Taas Iruka oli herännyt hien ja kyyneleiden peitossa.
Kuun valo näytti miehen kalpeat kasvot. Painajainen,
joka piinasi häntä uskottavasti kuolemaan asti.

*********************************************************
-----------------------------------------------------------------------

En usko enään tämän kääntyvän parhain päin.
Että huulet kaartuisi hymyyn.
Olen vain menettänyt uskoni.
Henkisesti olen menettänyt kaiken.

Luulin että voisin sanoa tämän sinulle kasvotusten.
Ehkei minulla ollut vain tarpeeksi pokkaa.

Haluan kuolla.

Tiedän että olen hyvin itsekäs.
En kestä vain tätä tunnetta sisälläni.
Olen ehkä rakastunut sinuun.

Sinulla on oikeus vihata minua, Iruka.
Rakkaudella Kakashi.
---------------------------------------------------------------------

Kyyneleet vierähtivät poskille.
Vaikka kuinka Iruka oli huudellut talosta Kakashin nimeä,
ei kuulunut kuin vain hiljainen kaiku.

Yksin, taas jälleen kerran.

Iruka ei koskaan antanut itselleen lupaa rakastua.
Näin olisi kuitenkin käynyt, hän oletti itselleen. 
Kirkkaat kyyneleet tippuivat koristamaan puulattiaa.

Hiljainen nyyhkytys oli ainoa ääni joka erottui talosta.

**********************************************************
Tyyny rutistautui yhä tiukemmin miehen rintaa vasten.
Hän oli pelännyt kuoliaaksi toden tuntuisia uniaan.
Hän ei antaisi ikinä anteeksi sitä itselleen, jos hänen
painajaisensa kävisi toteen.

Lähellä sydäntä tuntui olevan kivi.
Rikki ei saanut sitä muutakuin sisältäpäin.
Yksi jonin oli onnistunut tässä tehtävässä hyvin.

Iruka ymmärsi olevansa rakastunut.
Se tunne oli päässyt mieheen.
Vaikka kuinka tämä oli kieltänyt sen itseltään,
oli se vain tarttunut häneen.

--------------------------------------------------------------------

Konohaan karkasi vihdoin ensimmäiset auringon säteet.
Pihat alkoi täyttyä lasten ja nuorten puheensorinasta.
Jo heti aamuvarhain monet liikkeet aukaistiin, 
koska akatemiassa ei ollut paljon käyntiä nuorten vähäisten 
määrien takia, ja monet ninjat saivat viettää vapaan aikansa konohan 
keskustan pyörteissä. Lohen grillattu tuoksu tunkeutuikin jo 
monien nälkäisten ihmisten mieleen, ja eiköhän puodeissa
ollut asiakkaita jos toisia. Iruka itsekkin oli lähtenyt varhain kävelemään.
Mies ei ollut enään uskaltautunut sänkyynsä nukkumaan,
joka näkyi toisen poissaolossa. Iruka vain pysähtyi kirjakaupan eteen katselemaan 
tajuttomana tarjouksia liikkeen ikkunan edestä, kunnes huomasi tuttuakin tutumman
miehen vieressään.

"Ah, huomenta." Kakashi tervehti, ja katsoi vaivautuneena 
toisen väsymystä. Iruka katseli toista tyhmänä, miettien vielä hetken miten ihmeessä
hän oli ulkona, ja vielä sellaisen kirjakaupan edessä, ettei sinne uskaltautuisi
kuin pikkutuhmat senseit (kuten eräät hopeahiuksiset miehet >:3)
Kohta närkistynyt ilme muuttui hymyyn. "Huomenta" Iruka sanoi kohta hyvin opettajamaisesti,
ja Kakashi virnisti maskinsa alta. "Enpä ole tiennyt että olet kiinostunut 
tallaisista kirjoista.." tämä kohta lisäsi kun Iruka jäi katsomaan tämän hiljaisuutta.
Iruka vain katsoi kysyvästi ja pian huomasikin minkä sortin kaupan edessä seisoi.
Ja siinä, jos kellä olisi puna levinnyt kasvoille. 
    Kakashi tokaisi että bruneten yöunet oli näköjään jäänyt vähälle, 
ja olisipa arvannutkin kuinka oikeaan siinä osuikin. 
Iruka vain pyyteli anteeksi, ja vaivautuneena yritti keksiä jotain järkevää sanottavaa siihen väliin.
Kakashi vain laski kätensä hellästi taskuihinsa ja tokaisi että välillä sitä tulee olemaan
levottomia öitä. Iruka arvosti toisen ymmärtäväisyyttä, mutta halusi itse avautua mistä
painajaiset oikein tulivat. Ehkä ei ollut vielä sen aika.