Luku 2:Jossain on koira haudattuna 
 
Toden totta… Mihin olivat kadonneet Amerikka,Japani ja Suomi?, Englantilainen ajatteli. Hän meni istumaan sohvalle ja haukotteli pienesti. Ranskalais syntyperäinen Francis katsoi Arthuria hiukan ihmeissään. ”Pour l'amour de Dieu! Etkö välitä mitä veljellesi on käynyt?”Francis kysyi katsoen yhä Arthuria. ”Ei…En tällä hetkellä. Tiedän että hän vain pelleilee jossain omiaan. Ja älä sinä sekaannu asioihini senkin sammakko!”, Arthut sähähti ja katsoi murhaavasti Francisia. ”Älkää riidelkö”, Ludwig sanoi huokaisten hiljaa. Kaikki olivat hetken aikaa hiljaa kunnes kuului oven sulkeutuminen. Kaikkien päät kääntyivät kohti ääntä… Kukahan se oli?, Ludwig ajatteli ja lähti katsomaan ulko-ovelle jospa joku oli tullut.
   Saksalainen jähmettyi nähdessään Tinon verisenä ja miltein ilmeettömänä eteisessä. ”Tino… Mitä on käynyt?”, hän kysyi ja käveli hiukan lähemmäs suomalaista nuorukaista. Mutta ei hän kovin pitkälle päässyt kun jo Tino osoitti häntä pöydältä otetulla veitsellä. Saksalainen katsoi tuota hiukan ihmeissään kunnes hänen silmänsä osuivat suomalaisen vasempaan olkapäähän. Tinon hiha oli revennyt ja sen alta näkyi samallainen hakaristi kuin Felicianollakin oli. Mitä hän oli käynyt? En pidä tuosta merkistä sen pätkääkään. Suorastaan inhoan tuota, Ludwig ajatteli ja perääntyi. Hän lähti takaisin kokoushuonetta kohti mietteliään oloisena. Berwald ei tulisi tykkäämään tästä tiedosta. Ei sitten ollenkaan. Huoh~
  Sillä välin kokous huoneessa oli englantilaisella tukalat paikat kun ranskalainen yritti saada lohtua suruihinsa. ”Mene pois senkin älykääpiö!”Arthur huusi yrittäen irroittaa toisen otetta itsestään joka oli melko haasteellista jostain syystä. ”Eieieieiei! En enään ikinä!”Francis huusi dramaattiesti kunnes tiputti Arthurin lattialle ja käveli itse ikkunan luokse. Ukkonen vain jatkoi jyrinäänsä.
Yllättäen  ranskalaisen vierestä lensi veitsi ulos olevaan puuhun. Se oli heittänyt nuori italialainen joka katsoi Francistä kylmästi ja murhaavasti. ”Älkää riidelkö!”, hän murahti pelottavalla äänen sävyllä. Saksalainen käveli ovesta sisään ja katsoi muita. ”Löysin Tinon”. Berwald kääntyi kohti Ludwigia ”Missä hän on?”, ruotsalainen kysyi. ”Alhaalla. Mutta en suosittele menemään sinne ainakaan viellä”, saksalainen vastasi Berwaldille. Ruotsalainen tuhahti ja istui penkille.
  Yllätten kuului toinen pahadus, mutta voimakaammin kuin edellinen. Arthur nousi ylös ja juoksi kohti ääntä. Kuka sieltä oikein tuli?,hän ajatteli toiveekkaana toivoen amerikkalaisen tulleen.
 
Englantilainen juoksi kohti ääntä ja näki käytävän päässä jonkun selkä häneen päin. Voisiko se olla? ” Amerikka!?”, Arthur huudahdi toivekaana.  Mies kääntyi ja Arthur näki heti ettei kaikki ollut kunnossa. Se oli kyllä Amerikkalainen , mutta miksei tuo hymyillyt? Miksi hänkin oli yltä päältä veressä? Pian englantilainen tajusikin jo syyn.  Amerikkalaisella oli oikeassa olkapäässään hakaristi aivan tismalleen samallainen kuin muillakin ’uhreilla’. ” Amerikka! Mitä sinulle on oikein käynyt?”, englantilainen kysyi ja astui askeleen lähemmäs. Hän ei kumminkaan saanut haluamaansa vastausta vaan huomasi suomalaisen kävelevän ohi kuin mitään ei olisikaan tuon ympärillä. Nyt englanti lainen tajusi miksi Ludwig oli sanonut ettei Berwald halunnut nähdä Tinoa juuri tällä hetkellä .  No vaikeaa sitä ei ollut edes tajutakaan… ” Hmm.”, Englantilainen vain mumisi kun amerikkalainen lähti kävelemään poispäin. Mitä oikein oli käynyt? Nyt se alkoi jo karmimaan Arthuria.
 
     Suomalainen Tino Väinämöinen käveli kohti kokous-huonetta ilmeettömänä ja katse kuin jäätä. Hän avasi oven ja pysähtyi oven eteen. Ruotsalainen katsoi  ’vaimoaan’ sisäisesti kauhuissaan. Hän nousi penkiltä ylös ja käveli lähemmäs. Saksalainen kumminkin pysäytti Berwaldin ja pudisti päätään. ”Yritetään ensin selvittää mitä on käynyt”. Berwald ei tykännyt ajatuksesta, mutta myöntyi kumminkin toisen ehdotukseen. Arthurkin käveli huoneeseen ja käveli Ludwigin luokse. ”Amerikka saapui. Hänelläkin on tuo pahuksen hakaristi!”, hän ärähti saksalaiselle ja laittoi kätensä taskuihinsa. Feliciano katsoi ja kuunteli toisten puheita vaikkei kovin paljoa niistä välittänytkään. Hänen päässään pyöri vain kysymyksiä. Liian monia kysymyksiä ettei kukaan voinut niitä edes luetella.
 Yllättäen kaikki hiljeni. Vain sateen ropina kuului ulkoa. Puun latvusto heilui kovan myrky tuulen mukana ja vaimeaa ukkosen jyrähtelyä kuului taustalta. Kaikki oli niin… Niin synkkää. Kukaan ei nauranut. Kukaan ei tehnyt muuta kuin surivat. Kuka olisikaan uskonut että pienistä asioista muuttuisi suuria. Saksalainen käveli ikkunan luokse ja katsoi ulos. Myrsky vain jatkoi. Kuin aurinko olisi lähtenyt pakoon jotakin. Mutta mitä?




 - Mitä hän oikein oli tapahtunut? Kaikki oli vain yllättäen muuttunut tällaiseksi. Japanikin oli kateissa… Kuka hirvittävä ihminen tai liiga oli tämän takana? Ehkä vastaus löytyy lähempää kuin kukaan uskoisikaan. Sen kun vain saisi omiin tietoihinsa. Lue toki seuraava luku/osa niin saat tietää -