Ei enää ikinä - Asce
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
4
Katsottu 1230 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Mä kävelin hiljasella ja pimeellä kadulla, olin varmaan ainoo ihminen joka oli liikkeellä just sillon. Ainoo elävä mä en ollut, olin vasta nähnyt jonkun kissan luikkivan piiloon roskiksen taa, kun oli huomannut mut.
Ihan kun sekin ois aistinu pahuuden, jonka ihmiset aisti. Ja eiks se niin oo, et eläimet on herkempiä kun ihmiset tällä sille asioille? Vedin mustan huppuni paremmin, ettei se tippuis kokonaan ja paljastais mun kasvoja. Vaikka mitä väliä sillä nyt oli, ei kukaan liikkunu tähän aikaan. Hupun pitämisestä oli vaan tullut mulle tapa. Kaikki tunsi mun kasvot ja sain kuulla kun ne huuteli toisilleen ja mulle. ”Kattokaa, tuolla se mielipuolinen räjäyttelijä on!”, ”Lähetään, ettei meihin tartu hulluus siitä!”.
Myös aikuiset pelkäs ja inhos mua ja kuiskivat toisilleen vilkuillen mun suuntaan.
”Toivottavasti meidän lapsi ei ota mallia siitä Deidarasta.”, ”En ikinä antaisi oman lapseni tehdä mitään tuollaista!”
Tietysti ne luuli etten kuulis tai huomais mitään.
Katu käänty loivasti vasemmalle ja kulman takaa mun eteeni levittäyty tori, joka oli autio. Yleensä se oli täynnä kojuja ja ihmisiä, joten mä kartoin sitä päivisin. Mut nyt mä lähdin kävelemään sen läpi, koska tiesin et mun entiseen kotiin pääsi torin kautta. Tai mun perhe asu siellä vielä, mutta mulle oli tehty varsin selväks että mulla ei ollut asiaa sinne. Ei enää sen jälkeen. Ei sen jälkeen ku mun vanhemmat oli saanu tietää mun räjähteistä.
Silti mä seisoin nyt siinä portailla, käsi oven kahvalla. Tiesin et ovi oli lukossa, mut mä olin ottanut edellisellä kerralla mukaan avaimet. Mä kävisin sanomassa niille kiitos kaikesta
Mitään mä en ottanut mukaan, en edes niitä avaimia, en tartteis mitään niiden hankkimaa itelleni. Mut ne sai multa lahjan, savisen linnun ja lapun sen mukana. Mä arvelin et ne säikähtäis sitä lintua ja heittäisivät menemään. Mä kirjotin siihen paperilappuun, ettei tultais enää näkemään enkä surisi sitä. Ja loppuun mä lisäsin vielä pienen kiitoksen siitä hêlvetistä, jonka ne näytti mulle.
Suljin sen puisen, tummaks maalatun oven perässäni ja kävelin takasin torille. Mä vedin hupparini vetoketjun kiinni, laskin hupun pois päästäni, ravistelin kevyesti hiuksiani ja lähdin kävelemään vastakkaiseen suuntaan mistä olin tullut.
Mua ei kaivattais täällä enkä mä kaipais enää tänne takas.
’Ei enää ikinä’, oli mun vika ajatus siinä kylässä. Sen jälkeen mä kävelin kapeeta polkua pitkin jonnekin tuntemattomaan, ja vaikka aurinko alko nousemaan, mä en laittanut sitä huppua takas päähäni. En, vaikka näinkin vielä korkeimpien rakennusten siluetit kaukana mun takana.
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K7- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 488 sanaa, 3074 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2012-10-07 12:26:24
Kansio:
Muu - S-K13 Ficin nimi: Ei enää ikinä
Fandom: Naruto
Paritus: Ei ole, ainoa henkilö on Deidara.
Ikäraja: k7
Varoitukset: Njaa, maininta helvetistä, syrjimistä ja haukkumista.
Omistus: Tää on omistettu rakkaalle ja tärkeälle ystävälleni, Anjulle, jonka avulla sain kirjotettua tän loppuun ja joka rohkas mua ja auto luottamaan itseeni kirjottajana, ainakin vähän enemmän. Kiitos tuhannesti niistä ihanista viesteistä.
”Mä rakastan sun tapaa kirjottaa.”
”Mut aina kaikki sun repliikit tarinois on ihania.”
”Ne on jotain tosi hienoo” – Anju
A/N: Kirjottelen taas vaihteeks minä-muodossa (ei, kyllä tämä on eka jonka kirjotan tässä muodossa), joten tekstikin on sen mukaista. Ja pahoitteluni lyhyydestä! ^^' Mutta palautetta saa aina antaa, ja ehdottomasti sitä rakentavaa. c: En omista Deidaraa, enkä myöskään Narutoa. Koittakaa selvitä ja älkää ottako mallia mun tekstistä tai Deidarasta. ;3 Ja toivottavasti tykkäätte eyhtä paljon, kun mä tykkäsin kirjottaa tätä.
Fandom: Naruto
Paritus: Ei ole, ainoa henkilö on Deidara.
Ikäraja: k7
Varoitukset: Njaa, maininta helvetistä, syrjimistä ja haukkumista.
Omistus: Tää on omistettu rakkaalle ja tärkeälle ystävälleni, Anjulle, jonka avulla sain kirjotettua tän loppuun ja joka rohkas mua ja auto luottamaan itseeni kirjottajana, ainakin vähän enemmän. Kiitos tuhannesti niistä ihanista viesteistä.
”Mä rakastan sun tapaa kirjottaa.”
”Mut aina kaikki sun repliikit tarinois on ihania.”
”Ne on jotain tosi hienoo” – Anju
A/N: Kirjottelen taas vaihteeks minä-muodossa (ei, kyllä tämä on eka jonka kirjotan tässä muodossa), joten tekstikin on sen mukaista. Ja pahoitteluni lyhyydestä! ^^' Mutta palautetta saa aina antaa, ja ehdottomasti sitä rakentavaa. c: En omista Deidaraa, enkä myöskään Narutoa. Koittakaa selvitä ja älkää ottako mallia mun tekstistä tai Deidarasta. ;3 Ja toivottavasti tykkäätte eyhtä paljon, kun mä tykkäsin kirjottaa tätä.
Arvostelu
4
Katsottu 1230 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Mä kävelin hiljasella ja pimeellä kadulla, olin varmaan ainoo ihminen joka oli liikkeellä just sillon. Ainoo elävä mä en ollut, olin vasta nähnyt jonkun kissan luikkivan piiloon roskiksen taa, kun oli huomannut mut.
Ihan kun sekin ois aistinu pahuuden, jonka ihmiset aisti. Ja eiks se niin oo, et eläimet on herkempiä kun ihmiset tällä sille asioille? Vedin mustan huppuni paremmin, ettei se tippuis kokonaan ja paljastais mun kasvoja. Vaikka mitä väliä sillä nyt oli, ei kukaan liikkunu tähän aikaan. Hupun pitämisestä oli vaan tullut mulle tapa. Kaikki tunsi mun kasvot ja sain kuulla kun ne huuteli toisilleen ja mulle. ”Kattokaa, tuolla se mielipuolinen räjäyttelijä on!”, ”Lähetään, ettei meihin tartu hulluus siitä!”.
Myös aikuiset pelkäs ja inhos mua ja kuiskivat toisilleen vilkuillen mun suuntaan.
”Toivottavasti meidän lapsi ei ota mallia siitä Deidarasta.”, ”En ikinä antaisi oman lapseni tehdä mitään tuollaista!”
Tietysti ne luuli etten kuulis tai huomais mitään.
Katu käänty loivasti vasemmalle ja kulman takaa mun eteeni levittäyty tori, joka oli autio. Yleensä se oli täynnä kojuja ja ihmisiä, joten mä kartoin sitä päivisin. Mut nyt mä lähdin kävelemään sen läpi, koska tiesin et mun entiseen kotiin pääsi torin kautta. Tai mun perhe asu siellä vielä, mutta mulle oli tehty varsin selväks että mulla ei ollut asiaa sinne. Ei enää sen jälkeen. Ei sen jälkeen ku mun vanhemmat oli saanu tietää mun räjähteistä.
Silti mä seisoin nyt siinä portailla, käsi oven kahvalla. Tiesin et ovi oli lukossa, mut mä olin ottanut edellisellä kerralla mukaan avaimet. Mä kävisin sanomassa niille kiitos kaikesta
Mitään mä en ottanut mukaan, en edes niitä avaimia, en tartteis mitään niiden hankkimaa itelleni. Mut ne sai multa lahjan, savisen linnun ja lapun sen mukana. Mä arvelin et ne säikähtäis sitä lintua ja heittäisivät menemään. Mä kirjotin siihen paperilappuun, ettei tultais enää näkemään enkä surisi sitä. Ja loppuun mä lisäsin vielä pienen kiitoksen siitä hêlvetistä, jonka ne näytti mulle.
Suljin sen puisen, tummaks maalatun oven perässäni ja kävelin takasin torille. Mä vedin hupparini vetoketjun kiinni, laskin hupun pois päästäni, ravistelin kevyesti hiuksiani ja lähdin kävelemään vastakkaiseen suuntaan mistä olin tullut.
Mua ei kaivattais täällä enkä mä kaipais enää tänne takas.
’Ei enää ikinä’, oli mun vika ajatus siinä kylässä. Sen jälkeen mä kävelin kapeeta polkua pitkin jonnekin tuntemattomaan, ja vaikka aurinko alko nousemaan, mä en laittanut sitä huppua takas päähäni. En, vaikka näinkin vielä korkeimpien rakennusten siluetit kaukana mun takana.
Kommentit (Lataa vanhempia)
Deidara
- 2012-10-07 12:30:21
*Sekoaa* Voi minun Deitäni.
Tobi: Ei se ole sun!
*Mulkaisu*
No, kuitenkin. Takaisin ficciin. Tässä oli tuotu esiin hienosti joitakin yksityiskohtia, joita ei kaikissa ficeissä ole.
Hieno ficci, pisteitä 4/5
Tobi: Ei se ole sun!
*Mulkaisu*
No, kuitenkin. Takaisin ficciin. Tässä oli tuotu esiin hienosti joitakin yksityiskohtia, joita ei kaikissa ficeissä ole.
Hieno ficci, pisteitä 4/5
Genma
- 2012-10-08 11:26:51
Hyvä ficci koskien Deidara. Tuo hänen ja ulkomaailman välisen kuilun hyvin esille. Tarinan lyhyyskään ei sinänsä haitannut. Ehkä kertoja olisi voinut käyttää kirjakieltä. Mutta saa tämä teos ainakin minun tykkäykseni.
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste