Shikamaru juoksi kovaa sairaalalta kohti ´kotiaan´. Nyt tarkemmat miettivät miten Shika jaksoi juosta kun ei yleensä jaksanut tehdä mitään. Ihmiset tuijottivat 12vuotiasta Nara-suvun poikaa joka juoksi niin kovaa kun jaloistaan pääsi. Shikamaru ei kiinnittänyt muihin huomiota. Hän vain juoksi ja itki.
"Asuma miten saatoit jättää mut tänne rasittavaan maailmaan!!!"  Shikamaru huusi mielessään. Jonkun aikaa juostuaan poika näki  tutun talon jota hänen vanhempansa kutsuivat kodiksi. Ilman mitään ajatusta Shika juoksi isänsä pullovarastoon,vei sieltä pari olutpulloa ja juoksi kaupungin keskuspuistoon. Hän istuutui penkille ja alkoi juoda pulloja tyhjiksi. Yhtäkkiä poika näki edessään hahmon joka muistutti paljon naista.
-Painu helvettii saatanan likka. On liian rasittavaa muutenki.  Shikamaru totesi hiljaa. Pian tämä poika tunsi kuitenkin nyrkin poskessaan.
-Kuka muka on tyttö???   Nuo olivat viimeiset sanat mitkä Shikamaru kuuli ennen kuin kaikki pimeni.

------

Kiba tuijotti vihaisena edessään makaavaa poikaa.
-No niin nouse ylös niin kuin olisi jo!!!   Kiba karjui ja löi toista. Hän ei antaisi anteeksi moista erehdystä. Kun Kiba oli tyydyttänyt vihansa hän näki pojan vieressä olevat pullot. "Ei kai noin nuori poika ny tällasta jois? Sehän on mun ikänen."  Kiba mietti. Pian poika tunsi koiran vetävän tätä housun lahkeesta.
-Niin alkaa tulla kylmä. Ehkä pitäisi lähteä vai mitä Akamaru?   Kiba kysyi pieneltä koiranpennultaan. "Mutta en voi jättää sammunutta hakattua poikaa tänne kylmään ulkoilmaan. Vai voinko?"  Kiba kuitenkin päätti ottaa pojan mukaansa kiittäen sitä että äitinsä lähti heti muuton jälkeen työ-matkalle.

Kiban koti oli pieni neli huoneinen talo. Kiba raahasi Shikamarun sängylleen ja tarkasteli poikaa. Pojan taskusta putosi lompakko mitä Kiba alkoi heti tutkia. Pian hän löysi etsimänsä. Koirapoika katsoi toisen pojan henkilö korttia.
-Nara Shikamaru.   Kiba luki ääneen. Saatuaan tietää toisen nimen hän jätti lompakon rauhaan ja tarkasti Shikamarun voinnin.
-Jotkut vammat ovat vähän pahan näköisiä ja kuumetta on.  Kiba huokaisi."Ei nyt auta kuin auttaa. Ittepä sen tähän kuntoon sain."  Akamaru toi Kiballe ensiapu laukun.

Kibaa nolostutti ja hän muuttui ihan punaiseksi kun alkoi riisua sammunutta poikaa.
-Asuma.  Shikamaru huokaisi ja kyynel eksyi pojan silmään. "Kyllä toi on niin suloinen."  Kiba löi itseään henkisesti. "Haloo!!! Maa kutsuu!!! Toi on poika!!!"  Tuhansien itse kiroamis kertojen jälkeen Kiba sai riisuttua toisen ja alkoi korjata haavoja.
"Kyll se on aika seksikäs alasti...WTF!!! En kai mä vaa oo rakastunu siihen???"  Kiba totutteli outoon tunteeseen ja pian myönsi vaivalla itselleen että ehkä hän on homo.
Alkoi olla myöhä ja niin Kibaa alkoi väsyttää. Poika asettui matolle nukkumaan ja hymyili hiljaa.

------

Aamu alkoi sarastaa. Shikamaru heräsi. Hän ei kuitenkaan halunnut nousta. Syitä oli monia. Ekaks pää oli ihan jumalattoman kipeä, tokaks se olisi ollut liian vaivalloista ja kolmanneksi oli niin lämmintä sekä kaikki tuoksui ihanalta. "Hetkinen minähän olin eilen puistossa."  Shikamaru muisteli.
-Missä helvetissä minä olen???  Shika karjaisi. Samaan aikaan Kiba säpsähti hereille ja nousi ylös lattialta.
-Ai heräsit jo Shikamaru.   Kiba vastasi hieroen silmiään unisesti.
-Kuka olet, missä olen ja miten tiedät nimeni???  Shikamaru kysyi lievässä shokissa.
-Rauhoitu. Olen Inuzuka Kiba ja muutin tänne hetki sitten. Poimin sinut mukaani kun olin lenkillä koirani kanssa. Olet nyt kotonani.  Kiba selitti ottaen Shikamarun hellään syleilyyn. Shikamaru hätkähti. "Tämä tunne...Se on sama kun Asuma halasi minua. Turvallinen,hellä,rakastava ja lohduttava. Se mikä oli minulle koti."  Shikamaru mietti.
-Kiba.   Shikamaru kuiskasi varovasti.
-Mitä?   Toinen poika kysyi ihmeissään.
-Mä taidan rakastaa sua.   Shikamaru kuiskasi punastuen. Ennen kun Kiba ehti tehdä mitään Shikamaru nousi kiroten kipua ja painoi huulensa vasten koirapojan huulia. "Miten suloisen pehmeät huulet."  Shikamaru mietti hyväillen toisen huulia. Varoen Kiba vastasi suudelmaan.

------

"En voi uskoa tätä!!! Shikamaru suutelee mua!!! Sen huulet on ihanan lämpimät."   Olivat Kiban ensi ajatukset tässä taijan omaisessa tilanteessa. Pian kuitenkin oli pakko irtautua. Kaikki loppuu aikanaan.
-Shikamaru mä taidan kanss rakastaa sua.  Kiba lausui hellästi halaten toista uudelleen. Hetken oli hiljaista ja Shikamaru vain kuunteli toisen sydämmen lyöntejä.
-Shika. Miks sä joit?  Kiba kysyi huolissaan.

------

Shikamaru oli hetken aivan hiljaa kunnes vastasi.
-No mun toinen isä kuoli...Siis ei se mun oikee isä ollu. Mut Asuma jakso välittää ja sen luona oli mun koti. Mutt eilen Asuma kuoli syöpään. Onhan mull omat vanhemmatki mutt niill on niin kiire ettei niill oo aikaa mulle.   Shikamaru itki Kiban rintakehää vasten. Kiba puristi Shikamarua lähelleen ja kuiskasi lohduttavia sanoja toisen korvaan.

------
   6vuoden päästä
Kiba nojaili vanhaan katutolppaan. Pojalla oli kaksi outoa tatuointia poskissaan. Kiba oli saanut ne 16vuotiaana. Ne olivat kuulemma pakolliset Inuzuka-suvun tunnusmerkit. Nuori mies ei itse pitänyt tatuoinneistaan yhtään mutta koska Shikarun mielestä ne ovat söpöt hän on oppinut elämään niiden kanssa. "Niin. Siitä on jo 6vuotta kun löysin Shikamarun kännissä täältä."  Kiba mietti muistaen hakanneensa pojan kun tämä luuli tätä tytöksi. Kiban ajatukset keskeytyivät kun hän näki tutun laiskan poikaystävänsä lampsien paikalle.
-Hei Shika!!!   Kiba huusi ja juoksi halaamaan toista miestä. Hetken he olivat aivan hiljaa kunnes Shikamaru avasi suunsa.
-Kiba...Minulla on sinulle tärkeää asiaa.

------

Shikamaru oli nyt tuli punainen ja etsi jotain taskustaan.
-Siis tuota...Heti silloin kun halasit minua ensimmäisen kerran tunsin sen minkä olin juuri kadottanut...Kodin.  Shikamaru sai vihdoin kaivettua pienen rasian taskustaan.
-Tulisitko miehekseni Kiba?   Shika kysyi polvistuen ja avaten rasian missä oli pieni kaunis sormus. Kiban silmistä paistoi onnellisuus.
-Kyllä tahdon Shikamaru.   Kiba huokaisi ja otti sormuksen ja sovitti sitä. Se sopi täydellisesti. Sen jälkeen toinen poika suuteli Shikaa lempeästi hymyillen
"Asuma. Vihdoin olen löytänyt uuden turvallisen kodin."  Shikamaru hymyili taivaalle ja kiskoi sitten tulevaa miestään kohti tuntematonta.
-Shika. Minne me menemme?   Kiba kysyi hiljaa.
-Kohti kotia rakas.  Shikamaru vastasi onnellisena.