Luku 1:
 
Kiba istui yksin ruokakojulla ja mutusteli dangoja. Hän halusi olla yksin, vaikka moni oli tarjoutunut seuraksi. Yleensä niin huimapäinen ja riehakas Kiba oli nyt aivan maassa, koska ei ollut nähnyt rakastaan hyvin pitkään aikaan. Rakastaan, joka asui kolmen päivämatkan päässä. Kiba työnsi kulhonsa syrjään, sillä hänen ei ollut enää nälkä.
 
”Hei, mitäs neiti täällä oikein murjottaa?”, kysyi ääni, jonka Kiba olisi tunnistanut vaikka tuhansien joukosta. Hän hätkähti ja katsoi toiveikkaana ylöspäin. Kankuro-niminen Hiekan kylän ninja virnisti hänelle.
”Kankuro!”, Kiba huudahti innoissaan sydän pakahtuen ja hyppäsi seisomaan halatakseen toista.
”No älähän nyt julkisella paikalla innostu.”, Kankuro sanoi nauraen ja rutisti poikaystäväänsä.
Kiba punastui hivenen ja nosti sitten päätään katsoakseen toista silmiin.
”Muuten, miksi oikein tulit tänne?”, hän kysyi hieman hämmentyneenä.
”Ja minä kun luulin että sinä halusit minut tänne. Parasta varmaan lähteä...”, Kankuro sanoi muka surullisesti ja hivuttautui pois syleilystä.
”Ei, ei! Tahdon minä!”, Kiba sanoi hätäisesti ja yritti halata tätä, mutta Kankuro vain nauroi ja pörrötti tämän hiuksia, ja otti tämän sitten kainaloonsa lähtiessään kävelemään pitkin Konohan vilkkaita katuja.
 
Pian nämä kaksi saapuivat Kiban kämpälle. Kun he pysähtyivät tämän ovelle, poika mietti kuumeisesti, päästäisikö toisen sisään. Siitä kun ei nimittäin seuraisi mitään kovin hyvää... Kankuro kumminkin ratkaisi asian hänen puolestaan.
”No, ollaankos me menossa sisälle, vai seisotaanko me tässä oven edessä seuraavat sata vuotta?”, hän kysyi naureskellen ja niinpä Kiba avasi punastuneena oven ja päästi Kankuroon sisälle, mennen sitten itse perässä sulkien samalla oven.
 
”Kappas, olet siivonnut...”, vanhempi sanoi ja nauroi sitten rehevästi päälle.
”Ymmh...” Kiba mutisi ja hieroi vaivautuneena toista kättään, tuijottaen samalla tiiviisti varpaitaan.
”Minua vähän hiukoo... Ei kai haittaa, että etsin itselleni syötävää?” Kankuro kysyi ja oli jo penkomassa keittiön kaappeja, ennen kuin toinen ehti edes vastata.
”Sen kun...” Kiba sanoi hieman rasittuneen oloisena ja huokaisi raskaasti. Äh, mitä hän oli oikein odottanut? Sitäkö, että Kankuro suutelisi häntä intohimoisesti heti kun ovi sulkeutuisi heidän takanaan, ja samaa menoa jatkuisi aina aamuun asti? Kiba pudisteli päätään vihaisena itselleen, ja omalle mielikuvitukselleen. Sitten hän käveli olohuoneeseen, jossa lösähti sohvalle istumaan ja painoi kaukosäätimestä ensimmäistä nappia, joka nyt sattui sormen alle. Televisio hurahti käyntiin ja pian olohuoneesta alkoi kuulua uutistoimittajan monotooninen ääni, joka kertoi Konohan tuoreimmat uutiset.
 
Kankuro oli juuri saanut levitettyä pähkinävoin leivälleen, kun olohuoneesta kajahti uutisten alkumusiikit. Kankuro kohotti toista kulmaansa, ja laittoi pähkinävoipurkin takaisin paikoilleen, ja veitsen tiskialtaaseen. Sitten hän nappasi välipalansa pöydältä, haukkasi siitä suuren palan, ja suuntasi sitten olohuoneeseen.
 
”Mitaam ki-nons-tavaa tapahtunut?”, Kankuro kysyi nuoremmalta brunetilta nojatessaan punaisen kangassohvan selkänojaan, ja syödessään samalla leipänsä viimeistä murua myöten.
”Häh?”, Kiba kysyi ja hätkähti, sillä tämä oli ollut niin omissa ajatuksissaan, ettei ollut huomannut vanhemman tuloa.
Kankuroa alkoi naurattamaan.
”Hahhah, herätys senkin unelmoija! Kysyin onko mitään kiinnostavaa tapahtunut?” Kankuro sanoi ja nyökkäsi kohti uutistoimittajaa, joka antoi sillä hetkellä vuoron säätoimittajalle.
”Ööh... En pahemmin seurannut...”, nuorempi mutisi jostain sohvan pohjalta ja vajosi naama punaisena alaspäin.
”Vai niin, vai niin...”, Kankuro sanoi ja virnisti sitten. Hetkessä tuo oli kiivennyt sohvan selkänojan yli, ja istui nyt Kiban vieressä edelleen virnistellen.
 
Kiba kavahti hieman taaksepäin toisen yllättäen tullessa tämän viereen. Mitä tämä nyt aikoisi? Enempää Kiban hitaat aivot eivät ehtineet pohtia, kun Kankuro jo suuteli tätä. Sen verran pojan aivot olivat oppineet, että nuorempi vastasi intohimoisesti toisen suudelmaan.
Mutta aivan liian pian (Kiban mielestä siis) Kankuroo irrotti huulensa tämän huulilta. Kiba katsoi toista hieman pettyneenä, kun Kankuroo etsi kaukosäädintä. Lopulta vanhempi brunetti kuitenkin löysi kaukosäätimen sohvatyynyn alta, ja painoi virtanäppäintä virnistäen samalla nuoremmalle. Kiba katsoi toista ymmällään, kunnes Kankuroo kävi tämän päälle. Poikien puuhat kuitenkin jäivät lyhyeen, kun Kiban oveen koputettiin...