APH • UsUk • Uni, joka ei ollut totta - Satoshi-sama
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
4
Katsottu 1292 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K11- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 412 sanaa, 2657 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2013-01-20 02:05:37
Kansio:
Paritus (S-K13) - poikarakkaus Noh, tässä tuli tällainen raapale :D - parituksena UsUk.
Toivon asiallista ja mukavaa kommenttia, mutta en tahdo kovin negatiivisen oloista.
Toivon asiallista ja mukavaa kommenttia, mutta en tahdo kovin negatiivisen oloista.
Arvostelu
4
Katsottu 1292 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Arthur katsoi veljeään ja ei välittänyt sateesta. Alfred oli itsenäistymässä ja Arthur oli sallimassa sen, kunnes jotain tapahtui. Se mitä molemmat eivät todellakaan halunneet. Kirkkaat punaiset veripisarat valuivat maahan lätäkön sekaan - britti tunsi kehonsa jäykistyvän. Toinen luoti vatsaan - pieni verivana valui britin suunpielestä. Kirkland piti kättään ampumahaavansa kohdalla, huomasi kun Alfred juoksi hänen luokseen - yritti pelastaa toista, yritti kyyneleet valuen. Alfred otti brittiläisen pään syliinsä ja siveli niitä hiuksia, katsoi oliivinvihreitä silmiä, joista valui kirkkaat kyyneleet. "Arthur, sinä selviät tästä - lupaan sen. Pelastan sinut, oma rakas velikultani", Arthur kuuli nuo sanat ja hymyili pienesti. Alfred puristi Arthurin käden omaansa, eikä välittänyt verestä.
"Olit äsken oma pikkuinen Amerikkani, nyt olet kasvanut.. nuoreksi mieheksi. Alfred, elä elämääsi, älä kuuntele muita - jos he sinun mieltäsi pahoittavat. Kaikki nämä vuodet, olit pikkuinen Amerikkani, nyt olet aina rakas veljeni - näemme... joskus... minä rakastan sinua... Alfred", Arthur sanoi viimeiset sanansa henkäisten - käsi löystyi Alfredin otteesta ja hän ei enää hengittänyt. Alfred vuodatteli kyyneleitään, hän itki - menetti velikultansa.
"Arthur... minä olen aina sinun pieni Amerikkasi", Alfred sanoi - ne iloisen siniset silmät valuttivat kyyneleitä. Hän näki Arthurin edessään - haaleana hahmona - hymyilemässä. Ne sanat kaikuivat Alfredin päässä, ne sanat mitä Arthur oli sanonut viimeisiksi sanoikseen. Alfred tunsi sen tutun käden ympärillään, mutta hänen ympärillään ei ollut käsiä. Amerikka katsoi haaleaa hahmoa, joka hymyili - osoittaen, että oli juuri päässyt kärsimyksestään pois. Mutta Alfred ei voinut olla itkemättä.
-
Alfred itki ja itki unissaan ja heräsi siihen kun joku ravisteli häntä. Se oli vain unta, pahaa unta. "Alfred, oletko kunnossa? Näitkö pahaa unta?" Englanti kysyi huolestuneena ja otti amerikkalaisen halaukseensa. Alfred itki Arthuria vasten. "Arthur, sinä elät", Alfred sanoi hiljaa nyyhkyttäen - painautuen brittiä vasten enemmän, kunnolla. Arthur hymyili ja silitteli Alfredin kauniita hiuksia - "Minä elän aina", Arthur sanoi ja katsoi Alfredin vetistäviä silmiä - pyyhkien kyyneleet pois, ja antoi suukon tuon otsalle.
"Näit vain pahaa unta, joka ei käynyt toteen. Oma pieni Amerikkani", Englanti sai sanottua - kunnes hänen vihatuin henkilö astui huoneeseen. Kukapas muukaan kuin Ranska, tuli keskeyttämään koskettavan kohdan.
"ANGLETERRE! VESSAPAPERI LOPPUI!"
"Olit äsken oma pikkuinen Amerikkani, nyt olet kasvanut.. nuoreksi mieheksi. Alfred, elä elämääsi, älä kuuntele muita - jos he sinun mieltäsi pahoittavat. Kaikki nämä vuodet, olit pikkuinen Amerikkani, nyt olet aina rakas veljeni - näemme... joskus... minä rakastan sinua... Alfred", Arthur sanoi viimeiset sanansa henkäisten - käsi löystyi Alfredin otteesta ja hän ei enää hengittänyt. Alfred vuodatteli kyyneleitään, hän itki - menetti velikultansa.
"Arthur... minä olen aina sinun pieni Amerikkasi", Alfred sanoi - ne iloisen siniset silmät valuttivat kyyneleitä. Hän näki Arthurin edessään - haaleana hahmona - hymyilemässä. Ne sanat kaikuivat Alfredin päässä, ne sanat mitä Arthur oli sanonut viimeisiksi sanoikseen. Alfred tunsi sen tutun käden ympärillään, mutta hänen ympärillään ei ollut käsiä. Amerikka katsoi haaleaa hahmoa, joka hymyili - osoittaen, että oli juuri päässyt kärsimyksestään pois. Mutta Alfred ei voinut olla itkemättä.
-
Alfred itki ja itki unissaan ja heräsi siihen kun joku ravisteli häntä. Se oli vain unta, pahaa unta. "Alfred, oletko kunnossa? Näitkö pahaa unta?" Englanti kysyi huolestuneena ja otti amerikkalaisen halaukseensa. Alfred itki Arthuria vasten. "Arthur, sinä elät", Alfred sanoi hiljaa nyyhkyttäen - painautuen brittiä vasten enemmän, kunnolla. Arthur hymyili ja silitteli Alfredin kauniita hiuksia - "Minä elän aina", Arthur sanoi ja katsoi Alfredin vetistäviä silmiä - pyyhkien kyyneleet pois, ja antoi suukon tuon otsalle.
"Näit vain pahaa unta, joka ei käynyt toteen. Oma pieni Amerikkani", Englanti sai sanottua - kunnes hänen vihatuin henkilö astui huoneeseen. Kukapas muukaan kuin Ranska, tuli keskeyttämään koskettavan kohdan.
"ANGLETERRE! VESSAPAPERI LOPPUI!"
Kommentit (Lataa vanhempia)
Afeni
- 2013-01-27 08:49:21
Lisäsin sarjan tageihin. Laitapa jatkossa itse, koska minun on vaikea arpoa, mikä anime/manga on kyseessä (en tunne kaikkia kuitenkaan). Toivottavasti arpaijaiset osuivat tällä kertaa oikeaan ;) Ja siis sarja on hyvä olla siksikin, että lukijatkin löytävät helpommin tarinasi pariin.
Ittoki
- 2013-06-09 18:18:40
Ihana tarina. Tykkäsin. :3
Repesin Ranskalle... xD
Kiitos iltani imspiroimisesta. <3
Ittoki kiittää ja kumartaa. <(^3^)>
Repesin Ranskalle... xD
Kiitos iltani imspiroimisesta. <3
Ittoki kiittää ja kumartaa. <(^3^)>
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste