Viimeinen isku, ja makasin maassa. Karhea sora repi ihoani kun yritin raahautua pois taistelukentältä. Kylkeeni sattui älyttömästi. Pisteli ja vihloi. Yritin jo valmiiksi verentahrimilla käsilläni peittää kyljessä sijaitsevan haavan jotta siihen ei menisi enempää hiekkaa ja soraa. Jos tämä kipu ei lakkaisi, menettäisin varmaan järkeni. 
Mutta en tosiaankaan voisi kuolla tässä. En vielä. 
Hengityskin alkoi käydä vaikeaksi. Keuhkoni rohisivat, ja pian se vähäisinkin hengityksen ääni muuttui tuskalliseksi hingunnaksi. Oli pakko pysähtyä. Kuulin monia huutoja.
"Naruto....! NARUTO!" 
Tunnistin osan äänistä kuuluvaksi Shikamarulle, Kiballe, Nejille ja Hinatalle. Olin kuulevinani myös Temarin äänen. Se sai minut hymyilemään.
En olisi halunnut tämän päättyvän näin. Kukaan ei olisi halunnut. Olin heidän valonsa, heidän toivonsa.
Pian jouduin rajun yskäkohtauksen valtaan. Se repi keuhkojani. Kuin olisin tuhoutunut sisältäpäin. Pyyhin verta leuastani ja katsoin kämmentäni. Punaista... Samaa kuin sharinganissa. Sasuke....

Silloin päätin sen. Kaikki taistelivat tuolla puolestani. Minä taistelen elääkseni. Etteivät he kadottaisi toivoaan.
Pakotin itseni nousemaan jaloilleni, vaikka se sattui. Heidän vuoksensa, etenkin sinun vuoksesi, Gaara. Olet minulle ainoa.
"Gaara...!" Huusin heikolla äänellä.
Hän käänty hitaasti, mutta joutui suojaamaan itseään vihollisen iskuilta. Gaara puolusti itseään ja iski kolme kunaita vastustajansa läpi.
"GAARA!" Huusin lähes viimeisillä voimillani. Hoipuin häntä kohti. Gaara.... en edes jaksanut sanoa sitä ääneen. Vaaleat kasvot vereen tahriintuneina, mutta tälläkertaa ei verisateessa. Kuin äänet olisivat kaikonneet ympäriltäni. Kuin kaikki olisi kaikonnut ympäriltäni. Näin vain sen henkilön jota rakastin koko sydämestäni. Lopulta pääsin hänen luokseen. Rojahdin Gaaran syliin. Kyyneleet tulvivat hänen silmiinsä.
"Rakastan sua..." Kuiskasin ja yritin hymyillä.
"Mäkin sua... Naruto..." Gaara vastasi ja yksi kylmä kyynel putosi kasvoilleni.
"Mikään... ei s..aa.. sammumaan... silmieni..... valoa...."