Kakuzu ja Hidan havaitsivat maakellarissaan, että hiljaisuus heidän ympärillään oli erittäin painostava. Kaksikko tappoikin kuulusteltavansa ja nousi ylös maan pinnalle. Hiljaisuus oli paha enteistä. Hidan asetti ison punaiseksi maalatun konekiväärin lonkalleen ja suuteli Jashin medaljonkia. Kakuzu nappasi konepistooliinsa ja säkin, jossa hän kantoi rahojaan. Tämän tehtyään kaksikko astui ulos talosta, vain nähdäkseen aukealla olevat ruumiit ja palavat panssarien jäänteet. Zombi veljekset kuulivat kuinka heidän selän takana olevalla kukkulalla käytiin kovaa laukausten vaihtoa. Kaksikko oli ymmällään.

”Mitä pahusta täällä oikein on tapahtunut?”, ihmetteli Kakuzu.

”No kysytään sitä joltain haavoittuneelta.”, virnisti Hidan.

”Voisit jättää taas hetkeksi nuo verileikkisi.” huokasi Kakuzu ja murisi vihaisesti panssareista, ”Pahuksen vihollinen tuhosi meidän kalliit vaunut. Toisaalta vain Lehti ja Hiekka pystyvät tähän, joten se tietäisi rahaa.”

Tämän todettuaan Kakuzu kaivoi oman palkkiokirjan esille ja oli lähdössä kohti kukkulaa, kun Hidanin huudahdus pysäytti hänet:

”Hei! Silta on tuhottu!”

Kakuzu katsoi sillan suuntaan, jossa sillasta oli jäljellä vain osa siltakantta. Loput sillasta olikin sortunut keskeltä kokonaan ja kaksi surullisesti kohti jokea osoittavaa päätä nuokkui laakson vastakkaisilla rannoilla. Kakuzu kirosi mielessään heidän saamaansa tehtävää, sitten hän rauhoitti itseään ja otti yhteyden Konaniin:

”Tervehdys Konan. Se on Kakuzu tässä. Pistätkö sille pomolle viestiä, että meidän tulisi päästä sinne toiselle puolen jokea ja kiireen vilkkaa.”

Konan hätkähti kuullessaan Kakuzun äänen ja ponnahti ylös panssarista, jonka hän oli juuri ja juuri saanut siirrettyä suojaan räjähtävältä sillalta.

Muut Akatsukit havahtuivat mietteistään, kun Konan hyppäsi ulos panssarista. Kaikki katsoivat mustaan univormuun pukeutunutta naista kysyvästi, tosin Itachi oli ensimmäinen, joka puki ilmeen sanoiksi:

”Mitä nyt? Olet ihan aaveen nähneen näköinen.”

”Zombi veljekset ovat tuolla sillan toisella puolella pyytämässä apua.”, ilmoitti Konan.

”Jaaha, no haetaan veljekset pois.”, haukotteli Sasori.

”Millä ilveellä se onnistuu, hmm?”, uteli Deidara.

Sasori katosi hetkeksi, mutta kun hän palasi oli hänellä iso vyyhti köyttä ja koukku. Sasori selitti muille suunnitelmansa:

”Eli juttu on näin yksinkertainen. Köyden toinen pää sidotaan Konanin panssariin. Koukku ja köysi toiseen päähän.”

”Okei uskotaan tähän saakka, mutta millä aiot lähettää tuon koukun toiselle puolen?”, uteli Kisame.

Sasori katsahti Kisamea ja otti sitten yhdestä panostaskustaan esille kiväärikranaatin. Punapää heitti kranaatin Deidaralle, joka nappasi sen tottuneesti käsiinsä. Muut katselivat näytöstä panssarin antaman suojan takaa. Deidara teki panoksesta ”suutarin”, eli poisti panoksen kärjen, näin panos ei räjähtäisi osuessaan maahan. Tämän jälkeen räjähde ekspertti toi panoksen Sasorille, joka kiinnitti koukun ja köyden kranaatin varteen. Samaan aikaan Deidara juoksi panssarille ja kiinnitti köyden toisen pään panssarin. Sasori vilkaisi vielä taakseen, sitten hän asetti kiväärin hieman pystyyn asentoon ja painoi liipasinta. Kuului pamahdus ja kranaatti syöksähti matkaan.

Kranaatti putosi aukiolle, josta Kakuzu kävi poimimassa sen. Kakuzu irrotti köyden ja koukun kranaatista, jotka hän asetti yhteen tuhotun sillan pilareista. tämän tehtyään Kakuzu kokeili köyden pitävyyttä ja lähti etenemään köyttä pitkin. Hidan seurasi perässä ja piti mutinaansa:

”On tämäkin, pitää vetäytyä kuin oltaisiin saatu turpiin.”

”Ole hiljaa ja liiku!”, ärjäisi Kakuzu.

Kaksikko pääsi kuin pääsikin jupisten toiselle rannalle, jossa muut odottivat. Hidan avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta samassa taivaalta kuuluva paukahdus ja ujellus keskeyttivät hänen sanomisensa. Konohan hävittäjät oli saapuneet ja iskivät täydellä teholla kylään. Napalmpommien räjähdykset ja niiden mukana nousevat tulipallot iskivät armottomana kuumuutena jopa vastarannalle. Akatsukit perääntyivät vähemmän sotilaallisessa järjestyksessä, jopa Konan peruutti omaa panssariaan täydellä vauhdilla.

”Onneksi nuo kaksi veijaria eivät jääneet kylään, sillä nehän olisivat käristyneet.”, naureskeli hiessä kylpevä Kisame ja tarkoitti noilla Hidania ja Kakuzua.

Samaan aikaan Konohan yhdeksikön tila oli kaikkea muuta kuin helppo. Lähes tunnin mittainen taistelu oli syönyt kaikkien patruunoita jo siihen malliin, että Sakurakin alkoi säästellä patruunoita ja hän oli vaihtanut oman konekiväärin omaan puoliautomaattikivääriin M-1 Shannarohon, joka tiputteli nuotteja sitä mukaa kun ne juoksivat tielle.

Äkkiä Shino havahtui, kun hänen vierestään kuului ähkäys ja pauke Sakuran suunnalta katkesi. Hän huomasi pinkin makaavan liikkumattomana. Shino huudahti:

”Lääkintämies ja äkkiä!”

Kakashi havahtui tilanteeseen ja antoi käskyn:

”Ino, menee hoitamaan Sakuraa. Naruto, suojaa Inoa.”

Naruto säntäsi liikkeelle ja syöksähti poterostaan kohti Inon ja Asuman poteroa. Ino nappasi nopeasti ensiapulaukkunsa ja lähti kiipeämään kohti Sakuran poteroa, samalla hän kuuli Naruton konepistoolin villin nakutuksen ja pelottavan murinan:

”Jos Sakura-chanille on tapahtunut jotain, niin te ette tästä selviä.”

Ino nielaisi ja ajatteli millaista jälkeä Naruto saisi aikaan, kun hän sekoaisi. Näine aatteineen hän hyppäsi poteroon, jossa Sakura makasi mahallaan. Inon tippuessa poteron pohjalle, tuli Sakura tajuihinsa. Hän muisti, että jotain oli napsahtanut ja vienyt hetkeksi hänen tajunnan. Sakura tunsi jotain tahmeaa oikeassa housunlahkeessa. Verta, hän tajusi ja alkoi etsiä kädellä osumakohtaa. Samassa hän tunsi kipua oikean pakaran kohdalla ja ajatteli, että pitipä juuri tähän kohtaan sattua.

Ino kaivoi juuri laukkuaan, kun hän kuuli ähkäisyn Sakuran suunnalta ja huomasi tämän liikkuvan.

”Älä liiku olet saanut osuman.”, Ino sanoi.

”No kyllä minä sen tiedän!”, älähti Sakura ja käänsi multaiset kasvonsa kohti Inoa.

”Minne se osuma oikein tuli?”, Ino kysyi.

”Pakaraan”, Sakura totesi irvistäen.

Kaikki, paitsi Sasuke ja Kiba, kuulivat keskustelun ja yrittivät jatkaa toimiaan, vaikkakin keskustelu oli nostanut punan kaikkien poskille. Inokin yritti tehdä kaikkensa, ettei olisi purskahtanut nauruun.

”Aloitetaan”, tuumi Sakura ja kuiskasi, ”vedähän housut yltäni.”

Muulla joukolla alkoivat kasvot helottaa.

”Äh, enkö voisi leikata housuja?”, ihmetteli Ino.

”No voi sun…”, irvisti Sakura ja ärjäisi, ”Vedä nyt vaan ne housut kinttuihin!”

Nyt jopa Sasuke ja Kiba kuulivat tulituksen läpi Sakuran huudon. Molemmat alkoivat helottaa kuin tomaatit. Sakura taas huomasi mikrofoninsa olevan auki ja sulki sen.

Ino sai kuin saikin kiskottua verestä tahmaiset housut haavan yli. Hän ihmetteli, kuinka Sakura selvisi siitä tajuissaan. Ino sitoi haavan ja antoi rauhoittavan pistoksen Sakuralle, sitten hän otti Sakuran paikan ja alkoi tulittaa kukkulan laelle.

Sakura huokasi saatuaan pistoksen kipuihin. Hänen viimeiset muistikuvat ennen tajuttomuutta, olivat hävittäjien ujellukset ja napalmpommien räjähdysten aiheuttama kuumuus.

Vaikka tulihelvetti auttoikin ainakin hetken ajan Konohalaisia, niin vaikeudet alkoivat kasaantua. Ensin loppuivat heitinten kranaatit, pian alkoivat sarjatuliaseet naksua tyhjää. Tilanne oli katastrofaalinen ja Kakashi pelkäsi hetken pahinta, sillä hän näki metsästä tulevan äänen sotilaiden ketjun. Vain hetki ja olemme mennyttä, ajatteli pelätti. Näin olisi taatusti käynytkin, jollei ensin Hinatan radio olisi alkanut elämöidä.

”Täällä koodari kutsuu pelättiä, kuuntelen.”, se oli Shiho.

Kakashi nappasi kuulokkeen ja vastasi:

”Täällä pelätti, kuuntelen.”

”Mikä on tilanne siellä?”, uteli Shiho.

”Näyttää pahalta, meillä on pian panokset lopussa.”, Kakashi huokasi.

”Apua on tulossa ihan muutaman minuutin sisällä…”, ehti Kakashi kuulla Shihon suusta.

Samassa hän näki vastustajan pysähtyneen. Sitten hän alkoi kuulla etelästä voimistuvaa jyrinää ja natinaa. Telaketjuja, ajatteli Kakashi, mutta eihän meillä ole panssareita siellä suunnalla. Samassa Kakashi huomasi ketjussa voimistuvaa supinaa, joka muokkautui sanaksi Shukaku. Etäältä alkoi kuulua tuttu säksätys, joka voimistui koko ajan ja samalla ääni sisälsi ilmiselvää konekiväärin naputusta.

Gaaran johtovaunun ilmestyessä aukiolle äänen joukot joutuivat pakokauhun valtaan ja lähtivät  pakenemaan kohti pohjoista. Temari ohjasi tankin suojaamaan Konohalaisia ja Gaara aiheutti lisää pakokauhua tulittamalla pakenevia äänen sotilaita. Hiekan kolme muuta vaunua jatkoivat äänen joukkojen jahtia ja puhdistivat aukion vieraista sotilaista. Samalla kun Konohan helikopterit laskeutuivat aukiolle. Kakashi jakoi nopeasti ohjeet:

”Kurenai, Sakura, Sasuke ja Kiba menevät Shizunen, Hayaten ja Genman kanssa. Ino, Asuma, Choji, Hinata ja Shino menevät Izumon ja Kotetsun kopteriin. Minä, Naruto ja Shikamaru jäämme tänne lastaamaan ne vähät tarvikkeet, mitä jäljelle jäi Gaaran panssariin, ja tuomme ne tukikohtaan.”

Näiden ohjeiden jälkeen alkoikin helikopterien lastaus. Kotetsu ja Izumo saivat väsyneet taistelijat pakattua omaan kopteriin nopeassa tahdissa ja lähtivätkin alle viidessä minuutissa. Seuraavien kymmenen minuutin kuluessa oli Sakura nostettu Shizunen ja Hayaten avustuksella kopteriin. Sakuraa seurasi ontuva Kurenai, sekä lopuksi Sasuke ja Kiba. Tämän jälkeen helikopteri kohosikin ilmaan ja lähti kiitämään kohti tukikohtaa. Maahan jääneet alkoivat pakkamaan konekiväärejä ja heittimiä Gaaran panssariin. Pakkaajille tuli pienoinen kiire, kun he saivat luutnantti Matsurin viestin:

”Täällä on vastahyökkäys alkamassa. Pyydämme ohjeita, kuuntelen.”

”Vetäytykää, sillä yritämme välttää turhia uhrauksia.”, totesi Gaara.

Konohan kolmikko ehti juuri ja juuri istua panssarin takaosan päälle, kun Temari pyöräytti panssarin ympäri ja lähti etenemään kohti etelää, josta he olivat tulleetkin. Kakashi katsoi kuinka aukio katosi näkyvistä ja huokasi:

”Huh, olemme sentään elossa, vaikka tiukkaa teki.”

”Älä muuta sano. Tämä on tiukin taistelu, jossa olen ollut.”, hymähti Shikamaru.

”Onkohan kanttiinissa Ramenia tarjolla?”, huokasi Naruto.

Gaara istahti kolmikon taakse tykkitornin päälle ja sanoi:

”Ajamme vielä kolmisen kilometriä etelään, jossa meidän pitäisi tavata muut panssarit.”

-Jatkuu-