Eniten kaipaan silmiäsi.

Kuinka monesti sainkaan upota niiden sineen ja unohtaa maailman edes hetkeksi. Silloin olin onnellisimmillani. Sinun kanssasi. 

Mutta nyt jäljellä on vain tyhjä sänky, joka joskus oli meidän yhteisemme. Lakanat tuntuvat kylmiltä silloin kun käyn nukkumaan ja seinillä kaikuu hengityksesi sijaan piinaava hiljaisuus. Enää vain kyyneleeni tuudittavat minut unien maailmaan. 

Tuijotan sänkyämme tyhjin silmin. Mitä olisin voinut tehdä toisin, jotta olisit vielä luonani? Katseeni kääntyy peiliin, joka heijastaa kuvajaiseni. Punaiset hiukseni, joita kukaan ei enää silitä. Kalpeat silmäni, joita painavat edelleen unenpuutteen merkit. Punainen merkki vaalealla otsallani, joka on sinulle osoitettu. 

Enää en voi rakastaa.

Kuolemasi sokaisi minut. Kuin eksynyt lapsi, harhailen etsien oikeaa suuntaa kuitenkaan löytämättä tietä kotiin. En tiedä missä olet, miten löytää luoksesi. Täällä ei ole minulle mitään. Ei mitään. En halua hengittää, syödä tai elää. Pala minusta kuoli mukanasi. Se pala, joka antoi minulle syyn jatkaa. 

Miksi sinun täytyi lähteä sinä päivänä?

Eikö se kokous olisi voinut odottaa?

Etkö olisi voinut jäädä luokseni vielä hetkeksi?
Meidän sänkyymme.
Edes pieneksi hetkeksi...

Kyyneleet kirpoavat jälleen silmiini ja putoavat sitten hiljaa poskilleni.Minuun sattuu niin paljon, kun ajattelen sitä päivää. Sisimpäni hajoaa teräviksi sirpaleiksi muistojen paineesta ja ne raastavat minua kehoni joka kolkasta. 

Tulta TV:n ruudulla. Nimesi kuolleiden listassa. Tunnen yhä sydämeni pysähtyvän rinnassani ajatellen sitä. Jäinen piikki puukottaa sydäntäni ja puristan silmäni kiinni yrittäen lievittää turhaan sisäistä tuskaa. En saanut edes hyvästellä sinua. Julmasti sinut otettiin minulta pois, aivan yllättäen.

Naruto, sinua vain. 
Sinua minä rakastan. 

"Gaara, muistitko tuoda kahvia? Tiedät etten jaksa herätä ilman sitä!"
"Gaara älä viitsi nipottaa. Ei niitä vaatteita vaan aina jaksa nostaa lattialta!"
"Mitä väliä etten syö terveellisesti? Ramen on elämäni paras asia...sinun jälkeen siis."
"Rakastan sinua. Vaikka kukaan muu ei sitä hyväksyisi niin en välitä."
"Rakastan vain sinua."

Pienetkin yksityiskohdat tuntuvat niin valtavan tärkeiltä nyt. 

Sinä olit elossa. Hymysi ja sinisten silmiesi eloisa kajo.Säilytän ne kaikki.

Mutta en jaksa ilman sinua.
Tahdon luoksesi. Jos lähden sille matkalle, tuletko hakemaan minua?

Nälän turmelema vatsani valittaa jälleen oloaan, mutta en jaksa nousta tältä lattialta. Kyyhötän nurkassa ja tuijotan eteeni. Siskoltani saama kuvakehys lojuu nyt rikkoutuneena lattialla. Lasinsirut peittävät yhteistä kuvaamme, jossa sinä halaat minua ja minä...näytän onnelliselta.

En ikinä ollut onnellinen kenenkään muun kanssa kuin sinun. 

Nostan katkeran katseeni kattoon ja kiroan. Kyyneleet virtaavat poskillani ja osa valuu kaulalleni, kun jälleen uusi tuskan huuto kirpoaa kurkustani. Se kaikuu kolkoilla seinillä ja se riipii kuivunutta kurkkuani. 

Mitä sanoisit, jos näkisit minut nyt näin?

Käyn makaamaan lattialle ja suljen särkevät silmäni. Se on viileä poskeani vasten ja kyyneleeni tuntuvat kuumilta valuessaan silmistäni. En edes jaksa enää ajatella. Jaksan vain odottaa. 

Odottaa, että kehoni lakkaa toimimasta.Odottaa, että tulet hakemaan minua. 

Jos nyt näkisit minut, olisit varmasti vihainen minulle. Käskisit minua jatkamaan, löytämään uuden merkityksen. Kyyneleiden virta kasvaa, kun kasvosi piirtyvät jälleen mieleeni. Minä en jaksa yksin.

Oletko edes paremmassa paikassa? Enkelinä varjelemassa minua?
Oletko tässä vieressäni, katsotko kuinka kidun?
Levitätkö morfiinisiipesi ympärilleni ja itket kanssani?

Ehkä jos nukahdan nyt, en herää enää tähän maailmaan joka vei sinut minulta. 

Olen jälleen sylissäsi. Istumme kasvotusten olohuoneemme lattialla kahden viinilasin seisoessa unohdettuina pienellä pöydällä. Vahvat käsivartesi pitävät minua suojassaan kämmentesi levätessä alaselkäni paljaalla iholla. Sormeni kieputtavat vaaleita hiussuortuvia ympärilleen ja hengitän sinun tuoksuasi. Otan sen kaiken vastaan, kun katson jälleen silmiisi. 

Kasvoillasi on pieni hymy ja silität toisella kädelläsi poskeani. Unissani se ei ole kostea kyynelistä. Nojaudun kättäsi vasten ja nostan hymyn huulilleni.

"Oletko onnellinen kanssani?" kysyt yhtäkkiä hiljaa. 

Vastaukseksi nojaudun suutelemaan huuliasi. Kosketan poskiasi ja kuljetan sormenpäitäni ihollasi aina rinnallesi asti. Tunnen otteesi tiukentuvan aavistuksen, joten painaudun sinuun kiinni kovemmin.

Sinä varastat ilman keuhkoistani. 

Irtaudun sinusta, mutta jään lähellesi. Otsani vasten omaasi ja hengitämme vain toistemme tuoksua.
"En voisi kuvitella elämääni ilman sinua" kuiskaan ilmaan ja hymyilen. 

Silmiesi katse on apea, tuskallisen surullinen melkein. Silität punaisia hiuksiani hitain vedoin ja huokaat."Älä kiduta itseäsi vuokseni. Se satuttaa minua."

Silloin näen selässäsi valkoiset siivet jotka keinuvat levottomina, valmistautuen lentoon. Tunnen pakokauhun rinnassani ja huudahdan niin kovaa kuin vain kuivuneesta kurkustani saan: "Älä mene enää! Älä jätä minua yksin tähän suruun! En kestä ilman sinua!" 

Mutta tunnen otteeni kirpoavan sinusta hiljalleen, kuin lipuisit ulottumattomiin. Kasvoillasi edelleen surullinen ilme, sinä katsot minua säälien. Ummistat safiirisilmäsi ja pudistat päätäsi. Sinäkin olet pettynyt minuun. Ihmisraukkaan, joka ei yksin jaksa tässä maailmassa muiden tavoin. Minä olen heikko sinunkin silmissäsi. 

Yritän ottaa ranteestasi kiinni, mutta sinä olet jo liian kaukana. Näen vain vahvat valkoiset siivet selässäsi, kun ne ottavat ilmaa alleen. 

Siitä seuraa pimeys. Niin musta ja painostava, että en tiedä ovatko silmäni auki vai kiinni. Paine puristaa kehoani kauttaaltaan ja tunnen rinnassani pumppaavan lihaksen hidastuvan. 

Minä nukun pois. Rauhallisesti, ilman lisäkipua. Jään tähän pimeyteen ainiaaksi.

Enkä enää koskaan näe sinua.

- - - - -
A/N: ööö....mitä tästä nyt vois sanoa :D tästä tuli puolivahingossa kunnon tragedia, koska ensin meinasin pelastaa Gaaran. Mutta sitten tuli ajatus joka sanoi: "...vitut" Kirjoituksen taustalla soivat mm. Poets of the Fall - Cradled in Love ja lopusta Mustan Kuun Lapset - Morfiinisiivet (jälkeisen kanssa on helpoiten päästä surulliseen tunnelmaan.. <3)Tykkäilkää ja kommentoikaa jos näette sen tarpeelliseksi :D Minua ne ainakin piristäisivät ;)