Tobi oli odottanut jo pitkään sitä päivää jona hän voisi laillisesti hieman pilailla muiden rikollisten kustannuksilla. Ikävä kyllä Akatsukit eivät kuitenkaan viettäneet minkäänlaisia juhlia, eivätkä edes pääsiäistä, joka oli Tobin yksi oma suosikeista, harva heistä varmaankaan oli koskaan edes kuullut kyseisestä juhlasta. Koska kukaan ei viettänyt pääsiäistä, ei missään ollut myöskään suklaamunia. Tämä sai Tobin vielä enemmän kostonhimoiseksi. Onneksi hänellä oli kuitenkin oma kätkönsä sänkynsä alla; suuri pahvilaatikko, joka oli täynnä tipuja, serpentiiniä ja höyheniä. Ainoa puuttuva asia olivat munat.

Oli yhä aamuyö ja kaikki nukkuivat, paitsi Tobi. Mies oli herännyt jo aikaisin, jotta voisi suunnitella jekkujaan rauhassa. Kaikki olivat muutenkin hirveitä unikekoja, joten olisi epänormaalia jos joku heräisi aikaisemmin. Tobi päätti, että hankkisi suklaamunia hinnalla millä hyvänsä, joten ainoa paikka, jossa rahaa oli, oli Kakuzun salkku. Sen nappaaminen tosin olikin jo asia erikseen. Koska kaikki partnerit nukkuivat samoissa huoneissa, olisi hyvin riskeeraavaa hiipiä kaksikon huoneeseen ja pihistää salkku, sillä jos jäisi kiinni, henki olisi varmasti jo hujaistu tiehensä. Tobi ei kuitenkaan välittänyt riskeistä, olihan hän sentään Akatsukin jäsen!

Mies avasi edessään olevan oven hiljaa. Se narisi hieman, vinkuen. Hän astui huoneeseen ja tutki katseellaan kaikki huoneen nurkat. Vasemmalla puolella oli selvästi Kakuzun sänky, vastapäätä sitä oli Hidanin puoli. Molemmat nukkuivat sikeästi. Kakuzu oli kääntyneenä seinään päin, joten hänestä ei näkynyt paljoakaan. Sen sijaan Hidan retkotti sängyllään aivan erikoisessa asennossa. Albiinon raajat olivat levällään ja miehellä oli hyvin autuas ilme. Tobi tarkasteli kiinnostuneena toista hieman tarkemmin ja huomasi, että Hidanilta valui kuolaa suustaan. Tobi hihkaisi ja vetäisi taskustaan kameran ja räpäytti kerran. Tämän jälkeen hän siirtyi vihdoin etsimään salkkua.

Kuten hän oli jo saattanut aikaisemmin arvata, oli Kakuzulla huoneessa tietysti kassakaappi ja kassakaapissa jos jossain oli aina rahaa. Niinpä Tobi hiipi hiljaa Kakuzun jalkopäätyyn ja kumartui rautaisen kaapin puoleen. Se oli valtava ja lukkojakin näytti olevan niin paljon, että tiirikoinnissa menisi varmasti aikaa. Siksipä hän päätti etsiä kaappiin avaimet, fiksu ja kiltti poika kun hän oli.

Kauas hänen ei tarvinnut liikkua paikastaan, sillä sängyn jalkopäässä oli myöskin miehen oma kaapu. Näppärästi Tobi kurotti siihen ja etsi kaikki kaavun sisällä olevat taskut, kunnes löysi valtavan avainnipun. Sillä samalla hetkellä hän kuitenkin kuuli murahduksen Kakuzun sängystä ja tiputti avaimet lattialle. Kova kilahdus kaikui huoneessa ja Tobiin iski pakokauhu. Nyt hän kuolisi varmasti!

Kakuzu nousi nopeasti sängyssään istuma-asentoon tarkkaillen huonetta. Hänen katseensa vaelsi ensin kassakaapilleen, joka oli yhä koskematon ja jonka edusta oli tyhjä. Sitten hän katsahti huoneen toiseen sänkyyn. Hidan nukkui yhä. Vanhempi mies katsoi inhoten toista ja ajatteli mielessään, että jos tuollainen kilahdus ei herättänyt häntä niin mies olisi varmasti jo kuollut hyökkäykseen. Kilahdus? Kakuzu tarkensi katsettaan ja huomasi parinsa sängyn vieressä tutun hopeaisen kaulakorun, joka kiilteli kuun valossa. Hän huokaisi syvään ja kävi takaisin sänkyynsä makaamaan.

Sen sijaan Tobi, joka oli löytänyt oivan piilopaikan Kakuzun sängyn alta pidätteli hengitystään edelleen kauhuissaan. Jos hän ei olisi ehtinyt saada jonkinlaista tukea tilanteeseen muualta, hän olisi varmasti ollut mennyttä. Onneksi Hidanin kaulakoru oli saanut hänen huomionsa sen kiiltävyyden ansiosta.

Kauaa keppostelijan ei tarvinnut odottaa kun hän jo kuuli yläpuoleltaan syvää hengitystä, mies oli siis nukahtanut uudestaan! Tobi ryömi niin hiljaa kuin vain pystyi pois sängyn alta ja liikkui sitten takaisin kassakaapin eteen. Hän katsoi valtavaa avainnippua jota piti käsissään. Lukkoja oli kuusi ja avaimia ainakin kymmenen. Hänen näköjään täytyisi kokeilla jokaista avainta jokaiseen lukkoon, Tobi ajatteli harmissaan. Mies kuitenkin kokosi nopeasti itsensä ja alkoi sovitella lukkojen kanssa.

Aikaa kului ainakin viisitoista minuuttia ennen kuin kassakaappi oli vapaa lukoista. Tobi pidätti hengitystään avatessaan kaapin varovasti pitäen yhä silmällä kuitenkin molempien sänkyjä. Ninjat nukkuivat onneksi niin sikeästi etteivät he huomanneet mitään. Suuri salkku odotti kaapin sisällä ja Tobi meinasi hihkaista innostuksesta kunnes muisti missä oli. Hän toi toisen kätensä maskinsa eteen ja veti toisella kädellään salkun helposti ulos kaapista. Kun rahasalkku oli turvallisesti miehen käsissä, hän sulki kaapin vaivatta ja asetteli lukot takaisin paikoilleen. Sitten hän hiipi ulos kaksikon huoneesta niin hiljaa kuin pystyi. Käytävässä ollessaan hän virnisti iloisesti maskinsa takana ja lähti takaisin hänen ja Deidara-senpain huoneeseen.

-----------------------------------------------------------------------

Aamu saapui auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Akatsukien piilopaikassa kukoisti hiljaisuus, kunnes eräs jo tuntemamme mies päätti laskea jälleen rahojensa yhteissumman. Hirveäksi järkytyksekseen hän huomasi, että kassakaappi oli typötyhjä. Ensin mies ei uskonut silmiään, mutta tajuttuaan olevansa yhä hereillä hänen sisuksissaan alkoi polttaa tappava raivo. Hänen silmänsä terästäytyivät yhä nukkuvaan hahmoon ja pian hän retkotti nuorempaa miestä hiuksista.

”Ai helvetin helvetin helvetti! JASHIN!” Hidan kirosi taistellen silmiin kirpoavia tuskankyyneliä vastaan.

”Kakuzu! Minkä vitun takia revit hiuksiani jo aamusta! Saatanan paskiainen! Ei edes koskaan sanaa hyvistä huomenista kun aina pitää alkaa murjomaan! NÄIN MAHTAVAA UNTA!” nuorempi mies huusi nyt täyttä raivoa.

Kakuzun silmät kiiluivat murhanhimoa ja pian hän paiskasikin jashinistin seinään. Miten hän vihasikaan partnerinsa jatkuvaa suunsoittoa. Paiskauksen johdosta albiinon murskautuessa seinään kuului kova CRACK ja sen yhteydessä ilkeää naurua.

”Ahahaaha, Kakuzu. Mursit juuri kauniin nenäni. Tosin mahtaa harmittaa kun kipu tuottaa minulle vain mielihyvää..” mies nauroi yhä noustessaan lattialta johon oli seinältä vajonnut.

Vanhempi mies käveli toisen luo painaen tämän kiinni seinään ottaen kädellään otteen nuoremman kurkusta. Hidanin silmissä alkoi sumeta.

”Sinä. SINÄ VARASTIT RAHANI!” Kakuzu murahti tiukentaen yhä otettaan.

Jashinisti tunsi hapen loppuvan, hän ei voisi pian enää hengittää. Tosin...ei hän tähänkään loppujen lopuksi kuolisi. Hän kuitenkin erotti juuri ja juuri toisen puhutut sanat ja koitti tarkentaa katsettaan hänen alistajaansa, mutta turhaan. Ääntäkään hän ei saanut sanotuksi, sillä Kakuzun ote oli liian tiukka. Albiino toi kätensä toisen kuristavan käden päälle ja koitti irrottaa tämän otetta, mutta sekään ei auttanut. Lopulta kun Hidan oli juuri tukehtumassa ja menettämässä tajuntansa, Kakuzu päästi hänestä irti. Jashinisti tipahti polvilleen lattialle haukkoen kallisarvoista happea keuhkoihinsa. Kitupiikki katsoi häntä ylhäältä käsin ja arvosti selvästi tuottamaansa tulosta.

Albiino nosti katseensa mieheen viha leimuten hänen silmissään, posket hivenen punaisina, veren tahraamana nenä ja yhä haukkoen henkeään. Kakuzu jähmettyi näyn nähdessään paikoilleen. Sadistiset kuvitelmat täyttivät hänen mielensä sekunnin murto-osaksi. Hän kuitenkin pudisti päätään tasaten ajatuksensa muistaessaan rahat, jotka häneltä oltiin varastettu. Hidan näytti myös sillä hetkellä muistavan toisen sanat, sillä hän pomppasi lattialta pystyyn ja katsoi nyt uhmakkaana partneriaan.

”Mistä vitusta sait päähäsi, että varastaisin muka rahojasi?! Vitut minä sinun rahoistasi! Ainoa tärkeä osa elämääni on Jashin.” Hidan kiihkosi innostuessaan taas uskonnostaan.

”Kuka muu muka uskaltaisi varastaa säästöni?” Kakuzu murahti nyt tyynempänä.Hidan katsoi miestä inhoten ja päätti vihdoin vetää päälleen jotakin vaatetusta.

”Mistä vitusta minä tietäisin, saatanan pakanallinen vanha ukko?!” albiino tuhahti etsiessään housujaan.

Hän kuitenkin tallasi pian jonkin kylmän päälle ja veti nopeasti jalkansa pois kyseisestä kohdasta. Jashinisti katsoi järkyttyneenä koruaan, joka makasi lattialla. Miten hän ei ollut huomannut sen puuttumista hänen kaulaltaan?

-----------------------------------------------------------------------

Sillä aikaa Tobi oli pistänyt rahat hyvään käyttöön. Hän oli tilannut monta tusinaa suklaamunaa ja paljon muuta mukavaa mitä hän oli jo kauan halajanut. Tobi istui nyt omalla pehmeällä sängyllään hihkuen innoissaan – toimitus tulisi puolen tunnin kuluttua ja rahat olivat hyvässä piilossa, josta vain hän ne löytäisi.

Hihkunta lakkasi kuitenkin pian Tobin huomatessa Deidaran heränneen, vieläpä erittäin vihaisena. Mies katsoi partneriaan kuin odottaen milloin häneen tähdättäisiin pian räjähtävä pommi, mutta blondi ei tehnyt liikettäkään kohti saveaan, jota hän piti varmuuden vuoksi yöpöydällään. Sen sijaan Deidara vain mulkoili toista yhä hivenen tokkurassa.

”Deidara-senpai?” Tobi kysyi leikkisällä äänellään.

”Hiljaa, un.” blondi murahti saman tien nousten sitten sängystään harjaamaan pitkiä hiuksiaan uuteen uskoon.

”Deidara-senpai! Tobilla on senpaille yllätys!” mies huudahti saaden taas tappavan mulkaisun osakseen.

”En tahdo kuulla mitään yllätyksistä, Tobi. Tiedän millainen idiootti osaat olla, hm.”

”Senpai-”

Deidara käännähti kannoiltaan ja oli juuri tähtäämässä uutta pommiluonnostaan Tobiin, kun mies jo lähti juosten ulos huoneesta huutaen kauhusta. Blondi murahti vihaisesti ja laski luonnoksensa takaisin pöydälleen – se oli ollut vähällä, eikä hän ollut päässyt vielä edes testaamaan uutta tekelettään.

Tobi juoksi alakertaan ja sieltä keittiöön huomatessaan ettei häntä edes seurattu. Hän huoahti helpotuksesta ja istahti ruokapöytään syömään aamiaista muiden joukkoon, jotka olivat jo heränneet. Miehen katse harhautui kaksikon suuntaan joiden luona oli yöllä käynyt hiiviskelemässä. Kakuzu näytti kauhealta ja vielä pelottavammalta kuin yleensä, kun taas Hidan näytti yllättävän pirteältä, vaikka hänen kasvonsa olivatkin aika murjotut.

Itachi joi hiljaa kahvia omassa pöytänurkassaan Kisame seuranaan, joka luki päivän sanomalehteä. Muita ei hereillä vielä näyttänyt olevankaan, paitsi Deidara, joka varmaankin pukeutui juuri yläkerrassa.

Tobi ajatteli, että jonkinlainen jutustelu voisi ehkä parantaa ilmapiiriä ja avasi siis suunsa:

”Mitä kasvoillesi on tapahtunut, Hidan?” Tobi kysyi viattomalla äänellään näyttäen samalla omaa maskiaan sormellaan, jotta jashinisti varmasti ymmärtäisi mistä puhutaan.

”Kakuzu oli taas sama vanha paskiainen kuin yleensä. Vitun idiootti.” Hidan murahti mulkaisten vieressään istuvaa kitupiikkiä.

Tobi nauroi toisen sanavalinnoille kuten yleensä, mutta hiljeni heti nähtyään Kakuzun ilmeen.

”Rahat. Joku oli varastanut kaikki järjestön rahat. Säästöt.” Kakuzu sanoi murhaavalla äänellään saaden kaikkien huomion itseensä.

”Kuka muka tahtoisi ne varastaa?” Kisame kysyi nyt ihmeissään.

”Joku idiootti, joka luulee pääsevänsä tästä pälkähästä helpolla.” mies murahti takaisin ottaen kulauksen kahvistaan.Tobi nielaisi maskinsa takana tuntiessaan miten huoneen ilmapiiri alkoi muuttua. Mitä jos hän jäisi kiinni?!

Juuri sillä hetkellä Deidara tuli alas portaita ja ilmaantui keittiöön. Kaikkien katseet pureutuivat blondiin, joka katsoi muita ihmeissään. Kakuzu nousi ylös tuolistaan ja alkoi kävellä miestä kohden murhaavan näköisenä. Deidara älähti pelästyneenä ja perääntyi, kunnes seinä tuli vastaan. Tobi katsoi järkyttyneenä miten Kakuzun käsi painautui tiiviisti kiinni blondin hartiaan.

”Rahat. Varastitko kassakaapin rahat?!” Kakuzu murahti murhaavasti.

”Un?”

”RAHAT.”

”Mitä helvettiä, Kakuzu, un? Minkä takia tahtoisin varastaa rahojasi?” blondi kysyi nyt happamasti luoden katseensa sitten Tobiin, joka näytti yllättävän levottomalta.

Kakuzu päästi blondin irti ja huokaisi raskaasti. Hidan näytti huvittuneelta – hän ei ollut vielä koskaan nähnyt Kakuzua näin rauhattomana. Ehkä hänenkin pitäisi joskus pölliä vielä jotain tulevaisuudessa, se ainakin näytti olevan suuresti sen arvoista.

Huoneeseen laskeutui hiljaisuus, kunnes Deidara jälleen puhui. Kaikki kiinnittivät huomionsa kiinnostuneina blondiin, joka oli ristinyt kätensä puuskaan.

”Tobi, un.”

”...”

”Tobi!”

”Senpai?”

”Varastitko Kakuzun rahat?” blondi kysyi vihaisesti. Hän huomasi heti miten vaikeasti mies alkoi vääntelehtiä paikallaan.

”E-en. Tobi on kiltti poika!” Tobi vastasi lyhyen hetken päästä.

Deidaran katse kylmentyi heti, kun hän kuuli Tobin vastauksen. Sitten hän otti miestä kiinni tämän kaulahuivista ja raahasi tämän yläkertaan miehen huutaessa samalla vastaan. Muut katsoivat ihmeissään esitystä, kunnes Hidan rikkoi hiljaisuuden.

”Tobi taisi pölliä ne rahat.”

Kakuzu räpäytti silmiään. Hän oli juuri lähdössä yläkertaan kaksikon perään, kun ovikello soi. Kisame avasi oven ja katsoi järkyttyneenä heidän päämajansa pihalle, joka oli täynnä kuorma-autoja. Hidan vilkaisi myös ulos ulvoen sen jälkeen naurusta – se vitun idiootti oli tuhlannut kaikki Kakuzun vaivalla keräämät rahat suklaaseen?

Juuri sillä hetkellä Kakuzun raivo sai vallan ja hän ryntäsi yläkertaan huutaen raivosta ja miten tappaisi sen idiootin.



-----------------------------------------------------------------------
Tällaista tältä kerralta, toivon että tykkäsitte!
Alotin tän kirjottamista oikeesti siinä joskus 2010, mutta kuten aina niin mulla jää näitä kesken ja sitten palaan niihin myöhemmin silleen: "Ohhoh! Täällähän on näin paljon ficcejä kesken!"
Että näin.. 8|
Toivoisin kovasti kommentteja, koska niitä saa täällä enää niiin harvoin. Ja rakastan kommentteja varsinkin ficcien puolella.. ne tuppaa olemaan aina niin hauskoja.. lol. 8D
Kommenttia siis! ♥