T/N: Seuraava osa. Loppu alkaa uhkaavasti lähestyä. Nauttikaa!

 
Taidetta ja Teennäisyyttä
Art and Artifice
 
 
- 19 -
 
 
Naruto ei muistanut milloin viimeksi olisi ollut niin kiitollinen työpäivän päättymisestä. Hän oli niin väsynyt. Hänellä oli ollut hieman vaikeuksia nukkua edellisenä yönä ja hänellä oli hieman nuhaa kylmän suihkun alla istumisen takia. Oli lauantai, joten hän oli ollut töissä koko päivä, mikä toki oli parempaa kuin koulu, mutta hänen päivän viimeinen asiakkaansa käveli ovesta ulos ja Naruto ajatteli, että mikäli hän joutuisi tatuoimaan vielä yhdenkin, hän menettäisi järkensä. Hän halusi vain käpertyä poikaystävänsä kainaloon ja olla tekemättä yhtään mitään, jos vain voisi. Itachi oli saapunut aamulla, eikä todennäköisesti ollut tehnyt paljoakaan sillä aikaa kun Naruto oli töissä, mutta ehkä hän ei vastustelisi aivottomien tv-ohjelmien katselua?

Pikaisen siivouksen jälkeen Naruto toivotti hyvät päivänjatkot työkavereilleen ja nappasi laukkunsa lattialta heilauttaen Raidoulle vielä viimeisen kerran kävellessään ovesta ulos. Tallustaen hitaasti alas katua, silmät kohdistettuina maahan, hän yllättäen tunsi käden tarttuvan käsivarteensa. Toinen käsi tukki suun, tukahduttaen alkaneen huudon ja hänet raahattiin väkipakolla läheiselle kujalle. Hänet käännettiin ympäri ja työnnettiin likaiseen tiiliseinään. Syvä pelko kävi Naruton lävitse, kun hänen päänsä lakkasi pyörimästä ja hän huomasi hyökkääjänsä olevan Uchiha Sasuke. Naruto saattoi olla aika varma sanoessaan, että hän oli edelleen vihainen.

 Sisäistäen pelokkaan ilmeen pienikokoisemman pojan silmissä ja tämän ruumiin hienoisen tärinän, Sasuke nojasi lähemmäs, hellittäen otettaan vähäsen. Siirtäen kätensä pois toisen pojan suulta ja kohotti sen harjaamaan blondin hiuksia lähes rauhoittavalla tavalle, ellei kova ilme olisi ollut edelleen nähtävissä hänen silmistään. Naruton tärinä lisääntyi hieman.

”Kyuubi,” hän avasi suunsa viimeinkin. “Sinun pieni leiki-vaikeasti-tavoiteltavaa pelisi saattoi olla viettelevää aluksi, mutta se alkaa käydä vanhaksi. Olen pelannut sitä tarpeeksi kauan. Mielestäni olen ollut hyvin kärsivällinen.” Naruto tuhahti, mutta nielaisi äännähdyksen Uchihan mulkaisusta. ”Olen nähnyt paljon enemmän vaivaa eteesi kuin kenenkään muun kohdalla, enkä arvosta että nolaat minut korvauksena,” hän murisi, käsi tiukentaen otettaan Naruton hiuksista.

 Naruto irvisti kivusta, mutta hänen pelkonsa alkoi oikeastaan kadota,  korvautuen hitaasti kohoavalla äimistyneellä vihan tunteella. Tämä idiootti puhui kuin olisi oikeutettu jonkinlaiseen ’takaisinmaksuun’. Naruto itse ei ollut erityisen tyytyväinen siihen, miten tilanne oli edistynyt. Oli valitettavaa että edelliselle kohtaukselle oli ollut todistajia, mutta se ei todellakaan ollut hänen syytään!

”Kaiken sen vaivan jälkeen, mainitsematta imagoni kärsimystä, odotan saavani jonkinlaisen korvauksen. Sinun on aika lopettaa leikkisi ja antaa periksi.” Pienestä aallosta oli muodostumassa varsinainen tsunami! Mikä helvetin itsekeskeinen, tärkeilevä pikku paskiainen! Naruto rehellisesti ei voinut uskoa kuulemaansa. Oli kuin hän olisi rohkaissut tätä jotenkin! Kuka voisi edes kuvitella hänen antaneen pienen pienintä rohkaisun murusta siitä että voisi koskaan, ikinä lähteä minkään kaltaisille treffeille, saati sitten myötäillyt tämän ideoissa!!

 Tumma ilme alkoi hiipiä blondin kasvoille ja tämä oli juuri aikeissa ilmaista mielipiteensä, kun hänen hiuksissaan ollut käsi siirtyi niskalle ja hänet nykäistiin yllättäen eteenpäin. Naruton silmät rävähtivät auki kun säälimättömät huulet puristuivat hänen huuliaan vasten. Mitä helvettiä?! Sadasosasekunnin ajan hän oli liian yllättynyt tehdäkseen asialle mitään, mutta heti toivuttuaan hän yritti työntää toista poikaa pois luotaan. Uchiha vain painautui vahvemmin häntä vasten ja ajoi hänet seinää vasten. Hän jätti blondin vastustuksen huomiotta ja puri tämän alahuulta yrittäen pakottaa reaktion, jota ei ollut näkynyt. Viimein hän otti askeleen taaksepäin erityisen kovan tönäisyn jälkeen ja hymyili itsetyytyväisesti,  nuollen viipyvän maun huuliltaan. Naruton viha räjähti ja heti sen jälkeen kipu räjähti Sasuken vasemmassa silmässä, kun Naruton oikea nyrkki otti kontaktia.

”Mitä helvettiä sinä kuvittelet tekeväsi?!” hän huusi. Hänen vasen kätensä pyyhi raivokkaasti huulia, ja nyt kipeä oikea käsi oli rintaa vasten. ”Korvausta?! En ole sinulle paskankaan vertaa velkaa!! Sinä julkeä, ylimielinen mäntti! Et voinut vain ottaa EI:tä vastaukseksi?! Tein itseni täysin selväksi. Sinä olet se joka on luonut ympärilleen kuvitelmia ja sinä olet se joka nolasi sinut! Jumalauta! Etkö ymmärrä? Minä En Pidä Sinusta! En koskaan tule tapailemaan sinua, koska tiedän avian tarpeeksi siitä minkälainen olet! Tiedän tarkalleen kuinka kammottaviin asioihin kykenet ja kuinka totaalinen paskiainen osaat olla. Olen AINA tiennyt! Helvetti, nytkin pelottelet ja satutat, etkä välitä paskaakaan miltä se muista tuntuu. Ainoa mistä piittaat, olet sinä itse ja se mitä itse haluat. Pysy helvetti kaukana minusta!!”

 Sasuke seisoi järkyttyneenä hiljaisuudessa ja piteli silmäänsä kun blondi juoksi pois kujalta ja pois näköpiiristä. Hän ei ollut koskaan nähnyt ketään niin raivoissaan. Ajatteliko Kyuubi tosiaan, että hän oli niin julma ja kamala paskiainen? No selvästikin ajatteli. Poika oli oikeasti lyönyt häntä silmään! Paskat! Se todella sattui! Kukaan ei ollut tehnyt mitään sen kaltaistakaan hänelle. Uchiha nojasi raskaasti tiiliseinään. Isku oli pakottanut hänet pois aikaisemmasta vihastaan ja hänelle oli vasta valkeamassa, että kaikki edistys mitä oli tapahtunut, valui suoraan likakaivoon. Kyuubi ei todennäköisesti tulisi koskaan hymyilemään hänelle! Jotenkin tämä ajatus sai mitä yksinäisimmän tunteen valtaamaan pojan mielen. Hän kurtisti kulmiaan ja säpsähti ilmeen aiheuttamasta kivusta. Ensimmäistä kertaa ikinä, hän koki alkavansa ymmärtää sananlaskua ylpeys kulkee ennen lankeemusta.

--

Naruto oli, ymmärrettävästi, hieman myöhässä saapuessaan kotiinsa. Välittömästi rojahdettuaan alas nuutuneena vanhalle sohvalle, joka narisi hieman kokemastaan iskusta, kuului ovelta koputus ilmoittaen Itachin saapumisesta. Ähkäisten Naruto raahasi itsensä ylös sohvalta ja laahusti ovelle. Sillä sekunnilla kun hänen poikaystävänsä seisoi edessä, hän kaatui päin tämän pitkää hahmoa. Itachi rypisti otsaansa huomatessaan Naruton olevan ahdistunut.

”Oletko kunnossa?” hän kysyi. Blondi ravisti päätään tämän rintaa vasten.

”Tunnen oloni paskaksi,” kuului tukahtunut ääni.

”Mitä tapahtui?”

”Sasuke,” Naruto sanoi nostaen päätään. Hän huokaisi syvään. “Minulla on ollut helvetillinen viikko.” Itachin otsa rypistyi entisestään ja hän veti blondin mukanaan ja istutti heidät molemmat sohvalle.

”Mitä hän on nyt tehnyt?” Naruto veti syvään henkeä ja vastahakoisesti alkoi kertoa Itachille mitä Sasuken kanssa oli ollut meneillään. Hän ei edes vaivautunut kertomaan tapauksesta runon kanssa, sillä hän oli kuvitellut että hänen suoralla vastauksellaan kaikki olisi päättynyt siihen, eikä hän nähnyt mitään syytä pahoittaa poikaystävänsä mieltä. Joten hän aloitti heti sen jälkeen. Itachin ilme tummeni tummenemistaan kun blondi kertoi tarinaansa. Kuullessaan Sasuken suudelleen ’hänen’ Narutoaan, hänen verensä alkoi kiehua raivosta ja hän keskeytti toisen kerronnan.

”Olen kuullut tarpeeksi,” hän sanoi vaarallisen hiljaisella äänellä. ”Naruto, sinä kerrot hänelle kuka olet… ja sen jälkeen tuhoan hänet.” Naruto lähes hymyili, kunnes tajusi toisen olevan tosissaan.

”Hoidin asian jo. Ei ole tarvetta viedä asiaa pidemmälle,” hän protestoi.

”Saanen epäillä…,” Itachi aloitti, mutta tuli keskeytettyä.

”Itachi, hän on veljesi. Kiltti, anna sen vain olla. Se ei tule koskaan toistumaan. Lukukausi on joka tapauksessa ohi…”

”Sinun on kerrottava hänelle, Naruto.”

”Lupasit ettet pakottaisi minua,” blondi muistutti häntä.

”Miksi olet niin vahvasti sitä vastaan?” Ärtymys alkoi kuulua hänen äänestään läpi ja hän nousi sohvalta äkisti, Naruto perässä.

”Minä olen saanut tarpeekseni yhteenotoista, enkä halua sinun hakkaavan veljeäsi! Huolimatta kuinka typerä hän onkaan,” Itachi tunsi epämiellyttävän tunteen palaavan täydellä voimalla hänen kertyvän vihansa päälle.

”Miksi puolustat häntä?! Miksi ’tekisit’ niin?!”

”Minä en puolusta häntä!” Naruto huudahti yllättyneenä.

”Piditkö siitä?!” Itachi murisi. Blondi otti askeleen taaksepäin, silmät laajeten.

”Mitä?”

”Et anna minun hankkiutua hänestä eroon. Et oikeastaan halua hänestä eroon, vai mitä?”

”Mitä helvettiä sinä oikein puhut?!” Naruto kysyi tyrmistyneenä.

”Kerro hänelle totuus ja anna minun opettaa hänelle läksynsä!”

”Sinä et kuuntele! Kerroin että hoidin asian! Hän on sinun perhettäsi, Itachi! Saatatte käydä toistenne hermoille, mutta et halua tuhota suhdettanne kokonaan! En voi antaa sinun satuttaa häntä. En minun takiani.”

”Niin, hoidit sen,” Itachi vastasi sarkastisesti. ”Olit niin pahastunut että koet tarpeelliseksi puolustaa häntä, eikö? Voin vain kuvitella kuinka ’hoitelit’ hänet”

”En voi uskoa että kehtaat syyttää minua… Ulos! Ala painua!” Turhautumisen, loukkaantumisen, vihan ja silkan väsymyksen kyyneleet täyttivät hänen silmänsä ja alkoivat valua alas hänen poskiaan.

”Hyvä on!” Itachi sihahti ja kääntyi pois, kävellen pois ilman ainuttakaan sanaa. Blondi kaatui takaisin sohvalle. Napaten koristetyynyn, hän hautasi päänsä siihen ja karjui kunnes hänen kurkkuunsa sattui kaiken muun lisäksi. Halvatun Uchihat! Viimein, kääntyen kyljelleen, hän halasi tyynyä tiukasti ruumistaan vasten ja itki itsensä uneen.