Locked into the mirror

Luku 10

Shigo raotti silmiään. Hän ei nähnyt mitään. Hän räpäytti niitä muutaman kerran. Kaikki mitä hän näki terävöityi. Shigo yritti katsoa missä oli, mutta hän ei voinut liikuttaa päätään. Hän siirsi hitaasti katseensa oikealle. Hän näki kivisen seinämän. Sitten hän siirsi katseensa vasemmalle, mutta hän ei nähnyt mitään. Shigo pakotti oikean kätensä liikkumaan. Hän peitti oikean silmänsä tärisevällä kädellään. Hän ei nähnyt mitään vaikka hänen vasen silmänsä oli auki. Seuraavaksi Shigo siirsi hitaasti tärisevän kätensä vasemman silmänsä päälle. Nyt hän taas näki. Shigo laski varovasti kätensä alas. Hän oli nyt puolisokea. Shigo yritti nousta, mutta kun hän vähääkään liikutti itseään, hänen kehoaan sattui kauheasti. Shigo saattoi kuulla sydämensä jyskytyksen. Ainakin hän oli elossa. Shigon päätä jomotti. Shigo katsoi ylös. Hän saattoi erottaa ohuen viivan josta valo pääsi tänne alas. Shigo ei tiennyt miten oli edes selvinnyt elossa tuosta pudotuksesta.

Maattuaan vähän aikaa paikallaan, Shigo pakotti itsensä nousemaan. Kun hän oli saanut itsensä seisaalleen, hän nojautui seinää vasten. Hän tunsi haavan rinnassaan. Se ei onneksi enää vuotanut verta. Ainakaan hän ei kuolisi veren hukkaan.
Shigo alkoi kävellä eteenpäin. Hän halusi löytää jonkun kylän, josta voisi hakea apua vammojensa hoitoon. Aina kun Shigo astui askeleen eteenpäin, hänen oikea nilkkansa ilmoitti olevansa murtunut. Shigo kuitenkin jatkoi kävelemistä. Shigo yritti tarttua vasemmalla kädellään seinämään, mutta se ei suostunut liikkumaan.

Siinä Shigo käveli ja yritti löytää tietä johonkin kylään puolikuolleena. Hän ei halunnut jäädä minnekään pimeään ja synkkään paikkaan. Hän ei halunnut kuolla keskelle ei mitään. Hän halusi vain päästä takaisin ihmisten ilmoille.

Shigo ei tiennyt kauanko oli jo kävellyt. Mutta hän tiesi, ettei hänen oikea nilkkansa kestäisi enää kovinkaan pitkään hänen painoaan. Pian Shigo huomasi, että kiviseinät loppuivat.
Hänen eteensä aukesi vihreä metsä. Shigo pysähtyi hetkeksi, mutta jatkoi taas pian matkaansa.
Shigo käveli metsässä nojaten aina välillä puihin. Hän ei jaksanut kävellä enää pitkään. Hänen pitäisi löytää pois metsästä ennen kuin hänen voimansa pettäisivät.
Pian Shigo näki valoa edessäpäin. Hän lähti kävelemään sitä kohti. Hän saapui pienelle metsä aukealle jossa oli nuotio. Shigo erotti jonkun olevan nuotion ääressä.

"Auta.." Shigo sanoi heikolla ja juuri ja juuri kuuluvalla äänellä.

Hahmo käänsi katseensa Shigoon.
Sitten Shigo menetti tajuntansa ja kaatui maahan.

Shigo kuuli jonkun epämääräisen äänen. Shigo yritti avata silmiään. Hän erotti vieressään neljä hahmoa. Hän kuuli yhä sen epämääräisen äänen. Se kuulosti aivan joltain piippaukselta. Piippaukselta? Oliko hän nyt jossain kylässä? Shigo yritti nuosta, mutta yksi hahmoista painoi hänet varovasti makuuasentoon.
Shigo siirsi katseensa noihin hahmoihin. Shigo siristi silmäänsä ja tunnisti vierellään olevat hahmot.

"Ino? Hanabi? Hinata? Sakura?" Shigo sanoi hiljaa.
"Tunnistat siis meidät?" Hanabi kysyi.

Shigo nyökkäsi pienesti.
Hanabi ilahtui ja halasi Shigoa.

"Hyvä!"

Hetkinen! Jos Ino, Hanabi, Hinata ja Sakura olivat hänen luonaan, niin hänen pitäisiolla Konohassa.

"O-olenko minä Konohassa?" Shigo kysyi hiljaa.
"Kyllä. Olet Konohassa. Kiitos Naruton", Ino vastasi hänelle.
"Pelastiko Hogake minut?" Shigo kysyi.
"Kyllä", Sakura vastasi ennen muita.

Shigo nyökkäsi varovasti. Hän hymyili pienesti. Hän oli taas Konohassa ystäviensä luona. Se oli se mitä hän oli kaikki ne viikot paetessaan toivonut. Sitten hän muisti ne punaiset silmät ja sen mielipuolisen naurun. Luulikohan se hänen kuolleen?

"Teidän pitäisi nyt lähteä. Hänen täytyy levätä", lempeä naisen ääni sanoi.
"Selvä", Sakura sanoi.

Sitten he lähtivät.

"Tulemme katsomaan sinua taas huomenna", Hanbi sanoi Shigolle lähtiessään.

Sitten Shigo jäi taas yksin. Häntä väsytti, joten hän sulki silmänsä. Shigo nukahti heti.