Locked into the mirror Luku 11 - bakuhatsu
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
1
Katsottu 943 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 1173 sanaa, 7183 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2012-05-15 18:56:58
Tässä olisi tämän tarinan yhdestoista osa.
Tässä osassa tulee mukaan myös pari uutta hahmoani.
Ja jätän valitettavasti tämän sarjan vähäksi aikaa tauolle. Siitä te voitte lukea hiukan enemmän ficin lopusta.
Mutta kuitenkin, toivottavasti pidätte ja toivoisin kommentteja olivat ne minkälaisia tahansa.
Tässä osassa tulee mukaan myös pari uutta hahmoani.
Ja jätän valitettavasti tämän sarjan vähäksi aikaa tauolle. Siitä te voitte lukea hiukan enemmän ficin lopusta.
Mutta kuitenkin, toivottavasti pidätte ja toivoisin kommentteja olivat ne minkälaisia tahansa.
Arvostelu
1
Katsottu 943 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Locked into the mirror
Luku 11
Mustaan pukeutunut mustahiuksinen poika käveli pimeitä metsä polkuja pitkin. Hän vilkaisi vähän väliä kädessään olevaa paperilappua. Pian hän pysähtyi ja käänteli lappua kädessään. Välillä poika huokaisi ja katsoi ympärilleen.
”Miksi kartan lukeminen voi olla näin vaikeaa?” poika kysyi itseltään kallistaessaan päätään oikealle.
Hän huokaisi ja katsoi karttaa uudestaan. Hän yritti löytää sormellaan kohdan josta oli lähtenyt.
”Tulimme tuolta, ja nyt olemme täällä”, poika puhui itsekseen samalla kun vei sormensa ensin lähtökohtaansa ja sitten siihen missä oletti olevansa. ”Eli, jos menemme tuonne, meidän pitäisi löytää sinne?” poika jatkoi ja nosti katseensa kartasta.
”Minusta meidän pitäisi kysyä joltain neuvoa”, ääni sanoi varjoista.
”Ole hiljaa! Ei minun tarvitse kysyä keneltäkään neuvoa. Tiedän tasan tarkkaan missä olemme”, poika sanoi itsevarmana.
”Mutta siltikin minusta olisi järkevää kysyä joltakin neuvoa”, ääni sanoi uskomatta poikaa.
”Ei kukaan ole enää tähän aikaan hereillä idiootti!” poika huusi ärtyneesti.
”Mutta mehän voimme kysyä neuvoa huomenna”, ääni sanoi päättäväisenä.
”Ei meidän tarvitse. Olemme jo varmasti lähellä”, poika sanoi kuiskaten sanan ’lähellä’.
”Älä vain sano, että olemme eksyneet?” ääni kysyi turhautuneena.
”Öö, tuota…” poika aloitti hiljaa.
”Et voi olla tosissasi, Iro?” ääni kysyi. ”Me todella olemme eksyneet”, se valitti.
Iro huokaisi ja istui maahan.
Häntä hävetti hiukan. Hän oli taas onnistunut eksyttämään heidät jonnekin.
Iro painoi kasvot käsiään vasten. Hänen silmistään valui kyyneliä. Hän ei voinut uskoa, että HÄN oli TAAS onnistunut eksymään.
”Olen pahoillani Jikan. Ei minun ollut tarkoitus..” Iro nyyhkytti.
Jikan huokaisi ja käveli esiin varjoista paljastaen suden hahmonsa. Jikan istui Iron viereen ja nuolaisi nyyhkyttävän pojan kasvoja lempeästi.
Iro kietoi kätensä Jikanin ympärille ja painoi päänsä tämän turkkia vasten.
……
Aamu sarasti ja aurinko alkoi nousta. Auringon säteet osuivat suoraan Jikanin kasvoja vasten. Jikan avasi hitaasti silmänsä ja haukotteli leveästi. Sitten tämä vilkaisi vieressään nukkuvaa Iroa. Poika nukkui todella sikeästi eikä auringon säteetkään herättäneet häntä.
Jikan huokaisi ja nousi seisaalleen. Tämä käveli pienen matkan päähän Irosta ja venytteli hiukan. Sitten Jikan käveli takaisin Iron luo ja tönäisi tätä hiukan kuonollaan.
”Nouse ylös Iro. On aamu”, Jikan herätteli Iroa.
Iro raotti hiukan silmiään ja haukotteli.
Tämä nousi istumaan ja vilkuili väsyneesti ympärilleen, aivan kuin hän ei muistaisi missä oli.
”Onko jo aamu?” Iro kysyi ja haukotteli.
”Kyllä”, Jikan vastasi ja istuutui maahan Iron eteen.
”Missä me olemme?” Iro kysyi ja katsoi Jikania tyhjä katse silmissään.
Kysymys löi Jikanin ällikällä. Tämä ei ollut odottanut, että poika olisi oikeasti unohtanut missä he olivat.
Jikan katsoi Iroa uskomatta tämän kysymystä.
”Etkö oikeasti muista missä olemme?” Jikan kysyi.
”En”, Iro vastasi tyhjästi.
”Muistatko edes minne olemme menossa?”
”Totta kai muistan. Olemme menossa Konohaan.”
Jikan huokaisi helpottuneena. Iro sentään muisti minne he olivat matkalla.
Jikan nousi ja kehotti Iroakin nousemaan, sillä heillä oli vielä pitkä matka. Iron nyökkäsi ja nousi väittämättä vastaan, toisin kuin yleensä.
Iro ja Jikan kävelivät kauan metsä polkuja pitkin ennen kuin he löysivät pienen kioskin.
Sillä välin kun Iro söi riisipalloja, Jikan kysyi myyjältä tietä Konohaan.
Myyjä kertoi Jikanille reitin Konohaan ja osoitti suuntaan johon heidän tulisi mennä.
Jikan käveli Iron luo ja istui tämän viereen.
Kun Iro sai riisipallonsa syötyä, he jatkoivat matkaansa, mutta tällä kertaa, Jikan oli se joka johdatti.
”Iro, onko kaikki hyvin? Olet normaalia hiljaisempi”, Jikan kysyi Irolta hiukan huolestuneesti.
”Olen ihan kunnossa. Minua vain väsyttää hiukan”, Iro vastasi ja loi hiukan väsyneen katseen Jikaniin.
”Jaa.”
”Entä itse? Olet normaalia rennompi.”
”Minua vain hämmästytti se, ettei se myyjä ollut moksiskaan siitä, että puhuva susi kysyy tietä Konohaan.”
”Jaa.”
Sitten laukesi pitkä hiljaisuus. Kumpikaan ei sanonut mitään koko loppu matkana.
Pian he saapuivat Konohan portille. He jäivät seisomaan sen eteen.
”Tuo on siis Konoha?” Jikan kysyi ääneen.
”Aivan. Tuo on Konoha”, Iro vastasi ystävälleen.
………
Shigo istui puistossa Hanabin kanssa. He juttelivat kaikesta mitä oli ehtinyt tapahtua sillä aikaa kun Shigo oli ollut poissa. He nauroivat pitkästä aikaa yhdessä.
”Kukahan tuo on?” Hanabi kysyi kun huomasi puisto katua pitkin kävelevän pojan, jota seurasi susi. ”En ole nähnyt häntä ennen.”
Shigo siirsi katseensa poikaan ja katsoi häntä hämmentyneenä. Hän ei Hanabin lailla tuntenut poikaa, ja lisäksi tätä seurasi susi.
Shigo ja Hanabi hätkähtivät hiukan kun poika käveli heidän luokseen.
”Anteeksi, mutta tiedättekö missä on kagen toimisto?” poika kysyi heiltä.
”Totta kai”, Hanabi vastasi pojalle ja selitti tälle minne tämän tuli mennä.
Poika kiitti Hanabia ja oli juuri lähdössä, kunnes huomasi Shigon tuijottavan hänen suttaan.
”Pidätkö hänestä?” poika kysyi Shigolta.
”Kyllä. Hän on todella söpö”, Shigo vastasi hiljaa.
Poika katsoi Shigoa hetken ennen kuin hän älysi esittäytyä.
”Olen muuten Iro. Hauska tutustua”, poika sanoi ja hymyili heille.
”Olen Hanabi Hyuga. Hauska tutustua”, Hanabi sanoi hymyillen.
”Olen Shigo”, Shigo sanoi ja katsoi Yhä pojan sutta. ”Mikä koirasi nimi on?”
”Koira! Mikä ihmeen koira? Olen susi, enkä mikään koira! Ja nimeni on Jikan”, susi vastasi Shigon ja Hanabin yllätykseksi.
Sen jälkeen Shigo alkoi pyydellä Jikanilta anteeksi ja pahoitteli sitä että oli erehtynyt luulemaan tätä koiraksi.
Iro ja Hanabi nauroivat.
Sitten he näyttivät Irolle ja Jikanille missä Hokagen toimisto oli. Kun Iro ja Jikan palasi, he kaikki neljä lähtivät syömään yhdessä ja kiertämään Konohaa.
A/N: Valitettavasti jätän Locked into the mirror:in tauolle. Ja syynä on se, etten enää oikein keksi mitään ideaa, millä jatkaa tätä… Mutta kuitenkin, todennäköisesti lisään tänne sillä välin tarinaa Why I don’t feel anything. Jatkan kyllä tätä sarjaa kunhan vain ensin saan lisää ideoita. Ja kiitos niille jotka ovat tätä vaivautuneet lukemaan.
Luku 11
Mustaan pukeutunut mustahiuksinen poika käveli pimeitä metsä polkuja pitkin. Hän vilkaisi vähän väliä kädessään olevaa paperilappua. Pian hän pysähtyi ja käänteli lappua kädessään. Välillä poika huokaisi ja katsoi ympärilleen.
”Miksi kartan lukeminen voi olla näin vaikeaa?” poika kysyi itseltään kallistaessaan päätään oikealle.
Hän huokaisi ja katsoi karttaa uudestaan. Hän yritti löytää sormellaan kohdan josta oli lähtenyt.
”Tulimme tuolta, ja nyt olemme täällä”, poika puhui itsekseen samalla kun vei sormensa ensin lähtökohtaansa ja sitten siihen missä oletti olevansa. ”Eli, jos menemme tuonne, meidän pitäisi löytää sinne?” poika jatkoi ja nosti katseensa kartasta.
”Minusta meidän pitäisi kysyä joltain neuvoa”, ääni sanoi varjoista.
”Ole hiljaa! Ei minun tarvitse kysyä keneltäkään neuvoa. Tiedän tasan tarkkaan missä olemme”, poika sanoi itsevarmana.
”Mutta siltikin minusta olisi järkevää kysyä joltakin neuvoa”, ääni sanoi uskomatta poikaa.
”Ei kukaan ole enää tähän aikaan hereillä idiootti!” poika huusi ärtyneesti.
”Mutta mehän voimme kysyä neuvoa huomenna”, ääni sanoi päättäväisenä.
”Ei meidän tarvitse. Olemme jo varmasti lähellä”, poika sanoi kuiskaten sanan ’lähellä’.
”Älä vain sano, että olemme eksyneet?” ääni kysyi turhautuneena.
”Öö, tuota…” poika aloitti hiljaa.
”Et voi olla tosissasi, Iro?” ääni kysyi. ”Me todella olemme eksyneet”, se valitti.
Iro huokaisi ja istui maahan.
Häntä hävetti hiukan. Hän oli taas onnistunut eksyttämään heidät jonnekin.
Iro painoi kasvot käsiään vasten. Hänen silmistään valui kyyneliä. Hän ei voinut uskoa, että HÄN oli TAAS onnistunut eksymään.
”Olen pahoillani Jikan. Ei minun ollut tarkoitus..” Iro nyyhkytti.
Jikan huokaisi ja käveli esiin varjoista paljastaen suden hahmonsa. Jikan istui Iron viereen ja nuolaisi nyyhkyttävän pojan kasvoja lempeästi.
Iro kietoi kätensä Jikanin ympärille ja painoi päänsä tämän turkkia vasten.
……
Aamu sarasti ja aurinko alkoi nousta. Auringon säteet osuivat suoraan Jikanin kasvoja vasten. Jikan avasi hitaasti silmänsä ja haukotteli leveästi. Sitten tämä vilkaisi vieressään nukkuvaa Iroa. Poika nukkui todella sikeästi eikä auringon säteetkään herättäneet häntä.
Jikan huokaisi ja nousi seisaalleen. Tämä käveli pienen matkan päähän Irosta ja venytteli hiukan. Sitten Jikan käveli takaisin Iron luo ja tönäisi tätä hiukan kuonollaan.
”Nouse ylös Iro. On aamu”, Jikan herätteli Iroa.
Iro raotti hiukan silmiään ja haukotteli.
Tämä nousi istumaan ja vilkuili väsyneesti ympärilleen, aivan kuin hän ei muistaisi missä oli.
”Onko jo aamu?” Iro kysyi ja haukotteli.
”Kyllä”, Jikan vastasi ja istuutui maahan Iron eteen.
”Missä me olemme?” Iro kysyi ja katsoi Jikania tyhjä katse silmissään.
Kysymys löi Jikanin ällikällä. Tämä ei ollut odottanut, että poika olisi oikeasti unohtanut missä he olivat.
Jikan katsoi Iroa uskomatta tämän kysymystä.
”Etkö oikeasti muista missä olemme?” Jikan kysyi.
”En”, Iro vastasi tyhjästi.
”Muistatko edes minne olemme menossa?”
”Totta kai muistan. Olemme menossa Konohaan.”
Jikan huokaisi helpottuneena. Iro sentään muisti minne he olivat matkalla.
Jikan nousi ja kehotti Iroakin nousemaan, sillä heillä oli vielä pitkä matka. Iron nyökkäsi ja nousi väittämättä vastaan, toisin kuin yleensä.
Iro ja Jikan kävelivät kauan metsä polkuja pitkin ennen kuin he löysivät pienen kioskin.
Sillä välin kun Iro söi riisipalloja, Jikan kysyi myyjältä tietä Konohaan.
Myyjä kertoi Jikanille reitin Konohaan ja osoitti suuntaan johon heidän tulisi mennä.
Jikan käveli Iron luo ja istui tämän viereen.
Kun Iro sai riisipallonsa syötyä, he jatkoivat matkaansa, mutta tällä kertaa, Jikan oli se joka johdatti.
”Iro, onko kaikki hyvin? Olet normaalia hiljaisempi”, Jikan kysyi Irolta hiukan huolestuneesti.
”Olen ihan kunnossa. Minua vain väsyttää hiukan”, Iro vastasi ja loi hiukan väsyneen katseen Jikaniin.
”Jaa.”
”Entä itse? Olet normaalia rennompi.”
”Minua vain hämmästytti se, ettei se myyjä ollut moksiskaan siitä, että puhuva susi kysyy tietä Konohaan.”
”Jaa.”
Sitten laukesi pitkä hiljaisuus. Kumpikaan ei sanonut mitään koko loppu matkana.
Pian he saapuivat Konohan portille. He jäivät seisomaan sen eteen.
”Tuo on siis Konoha?” Jikan kysyi ääneen.
”Aivan. Tuo on Konoha”, Iro vastasi ystävälleen.
………
Shigo istui puistossa Hanabin kanssa. He juttelivat kaikesta mitä oli ehtinyt tapahtua sillä aikaa kun Shigo oli ollut poissa. He nauroivat pitkästä aikaa yhdessä.
”Kukahan tuo on?” Hanabi kysyi kun huomasi puisto katua pitkin kävelevän pojan, jota seurasi susi. ”En ole nähnyt häntä ennen.”
Shigo siirsi katseensa poikaan ja katsoi häntä hämmentyneenä. Hän ei Hanabin lailla tuntenut poikaa, ja lisäksi tätä seurasi susi.
Shigo ja Hanabi hätkähtivät hiukan kun poika käveli heidän luokseen.
”Anteeksi, mutta tiedättekö missä on kagen toimisto?” poika kysyi heiltä.
”Totta kai”, Hanabi vastasi pojalle ja selitti tälle minne tämän tuli mennä.
Poika kiitti Hanabia ja oli juuri lähdössä, kunnes huomasi Shigon tuijottavan hänen suttaan.
”Pidätkö hänestä?” poika kysyi Shigolta.
”Kyllä. Hän on todella söpö”, Shigo vastasi hiljaa.
Poika katsoi Shigoa hetken ennen kuin hän älysi esittäytyä.
”Olen muuten Iro. Hauska tutustua”, poika sanoi ja hymyili heille.
”Olen Hanabi Hyuga. Hauska tutustua”, Hanabi sanoi hymyillen.
”Olen Shigo”, Shigo sanoi ja katsoi Yhä pojan sutta. ”Mikä koirasi nimi on?”
”Koira! Mikä ihmeen koira? Olen susi, enkä mikään koira! Ja nimeni on Jikan”, susi vastasi Shigon ja Hanabin yllätykseksi.
Sen jälkeen Shigo alkoi pyydellä Jikanilta anteeksi ja pahoitteli sitä että oli erehtynyt luulemaan tätä koiraksi.
Iro ja Hanabi nauroivat.
Sitten he näyttivät Irolle ja Jikanille missä Hokagen toimisto oli. Kun Iro ja Jikan palasi, he kaikki neljä lähtivät syömään yhdessä ja kiertämään Konohaa.
A/N: Valitettavasti jätän Locked into the mirror:in tauolle. Ja syynä on se, etten enää oikein keksi mitään ideaa, millä jatkaa tätä… Mutta kuitenkin, todennäköisesti lisään tänne sillä välin tarinaa Why I don’t feel anything. Jatkan kyllä tätä sarjaa kunhan vain ensin saan lisää ideoita. Ja kiitos niille jotka ovat tätä vaivautuneet lukemaan.
Kommentit (Lataa vanhempia)
Bai-Ju-Li
- 2012-05-16 04:51:47
Yhyy, tauolle! 8( Tykkäsin seurata tätä! Voihan nenä!
Jikan ja iro... Jos japaninkielentaitoni eivät petä minua, uskoisin että iro tarkoittaa väriä ja jikan tuntia. Mites?
Olen itsekin kohdannut inspiraationpuutteen, ja uskon, että pieni pohtiminen auttaa asiaa. Toivottavasti kuitenkin jatkat, tykkään lukea tätä etenkin nyt, kun tuli uudet hahmot peliin.
Luen jatkossakin, jos vain tulee lisää!
Jikan ja iro... Jos japaninkielentaitoni eivät petä minua, uskoisin että iro tarkoittaa väriä ja jikan tuntia. Mites?
Olen itsekin kohdannut inspiraationpuutteen, ja uskon, että pieni pohtiminen auttaa asiaa. Toivottavasti kuitenkin jatkat, tykkään lukea tätä etenkin nyt, kun tuli uudet hahmot peliin.
Luen jatkossakin, jos vain tulee lisää!
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste