Mikä tämä on?” hän kysyi, ottaen taitetun paperin kukkien seasta.
”Se myös on sinulle,” Sasuke koitti pitää pokkansa niin hyvin kuin kykeni, kun blondi avasi paperin.
”Tämän pitäisi olla kiinnostavaa,” Naruto ajatteli itsekseen. ”Huh, runo?” Kun hän luki paperille käsin kirjoitettuja sanoja, hänen silmänsä pyöristyivät entistä enemmän.
”Sasuke, kirjoititko sinä tämän?” Uchiha nyökkäsi hieman jäykästi. Hän alkoi tuntea olonsa hieman epämukavaksi. Blondi katsoi häntä täysin ymmyrkäisenä. ” Vau, tämä on.. Tarkoitan että tämä on erittäin hyvää! En voi uskoa tätä. Olet niin taitava!”
“Mitä?” Sasuke kohotti päätään äkkinäisesti yllättyneenä, silmät pyöristyen ja suu aueten.
”Sanoin että olet erittäin lahjakas. Tämä on uskomatonta! Oletko kirjoittanut enemmän? Sinun on kirjoitetava paljon.”
”Sinä pidät minua lahjakkaana?” Vihdoin huomaten Sasuken järkyttyneen ilmeen, Naruto ei voinut muuta kuin hymyillä.
”Tietenkin! Minä en todellakaan saisi aikaan mitään vastaavankaltaista, vaikka henkeni riippuisi siitä.” Vieläkin shokissa oleva Uchiha selvitti kurkkuaan ja yritti saada tunteensa kuriin.
”Eh, minä.. olen iloinen että pidät siitä.” Hymy tipahti blondin kasvoilta kuin taikaiskusta kun hän etsi hyvää tapaa sanoa sitä. Huokaisten hän jatkoi.
”Pidän… mutten ikävä kyllä voi hyväksyä tätä…”
”Mitä? Miksi et?” Sasuke kysyi hämmentyneenä. Naruto puri huultaan epämukavasti.
”Katsos,  minulla on jo poikaystävä.” Vihainen katse nousi estämättä Uchihan kasvoille.
”Kuka? Kuka se on?” hän vaati. Kumpikaan ei huomioinut oven aukaisusta aiheutunutta helinää.
”En voi kertoa sinulle…”
”Paskanmarjat! Voisit kertoa jos sinulla oikeasti olisi joku. Valehtelet päin naamaani, etkö vain?!” Naruto tunsi oman vihansa kasaantuvan. Hän ei arvostanut sitä, kun häntä syytettiin tällä tavalla.
”Minä en valehdellut! Ei niin, että sillä olisi mitään väliä. Vaikka minulla ei olisikaan poikaystävää, en silti tapailisi sinua. Minun ei vain ole mahdollista saada itseäni ymmärtämään ajatusta kokonaisuudessaan!” Sasuken vastauksen keskeytti pyrskähtely ja molemmat katsoivat kohti ovea, huomatakseen Kiban ja Sakuran seisovan siellä. Sisäistäen että heidät oli huomattu, Kiba purskahti nauruun ja seistyään hetken typertyneenä, Sakura seurasi esimerkkiä sortuen auttamattomaan kikatukseen. Sasuken kasvot jäykistyivät ja hän myrskysi ulos ovesta, suomatta kenellekään katsetta.
”Voi luoja tuo oli uskomatonta! Loistava tapa antaa hänelle samalla mitalla!” Kiba riemuitsi.
”Kiba, tämä ei ole oikein hyvä aika,” Naruto sanoi. Kiba vakavoitui heti hieman.
“Joo, siis, ymmärrän jätkä. Ymmärrän. Me palataan joku toinen kerta, ok?” Bondi nyökkäsi ja Kiba hätisti Sakuran ulos ovesta. Sakura huikkaisi hämmentyneet hyvästit ja Naruto hymyili heikosti ja heilutti takaisin. Kun he olivat poistuneet liikkeestä. Hän ähkäisi hiljaa ja antoi päänsä iskeytyä tiskiin, välttäen siinä makaavat kukat juuri ja juuri.
--                                                                                                          
Sasuke asteli vihaisesti Pitkin Shinobi Highn käytäviä matkalla vessoille. Hän oli ollut pahimmalla mahdollisella tuulella sitten hänen tapaamisensa, tai Kyuubin täydellisten pakkien jälkeen täydet kolme päivää aikaisemmin. Suurin osa ihmisistä oli viisaasti pysytellyt poissa hänen tieltään, ja hän ei ollut vielä löytänyt siedettävää tapaa purkaa järjetön turhautumisensa ja viha. Hän ei voinut uskoa, että hänet oli torjuttu niin jyrkästi. Joka ikinen hetki jolloin hän ei keskittynyt muuhun, mm. koulutöihin, hän käytti vatvoakseen tapahtunutta. Se penteleen poika ei ilmeisesti tajunnut. Sasuke oli oikeasti ostanut hänelle kukkia ja jopa kirjoittanut runon! Luuliko blondi että Uchiha Sasuke teki sitä ihan kenelle tahansa?!  Käytettyään aikaa varsinaisesti blondin… kosiskeluun, hänet oli torjuttu, niin nöyryyttävästi nauravien katsojien edessä! Sasuke halusi karjua verisesti… tai vielä parempaa, hän halusi verisesti murhata jonkun.
Se oli aivan liian epäreilua. Yhden uskomattoman hetken ajan hän oli uskonut että se oli oikeasti toiminut. Kyuubi oli kehunut häntä ja se jumalainen hymy oli ollut kohdistettuna häneen. Blondi oli jopa kutsunut häntä lahjakkaaksi! Huolimatta jokapäiväisistä perseennuolijoista, kukaan ei ollut koskaan sanonut noita sanoja hänelle oikeasti tarkoittaen sanomaansa. Mutta sitten blondi oli kieltäytynyt ja antanut vanhan ’minulla-on-jo-poikaystävä’-virkkeen. Mikä kasa paskaa!
Sasuke ei oikeastaan tiennyt kumpi olisi pahempi; se että Kyuubi olisi valehdellut välttääkseen Sasuken tapailun, vai että blondilla oikeasti olisi poikaystävä. Ensimmäinen oli nöyryyttävä, mutta toinen tarkoitti että joku muu koskisi hänen Kyuubiaan. Ajatus sai Sasuken ärisemään tyhjälle käytävälle.
Kääntyen tiukasti seuraavassa kulmassa, hän tunsi jonkin tömähtävän raskaasti hänta vasten ja keskittyessään, hän huomasi tutun huppupäisen hahmon horjahtavan taaksepäin.
Naruto oli juuri matkalla takaisin luokkaan vessakäynniltään, kun joku kaarsi nurkan takaa. Hän törmäsi toiseen hahmoon, ennen kuin onnistui välttämään yhteentörmäyksen ja melkein kaatui lattialle. Tarttuen takana olevaan seinään tueksi, hän ravisti päätään ja katsoi ylös, vain melkein tukahtuakseen omaan kieleensä nähdessään Uchiha Sasuken. Voi paska! Tietäen kuinka pahalla tuulella poika oli, hän oli onnistunut välttelemään tätä jo päivien ajan. Tietenkin hänen oli törmättävä tähän juuri silloin kuin mahdollisia todistajia ei ollut lähimaillakaan.
Kun Sasuke mulkoili huppupäistä poikaa, yksi ajatus hänen mielessään nousi kaiken yläpuolelle. Hänen veljensä ääni, selvänä kuin kirkkain päivä, härnäten kuinka hänellä oli kaikki mitä halusi, ja Sasukella ei. Tunne, joka näkyi hänen silmistään pelotti Narutoa ja hän jäätyi paikalleen kuin peura ajovaloissa Sasuken kurkottaessa häntä kohti. Tarttuen pienempää poikaa rintamuksista, Sasuke raahasi hänen oikealla olevasta ovesta läpi pukuhuoneisiin. Naruto kompuroi odottamattoman liikkeen takia ja tapaili pysyäkseen pystyssä, hänen lenkkareidensa kuluneet pohjat lipsuen kaakelilattialla. Hän kynsi käsiä, jotka pitivät häntä kuristusotteessa, joka kiristyi aina kun hän yritti päästä irti tai veti. Sasuke raahasi hänet penkkien ja lokeroiden ohitse suihkualueelle ja heitti pojan vihansa voimalla anteeksiantamattomaan seinään. Naruton pää iskeytyi kaakeliin ja hän valui polvilleen maahan, yskien ja kakoen henkeä. Yllättäen hänen henkensä vietiin taas, kun jäätävän kylmä vesisuihku imeytyi hänen vaatteidensa läpi iholle välittömästi. Hän yritti ryömiä pois vesisuihkun alta, mutta hänet potkaistiin väkivaltaisesti samoin tein takaisin, Naruton polvet pettäen hänet. Sasuke tuijotti alas tärisevään läpimärkään hahmoon käpertyneenä hänen allaan. Osa hänestä halusi vielä jatkaa, kenties kunnes mitään ei olisi enää jäljellä, mutta samaan aikaan hän tunsi olonsa sairaaksi. Hän pakotti itsensä vain kääntymään ja kävelemään pois.
Jonkin aikaa Sasuken lähdettyä, Naruto kurotti ylös ja väänsi suihkun pois päältä. Hän kiskoi itseään ylös vain sen verran että saattoi nojata seinään lattialla, ja mietti ympäripyöreästi, mitä hän voisi tehdä. Hän ei voinut palata luokkaa tämän näköisenä, eikä ajatus kotiin kävelemisestä tässä tilassa oikein innostanut. Ja sitä paitsi hänen päähänsä sattui helvetisti! Ehkä hän soittaisi Hakulle muutama minuutti tunnin päättymisen jälkeen, mikäli tällä olisi hyviä ideoita. Siis, mikäli hänen puhelimensa vielä toimisi. Blondi kaivoi puhelimensa taskustaan ja käänsi kannen auki. Onneksi se oli ollut vasemmanpuoleisessa taskussa, joka oli pysynyt hieman kuivempana. Se vaikutti onneksi olevan edelleen toimintakuntoinen. Sulkien sen, hän asettui odottamaan tuntien päättymistä, antaen käsiensä valahtaa syliin ja pään nojata takana olevaan seinään. Muutaman seuraavan minuutin ajan hän keskitti energiansa rauhoittamaan väreitä, samalla kun pohti kuinka kauan Uchiha suunnitteli vielä olevansa pahalla tuulella.