Ling, Ranfan, Ed, Roy, Riza ja Fuu alkoivat kotiutua heille annettuun asuntoon. Tavaroita tuotiin ja siivoiltiin, tehtiin mitä nyt yleensäkin tehdään kun ihmiset muuttavat.
Seuraavana päivänä "koululaiset" eli Ed, Ling ja Ranfan saivat itse suunnistaa kouluillensa,  jonne Fuu oli ilmoittanut heidät uusiksi oppilaiksi.


Yläasteella
Ed käveli täysin tyynenä koulun käytäviä pitkin rehtorin kansliaan päin. Tyttöjen ihailevat katseet seurasivat Ediä ja ihastuneita huokauksia ja
supinaakin kuului muutamaan otteeseen. Kun Edward astui ovesta sisään nuoren neiti rehtorin lempeät kasvot hymyilivät nuorukaiselle lempeästi ja hän
toivotti blondin tervetulleeksi.
-Tule toki istumaan Edward hyvä.  Rehtori sanoi ja jatkoi  -Olet siis  Roy Mustangin ja Riza Hawkeyen nuorin lapsi.
-Kyllä.  Edward vastas,i vaikka sisimmässään häntä suututti, kun häntä sanottiin nuorimmaksi sillä se tarkoitti myös pienintä.
-No ei siinä sitten muuta kuin hyvää jatkoa ja toivon että sopeudut tänne nopeasti. Luokkasi on muuten 8 C. Ovesta käännyt oikealle ja käännyt toisesta risteyksestä
vasemmalle niin näet sen heti, ja pidä kiirettä, sillä eka tunti alkaa kahden minuutin kuluttua.  Rehtori sanoi äärimmäisen hilpeällä äänellä.
Edward kiitti ja käveli rauhallisesti luokkaan, ei se niin kaukana ollut että kiirettä pitäisi.

Kun kello soi kaikki olivat joko luokassa istumassa tai etsimässä paikkaansa paitsi Ed, joka tuli kuitenkin melkein heti kellon soidessa opettaja edellään.
-Huomenta oppilaani! Huudahti opettaja.
-Huomenta Kuroi-sensei. Vastasi koko luokka.
-Tänään onkin erikoinen aamu, sillä tänne saapuu uusi oppilas. Ole hyvä Ed.  Opettaja sanoi ja nyökkäsi Edille sen merkiksi, että hän voisi esitellä itsensä.
-Hei, nimeni on Edward Elric muutin Amestrista tänne vähän aikaa sitten. Olen hyvä tieteen aloilla ja salakirjoituksissa, sen lisäksi toivon, että sopeudun tänne nopeasti.
Edward kumarsi lauseensa lopuksi.
-Selvä Ed, sinun paikkasi on tuolla Konatan vieressä. Istu alas ole hyvä.  Opettaja sanoi ja osoitti tyhjää paikkaa Sinihiuksisen lyhyen tytön vieressä.


Ensimmäisellä tunnilla käsiteltiin ihmisen biologiaa ja Edwardia selvästi inhotti koko aihe. Se ei tosin ole mikään ihme, kun otetaan huomioon mitä hänen lapsuudessaan oli tapahtunut.
Eiväthän muut voineet sitä tietää, joten ne jotka näkivät Edin hieman tuskaisen ilmeen ihmettelivät mistä moinen. Konata ei edes miettinyt asiaa, sillä mitä väliä sillä muka oli jos
inhosi jotain ainetta yli kaiken niinkuin esimerkiksi Konata matematiikkaa.
-Hei Ed,, oon Konata kuten varmaan tiesitkin jo ja tää on ehkä vähän liian aikasta, mut viitsisiks sä auttaa mua bilsan läksyis koulun jälkeen kun kerran asut naapurissamme?
Oon siin aihees niin onneton. Konata sanoi tunnin jälkeen kuin olisi tuntenut Edin jo pitkään.
Edward taas näytti hämmästyneeltä, ei hän muistaakseen ollut kertonut osoitettaan. Konata näytti ymmärtävän yskän ja sanoi
-Niin, näin kun tulitte taloon eilen päivällä.
-Jaa. sanoi Ed ja jatkoi  -Voisinhan minä, mutta siihen pitää kysyä "iskältä" lupa.
-Ok. Se on sitten sovittu jos iskälles käy. Konata vastasi ja huudahti vielä perään -Tule! Mä näytän sut mun kavereille!
Konata otti Edwardin niskasta kiinni lujalla otteella ja kiskoi tätä maata pitkin nauraen samalla pahismaisesti.
-Miksi näitä kidnappaajia pitää olla täälläkin? Armeijassakin on tarpeeksi... Ed ajatteli, kun häntä raahattiin pois päin.