OSA 1 
» Sirpaleita ja verisiä painajaisia «

"Mathias, Mathias?!"

Vaaleahiuksinen mies heräsi hiki valuen otsalta siihen, että joku ravisteli häntä. "Lukas, Lukas!" kuului huuto, tuttu huuto, mutta Lukasin korvissa huuto kuului kylmänä ja mysteerisen möreältä. Lopulta Bondevik aukaisi silmänsä, hieman väsyneenä. Hän näki vain Tanskan edessään, hätääntyneen näköisenä ja sitä paitsi hysteerisen pelokkaana. "Huh, sinä heräsit. Muuten miksi huusit minua...-", Mathias Køhler kysyi kunnes Lukas jo halasi tuota, tiukasti ja hätääntyneesti. Itseasiassa Norja ei puhunut ollenkaan mitään, hän oli saanut tarpeekseen, painajaisista mitä hän näki joka yö. Mutta, tämä painajainen oli jo ihan liikaa. Bondevikin silmistä valuivat kirkkaan läpinäkyvät kyyneleet, ne valuivat kuin lasinsirpaleina poskille ja siitä kaulalle. Edelleenkään painajaista nähnyt Norja ei puhunut ollenkaan mitään, hän oli pelosta kankea. Lopulta Norja tunsi lämpimät kädet ympärillään, "Näitkö sinä taas painajaista?" Tanska kysyi lempeästi.

Tuo kysymys mitä Tanska juuri kysyi sai Norjan värähtämään. Lukas ei vastannut vähään aikaan mitään, kunnes sai muutaman pihahduksen ja huokaisun huuliensa välistä. "Näin. Siinä oli verta.. paljon verta..", Bondevik mumisi ja katsoi Tanskaa. "Paljon kello on?" painajaista nähnyt nuorukainen kysyi hiljaa pelokkaana. Mathias rutisti painajaisen uhrina olevaa Norjaa, "Se oli vain unta ja kello on noin.. puoli viisi iltapäivällä. Olet nukkunut kaksi tuntia, et varmastikaan saa illalla enää unta", Tanska huokaisi ja asetti toisen kätensä Lukasin vaaleisiin hiuksiin ja siveli niitä rauhalliseti. "Kaikki on hyvin. Kerro mitä unessasi tapahtui, voisin auttaa sinua"

Lukas oli kertonut painajaisensa omin sanoin, mutta Tanska näytti siltä ettei olisi kuunnellut. "... ja sitten se mies särki lasipeilin ja sirpaleet valuivat verisinä maahan...", Norja kertoi lopun painajaisestaan. "Eli siis, murhaaja pamautti naisen kasvot peiliin ja irroitti silmät? Voi herranjumala...", Tanska mutisi oudoksuen ja hiljaa. Hän oli järkyttynyt. "Olisin mieluiten pelastanut sinut Lumikin muodossa siltä murhaajalta jos olisit ollut se nainen. Mutta noniin, mennään juomaan vaikka sitä kahvia tai teetä.. ai niin sinulle mansikkamehua", Mathias mutisi ja otti Tanskasta otteen ja raahasi tuon pois huoneesta, tai oikeastaan raahasi suoraan keittiöön. 

Tanska asetti Norjan istumaan keittiössä olevalle punaiselle säkkituolille. Mathias sitten kaatoi lasiin punaista mansikkamehua ja ojensi mehulasin Norjalle joka otti lasin vastaan. Mathias Køhler kaatoi kahvikupposeensa mustaa kahvia ja istui sitten Norjan viereen, valkoiselle säkkituolille. "Olet nähnyt joka yö painajaisia ja tietenkin kertonut ne minulle. Mutta oletko katsonut jotain sellaista... veristä jaja.. murhaa käsittelevää leffaa?" Tanska kysyi ja hörppäsi kahviaan ja hymähti. Norja nyökkäsi vain kerran. "Mutta entäs ne elokuvat?" Tanska älähti kyseliäästi sekä uteliaasti. Lukas Bondevik huokaisi vaitonaisesti ja joi hieman punaista mansikkamehuaan. "Suurin osa 'elokuvista', mitä katson on vain entisajan dokumentteja", Norja huokaisi ja katsoi Tanskaa. 

Sähköt menivät poikki. Kuului vertahyytävä kirkaisu ja lasin ääntä. Norja hätkähti ja kaatoi mehulasin lattialle, hypäten Tanskan syliin joka läikäytti kahvia housuihinsa. Eteisen peili särkyi, meni tuhansiksi sirpaleiksi. Sitten myös kuului kuinka tikari sähähti terävästi maahan. Tanskan silmät näkivät kuinka eteisestä alkoi vuotaa kirkkaanpunaista, sakeaa verta - joka lattialle levisi koko ajan. "Näin t-tapahtui u-unessanikin!" Norja mumisi hätääntyneenä ja hautasi itsensä Tanskan syliin piiloon. "Toi nainen olis seksikäs jos sillä vain olis se pää ja silmät ja kasvot", Tanska mumisi. Sen veren seassa lilluivat sisälmykset ja sirpaleet, oksettavaa. 

"Lukas.. toivotaan etten laittanut kahviini liikaa sokeria..."

JATKUU PIAN...