A/N: Heipä hei!

Tämä on ensimmäinen Naruto-ficcini, aiempi kokemus löytyy finfanfunista Potterin fandomista ^^ Hauska tavata, sanoja ei tarvitse säästellä ja kritiikki on aina tervetullutta.

Käytän kirjoitusasussa animen tekstityksistä oppimiani muotoja, esim. chuunin (käytetään myös muodossa chūnin) jne.

Turhapa tässä on enempiä jaaritella, sanon pari sanasta vielä ficin jälkeen. Enjoy!

-

Merkitty

-

''Hoi, Gaara!''

Tuo ääni, Gaara tunnistaisi sen milloin vain. Hän tunnistaisi sen kuuronakin.

''Gaara!''

Luultavammin.

''Äh, pysähdy jo Gaara!'' naurava ääni aneli juoksuaskelten tahdissa.

Asiaa hetken pohdittuaan Gaara kuitenkin tuli siihen tulokseen ettei tunnistaisi kenenkään ääntä kuurona. Kuurona kun ei kuule ääniä. Gaara pudisti päätään ja onnitteli itseään Kazekagen tittelistä. Kylän johtaja tietää etteivät kuurot kuule... Sunagakuren tulevaisuus vaikutti valoisalta.

Gaara säpsähti mietteistään kun tunsi käden laskeutuvan olkapäälleen.

''Oletko tullut kuuroksi? Huusin sinua monta kertaa''

Gaara käänsi päätään ja näki vaaleat hiukset sekä virneen, jota Gaara oli kaivannut jo pitkään. Loppukesän aurinko valaisi taivaansinisiä silmiä, jotka tervehtivät Gaaraa iloisina.

''Naruto''

Naruto nauroi ja hypähti nuoren Kazekagen eteen. ''Ajattelinkin törmääväni sinuun Konohassa chuunin-kokeiden takia, olihan meidänkin ensimmäisten kokeiden aikana Kazekage paikalla. Vaikka ei se itseasiassa ollutkaan Kazekage vaan Orochimaru, vaikka kyllähän sinä sen tiedät kun...'' Naruto punastui tajutessaan mitä oli höpöttämässä, nielaisi nopeasti puhevirtansa ja vaihtoi aihetta ''Tosiaan niin... mitä kuuluu? Edellisestä kerrasta on jo aikaa!''

Gaara oli kiitollinen että Naruto vaihtoi aihetta, häntä ei erityisemmin kiinnostanut muistella synkkiä aikoja.

''Voin hyvin, kiitos'' Gaara piti vastauksensa kohteliaan lyhyenä, vaikka hänen edessään seisoikin ihminen, jota hän pystyi kutsumaan sanalla ''ystävä''. Naruto oli nostanut hänet pimeästä genin-aikoina, ja myöhemmin pelastanut hänet Akatsukin kynsistä.

''Hmm...'' Naruto työnsi kasvonsa niin lähelle Gaaraa että tämä tunsi sydämensä jättävän lyönnin välistä. Naruto ei tosiaan tunne käsitettä ''henkilökohtainen kupla'', Gaara ajatteli ja nielaisi, mutta antoi asian olla. Naruto oli Naruto. Vaaleatukkaisen pojan silmät tarkastelivat intensiivisesti Gaaran omia.

''Arvasin sen!'' Naruto huudahti iloisena ja vetäytyi hiukan kauemmaksi, jolloin Gaara uskalsi viimein hengittää. ''Et sinä voi niin hyvin kuin väität! Olet nälkäinen!'' Naruto sanoi ja nyökytteli päätään tietäväisenä. ''Onneksi minä tiedän mitä sen asian suhteen tehdä!''

Gaara katsoi Narutoa hämillään ja hymyili sitten pienesti.

''Kyllä se taidat olla sinä joka tässä nälkäinen on''

Ja Gaara oli oikeassa. Heti kun tuli puhe ruuasta, Naruton maha aloitti kuorolaulun joka muistutti suolla kurnuttavia sammakoita.

''Ehkäpä niin, mutta kai silti liityt seuraani? Ramenia, ramenia!'' Naruto huusi viimeiset sanat, tarttui Gaaraa kädestä ja veti tätä perässään. Sivusta tilannetta seuranneet ihmiset kuiskuttelivat kauhuissaan toisilleen. Kuinka Naruto saattoi käyttäytyä noin töykeästi itse Kazekagea kohtaan? Mikä häpeä Konohalle!

Gaara huokaisi ja antoi itsensä Naruton riepoteltavaksi. Jos Kankuro ja Temari olisivat hänen mukanaan, Naruto olisi saanut jo kuulla kunniansa, vaikka hänen molemmat sisaruksensa Narutosta pitivätkin.

Itse asiassa, Gaara oli tarkoituksella livistänyt huoneestaan ja jättänyt henkivartijansa taakseen, saadakseen mahdollisuuden törmätä Narutoon. Jos sisarukset olisivat ympärillä hääräämässä, jäisi tapaaminen parin minuutin mittaiseksi. Gaara näki Narutoa jo muutenkin harvoin, vaikka Konohakure ja Sunagakure tekivätkin tiivistä yhteistyötä.

Naruto veti häntä kohti pientä ruokakojua.

''Ichiraku Ramen'' Gaara luki kojun yläpuolelta.

-

''Sinä...'' Gaarasta tuntui että sanat jumittuivat hänen kurkkuunsa. ''Oliko tuo Kyuubin voimaa? Vai jokin ninjutsu? Genjutsu?'' Gaara ei voinut ymmärtää näkyä, jota oli juuri viimeiset 47 minuuttia todistanut.

Naruto katsoi ihmeissään punatukkaista ystäväänsä. Gaara puolestaan tuijotti Narutoa turkoosit silmät sepposen selällään.

''Mitä oikein tarkoitat?''

''Yksitoista kulhoa...'' Gaara kuiskasi ja nielaisi, tuntien kylmän hien valuvan ohimollaan. ''Ei normaali ihminen jaksa syödä yhtätoista kulhollista ramenia!''

Naruto katsoi Gaaran pelon ja hämmennyksen sekaista ilmettä ja räjähti nauramaan.

''Minä en olekaan normaali ihminen!'' Naruto julisti ja löi nyrkkiään kohti pimenevää taivasta. ''Olen ramenin valittu vallankumoustaistelija!''

Tällä kertaa oli Gaaran vuoro nauraa. Gaara nauroi hillitysti, ja silti täydestä sydämestään. Naruto vei kädet niskansa taakse ja hekotteli tyytyväisenä itseensä. Gaara hymyili harvoin, mutta Naruto oli saanut tämän nauramaan. Gaaran lopetettua nuorukaiset hymyilivät toisilleen, ja Naruto tarttui jälleen tätä kädestä.

''Tule, tiedän yhden hyvän paikan'

-

Tähdet tuikkivat jo taivaalla kun Naruto ja Gaara viimein saapuivat pienelle sillalle, joka sijaitsi Konohan länsipuolen puistossa. Jokea ei Konohan läpi virrannut, mutta puistoon oli kaivettu pieni virta kahden lammen välille. Ilta oli jo niin pitkällä ettei puistossa näkynyt muita ihmisiä, vain muutamia lintuja, jotka lensivät sillan yli laskeutuen yhteen puiston puista. Naruto käveli sillan keskelle ja hyppäsi kaiteelle istumaan, kasvot vettä kohden. Gaara käveli Naruton viereen ja nojasi käsillään kaiteeseen.

''Rauhallista'' Gaara sanoi ja tunsi viileän tuulen hyväilevän punaisia hiuksiaan. Sellaisesta sai harvoin kuumalla aavikolla nauttia. Viileät tuulenpuuskat olivatkin yksi asia, jonka takia Gaara nautti Konohassa vierailemista.

''Mmhm...'' Naruto äännähti vastaukseksi. Gaara katsahti ystäväänsä ja näki tämän hymyilevän suljetuin silmin kohti vettä. Gaara olisi halunnut tietää mitä toinen ajatteli, muttei kehdannut kysyä. Vaaleatukkaista energiapakkausta harvoin näki niin rauhallisena kuin nyt. Hiljainen humina sai Gaarankin sulkemaan silmänsä ja syventymään muistoihinsa.

Siitä taitaa olla jo monta vuotta... niin, se oli vuosi ennen kuin minua ehdotettiin Kazekageksi. Olin missiolla Hiekan maan rajamailla, tehtävänä oli ollut toimittaa viesti Tanigakureen, ja olimme jo Temarin ja Kankuron kanssa palaamassa takaisin omaan kyläämme. Aurinko paahtoi yläpuolellamme, eikä tuulesta ollut tietoakaan. Juoksimme pitkin hiekkadyynejä, sillä vauhdilla olisimme olleet kotona jo reilusti ennen iltaa. Matkantekomme kuitenkin pysähtyi kuin seinään, kiitos Naruton...

-

''RASENGAN!''

Hiekkadyyni kolmen Hiekan maan shinobin edessä räjähti ilmaan sekunneissa. Kolmikko suojasi nopeasti silmänsä, hyppäsi hiukan taaemmas hiekkapöllystä ja valmistautui yllättävään hyökkäykseen. Kankuro ja Temari asettuivat Gaaran eteen valmiina puolustamaan veljeään.

''OODAMA RASEN..''

''NARUTO!'' keskeytti ääni ja hiekan keskeltä tipahti nuorukainen oranssissa asussaan suoraan naamalleen hämmästyneiden sisarusten eteen. Temari ähkäisi turhautuneena ja laski viuhkansa, Kankuro huokaisi ja Gaara tuijotti vaaletukkaista, taivaalta tipahtanutta ystäväänsä hölmistyneenä. Naruto nosti päänsä hiekasta ja hänen ilmeensä kirkastui nähdessään edessään seisovat shinobit.

''Gaara! Temari! Kankuro!'' hän huudahti ja nousi hymyillen seisomaan. ''Mitäs te täällä?''

''Sinä...!'' Temari raivosi ja puristi käsiään nyrkkiin. ''Tämä on meidän maatamme, kai me saamme täällä liikkua miten huvittaa! Kysymys kuuluu, mitä SINÄ täällä teet riehumassa?''

''Ra-rauhoituhan nyt sisko...'' Kankuro sanoi hikipisara ohimollaan valuen ja tarttui Temaria olkapäästä.

''Olen hyvin pahoillani idiootti-oppilaani puolesta'' sanoi sama ääni, joka oli keskeyttäny Naruton aiemmin. Hiekan keskeltä astui esiin hahmo, jonka Gaara yhdeksi Konohan legendaarisista sennineistä, Jiraiya-samaksi. ''Olemme Naruton kanssa harjoittelemassa, ja ajattelin että vähiten hän saisi vahinkoa aikaan siellä, missä ei kasva mitään. Olen pahoillani että tämä idiootti ei katsonut ympärilleen harjoitellessaan, ja sattui kohdistamaan hyökkäyksensä reitillenne'' Jiraiya sanoi ja tarttui Narutoa hiuksista, painaen tämän päätä alaspäin. ''Pyydähän nyt anteeksi Naruto''

''...so-sori vain kaverit...'' Naruto nauroi hermostuneena ja pyristeli irti opettajansa otteesta, kaatuen kuitenkin uudestaan hiekkaan. Naruto yski hiekkaa pois suustaan ja pyyhki naamaansa, joka helotti punaisena häpeästä. Jiraiya nauroi niin kovaa että koko aavikko raikui.

''Ihan oikein sinulle!'' Jiraiya hekotteli riemuissaan ja auttoi Naruton ylös maasta.

''Hi-hiljaa saamarin ero-sennin!'' vaaleatukkainen poika huudahti ja suki hiekkaa pois hiuksistaan. ''Hemmetin hemmetti...''

Gaara astui lähemmäs erikoista parivaljakkoa ja kohdisti katseensa Jiraiyaan. ''Minun puolestani olette tervetulleita vierailemaan kylässämme. Yöpyminen aavikolla ei ole fiksua, ja Naruto vaikuttaa siltä että olisi kylvyn tarpeessa'' hän sanoi rauhallisesti. Jiraiya katseli hetken Gaaran ilmeetöntä naamaa, ja vilkaisi sitten Temaria, arvioiden tämän päästä varpaisiin.

''Jos muut naiset Sunagakuressa ovat yhtä kauniita kuin siskosi, niin mikäpä ettei!'' Jiraiya sanoi ja nyökytteli päätään. ''Naruto, treenit ovat tältä päivältä ohi, lähdetään kohti Sunagakuren nais...''

Legendaarisen senninin lause jäi kuitenkin kesken, kun edestä ilmestynyt nyrkki tukki hänen suunsa ja aiheutti monen metrin kaarevan ilmalennon.

''Temari!'' Kankuro huusi hädissään ja Naruto nauroi vatsaansa pidellen. Gaara hymyili päänsä sisällä koomiselle tilanteelle. Hän oli myös tyytyväinen että sai Naruton kyläänsä, tämä olisi ensimmäinen kerta kun hän saisi tilaisuuden jutella ystävänsä kanssa muissa kuin töiden merkeissä. Vaikka toisaalta, Gaaralla ei ollut aavistustakaan mistä he voisivat puhua. Ajatus hiukan hermostutti punatukkaista poikaa.

''Tule jo Gaara, mitä sinä siellä vielä seisot!'' kuului Kankuron ääni, ja Gaara huomasi muiden jatkavan jo matkaa. Hän otti toiset ripeästi kiinni, ja yhdessä porukka jatkoi matkaansa kohti Hiekan piilotettua kylää.

Ilta oli jo alkanut hämärtyä, kun joukkio viimein saapui suurten kanjonien väliseen rakoon, joka toimi porttina Sunagakureen. Kankuro ja Temari kulkivat edellä, ja selittivät vartijoille kutsuneensa Naruton ja Jiraiyan mukanaan. Jiraiya kulki porukan keskellä, ja Naruto piti seurueen häntäpäätä yhdessä Gaaran kanssa. Pitkien selvitysten jälkeen he pääsivät viimein jatkamaan matkaansa ja saapuivat suurten kalliomuurien sisäpuolelle.

''Oh!'' Jiraiya hihkaisi ja hieroi käsiään yhteen, kun näki kaukana paistavan ravintolakyltin, jossa luvattiin pienestä lisämaksusta nais-seuralainen ruokailijoiden iloksi. ''Naruto, etsi jostakin majatalo, minä käyn tekemässä vähän taustatutkimusta kirjaani varten...'' Jiraiya sanoi nopeasti ja häipyi omille teilleen.

''E-ero-sennin!'' Naruto yritti huutaa opettajansa perään, mutta tämä ehti jo kadota näköpiiristä. Naruto pudisti päätään toivottomana, ja kaivoi taskustaan sammakon muotoisen kukkaronsa. Gaara kuitenkin laski kätensä Naruton kukkarolle ja painoi sitä kevyesti alaspäin, takaisin kohti Naruton taskua.

''Voitte ihan hyvin yöpyä meillä'' punatukkainen poika sanoi tutun ilmeettömästi ja vilkaisi Kankuroa ja Temaria syrjäsilmällä.

''Totta kai, mehän teidät tänne kutsuimme!'' Kankuro vahvisti hymyillen. Naruto huokasi helpotuksesta, ilmeisesti pojan rahatilanne ei ollut kummoinen. Nelikko jatkoi matkaansa pitkin Sunagakuren sokkeloisia katuja. Pieni joukko nauravia lapsia juoksi heidän ohitseen, ja jossakin naiset huutelivat omiaan palaamaan kotiin. Kaikki rakennukset kylässä näyttivät Naruton mielestä aivan samanlaisilta. Viimein matkalaiset pysähtyivät yhden kivirakennuksen eteen, ja Temari aukaisi oven, painellen itse ensimmäisenä sisään. Kolme poikaa seurasivat perässä. Kankuro nauroi Naruton hämmästyneelle ilmeelle.

''Vaikka rakennukset ovatkin kolkon näköisiä ulkopuolelta, kyllä ne saa sisältä sisustettua ihan kodikkaiksi''

Naruto riisui kenkänsä ja asteli peremmälle sisarusten kotiin. Lattioilla oli paljon värikkäitä räsymattoja, ja eteisen pienen puulipaston päällä oli keltaisia muovikukkia. Gaara kaivoi lipastosta ylinmääräisen parin tohveleita Narutolle. Vaaleatukkainen laittoi siniset tohvelit jalkaansa. Omassa kodissaan hän ei moisia käyttänyt, mutta toisaalta, Narutolla lattiat olivatkin puuta eivätkä kiveä.

Naruto seurasi Gaaraa ja Kankuroa tilavaan olohuoneeseen, jota hallitsivat kaksi suurta, tummanruskeaa kangassohvaa. Hetken päästä Temarikin tuli huoneeseen, käsissään kaksi pyyhettä, yksi suuri ja yksi pieni. Hän ojensi pyyhkeet Narutolle.

''Haluat varmaan kylpeä ennen syömistä, kylpyvesi on valmiina'' tyttö hymyili ja ohjasi Naruton kylpyhuoneeseen. Gaara kävi istumaan toiselle sohvalle, ja Kankuro rysähti pitkin pituuttaan toiselle. Temari tuli takaisin olohuoneeseen, käveli Kankuron luokse ja löi tätä nyrkillä päähän. ''Ylös siitä idiootti, ja käy viemässä raportti! Minä lähden käymään kaupassa kun vielä ehdin'' Temari komensi veljeään, joka pettynyt ilme kasvoillaan nousi ylös mukavalta sohvalta. ''Gaara,'' Temari jatkoi tehtävänantojaan ''jos Naruto on kuolemaisillaan nälkään tullessaan kylvystä, alakaapeissa on vielä muutama pikaramen. Minä teen sitten kaupasta tullessani meille tukevan illallisen, asia ymmärretty?''

Gaara katsoi siskoaan jäätävä ilme kasvoillaan, mutta nyökkäsi kuitenkin.

''Hienoa!'' Temari hymyili ja lähti Kankuron perässä ulos. Gaara huokaisi pienesti, otti suuren hiekkaruukkunsa jonka oli jättäny nojaamaan seinään ja käveli huoneeseensa. Hän asetti ruukun nurkassa olevalle jalustalle ja kaivoi kaapistaan vähän rennommat vaatteet. Hetken miettimisen jälkeen hän päätyi tummanpunaiseen t-paitaan ja mustiin puuvillahousuihin. Hän vaihtoi vaatteensa ja palasi takaisin eteiskäytävään, kuulostellen hetken ääniä kylpyhuoneesta. Yhtäkkiä kylpyhuoneen ovi avautui, ja Naruto asteli ulos pyyhe päänsä päällä, oransseissa housuissaan ja mustassa t-paidassa.

''Aah, kylläpä teki hyvää!'' Naruto sanoi venytellen ja virnisti Gaaralle. Gaara nyökkäsi päätään niin että Naruto tajuaisi seurata häntä, ja yhdessä pojat kävelivät keittiöön. Naruto kuivaili hiuksiaan samalla kun Gaara kyykistyi kaivamaan pikaramenpurkin alakaapista Temarin ohjeiden mukaan.

''Temari on kaupassa ja tekee myöhemmin illallista. Jos on nälkä, meillä on ra...''

''Ramenia!'' Naruto huudahti ja keskeytti Gaaran. Gaara ei voinut estää pientä hymyä karkaamasta huulilleen nähdessään Naruton nälkäisen ilmeen, kun vaaleatukkainen tuijotti ramenia kuola valuen. Gaara laittoi vettä hellalle lämpenemään, ja istui keskellä keittiötä olevan pöydän ääreen. Naruto istui sivuttain Gaaran viereen niin, että saattoi nähdä toisen pojan profiilin. Gaara kääntyi katsomaan Narutoa, ja tunsi sitten tökkäisyn otsallaan. Naruto sormeili hajamielisenä kanjia punapään vasemman silmän yläpuolella. Yhtäkkinen kosketus sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Gaaran selkää, ja hän oli vähällä läpsäistä toisen käden pois. Gaara oli kuitenkin viimeisen vuoden aikana edistynyt hyvin ihmissuhdetaitojensa hiomisessa, eikä halunnut suututtaa Narutoa. Tuo sinisilmäinen nuorukainen kun oli alkujaankin syy Gaaran muutokseen.

''Rakkaus...'' karkasi puolihuomaamatta Naruton huulilta, kun tämä piirsi kanjia etusormellaan yhä uudelleen Gaaran otsaan. ''Rakkaus'' hän toisti, ja tuntui yhtäkkiä havahtuvan tekemisistään, vetäen kätensä pois. ''Anteeksi'' Naruto naurahti häpeissään ja punastui pienesti. Gaara hymyili Narutolle ja nousi hakemaan kiehuvan veden pois hellalta.

''Ei se mitään. Merkki ilmestyi kun olin lapsi, en tiedä itsekään miksi'' Gaara selitti ja kaatoi vettä Naruton ramenien sekaan.

''Mmh... Ehkä se on jonkinlainen tehtävä. Sinun täytyy vain löytää rakkaus, ja merkki katoaa!'' Naruto vitsaili ja nauroi omalle nokkeluudelleen. Gaara tyytyi hymähtämään, ja laittoi vesipannun syrjään. Kahden minuutin tuskallisen odottamisen jälkeen Naruto pääsi viimein ruokansa kimppuun, ja Gaara joutui todistamaan kuinka lähes yhdellä imaisulla jokainen nuudeli ramenkupista katosi toisen suuhun. Ryystettyään vielä liemet Naruto iski tyhjän kuppinsa tyytyväisenä pöytään ja kiitti Gaaraa ruuasta. Pojat kävelivät olohuoneeseen ja Naruto kävi sohvalle istumaan. Gaara istahti hänen viereensä, ja puristi polviaan hermostuneena. Hän haluaisi jutella lisää Naruton kanssa, mistä tahansa aiheesta. Mutta mitä enemmän Gaara mietti, sitä tyhjemmältä hänen päänsä tuntui. Oliko ystävänä oleminen todella näin vaikeaa?

Yhtäkkiä Naruto kallistui Gaaraa päin, ja vaaletukkaisen pää retkahti vasten Gaaran olkapäätä. Gaara katsoi hämmästyneenä ystäväänsä, ja näki tämän nukahtaneen. Gaaran tunsi hermostuvansa joka solullaan, eikä hän tiennyt mitä tehdä. Istuttuaan hetken aivan jäykkänä, Gaara viimein huokasi ja rentoutui nojaamaan selkänojaa vasten. Naruto taitaa olla väsynyt harjoittelunsa takia, nukkukoot sitten, Gaara ajatteli ja kääntyi uudelleen katsomaan toisen kasvoja. Naruto näytti levolliselta, ja tuhisi pienesti unissaan. Gaara nosti kätensä ja piirsi hiljaa kanjia Naruton otsaan.

''Rakkaus''

-

''Gaara?''

Naruto ääni havahdutti Gaaran muistoistaan. Gaara kääntyi Narutoon päin ja näki tämän hypänneen kaiteelta takaisin sillalle.

''Mitä Kazekage miettii noin haaveileva ilme kasvoilla?'' Naruto härnäsi Gaaraa virnistäen ilkikurisesti. Pimeys oli jo täysin vallannut Konohan puiston, vain muutamat puiston lampuista sekä vedestä heijastuva tähtitaivas loivat valoa sillalle.

''Rakkautta'' Gaara vastasi ja hymyili nähdessään Naruton vaaleansinisten silmien leviävän hämmästyksestä. Gaara kosketti otsaansa ja sai Narutonkin hymyilemään.

''Ei ole näemmä vielä löytynyt'' Naruto sanoi muistaen hänkin Sunagakuressa vierailunsa. Gaara tyytyi pudistamaan päätään ja käänsi katseensa jokea kohti. Sen vesi liplatti hiljalleen kahden lammen väliä. Kaupungin äänet olivat jo aikaa sitten hiljentyneet, puistoon kantautui tuulen huminan lisäksi vain pöllön huhuilu jotain kauempaa, Konohan muurien toiselta puolen. Gaara tunsi jaloissaan sillan hennon värinän, kun Naruto käveli parilla askeleella aivan hänen viereensä.

''Gaara...''

Gaara kääntyi ja näki siniset silmät sykähdyttävän lähellä omiaan. Ennen kuin hän ehti sanoa mitään, Naruton silmät sulkeutuivat, ja Gaara tunsi karheat, mutta silti lämpimät huulet vasten omiaan. Gaarasta tuntui että hänen vatsansa kääntyi ympäri, ja veri hänen suonissaan lakkasi tottelemasta maan vetovoiman lakeja. Naruto kiersi hiljaa kätensä hämmästyksestä jähmettyneen Gaaran vyötäisille, ja veti tätä hellästi lähemmäs itseään. Gaarasta tuntui sekunti sekunnilta enemmän siltä, että hänen päänsä räjähtäisi taivaan tuuliin hetkenä minä hyvänsä. Säilyttääkseen viimeiset järjenhivenensä, hän päätti luopua kaikesta ajatustoiminnasta, ja sulki itsekin silmänsä. Gaara kuljetti täriseviä käsiänsä pitkin Naruton rinnuksia, kunnes ne tavoittivat vaaleatukkaisen hartiat. Niille Gaara jätti kätensä lepäämään, ja huomaamattaan hiveli toisella etusormellaan Naruton kaulaa. Naruto vetäytyi pieneksi hetkeksi suudelmasta, jotta molemmat nuorukaiset saisivat vedettyä hieman kallista happea keuhkoihinsa. Antamatta Gaaralle kuitenkaan tilaisuutta paeta, Naruto painautui Gaaran huulille valmiina uuteen suudelmaan. Hän kosketti hellästi kielellään Gaaran suuta, joka vaistomaisesti raotti huuliaan.

Suudelman syventyessä katosivat sekä aika että paikka Naruton ja Gaaran ympäriltä.

-

''Gaara, missä hemmetissä sä olet ollut! Ei Kazekage voi noin vain kadota teille tietämättömille, tajuatko millä raivolla me ollaan sinua etsitty!'' Temari raivosi naama punaisena kun Gaara viimein yön pikkutunteina saapui takaisin majatalolle, jossa sisarustensa kanssa yöpyi. Gaara vain kohautti olkiaan ja käveli kohti huoneensa ovea, mutta Kankuro tarrasi tätä olkapäästä ja käänsi itseään kohti.

''No mitä nyt?'' Gaara kysyi huokaisten väsyneenä. Kankuro vain tuijotti Gaaraa silmät pyöreinä.

''Mi-mi-mitä... tapahtui? Mi-missä... se... missä... kanji?'' Kankuro änkytti punatukkaisen veljensä edessä, joka kosketti hämillään otsaansa.

''Jaa-a, mihin lie kadonnut...''

-

A/N: HUH, sainpas tämän valmiiksi. Siinnä menikin vaivaiset kolme päivää... (oon laiska). Toivottavasti piditte ensimmäisestä Naruto-ficistäni! Jos ette, kertokaa toki miksette! Kaikenlainen kommentointi on muutenkin äärimmäisen tervetullutta! Kommentoikaa myös ikärajaa, minusta k-11 riittää, mutta jos suudelma oli sen verran syvä että nostaisitte k-13, kertokaa! Olen todella huono määrittelemään seksittömien ficcien ikärajaa :D

Kiitos että jaksoit lukea :)