That is not the one I love, so bring him back

Antonio tarrasi kädestäni.
”Lovi, tanssitaan!” hän sanoi yhtäkkiä hymyillen.Katsoin häntä töykeästi.
”Miksi haluaisin tanssia kanssasi?”
Hänen hymynsä ei haihtunut tippaakaan ja minä vihasin sitä.
Hän veti minut pakolla lähelle itseään ja piti toista kättään lantiollani. Hän pyöräytti minua pari kertaa ympäri, valittamatta huudoistani ja vastusteluistani.Minä vihasin sitä.
Seisoimme toisiamme vasten.Vihasin hänen lämpöään.

Kävelin huoneestani olohuoneeseen. Antonio istui sohvalla ja luki kirjaa.Katsoin häntä ärtyneenä istuessani samalle sohvalle, mutta hän ei huomannut.Hän keskittyi lukemaan kirjaansa.
”Huomenta”, tiuskaisin lopulta.Vasta silloin hän vaivautui kohottamaan katseensa kirjastaan.
”Ai, huomenta Lovino”, hän sanoi hymyillen ja jatkoi taas lukemista.Lovino? Lovino?! Milloin tuo ääliö oli alkanut kutsua minua Lovinoksi?! Näpräsin hermostuneena paitaani. Ja milloin hän oli lukenut mielummin kirjoja kuin puhunut kanssani? Keskeytin ärtyneenä ajatukseni. Ja milloin minä olin välittänyt?! Hyvä vaan ettei roikunut koko ajan kiinni..

Antonio oli ollut melko pitkään merillä. Sitten eräänä aamuna hän vihdoin palasi. Ei sillä että olisi ollut ikävä, pahus soikoon! Se vain oli tuntunut oudolta ilman häntä .
Antonio istui kanssani sohvalle. Hän kyllä hymyili, mutta hymy oli muuttunut. Nyt se oli enemmän uhkaava kuin onnellinen. Ja hänen silmänsä olivat kylmemmät. Tunsin oloni hermostuneenksi meidän katsellessamme toisiamme. Hän nojautui lähemmäksi ja katsoin häntä murhaavasti.
”Mene kauemmas, ääliö!” huudin, mutta värähdin samantien. En pitänyt Antonion katseesta.
”Et puhu minulle noin Lovino.”
”Minä puhun miten haluan!”
Hän ei ollut katsonut minua ikinä niin kylmästi. Hänen huulillaan oli julmannäköinen hymy.
”Et puhu,Lovi.”
Vihasin sitä kunka hän sanoi lempinimeni. Vihasin tätä vierasta Antoniota. Vihasin Antoniota.

”Lovii!Tule jo, syödään tomaatteja!”
”Tullaan tullaan!” huusin ja juoksin yläkerrasta keittiöön.
Antonio istui pöydän ääressä edessään korillinen tomaatteja. Syöksyin korin kimppuun ja iskin hampaani nälkäisenä tomaattiin. Söimme ne kaikki. Sitten hän katsoi minua hymyillen.
”Lovii, poskellasi on tomaattia”, hän sanoi ja ennenkö ehdin tehdä mitään hän nuolaisi sen pois.
Tunsin punastuvani korviani myöten ja peräännyin taaksepäin.
”M-mitä sinä teet?!”
Hän vain katsoi minua hymyillen.
”Lovi on tomaattii!”
Hän painoi huulet omilleni.
Heräsin hieman hätkähtäen. Miksi näin siitä unta? Tunsin olevani punainen.

Antonio nukkui yläkerrassa, mutta minä halusin nukkua alakerran sohvalla. Ehkä minä välttelin häntä. Mutta hän ei ollut Antonio. Enkä minä edes välittänyt.. Tunsin jotain märkää tippuvan reidelleni. Vettä. Itkinkö minä?! Pyyhkin nopeasti kyyneleet pois. Miksi minä itkin? Olinko muka surullinen siitä miksi Antonio oli tullut? Hah, ihan niin kuin minua muka kiinnosti.
Jähmetyin kun kuulin askeleiden laskeutuvan portaita.
”Et kai vain pelkää minua, Lovino?” kuulin hänen ivallisen äänensä.
”Miksi minä pelkäisin sinua, paskiainen?!”
”Lovi, etkö muista? Et puhu minulle noin.”
”Puhunpas!”
Antonion silmissä välähti. Hetkessä hän oli tarttunut ranteisiini ja hänen vahvat kätensä puristivat niitä. Purin huuliani. Miksi hänen piti olla niin hemmetin vahva?
Hän kumartui korvani lähelle.
”Älä ala hankalaksi, Lovi. Tulet katumaan sitä,” hän kuiskasi ja päästi sitten irti.
Katsoin häntä nielaisten. Muuttiko meri häntä noin paljon?

”Lovi.Rakastan sinua."
”Ä-ääliö!Älä pelleile, en ole sillä tuulella-”
”Enhän minä pelleile, olen tosissani! Lovi, olet minulle tärkeä!”Katsoin häntä varautuneena.
”Mutta kun-”
”Lovi, usko minua.”Sanat karkasivat huuliltani ennenkö ehdin estää niitä:
”Jos lupaat ettet koskaan petä minua ja rakastat minua aina.”Ei. En voinut uskoa että olin juuri sanonut noin.Hän kuitenkin katsoi minua vakavissaan.
”Lupaan, Romano Lovino Vargas.”Värähdin hänen sanoessaan kokonimeni.
”Ääliö..”

Ai niin, se typerä lupaus. Sehän oli kuitenkin valetta, eikö niin?

Antonion kädet olivat ympärilläni.Vihasin niiden kylmyyttä.Hän ei enää hymyillyt melkein lainkaan. Vihasin sitä.

Antonio suuteli minua lähes tunteettomasti.Tuokaa hänet takaisin. Hemmetti, haluan hänet taas ennalleen! Rakastin hänen hymyään. Rakastin hänen lämpöään.Rakastin häntä.Rakastin sitä että hän sanoi rakastavansa minua.
Hän heitti minut seinään kuin roskan.
Tuokaa hänet takaisin.