Edellinen  Seuraava

Matematiikan tunti oli loppumaisillaan ja Zabuza antoi luokalle aukeamallisen läksyjä vedoten oppilaiden laiskuuteen. Luokkahuone kaikui huokauksista ja valituksista, mutta ne loppuivat lyhyeen, kun opettaja mulkaisi ikävästi oppilaitaan.

Naruto huokaisi helpoituksesta, tunti oli vihdoinkin loppu. Blondi ei tykännyt matematiikasta ollenkaan ja Zabuza oli myös kauhean äreä opettaja. Hän oli joskus kuullut huhuja, että kyseisen opettajan jälki-istuntoja voisi verrata jonkinlaiseen keskitysleiriin. Koska huhuja liikkui jatkuvasti, kaikki olivat siis varuillaan. Kukapa nyt tahtoisi hirvittävän natsiopettajan kanssa viettää tuntia tai kahta kahden kesken?

Blondi heräsi ajatuksistaan, kun luokka alkoi rynniä ulos ovesta. Zabuza oli varmaankin päättänyt vihdoin tunnin. Niinpä Narutokin pakkasi tavaransa takaisin koulureppuunsa ja lähti huoneesta toisten perässä pihalle.

Pilvet peittivät taivasta enteillen sadetta ja ilma oli hyvin viileä. Naruto päätti lähteä kohti koulun terassia, jossa hänellä oli sovittu tapaaminen Sasuken kanssa. Poika vajosi mietteisiinsä kävellessään hiljalleen tapaamispaikkaa kohden. Hän ei huomannut askelia, jotka kuuluivat hänen takanaan hiekassa.

-----------------------------------------------------------------------

Sasuke istui ulkona puisella penkillä juoden juuri ostamaansa limonaadia. Hän ei ollut vielä mennyt tapaamispaikalle, sillä ajatteli blondin vievän koulureppunsa seuraavaan luokkaan ennen kun saapuisi paikalle. Korppi huokaisi nojaten enemmän taaksepäin. Silloin hän tunsi silmäparin katsovan häntä ja kääntyi nähden Kiban takanaan kädet puuskassa.

”Hm? Mitäs tahdot?” Sasuke kysyi virnistäen toiselle.

”Jos sä teet jotakin Narutolle, saat katua sitä.” Kiba murahti toiselle vihaisesti.Uchiha katsoi toista poikaa kohottaen oikeaa kulmakarvaansa. Mitä hän muka sille idiootille tekisi?

”Selvennä vähän, ei tässä pysy oikein perässä teikäläisen juttujen kanssa.” Sasuke vastasi hämmentyneenä.

Koirapoika katsoi toista kuin puulla päähän lyötyä. Eikö tuo pelle OIKEASTI tiennyt mistä hän oikein puhui?! Ja hän kun oli aina luullut toista älyköksi. Tässä se taas nähtiin, ei saisi koskaan mennä tekemään ennakollisia johtopäätöksiä toisista. Kiba huokaisi ja päästi kätensä pois puuskasta.

”Meinaan vaan sitä, että nyt kun se asuu sun luonas niin et tee sille mitään epäilyttävää. Toisin sanoen. Älä ahdistele Narutoa. Mä takaan, että saat turpaas jos koitat jotakin, koska meikä ainakin pitää parasta frendiä silmällä.” poika selitti hieman ärsyyntyneenä.

”....”

Sasuke katsoi toista nyt aivan hiljaa. Olihan se ihan selvää, ettei tuohon mitään järkevää voisi oikein vastata ilman, että koirapoika hermostuisi vieläkin enemmän. Eikä hänellä kyllä ollutkaan mielessä toista ahdistella, mitä Kiba oikein kuvitteli? Hehän vain asuivat saman katon alla ja olivat luokkatovereita!

Sitten korpin päähän putkahti muistikuva Naruton luona pidetyistä niin sanotuista pyjamabileistä, jotka kestivätkin hieman pidempään. Sasuken mieleen muistui pullonpyörityksen jälkeiset seuraamukset ja hän tunsi poskiensa kuumentuvan huomattavasti. Sitäkö Kiba tarkoittikin?

”Mitä punastelet siinä!” koirapoika vaahtosi tuoden Sasuken takaisin pois kuvitelmistaan.

Ei taaskaan vastausta. Kiban hermot olivat nyt hyvin kireällä. Hän oli aikaisemmin päättänyt käydä tämän asian läpi sivistyneesti, mutta Uchihasta ei näköjään ollut siihen. Oli sitten kai parasta ottaa paremmat keinot käyttöön.

Kiba kääri paitansa hihat ylös ja puristi kätensä nyrkkiin, pojan päässä kiehui ja kuumasti. Hän otti muutaman askeleen lähemmäksi Sasukea, ennen kuin hyökkäsi tämän kimppuun. Korppi oli juuri silloin juomassa viimeisintä kulaustaan, mutta purskautti sen ulos suustaan huomatessaan Kiban hyökkäyksen. Taasko tämä piti väkivalloin selvittää? Sasukea ei oikein miellyttänyt ajatus siitä, mitä tämänkin jälkeen taas seuraisi. Luultavasti he joutuisivat jälleen Tsunaden kansliaan ja heidät haukuttaisiin pystyyn, ei sillä että se mitään edes auttaisi.

Sasuke sai väistettyä juuri ja juuri toisen hyökkäyksen heittäytymällä pois penkiltä viime tingassa. Tämän johdosta penkki kaatui ja Kiba läsähti ikävästi penkin takana olleeseen pensaaseen. Oksat raapivat hänen kasvojaan ja poika kirosi hyvin kuuluvalla äänellä. Koirapoika oli jäänyt kiinni pensaan ja penkin väliin eikä hän päässyt pois mitenkään. Sasukea tämä tosin ei haitannut ollenkaan. Mitäpä poika voisi nyt hänelle tehdä ollessaan itse pinteessä? Niinpä korppi tuhahti tylsistyneeseen sävyyn ja lähti kävelemään kohti sovittua kohtauspaikkaa.

”Sasuke! Älä luulekkaan että mä jätän tän asian tähän!” Kiban huuto kaikui vielä tuulessa toisen tallatessa pois paikalta.

-----------------------------------------------------------------------

Toisaalla hiljaiset askeleet olivat juuri saavuttaneet Naruton kävelyvauhdin. Blondi oli niin omissa ajatuksissaan, ettei huomannut mitään, kun hänen suunsa tukittiin kämmenellä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että hän huomasi jonkun olevan hänen kimpussaan vasta, kun hänet kiskaistiin koulurakennuksen nurkalle kovin ottein. Kettupoika kaatui maahan ja koitti nähdä kiinniottajaansa, muttei jostain syystä onnistunut. Hänet oltiin sokaistu kankaalla, samoin kuin hänen suunsa oltiin tukittu.

Blondin iho nousi kananlihalle ja hänen selkäpiitään nousivat kylmät väreet. Ajattelu oli jäätynyt siinä samalla. Vain kysymykset nousivat hänen mieleensä. Mitä hänelle tapahtuisi? Miksi hänelle edes sattui tällaista? Ja kuka oli kaiken takana?

Blondi riuhtaistiin ylös ja hänet ahdistettiin kiinni seinään. Poika koitti rimpuilla itsensä irti, mutta hänen ranteensa napattiin kovempaan otteeseen. Naruto hengitti raskaasti, pelokkaana ja alistettuna. Mitään tämän tapaista ei koskaan, ikinä, ollut tapahtunut hänelle. Eikä hän ollut koskaan edes kuvitellut, että näin jonain päivänä tapahtuisi.

Blondi puri alahuultaan tuntiessaan ahdistelijansa nojautuvan eteenpäin. Kylmät väreet kulkivat jälleen blondin selkäpiitä pitkin, kun hän tunsi toisen hengityksen kaulallaan. Naruto nielaisi koettaen saada juuri ilmestynyttä palaa pois kurkustaan, mutta epäonnistui yrityksissään tuntiessaan huulet kaulallaan. Sillä hetkellä pakokauhu iski häneen.

Kettupoika alkoi rimpuilla ja koitti päästä irti toisen kovasta otteesta, muttei onnistunut mitenkään. Toinen hyökkääjän käsistä puristi niin kipeästi Naruton molempia ranteita, että niistä alkoi pikku hiljaa tunto hävitä kokonaan. Toinen käsi suunnisti punaisen t-paidan päältä kohti tummansinisiä farkkuja saaden blondin niskakarvat nousemaan pystyyn ja kylmien väreiden viilettämään selkäpiissä. Kuuma hengitys tuntui silti kettupojan kaulalla ja pian myös kielenkärki kosketti lihaa sivellen sitä.

Kylmä käsi pujahti tummansinisiin farkkuihin ja hyväili Narutoa saaden blondin puremaan alahuultaan jottei vain päästäisi inahdustakaan. Hän ei pitänyt tästä, ei todellakaan, mutta kettupojan vartalo näytti olevan asiasta toista mieltä. Blondi kuuli alistajansa hymähtävän tyytyväisenä näykkäisten hänen korvalehteään ja nuolaisten hänen korvantaustaan.

Yhtäkkiä kädet ja ahdistus olivatkin poissa ja Naruto tunsi käsiensä tippuvan ja tunnon palautuvan kuulessaan kovan pamahduksen. Hän ei kuitenkaan nähnyt mitään vähään aikaan, koska ei älynnyt ottaa sidettä pois silmiltään. Kettupoika valui seinänviertä pitkin maahan ja tärisi – pelko alkoi purkautua vasta nyt kunnolla.

”Naruto? Ootko kunnossa?” blondi tunnisti Sasuken äänen, mutta ei saanut mitään vastatuksi.

Korppi otti siteen pois pojan silmiltä ja jähmettyi hetkeksi paikoilleen nähdessään Naruton haavoittuneen katseen. Kettupojan silmät kiilsivät kyynelistä, jotka tipahtelivat hänen kasvojaan pitkin. Sasuke puri hampaansa yhteen ja otti Naruton lämpimään halaukseen. Hän tunsi miten poika tärisi hervottomasti pelästyksestä.

”S-Sasuke...”

”Kaikki on nyt ihan hyvin.” korppi kertoi toiselle koittaen samalla rauhoittaa tärisevää blondia.

'Lupaan vielä tappaa sen paskiaisen, jos näänkin sen Naruton lähettyvillä.' Sasuke manasi mielessään.