Get out of me!

Osa 1 – Virhe jota ei saatu korjattua.
(seuraava osa)

*-*-*-*

''Olen pahoillani!''

Ino löi kämmenensä yhteen ja painoi päänsä kumaraan, virnistäen anteeksipyytävästi. ''Olen niin, niin syvästi pahoillani!''

Kunoichin edessä seisoi kaksi poikaa, joista vaaleahiuksisen ilme heijasti yhtä aikaa ärsyyntymystä, vihaa, epäuskoa ja epätoivoa. Toisen, tummatukkaisen pojan ilme oli lähinnä huvittunut. Vaaleatukkainen poika tarrasi Inoa paidan rinnuksista ja katsoi tätä silmät leiskuen, viiruposket kireinä.

''Nyt Ino jumalauta korjaat tämän tilanteen!'' hän raivosi, tytön paitaa puristava nyrkki täristen.

Tummatukkainen tarttui toista poikaa ranteesta ja irrotti tämän otteen, jolloin Ino pääsi astumaan muutaman askeleen kauemmas.

''Ra-rauhoitu Naru... Sasuke'' tyttö nauroi hermostuneena, ja kylmä hiki kihosi tämän hiusrajaan. ''Tekniikka on vielä aika uusi, en hallitse sitä kunnolla. Anteeksi!''

''No korjaa sitten virheesi!'' Sasukeksi puhuteltu, vaaleatukkainen poika ärähti.

Ino otti vielä muutaman askeleen taaksepäin, ennen kuin avasi suunsa uudelleen. ''Itse asiassa, tuota, en osaa'' hän sanoi ja valmistautui iskuun, joka jäi kuitenkin tulematta, tummatukkaisen pojan pidellessä vaaleampaa kaikin voimin aloillaan. ''Mutta isäni kyllä osaa, ei hätää!'' Ino jatkoi nopeasti, Sasuken päästäessä suustaan sarjan harvinaisen hävyttömiä kirosanoja. Vihaa ylitsepursuava shinobi katsoi toista, huolettomampaa poikaa ja käänsi huomionsa tähän.

''Kuinka voit olla noin rauhallinen, kun tilanne on.. on... näin...'' Sasuke ei tuntunut löytävän tarpeeksi inhottavaa ja voimakasta sanaa kuvaamaan vastenmielistä oloaan. Tummatukkainen poika virnisti kulmiaan kurtistaen, pieni sääli toista kohtaan silmäkulmassaan. ''Älähän nyt Sasuke, ei tilanne ole niin paha. Tämähän voi olla ihan haus...'' Sasuken kylmän tappava katse kuitenkin hiljensi pojan nopeasti.

''Usuratonkachi! Tästä on hauskuus kaukana!'' Sasuke huusi, ja pieni epätoivo alko värisyttää pojan ääntä. Näin vihaiseksi hän ei ollut tuntenut itseään aikoihin. ''Vie meidät heti isäsi luokse!'' Sasuke käskytti kohdistaen sanansa jälleen Inolle.

''I-itse asiassa...'' Ino aloitti ja nieliaisi kuuluvasti, ''Isä on missiolla, e-eikä palaa muutamaan päivään...''

Varttia myöhemmin vain taivaalta laskeutuva hiekka ja kymmenet shurikenit sekä kunait seinässä kertoivat ohikulkijoille, että samalla paikalla oli joku saanut äskettäin lähes täydellisen hermoromahduksen.

-

Naruto ja Sasuke kävelivät pitkin Konohan hiekkaisia katuja. Sasuken askeleet olivat levottomia ja päämäärättömiä, Naruto vain seurasi tämän menoa muutamaa askelta taaempana. Monille ohikulkijoille he näyttivät siltä normaalilta ryhmä seitsemän parivaljakolta, joka aina kilpaili kaikesta, kaikkialla. Pojille tilanne oli kuitenkin kaikkea muuta kuin normaali.

He olivat vaihtaneet kehojaan, vasten tahtojaan.

''Äh, rauhoitu jo Sasuke, kyllä me tätä pari päivää kestetään'' Sasuken äänellä puhuva Naruto sanoi ja haroi mustia hiuksiaan pystymmiksi. Sasuke kääntyi ja käveli rivakasti Naruton luokse, joka oli uppotunut täysin hiustensa asetteluun.

''Lopeta heti! Vaikka se oletkin sinä, tuo keho on minun!'' Sasuke sanoi voimakkaalla äänellä ja läpsäisi Naruton käsiä, alkaen sukia mustia hiuksia takaisin alas. ''Jos saat minut näyttämään naurettavalta, en vastaa seurauksista!'' hän uhosi.

Naruto tuhahti ja odotti että Sasuke olisi jälleen tyytyväinen kampaukseen jota Naruto hänen sijastaan nyt päässään kantoi. ''No, mitä me nyt tehdään?''

Sasuke pohti hetken Naruton kysymystä ennen kuin vastasi. ''Mennään nyt ensimmäisenä Kakashin ja Hokagen puheille. Ei me voida tehdä missioita tässä tilassa''

''Miksi ei?'' Naruto kysyi hämmästyneenä, korpinmustat silmät pyöreinä. Sasuke tunsi verisuonen ohimollaan tykyttävän uhkaavana, nähdessään Naruton hölmön ilmeen omilla kasvoillaan, mutta antoi asian kuitenkin olla. ''Sinä olet typerä, kömpelö ja kaikin puolin hyödytön shinobi, usuratonkachi, enkä aio asettaa omaa kehoani sinun hölmöilyjesi armoille. En edes vaikka kyse olisi yhden kissan pelastamisesta!'' Sasuke luetteli loukkaavia sanojaan ja tunsi saman tien nyrkin pamahtavan kasvoilleen.

Naruton kasvoille siis, oikeastaan.

Naruto katsoi Sasukea ilme vihasta vääristyneenä. Viereisen talon katolta lehahti lintuparvi lentoon, säikähdettyään tummatukkaisen pojan äkillistä vihanpurkausta. Sasuke pyyhkäisi nenästään valuvan verivanan. ''Fiksua piestä omaa kehoaan...'' hän naurahti pilkallisella äänellä ja pidätteli itseään irvistämästä kivulle, joka säteili pitkin nenää ja vasenta poskea.

''Aivan sama, kunhan kivun tunnet sinä. Tuo keho paranee hetkessä, ja siinnä vaiheessa kun pääsen siihen takaisin, ei isku ole enää kuin muisto'' Naruto ärähti ja Sasuke näki tämän vieläkin tärisevän vihasta. 'Meninköhän sanoissani hiukan liian pitkälle?' Sasuke mietti mutta antoi asian olla ja käänsi selkänsä Narutolle.

''Tule, mennään Tsunade-saman puheille'' hän sanoi ja jatkoi matkaansa, kuullen Naruton lähtevän seuraamaan tätä turvallisen välimatkan päästä.

Kauempaa Sakura katsoi ihmeissään ryhmätovereitaan. Hän oli ollut aikeissa mennä tervehtimään heitä, kunnes yli yhtäkkiä nähnyt Sasuken lyövän Narutoa keskelle kasvoja. Sakura pudisti päätään hymyillen; Vaikka moinen vihanpurkaus olikin harvinaista Sasukelta, ei se tyttöä mitenkään ihmetyttänyt. Naruto oli varmaan onnistunut ärsyttämään ihanaa Sasukea aivottomilla kommenteillaan. Normaalia käytöstä noilta pojilta, jos Sakuralta kysyttäisiin.

-

Palatessaan tuon pelottavan voimakkaan, ja kunnoitettavan taitavan medicin luota, Sasuke oli jo huomattavasti rauhallisempi. Tsunade ja Kakashi olivat molemmat olleet ensin hyvin hämillään tilanteesta ja sitten nauraneet katketakseen siihen asti, kunnes Sasuke oli jäätävällä katsellaan nämä hiljentänyt. Sasukea rauhoitti ajatus siitä, että hänen katseensa toimi näilläkin silmillä, jotka olivat ulkonäöltään melkolailla vastakohta hänen omistaan, joiden kautta tällä hetkellä maailmaa katseli Naruto. Tsunade ja Kakashi olivat myös erittäin hyvin ymmärtäneet Sasuken huolen missioiden suhteen, mikä oli aiheuttanut Narutolta pitkän valitusputken luottamuksen puutteesta ja hänen taitojensa aliarvioimisesta. Kakashi oli kuitenkin keskeyttänyt Naruton vakava ilme kasvoillaan. ''Kai sinä Naruto ymmärrät tilanteen myös chakrojen suhteen?'' Kakashi oli kysynyt, ja molemmat pojat olivat katsoneet tätä hämmentyneinä. ''Vaikka chakra on kytkettynä kehon lisäksi myös sieluun, Naruto, se mikä elää sinun sisälläsi, on myös jäänyt sinne'', Kakashi oli selittänyt ja katsonut Narutoa merkitsevästi. Tummatukkainen Naruto oli tuntunut heti ymmärtävän mitä sensei oli tarkoittanut, ja sulkenut suunsa ärtyneenä mutta ymmärtäväisenä.

Sasuke oli kyllä nähnyt että Narutossa kyti voimakas, normaalista poikkeava chakra, muttei ollut varma mistä se oli peräisin. Se chakra oli nyt hänen käytössään? Ajatus oli Sasukesta yhtä aikaa innostava ja pelottava. Tämä olisi hänen tilaisuutensa tutustua Naruton voimiin, niihinkin jotka olivat piilossa pinnan alla. Niitä tietoja hän voisi sitten käyttää itsensä kehittämiseen, jotta pysyisi jatkossakin turvallisesti taidoissaan Naruton edellä. Häntä ärsytti myöntää itselleen, mutta tuo suurisuinen, yllätyksiä täynnä oleva ninja tuntui kehittyvän pelottavaa vauhtia.

''Tuota...'' Sasuken oma ääni keskeytti hänen ajatteluketjunsa, ja hän vilkaisi takanaan kulkevaa Narutoa.

''Mitä?'' Sasuke kysyi. Aurinko oli jo hyvässä vaiheessa mailleen laskua, taivaskin punersi melkoisen komeassa väriskaalassa.

''Mietin vain, että menemmekö omiin koteihimme vai...?'' Naruto kysyi ja Sasuke oli jo vastaamassa että 'tietenkin menemme', mutta alkoi sitten miettiä tilannetta uudestaan. Hän oli painottanut niin Inolle, Tsunadelle kuin Kakashille hyvin voimakkaasti, että tämä tilanne oli pidettävä salaisuutena. Jos joku näkisi Sasuken – tai ainakin tämän kehon siis – menevän yöksi Naruton kämppään... Pelkkä ajatus mahdollisista huhuista puistatti häntä. Sama toimi tietenkin toisinkin päin, jos hän menisi omaan kotiinsa Naruton näköisenä. ''Ehkä olisi parempi jos yöpyisimme toisillamme siihen asti, kunnes tilanne palautuu normaaliksi'' Sasuke sanoi ja alkoi saman tien katua sanojaan nähdessä kuinka Naruton ilme kirkastui ja silmät syttyivät. 'Mitähän tästäkin tulee?' vaaleahiuksinen ja viiruposkinen Sasuke mietti masentuneena, vaihaessaan avaimia Naruton kanssa.

Parvi pesilleen palaavia lintuja lensi poikien päiden yläpuolelta, näiden lähtiessä eri suuntiin kohti toistensa asuntoja. Sasuke oli kuulevinaan lintujen huutavan ''Aho!'' hänelle ja hänen älyttömälle tilanteelleen. Kesäyön tuuli puhalsi pitkin Konohaa ja viimeisetkin kaupunkilaiset palailivat koteihinsa, lukuunottamatta niitä jotka astelivat virnistellen kohti baareja.

Sasuke huokaisi ja painoi katseensa tiehen. Ainakin hän voisi vapaasti ilmaista mielialansa kehonkielenä, häntä ei kiinnostaisi vaikka saisikin Naruton näyttämään tyhmältä. Sellaiseltahan tämä nyt näytti koko ajan muutenkin. Enemmän häntä huoletti Naruton käytös ja oma maineensa. 'Toivottavasti se idiootti pysyttelee sisätiloissa niin paljon kuin mahdollista...'

-

''Vau...'' Naruto henkäisi kun viimein asteli sisään Sasuken asuntoon. Huoneisto oli moitteettoman siisti, ja sen sisustuksessa vallitsi hillitty ja tyylikäs viileys, juuri niin kuin Sasuken olemuksessakin. Sänky oli pedattu virheettömästi tummanharmaalla ja mattapintaisella päiväpeitolla, jonka päällä makasi siistissä rivissä kolme samankokoista, beigeä sisustustyynyä. Huonekalut olivat mustia ja niiden verhoilut toistivat peitteen ja tyynyjen sävyjä. Väriä viileyden keskelle toivat muutamat viherkasvit sekä seinällä roikkuva abstrakti taulu, josta saattoi erottaa Uchiha-klaanin punavalkoisen symbolin. Asunto oli huomattavasti isompi kuin Naruton oma, ja yksi sen seinistä oli pelkkää ikkunaa. Ikkunoiden takaa näkyi leveä parveke.

Naruto avasi parvekkeen oven ja antoi viileän ilman tuulettaa huonetta. Paljain jaloin hän käveli keittiöön, joka ei siistiydessään hävinnyt vähääkään muulle osalle asuntoa. Naruto alkoi tutkia keittiön kaappeja, etsien jotakin syötävää. 'Kai täällä jossakin on pikaramenia?' hän mietti ja tonki jokaisen hyllyn perimmäistä seinää myöten. Viimein vasemman alakaapin perältä löytyi kaksi ramenkuppia ja Naruto hihkaisi riemuissaan, vetäen ruoat esiin. Pienimuotoinen pölypilvi kuitenkin pääsi yllättämään pojan, ja tämä joutui hetken yskimään saadakseen henkensä taas kulkemaan paremmin. 'Pölyä? Täällä?' Naruto mietti ja ajatteli riemuissaan, ettei Sasuken kämppä ehkä ollutkaan täydellisyyden perikuva. Hän katsoi pikarameneita tarkemmin, etsien päivämääriä. ''Pakattu kolme vuotta sitten...'' Naruto ajatteli ääneen. Hän alkoi epäröidä muistaessaan sen kivun jonka oli joutunut käymään läpi juotuaan pilalle mennyttä maitoa. Eihän ramen vanhene yhtä nopeasti, mutta kolme vuotta tuntui pitkältä ajalta.

Pitkän pohdinnan ja kasvavan nälän seurauksena Naruto kuitenkin keitti vettä ja söi molemmat kupit hyvällä ruokahalulla, havaitsematta maussa mitään outoa. Syötyään Naruto tutki Sasuken asunnon perinpohjin, toivoen löytävänsä jotain outoa ja salaista, josta voisi tiimitoveriansa ja ystäväänsä myöhemmin härnätä. Löytämättä kuitenkaan mitään mainitsemisen arvoista Naruto luovutti ja päätti painua pehkuihin. Heti ensimmäisenä herättyään hän ostaisi Sasuken kaapit täyteen hyvää ruokaa. Se idiootti söi aivan liian terveellisesti ja monipuolisesti, kasvava ninja tarvitee ramenia. Ichirakun ramenannos silmissään ja kuolavana poskellaan Naruto vaipui uneen, viileän kesäyön tuulen puhaltaessa hiljaa sisään auki jääneestä parvekkeenovesta, heilutellen hellästi vaaleanharmaita verhoja.

-

''Voih...'' Sasuke henkäisi epätoivoisena astuessaan sisälle Naruton asuntoon. Jo eteisestä alkoi likapyykkien polku, joka tuntui haaroittavan tiensä asunnon joka kolkkaan. Lattiat olivat täynnä tyhjiä pikaruokakääreitä, roskia ja lehtiä. Puuta rojujen alta ei erottanut kuin muutamista vapaiksi jääneistä kohdista, joita Naruto oli arvatenkin käyttänyt kulkeakseen sängyn, jääkaapin ja vessan väliä. Tiskiallaskin oli täynnä astioita ja pölyä oli joka nurkassa. Sasuke kiitti onneaan siitä ettei Naruto ollut siellä nyt, muuten hän ei olisi voinut olla vastustamatta halua piestä tähän hiukan kuria ja järjestystä.

''Ei kai tässä muutakaan voi, ei tämän sotkun keskellä kestä yhtäkään iltaa...'' Sasuke huokaisi ja kääri hihansa ylös. Löydettyään kaiken tarvitsemansa roskapusseista käyttämättömän näköiseen luuttuun, hän aloitti sellaisen suursiivouksen jollaista ei varmasti Uzumakin kämpässä oltu koskaan nähty.

Kello lähestyi jo kolmea yöllä kun Sasuke viimein sai urakkansa päätökseen. Lattia kiilsi puhtaana, pölyä ei näkynyt missään ja viimeinen pyykkierä pyöri koneessa. Roskapussit olivat loppuneet, mutta jokaisen turhan kääreen ja paperin hän oli saanut kannettua ulos asunnosta. 'Se usuratonkachi saa vielä maksaa tästä työstä' Sasuke uhosi mielessään, mutta oli kuitenkin hyvin tyytyväinen työnsä tulokseen. Kuuman kylvyn jälkeen Sasuke nappasi Naruton vaatekaapista oranssin t-paidan ja veti sen yllensä, käyden sitten puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan. Viimeisenä ajatuksenaan hän mietti, ettei Naruton asunto ollut hullumpi nyt kun se oli siisti, melko kodikas oikeastaan. Siellä oli paljon värejä, kuvia sekä turhaa koristetavaraa jota Naruto oli haalinut missioilta ja saanut lahjaksi ystäviltään. 'Melko kodikas', Sasuke ajatteli ja nukahti sitten, aamuauringon ensimmäisten säteiden alkaessa jo pilkottaa taivaanrannassa.

-

Kello näytti jo puolta kahtatoista kun Sasuke viimein heräsi. Hitaasti hän avasi silmänsä ja venytteli raajojaan. Hän tunsi olonsa yllättävän hyväksi, yleensä hän oli herättyään paljon kankeampi ja huonotuulisempi. Johtuiko tämä Naruton kehosta? Ajatus saattoi osua oikeaan, olihan se poika aina heti aamusta täynnä energiaa. Sasuke nousi ylös sängystä, petasi sen ja käveli peilin eteen. Hän säikähti pienesti nähdessään Naruton kasvot, Sasuke ei ollut vielä tottunut siihen ajatukseen ettei näyttänyt omalta itseltään. ''Hemmetin Ino'' Sasuke puhisi ja otti harjan lipaston päältä. Hän suki vaaleita hiuksia alaspäin, ajatellen että jos kerta on näytettävä tältä, on yritettävä näyttää edes astetta tyylikkäämmältä. Vaatekaapista hän valitsi tummat housut ja oranssin paidan, jossa oli hänen yöpaitanaan käyttämäänsä paitaan poiketen leveä musta raita keskellä, kulkien kauluksesta aina helmaan asti.

'Minun pitää käydä kotona hakemassa alusvaatteita' Sasuke ajatteli. Vaikkei häntä haitannutkaan käyttää Naruton vaatteita tämän epäonnisen tilanteen ajan, johonkin kuitenkin piti vetää raja. Hän nappasi Naruton vaatekaapista muutamat bokserit ja nakkasi ne muovipussiin viedäkseen toiselle pojalle. Vetäessään kenkiään jalkaan Sasuke saattoi vain toivoa, että Naruto olisi elänyt ihmisiksi hänen kodissaan.

Ulkona oli lämmin ja kaduilla juoksi joukko nauravia lapsia. Sasuke käveli rauhallisin askelin ja nautti auringosta. Kadun reunalla myyjät huutelivat tarjouksiaan, ja yksi tarjous pisti heti Sasuken korvaan.

''Viisi kuppia ramenia kolmen hinnalla! Makuvaihtoehtoja on useita! Vain tänään!''

Sasuke käveli myyjään luokse ja kaivoi Naruton sammakkokukkaron taskustaan, jonne sen oli aamulla sujauttanut antaakseen myöhemmin takaisin oikealle omistajalleen. Hetkeä myöhemmin, muovikassi täynnä pikaramenia ja sammakko aiempaa laihempana, hän jatkoi matkaansa toivoen ettei törmäisi kehenkään matkansa aikana. Toive oli kuitenkin turha Kiban ja Akamarun hölkätessä katua pitkin häntä vastaan.

''Yo Naruto, huomenta!'' Kiba toivotti hymyillen, Akamarun haukahtaessa tämän vierellä. Sasuke nyökkäsi lyhyesti, mikä sai Kiban nauramaan ja tutkimaan Sasuken kasvoja tarkemmin. ''Heräsitkö väärällä jalalla vai mitä?'' ruskeatukkainen poika kysyi virnistäen ja taputti Sasukea olkapäälle. ''Piristy Naruto, päivä on vielä nuori! Minne olet matkalla?''

''Na... Sasuken luokse'' Sasuke sanoi rauhallisena, keksimättä mitään parempaakaan sanottavaa. Hän toivoi Kiban ja Akamarun jatkavan nopeasti eteenpäin, jättäen hänet rauhaan. Hän ei osannut – saati halunnut – käyttäytyä kuin Naruto ja tiesi kyllä herättävänsä muiden epäilykset heti joutuessaan komminointia vaativiin tilanteisiin.

''No ei ihme jos masentaa!'' Kiba nauroi ja Sasuke tunsi verisuonen ohimollaan alkavan jälleen tykyttää tutulla sykkeellään. Hän kuitenkin piti suunsa kiinni ja heilautti kättään hyvästiksi Kiballe. ''Niinpä niin'' hän vielä sanoi ja jatkoi matkaansa, jättäen ihmettelevän Kiban taakseen. Päästessään pois tämän näkyvistä Sasuke hyppäsi lähimmän talon katolle ja jatkoi matkaansa yläilmasta käsin. 'Tällä tavoin ei ainakaan tarvitse enää pelätä törmäävänsä muihin' hän ajatteli ja huokaisi raskaasti.

Hetken päästä tuttu rakennus ilmaantui näkyviin, ja Sasuke näki parvekkeensa oven olevan auki.

''Harvinaista huomaavaisuutta Narutolta tuulettaa heti aamusta'' Sasuke mutisi ja hymyili pienesti hypäten saman tien parvekkeellen. Mitäpä sitä etuovesta kulkemaan kun käynti tätäkin kautta näkyi onnistuvan. Sasuke riisui kenkänsä, astui sisälle ja järkytyksekseen näki itsensä – Naruton siis – olevan vieläkin peiton alla.

''Herätys idiootti'' Sasuke sanoi tuimana ja vetäisi peiton pois Naruton yltä, joka ei kuitenkaan tehnyt elettäkään noustakseen ylös. Itse asiassa Naruto ei antanut pienintäkään merkkiä heräämisestä, tuhisi vain unissaan. Sasuke katsoi hetken omaa kehoaan päätään pudistaen, ja juuri kun hän oli avaamassa suutaan uuteen herätysyritykseen, hän pisti merkille sängyssä makaavan Naruton kasvot. Ne punersivat heikosti ja Sasuke näki muutaman hikipisaran valuvan pitkin nukkuvan pojan ohimoa.

''Oi...'' Sasuke sanoi jo pieni huoli äänessään ja yritti hellästi ravistella toista hereille. ''Naruto, herää''. Naruto ynähti pienesti Sasuken äänellä, avaamatta kuitenkaan silmiään. Sasuke siirsi tummia hiuksia pois toisen otsalta ennen kuin asetti sille kätensä. Hänen ei tarvinnut verrata otsaa omaansa, Sasuke tunsi kyllä heti että Narutolla oli kuumetta. Nopeasti hän kävi sulkemassa parvekkeen oven.

Parveke.

Ovi oli ollut auki hänen tullessaan, mutta Naruto oli kuitenkin vielä nukkumassa. Oliko se idiootti jättänyt oven yöksi auki? Vaikka olikin kesä, yöt saattoivat olla viileitä. Sasuke asetteli peiton takaisin sängyssä makaavan, lämpöä hohkavan kehon päälle ja meni hakemaan lääkettä kylpyhuoneen kaapeista.

Huoli niin Narutosta kuin hänen omasta kehostaankin painoi vaaletukkaisen Sasuken mieltä. 'Olisihan se pitänyt arvata ettei mikään voi mennä putkeen kun Narutosta on kyse...'

*-*-*-*

A/N – No niin. Kommentit ois aika maukkaita, oli ne sitten negatiivisia tahi positiivisia. Jatkoa on kivempi kirjoittaa jos sitä joku odottaa (oikeasti jatkoa on kirjoitettu jo pari sivua...). Toki riittäneehän se nuolenkin kääntäminen ylös tahi alas. Lukuja tulee varmaankin 3.