-Sasuke...Saammeko tulla sisään?   Itachi kysyi veljeltään. Hän ja Sasori olivat juuri tulleet ja aikoivat tarkastaa toisen voinnin.
-Ihan sama.     Sasuke sanoi. Oli oikeastaan ihan sama sanoiko hän ei vai joo koska Itachi tuli aina silti. Sasori ja Itachi astelivat sisään pimeään huoneeseen.
-Tällä kertaa toit vampyyrin. Sinulla on jänniä ystäviä. Ihmisiä enkeli ja vampyyrejä.      Sasuke yritti vaikuttaa coolilta mutta se oli vaikeaa juuri nyt.
-Itselläsi on enkeli poikaystävänä.    Itachi tokaisi hymyillen.
-Ja sinulla koe-kaniini.     Riita loppui ennenkuin oli alkanutkaan koska Sasori alkoi nauraa.
-Olette niin ihania.    Sasori nauroi eikä lopettanut vaikka Sasuke löi häntä päähän.
-Lopeta jo ei ole noin hauskaa.     Sasuke valitti.
-Joo joo. Hidan käski antaa nää sulle.    Sasori antoi toiselle läksyt ja särkylääkkeitä.
-Miksi?
-No sillo ku näitte Deidaran olleen isänne kanssa minä ja Hidan olimme siellä myös. Sitäpaitsi Itachi kertoi suvunne tarinan meille.       Sasori mutisi.

Enkeleillä
-Missä Deidara on?     Minato kysyi etsien toista.
-Hän jäi ystävänsä luokse yöksi.    Jiraiya totesi.
-Ahaa.    Minato huokaisi.
-Isä kertoisit mikä on hätänä.    Naruto tiedusteli kun näki isänsä huolestuneen ilmeen.
-Ei minulla ole mikään.    Minato totesi ja lähti yötöihin.
-Jokin on vialla.    Ino huokaisi syvään ja katsoi Naruton surullista ilmettä.
-Niin. Mutta nyt on myöhä. Menkääpäs nukkumaan.     Jiraiya sanoi lempeällä äänellä.
-Haaaiii!!!!     Kaksi enkeliä huusivat ja juoksivat kilpaa sänkyyn. Pian huomattiin Naruton voittaneen kumpi nukahtaa ennemmin kisan siitä että Ino kirosi poikaa.
-Kasvaisivat välillä.     Tsunade totesi tehden facepalmin. Jiraiya vain naurahti toiselle ja lähti kohti keittiötä.

Niinkuin varmaan arvaatte kaikki nukkuvat sikeästi (jopa vampyyrit. Päivä on ollut raskass) ja söpösti missä sitten nukkuvatkaan. Mutta Fukaku ei nuku. Hän on keksinyt juonen.
"Aijon selvittää Sasuken ja Itachin uhrit ja tehdä heidän elämästään helvettiä!!! Muhahahahaaa!!!!!"    Jotai tuon tyyppistä löytyi hänen ajatuksistaan.Valitettavasti emme paljasta kaikkia hänen ilkeitä juoniaan mutta saatte tietää niistä kyllä pian. Että tällaista nytten. No eiköhän skipata aamuun. Joo tehdään niin...

Siis Lauantai aamu puistossa. Akatsukien oli määrä tavata siellä. Deidara oli ensimmäisenä paikalla nojaamassa tolppaan ja syöden Izunan tekemiä muffinsseja.
-Vittu hei Dei!!!!      Kuului iloinen ääni puiston toiselta puolen. Kukas muukaan siellä oli kun Hidan ukensa kanssa.
Näytti avuttomalta jopa söpöltä kun Hidan yritti raahata Kakuzua kohti blondia tuloksetta.
-Vittu Kuzu-chan tulisit ny saatana!!!    Hidan vietteli ukeaan huutaen tämän korvaan.
-Luuletko että menen minnekkään jos huudat korvaani? Äläkä käytä sitä nimeä.   Kakuzu murahti väsyneesti.
-Pyydän Kakuzu-chan.   Hidan kuiskasi söpöllä äänellä joka sai tummaihoisen jätin punastumaan rajusti.
-Selvä selvä.    Kakuzu alistui ja lähti kävelemään kohti blondia.

-Eikö muita vittu näy?     Hidan kysyi Deiltä.
-Ei vielä. Sasori on Itachilla ja niiden perheestä ei tiedä mitään. Pain ja Konan ovat ihmisiä joten tuskin heitä päästetään ulos puoleen tuntiin. Kisame asuu yksin mutta nukkuu pitkään. Tobi tuskin edes herää kolmeen tuntiin ja Zetsulla kestää itsensä kanssa pitkään un.   Deidara luetteli.
-Joo vittu tiietään.      Hidan totesi katsellen nurmikolle nukahtanutta ukeaan.

Samaan aikaan samaisessa puistossa Kakashi Asuma ja Minato tulivat töistä. Minato kääntyi ja näki kolmikon. Havaittuaan ihmisen Deidaran ja vampyyrin hän lähti kolmikkoa kohti.
-Deidara miksi olet ulkona niin aikaisin?     Deidara hätkähti kun kuuli äänen.
-Minato-setä.   Deidaralla oli jännä ilme kasvoillaan.
-Vittu me ollaa kusessa!!!     Hidan huusi ja herätti ukensa.
-Mikä meteli teillä on?      Sasori kysyi kun ilmestyi Itachin kanssa paikalle.

-Deidara miksi olet vampyrien kanssa?      Minaton ääni oli synkkä. Asuma ja Kakashi tulivat paikalle lohduttamaan ystäväänsä joka ei kestänyt enää.
-Tiedän että vihaat meitä. Tiedän syynkin. Se on ymmärrettävää ja niin saakin olla. Mutta me olemme Deidaran ystäviä emmekä tee hänelle mitään pahaa. Usko pois ett ole meistä ainoa joka sen on kohdannut.     Itachi lausui ymmärtäväisellä tyynellä äänellä.  Minato katsahti Uchihaa ja tunnisti tämän Fukakun pojaksi.
"Mistä hän tietää? En usko että Fukaku olisi kertonut joten miksi...?"    Minaton ajatukset olivat sekalaisia.
-Sinun on vaikea luottaa meihin. Mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Ajattele Deidaran Inon ja poikasi parasta. Usko minua emme tee mitään pahaa heille. Pidämme heistä hyvää huolta.    Itachi halasi toista joka alkoi jo itkeä. Minato kuuli pojan äänessä päättäväisyyttä ja totisuutta. Minato nyökkäsi ja nousi ylös hymyillen teennäisesti mutta itki yhä ja lähti.

-Mitä toi saatana oli?     Hidan kysyi Kakuzun nukahdettua uudelleen.
-Ei mitään erityistä.      Itachi totesi ja päätti ettei kertoisi asiaa vielä.
-Hidan antaisit Kakuzun nukkua yöllä. Hän on sentään ihminen.     Sasori totesi hymyillen.
-Vaikene sinä siinä!!! En sentään oo salasuhteessa enkelin kaa!!!
-Mi miten niin????
-Se näkyy!!!
-Ei ole totta un!!!!
-No sitten salarakastatte toisianne huonolla tuloksella!!!
-Häh???     Molemmat huusivat ja punastuivat samaan aikaan.
-Mitäs minä sanoin!!!!     Hidan huusi ja tönäisi `vahingossa` Sasoria jonka huulen osuivat Deidaran huuliin ja he kaatuivat nurmelle. Deidara pelästyi aluksi mutta sulkilopulta silmänsä ja vastasi suudelmaan. Sasori oli hämmästynyt mutta sulki itsekkin silmänsä.

-Suloista!!!    Kuului tytön ääni kiljui takana päin. Sasori nousi ylös Dein päältä ihan punaisena.
-Just.    Pain tuhahti kun saapui Konanin kanssa paikalle. Näky oli kaunis. Hidan nauroi silmät kyyneleissä,Kakuzu nukkui nurmella, Deidara makasi outo ilme kasvoillaan maassa,Itachi seisoi miettivän näköisenä ja Sasori seisoi naama punaisena.

-Zetsuu-saan!!!!     Kuului huolestunut huuto.
-Tobi Zetsu ei ole täällä etsi hänen talostaa.    Pain tokaisi. Tobin silmä kostui ja maskiin tuli kyyneliä.
-Mutta Tobi tarkisti jo eikä Zetsu-san ollut siellä!!!      Tobin ääni oli surullisen suloinen.
-Hmm jos Zetsu ei ole kotonaan hän on varmasti Kisamen luona.   Kakuzu totesi ja nousi nurmikolta. Itachin puhelin tippui maahan.
-Kisame ei vastaa puhelimeen.      Itachin huolestunut ääni kertoi.
-Meidän on mentävä tarkastamaan.     Kakuzu vastasi ja nousi ylös. Niin koko jengi lähti kohti Kisamen taloa.
-Kakuzu-chan älä vittu pelkää mä suojelen sua saatana!!!     Hidan huusi hymyillen kun näki tämän hieman pelokkaan ilmeen.
-Tiietään.     Kakuzu jupisi ja hymyili pienesti takaisin.
"Jotain tässä on mätää." Tumma poika ajatteli matkalla.

Pian he saavuttivat Kisamen talolle.
-En tiennyt että sinulla on paikan avain Itachi.    Konan mietti kun Itachi avasi ovea.
-Kisame antoi sen minulle siltä varalta että hän nukkkuisi kun tulen.    Itachi hymyili vähän. Kun ovi aukesi Itachi ja muut astuivat sisään.
-Kiiiisssaaaammmeeeee!!!!!     Itachi huusi ja juoksi ympäri taloa paniikissa kunnes pysähtyi kun seinään.

-Mikä vittu on hätänä????    Hidan huusi ja asteli olohuoneeseen missä Itachi oli.
-Mitä helvettiä täällä on käynyt????     Hidan huusi kun katsoi huonetta. Kaikki paikat oli hujan hajan sekä Kisamen akvaario oli rikki. Itachi juoksi keittiöön hakemaan astiaa jonne pelasti ne kalat jotka vielä olivat elossa.
-Taistelun merkkejä.    Pain totesi. Pian kuului kauhea ääni ulkoa. Kaikki katselivat umpäriinsä kunnes Hidan heitti puukon seinään.
-Voi perkele!!!     Hidan huusi ja kaatui järkyttyneenä lattialle.
-Hidan mikä vikana un?      Deidara yritti kuulostaa rauhalliselta ja meni katsomaan ystäväänsä.
-K Kakuzu-chan ei ole täällä!!!     Hidan rupesi itkemään. Muut katsoivat ympärilleen ja huomasivat ettei jätti tosiaan ollut siellä.

-Ensin Zetsu...Sitten Kisame ja nyt Kakuzu...    Itachi mietti.
-Miksi joku haluaisi koe-kaniineja?    Sasori mietti myös.
-Koe-kaniineja?    Deidara ei ollut koskaan kuullut sanaa.
-Niin. Kauan sitten...Okei noin neljä vuotta sitten Orochimaru joka on siis vampyrien johtaja teki testejä joiden uhreja olivat ihmis lapset. Meidän joukossa on kolme koe-kaniinia Zetsu jonka mieli jaettiin kahteen persoonaan,Kisame jonka iho on sininen ja hän pystyy muuttumaan vedeksi ja on muutenkin kuin kala sekä Kakuzu joka purettiin kokonaan osiin ja rakennettiin uudestaan. Hänen kehonsa on täynnä yhteen ommeltuja ihon palasia ja hän pystyy käyttämään nauhoja miten vaan. Tobi on pitänyt omaa hyvää huoltaan Zetsusta, Itachi on suojellut Kisame kiusauksilta ja muiltakin pahoilta asioilta sekä Hidan ei päästä Kakuzua silmistään koska rakastaa tätä ja haluaa että tällä menee kaikki hyvin. Siksi he ovat olleet turvassa mutta nyt joku uhmaa heitä.      Sasori selitti katsellen rakkaudensa kohdetta. Samalla Hidan Tobi ja Itachi näyttivät sekoavan täysin.

-Onko mitään paikkaa missä he voisivat olla?    Pain tiedusteli.
-Voisimme kysyä Kabutolta tietääkö hän missä he ovat.     Itachi vastasi rauhoittuen vähäsen.
-Menkäämme hänen Kabuto-sensein luo.    Pain totesi ja käski muiden tulla mukaan.

Samaan aikaan
Joku musta hahmo kulki pieneen hylättyyn asuntoon ja viskasi tumman jätin lattialle.
-Mitä helvettiä tää on???     Kakuzu huusi kun pääsi ylös. Tumma hahmo löi Kakuzua puukolla jalkoihin niin että  niihin tuli isot pahannäköiset haavat.
-Mistä hyvästä toi oli???      Kakuzu huusi tuskasta kun sai isot haavat myös käsiinsä.
-Ei auta vaikka paikkaisit nauhoilla haavat. Ne eivät parane niin ja pian ne tulehtuvat. Hahahahaaa!!!!!!     Kuului tuttu ääni.
-Sinä saasta!!! Mitä asiaa sinulla on???     Kakuzu huusi tunnistettuaan kaappaajan. Kaappaaja ei vain vastannut koska oli häipynyt paikalta.

-Kakuzu oletko se sinä? Miksi olisi ei hän tänne löytäisi. Ei sitä voi tietää...
-Lopettakaa jooko. Sattuu rintaan niin paljon etten jaksa ajatella tai kuunnella mitään.    Kakuzu tunnisti tutut äänet nurkasta.
-Kisame Zetsu??? Täällä siis olette.     Kakuzu naurahti ja ryömi muiden luo.
-Toiko hän sinutkin tänne?     Zetsun mustapuoli kysyi.
-Joo. Tobi tuli itkien tapaamispaikalle kun ette olleet kotonanne. Luulin teidän olevan Kisamella joten menimme sinne. Itachi oli myös huolissaan koska Kisame ei vastannut puhelimeen. Olin itse menossa sisään taloon kun joku lamaannutti minut.      Kakuzu selitti koko tarinan. Zetsun molemmat puolet itkivät ajatellessaan heidän Tobiaan. Myös Kisame oli surullinen mutta kivuiltaan ei pystynyt itkemään.

-Mitä hän meistä tahtoo?    Kisame kysyi yrittäen löytää valoa huoneesta.
-Sitä emme tiedä.     Zetsun molemmat puolet vastasivat yhtäaikaa surullisina yhä.

Pain ja muut olivat saavuttaneet tiensä luolalle.Deidara peitti enkeli voimansa ettei paljastuisi. Orochimaru oli juuri astumassa sisään kun näki nämä.
-Hmmm...Itachi,Tobi,Hidan,Sasori ja joukko ihmisiä. Mitä asiaa?     Orochimaru totesi kiinnostuvalla pervon kuuloisella äänellä.
-Ei vittu sulle mitään...Pain mitä teet???    Hidan huudahti kun johtaja laittoi käden tämän suun eteen.
-Etsimme Kabuto-senseitä. Voimmeko nähdä hänet?      Pain kysyi kohteliaasti.
-Tottakai voitte...Kabuto-chan!!!!    Orochimaru huusi iloisesti.

Pian Kabuto jo sipsutteli huoneeseen jonne käärmeen näköinen mies oli joukon ohjannut.
-Mikäss Akatsukeilla on hätänä?    Kabuto kysyi huolissaan kun näki Itachin Tobin ja Hidanin ilmeet.
-Zetsu Kisame ja Kakuzu ovat kadonneet un. Emmekä tiedä missä he ovat.     Deidara vastasi synkästi.
-Miten niin kadonneet?    Kabuto kysyi huolestuen.
-No Zetsu ei ollut kotonaan kun Tobi tuli hakemaan häntä, Kisamen koti on sotkettu ja poika ei vastaa puhelimeen sekä Kakuzu katosi kun menimme Kisamelle.      Sasori vastasi.
-Kuulostaa vakavalta. Lähetämme etsintä partion jotan pahaa on taatusti tekeillä.     Kabuto tuumasi ja lähti raportoimaan Orolle.

-No.    Käärme kysyi.
-Koe-kaniineja on kadonnut.     Kabuto vastasi synkästi.
-Voi tulla pahaa jälkeä. No itse tämän sopan keitin ja nyt on aika pelastaa se.     Orochimaru totesi ja etsiskeli papereitaan.

-Danna.
-No.
-Mitenköhän tässä käy un?
-En tiedä. Mutta minä suojelen sinua. *suutelee Deidaraa*
-Un. *vastaa suudelmaan*
-Deidara rakastan sinua. *kuiskaa Dein korvaan*
-Minäkin sinua. *hymy*

"Sasori on saanut vihdoin jonkun. Helpottavaa tietää. Vaikeuksia tulee vain koska Dei on enkeli."     Kabuto mietti hymyillen itsekseen.
-Mille hymyilet rakas?    Orochimaru kysyi katsoen ukeaan.
-Muuten vaan.     Kabuto totesi ja lähti tarkastamaan Sain voinnin.