Luku 2:Jossain on koira haudattuna 
 
Toden totta… Mihin olivat kadonneet Amerikka,Japani ja Suomi?, Englantilainen ajatteli. Hän meni istumaan sohvalle ja haukotteli pienesti. Ranskalais syntyperäinen Francis katsoi Arthuria hiukan ihmeissään. ”Pour l'amour de Dieu! Etkö välitä mitä veljellesi on käynyt?”Francis kysyi katsoen yhä Arthuria. ”Ei…En tällä hetkellä. Tiedän että hän vain pelleilee jossain omiaan. Ja älä sinä sekaannu asioihini senkin sammakko!”, Arthut sähähti ja katsoi murhaavasti Francisia. ”Älkää riidelkö”, Ludwig sanoi huokaisten hiljaa. Kaikki olivat hetken aikaa hiljaa kunnes kuului oven sulkeutuminen. Kaikkien päät kääntyivät kohti ääntä… Kukahan se oli?, Ludwig ajatteli ja lähti katsomaan ulko-ovelle jospa joku oli tullut.
           Saksalainen jähmettyi nähdessään Tinon verisenä ja miltein ilmeettömänä eteisessä. ”Tino… Mitä on käynyt?”, hän kysyi ja käveli hiukan lähemmäs suomalaista nuorukaista. Mutta ei hän kovin pitkälle päässyt kun jo Tino osoitti häntä pöydältä otetulla veitsellä. Saksalainen katsoi tuota hiukan ihmeissään kunnes hänen silmänsä osuivat suomalaisen vasempaan olkapäähän. Tinon hiha oli revennyt ja sen alta näkyi samallainen hakaristi kuin Felicianollakin oli. Mitä hän oli käynyt? En pidä tuosta merkistä sen pätkääkään. Suorastaan inhoan tuota, Ludwig ajatteli ja perääntyi. Hän lähti takaisin kokoushuonetta kohti mietteliään oloisena. Berwald ei tulisi tykkäämään tästä tiedosta. Ei sitten ollenkaan. Huoh~
          Sillä välin kokous huoneessa oli englantilaisella tukalat paikat kun ranskalainen yritti saada lohtua suruihinsa. ”Mene pois senkin älykääpiö!”Arthur huusi yrittäen irroittaa toisen otetta itsestään joka oli melko haasteellista jostain syystä. ”Eieieieiei! En enään ikinä!”Francis huusi dramaattiesti kunnes tiputti Arthurin lattialle ja käveli itse ikkunan luokse. Ukkonen vain jatkoi jyrinäänsä.
Yllättäen  ranskalaisen vierestä lensi veitsi ulos olevaan puuhun. Se oli heittänyt nuori italialainen joka katsoi Francistä kylmästi ja murhaavasti. ”Älkää riidelkö!”, hän murahti pelottavalla äänen sävyllä. Saksalainen käveli ovesta sisään ja katsoi muita. ”Löysin Tinon”. Berwald kääntyi kohti Ludwigia ”Missä hän on?”, ruotsalainen kysyi. ”Alhaalla. Mutta en suosittele menemään sinne ainakaan viellä”, saksalainen vastasi Berwaldille. Ruotsalainen tuhahti ja istui penkille.
         Yllätten kuului toinen pahadus, mutta voimakaammin kuin edellinen. Arthur nousi ylös ja juoksi kohti ääntä. Kuka sieltä oikein tuli?,hän ajatteli toiveekkaana toivoen amerikkalaisen tulleen.