Addiktio - Jadeile
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
3
Katsottu 1346 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K11- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 391 sanaa, 2692 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2012-06-30 23:40:22
Kansio:
Paritus (S-K13) - poikarakkaus Kisamella on addiktio, joka liittyy Itachiin. Lyhyt oneshot, Kisame/Itachi.
Arvostelu
3
Katsottu 1346 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
A/N: Tämä on kirjoitettu alunperin vuonna 2010.
-------------------------------------------------------------------------------------
Kun sen kerran koki, sitä ei unohtanut. Sen halusi kokea uudestaan ja uudestaan. Siihen jäi koukkuun, josta ei irti päässyt sitten millään, vaikka kuinka tempoi ja pyristeli. Ei sillä, että siitä olisi oikeasti edes halunnut päästä irti. Päinvastoin, se oli addiktio, jonka halusi pitää aina, ei koskaan päästää siitä irti.
-----
”Toin dangoja torilta, oletteko saanut levättyä?”
”Olen, jatkamme matkaa puolen tunnin päästä”, Itachi vastasi ja soi Kisamelle pienen hymyn ottaessaan dango-puikon vastaan. Kisame tunsi pientä kuumotusta poskillaan ja virnisti leveästi takaisin, mutustellen sen jälkeen hajamielisesti omaa puikollistaan. Hän ei jälkeenpäin tiennyt, minkä makuisia dangoja oli syönyt.
-----
Kisame pyrki siihen, että saisi halunsa tyydytetyksi edes kerran päivässä. Hyvinä päivinä useammin, ehkä jopa kolmesti.
Aluksi se oli ollut vaikeaa, eikä hän saavuttanut tavoitettaan kuin harvoin. Nykyään hän oli kuitenkin jo taitavampi ja yleensä onnistui. Huonoja päiviä oli aina vain vähemmän.
Hän toivoi, että se johtui hänestä.
-----
”Kisame, sinä kastut nyt itse.”
”Ei se haittaa, minähän pidän vedestä. Te sen sijaan voitte vilustua, joten pitää olla varovainen”, Kisame vastasi ja ojensi hattunsa parilleen, joka oli hukannut omansa viimeisimmän taistelun tohinoissa.
Itachi tarttui ojennetun hatun reunaan ja asetti sen päähänsä, suoden sitten parilleen arvostavan hymyn. Kisame räpäytti silmiään ja hymyili sitten leveästi takaisin.
-----
Itachi saattoi olla jyvällä Kisamen addiktiosta, ainakin tämä silloin tällöin vaikutti tietävän tasan, mitä Kisame halusi. Ja tämä vaikutti tietävän, millainen vaikutus tuolla pienellä eleellä oli haimieheen.
Kisame ei olisi voinut olla onnellisempi salaisuutensa mahdollisesta paljastumisesta.
-----
”Kalaa?” Itachi kysyi. Hän kuulosti passiiviselta, kuten aina, mutta Kisame tunsi hänen äänensävynsä erot paremmin kuin kukaan muu. Oikeasti kysymys kuului ”Mitä, taasko kalaa? Hyi, onko pakko?”
”Minulle, kyllä. Teille toin tämän”, Kisame vastasi ja nosti hänen eteensä kulhon, jossa oli riisiä ja kanaa. Itachi räpäytti silmiään, ei selvästikään ollut odottanut tuota. Hän vilkaisi kulhoa hieman tarkemmin ja kohdisti sitten katseensa Kisameen. Hänen huulillaan koreili kaunis hymy.
”Kiitos.”
-----
Itachin hymy oli Kisamen addiktio, eikä hän tahtoisi asian olevan mitenkään toisin.
-------------------------------------------------------------------------------------
Kun sen kerran koki, sitä ei unohtanut. Sen halusi kokea uudestaan ja uudestaan. Siihen jäi koukkuun, josta ei irti päässyt sitten millään, vaikka kuinka tempoi ja pyristeli. Ei sillä, että siitä olisi oikeasti edes halunnut päästä irti. Päinvastoin, se oli addiktio, jonka halusi pitää aina, ei koskaan päästää siitä irti.
-----
”Toin dangoja torilta, oletteko saanut levättyä?”
”Olen, jatkamme matkaa puolen tunnin päästä”, Itachi vastasi ja soi Kisamelle pienen hymyn ottaessaan dango-puikon vastaan. Kisame tunsi pientä kuumotusta poskillaan ja virnisti leveästi takaisin, mutustellen sen jälkeen hajamielisesti omaa puikollistaan. Hän ei jälkeenpäin tiennyt, minkä makuisia dangoja oli syönyt.
-----
Kisame pyrki siihen, että saisi halunsa tyydytetyksi edes kerran päivässä. Hyvinä päivinä useammin, ehkä jopa kolmesti.
Aluksi se oli ollut vaikeaa, eikä hän saavuttanut tavoitettaan kuin harvoin. Nykyään hän oli kuitenkin jo taitavampi ja yleensä onnistui. Huonoja päiviä oli aina vain vähemmän.
Hän toivoi, että se johtui hänestä.
-----
”Kisame, sinä kastut nyt itse.”
”Ei se haittaa, minähän pidän vedestä. Te sen sijaan voitte vilustua, joten pitää olla varovainen”, Kisame vastasi ja ojensi hattunsa parilleen, joka oli hukannut omansa viimeisimmän taistelun tohinoissa.
Itachi tarttui ojennetun hatun reunaan ja asetti sen päähänsä, suoden sitten parilleen arvostavan hymyn. Kisame räpäytti silmiään ja hymyili sitten leveästi takaisin.
-----
Itachi saattoi olla jyvällä Kisamen addiktiosta, ainakin tämä silloin tällöin vaikutti tietävän tasan, mitä Kisame halusi. Ja tämä vaikutti tietävän, millainen vaikutus tuolla pienellä eleellä oli haimieheen.
Kisame ei olisi voinut olla onnellisempi salaisuutensa mahdollisesta paljastumisesta.
-----
”Kalaa?” Itachi kysyi. Hän kuulosti passiiviselta, kuten aina, mutta Kisame tunsi hänen äänensävynsä erot paremmin kuin kukaan muu. Oikeasti kysymys kuului ”Mitä, taasko kalaa? Hyi, onko pakko?”
”Minulle, kyllä. Teille toin tämän”, Kisame vastasi ja nosti hänen eteensä kulhon, jossa oli riisiä ja kanaa. Itachi räpäytti silmiään, ei selvästikään ollut odottanut tuota. Hän vilkaisi kulhoa hieman tarkemmin ja kohdisti sitten katseensa Kisameen. Hänen huulillaan koreili kaunis hymy.
”Kiitos.”
-----
Itachin hymy oli Kisamen addiktio, eikä hän tahtoisi asian olevan mitenkään toisin.
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste