T/N: Lupasin itselleni, että julkaisen tämän osan kun olen saanut puolet viimeisestä osasta käännettyä. Sain! Ratkaisunhetkien aika. Saanen esitellä: toiseksi viimeinen kappale!
 
Taidetta ja Teennäisyyttä
 
 
- 21 -
 
 
Itachi kiersi kikattavan joukon teinityttöjä, asettuen suoraa kuvien eteen joita hänen veljensä oli tutkiskellut niin huolella ja löysi itsensä katsomasta kuvia Narutosta. Hänen silmänsä laajenivat yllätyksestä ja kiinnostuksesta. Muistikuva Narutosta kertomassa valokuvausprojektista, johon hän oli toiminut mallina palasi mieleen. Tämä oli ollut silloin kun he olivat vasta tavanneet. Kaikki otokset olivat huolella otettuja. Hänen oli annettava kunnianosoitus kuvaajalle mielessään. Hän oli tehnyt mitä parhaimman työn ollakseen vain lukio-opiskelija, ja Naruto tietenkin näytti uskomattomalta komeudessaan. Ärsyttävä possessiivisuuden tunne alkoi nykiä hänen alitajunnassaan, kun hän tiedosti että Sasuke oli katsellut suurella mielenkiinnolla puolialastomia kuvia hänen poikaystävästään. Mutta minkä takia hän oli näyttänyt niin järkyttyneeltä? Ellei sitten… Itachi riisti katseensa kuvista kohti nimikylttiä ja hänen epäilyksensä varmistui. Sasuke oli juuri saanut selville kuka Kyuubi oli, mikä tarkoitti että hän oli juossut etsimään Narutoa. Ei ollut mitään keinoa tietää mikä pojan reaktio olisi. Yht’äkkiä Naruton vastahakoisuus sijoittaa itsensä juuri tähän tilanteeseen alkoi käydä järkeen.

 Itachi kiiruhti siihen suuntaan johon oli nähnyt Sasuken katoavan. Hän kaartoi ihmisten välistä ja ympäri yrittäessään nähdä vilauksen Narutosta tai Sasukesta. Vain pari minuuttia sitten hän oli nähnyt veljensä liikkuvan toiselle puolelle salia määrätietoisesti suuntana ovi. Hän yritti vähentää välimatkaa heidän välillään, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Sujahtaen parin vanhemman herrasmiehen välistä, hän vilkaisi ylös uudemman kerran ja näki Sasuken katoavan oviaukosta.

--

Sasuke kiirehti ovesta ja huomasi lannistuneen Naruton laahustavan väsyneesti alas tyhjää käytävää. Ajattelematta hän kutsui ’Kyuubia’ ja huputettu poika kääntyi automaattisesti. Hetken ajan he molemmat olivat jähmettyneinä paikoilleen. Kun blondi oli kuvitellut tätä tilannetta, hän oli ajatellut olevansa keskellä väkijoukkoa poikaystävä vierellään, mutta hän oli ollut niin keskittynyt huolehtimaan tilanteestaan Itachin kanssa, että oli unohtanut Inon kuvat kokonaan. Nyt hän oli antanut itsensä tulla napatuksi yksin, jälleen kerran!

”Kerro minulle heti. Oletko sinä Kyuubi?” Vain hiljaisuus oli hänen vastauksensa, niin kuin aina. Sasuke tunsi itsensä epätoivoiseksi ja alkoi turhautua tilanteeseen nopeasti. ”Kerro minulle kuka helvetti oikein olet!!” hän vaati, äänentaso kohoten korkeammalle, vain vähää vajaa huutamista. Hän alkoi liikkua hitaasti, kuin saalistaen kohti edessään olevaa hahmoa ja Naruto tiputtautui puolustavaan asentoon, kuin uhattu eläin.

”Pysy kaukana minusta!” hän sähisi, Sasuke kuuli, juuri ja juuri, ja oli täysin tyrmistynyt hetken ajan kuullessaan pojan hupun sisällä puhuvan ensimmäistä kertaa.

”Ota se huppu pois,” hän komensi, palautuen normaaliin tilaansa. Naruto epäröi vain sekunnin ennen kuin hänen ruumiinsa jännittyi. Sasuke näki kuinka hän valmistautui pakenemaan.

”Odota!” hän huusi, mutta Naruto pyörähti ympäri äkisti ja lähti juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Kirouksen saattelemana Sasuke lähti takaa-ajoon. Lyhyeksi pojaksi, jätkä juoksi kovaa, mutta Sasuke saavutti häntä joka tapauksessa vähä vähältä.

Poistumistie oli jo näköpiirissä ja Naruto ei ollut aikeissa käyttää yhtään jäljellä olevaa aikaa tai energiaa taaksepäin vilkaisemiseen. Hän saattoi jo kuulla askeleiden iskeytyvän lattiaan yhä lähempänä ja lähempänä, ja hän kiri vauhtiaan vielä vähän. Se ei ollut tarpeeksi. Hän tunsi vedon hupparinsa niskapuolelta Sasuken nyrkin kietoutuessa kankaaseen, muttei aikonut antaa sen olla tämänkertainen ratkaisu tilanteeseen, ja koska hän arveli jutun ratkaisun olevan jo käsillä, hän avasi hupparin vetoketjun. Pieni hairahdus askeleessa oli kuitenkin kaikki mitä Sasuke tarvitsi. Viimeisellä kurotuksella hän taklasi toisen pojan maahan ja molemmat rysähtivät maahan. Naruto laskeutui pahasti kädelleen ja haukkoi henkeä kivusta. Sasuke yritti saada toista käännettyä selälleen. Naruto koitti kaikin tavoin päästä irti otteesta, ja vetää itsensä pois isomman pojan alta, muttei kyennyt käyttämään toista kättään. Parhaasta yrityksestään huolimatta, hän tunsi itsensä käännettävän ja painettavan lattiaan.

”Päästä minut irti!!” hän karjaisi. “Jätä minut rauhaan!!” Sasuke pysähtyi kuullessaan pienen väreen pelkoa tämän äänessä. Hetken ajan he molemmat olivat paikoillaan ja raskas hengitys täytti hiljaisen käytävän.

”Haluan vain nähdä kasvosi,” hän selitti määrätietoisesti ja kurotti nykäisemään huppua.

Yhtäkkiä Sasuken silmät rävähtivät auki ja hän tunsi itsensä nostettavan paidan selkämyksestä ja pois huputetun pojan päältä. Hän potki ja huitoi avuttomasti, kun käsi lähestyi ja työnsi hänen päätään, saaden hänen päänsä pyörimään, varpaat vain hipoen lattiaa ja paita kiristyen ja nousten hänen yllään. Hän huomasi tulleensa kasvokkain hyvin vihaisen Itachin kanssa.

”Painu helvettiin poikaystäväni päältä!” vanhempi mies murisi vaarallisesti. Käsi, joka piteli hänen veljeään kiristyi tiukaksi nyrkiksi. Ajatus Sasuken toisenkin silmän mustaamisesta houkutteli Itachia vahvasti, mutta hänen katseensa eksyi Naruton suuntaan ja hän oli jo kerran tehnyt virheen hänen asettamisestaan toisarvoiseksi. Naruto oli edelleen lattialla varovaisesti rannettaan pidellen. Murahtaen veljelleen vielä kerran varoittavasti, Itachi heitti hänet sivuun kovakouraisesti. Sasuke kykeni vain tuijottamaan, kun Itachi polvistui blondin viereen ja otti tämän ranteen käteensä hellästi tarkistaakseen sen kunnon

”Se vaikuttaa olevan vain venähdys. Tukisiteen pitäisi riittää,” hän sanoi hiljaisesti. Hän katsahti ylös Narutoon, jonka huppari, vaikka vetoketju oli avattuna,  peitti kasvot suuren hupun varjoon. Hymähtäen huvittuneena, hän kohotti kätensä ja pysähtyi kysyvästi hupun kohdalla.

”Siitä vaan,” sanoi Naruto. ”Tiesin että hän saisi selville tänään, ottaen huomioon kaiken tapahtuneen. En vain halunnut sinun juoksevan ottamaan yhteen ollessasi vielä vihainen.”

”Joten voin vihdoin antaa hänelle selkään?” Molemmat kääntyivät katsomaan Sasukea, joka oli edelleen yhtenä kasana lattialla, minne Itachi oli hänet heittänyt.

”Ihan vapaasti,” Naruto sanoi välinpitämättömästi. Itachi hymyili pahantahtoisesti kohti nopeasti kalpenevaa veljeään.

”Luulen, että annan hänen hautua liemessään jonkin aikaa, ja kostan kun hän sitä vähiten odottaa.” Sasuke mulkaisi, epävarmana oliko Itachi vakavissaan vai ei.

”Naruto, olen pahoillani siitä mitä sanoin. Minun ei olisi koskaan pitänyt vetää niin typerää johtopäätöstä.” Itachi veti hupun alas ja näki blondin hymyilevän vetisin silmin.

”Luulin ettet olisi tulossa,” hän kuiskasi.

”Voin käyttäytyä kuin idiootti vain vähän aikaa,” Itachi vastasi kuivasti. ”Ja sitä paitsi, en olisi voinut jättää näkemättä teostasi mistään hinnasta. Erittäin vaikuttava teos, jos sallit minun sanoa. Mistä kummasta sait innoitteen moiseen teokseen?” Naruto punastui ja naurahti kevyesti.

”Annatko anteeksi?”

”Kyllä,” blondi virnisti. Ilman mitään varoitusta, Itachi keräsi hänet käsivarsilleen ja painoi rintaansa vasten. ”Mitä sinä oikein teet?” Naruto inahti.

”Vien sinut kotiin.”

”Itachi, satutin vain ranteeni! Voin kävellä ongelmitta!”

”Minun tehtäväni on pitää sinusta huolta.” Itachi ilmoitti keveästi.

Edelleen sanaton Sasuke kykeni vain katsomaan sanattomana parivaljakon poistuessa paikalta. Pyrkimyksissään selvittää oliko Naruto Kyuubi, hän oli tyystin unohtanut hänen veljensä tapailevan Narutoa. Nytpä hän tiesi. Poika ylisuuren hupun alla oli Kyuubi… Hänen veljensä Kyuubi, jolla oli aivan tarpeeksi syitä vihata häntä. Sille ei ollut mitään tekosyytä. Sasuke oli aiheuttanut sen kokonaan itselleen. Hän ei kyennyt edes laskemaan kuinka monta kamalaa tekoa hän oli tehnyt Narutolle. Hän oli käyttänyt kokonaiset kolme vuotta piinaten säälimättä jotakuta, eikä ollut uhrannut ajatustakaan sille, minkälainen vaikutus tällä toisen elämään edes olisi. Hän oli käyttäytynyt kuin sillä sekunnilla kun hän käänsi selkänsä tapahtuneelle, kaikki oli ohitse. Kertaakaan hän ei ollut jäänyt pohtimaan mitä pojalle tapahtui sen jälkeen, kun Sasuke oli jo lähtenyt ja unohtanut tapahtuneen. Vasta nyt, kun hän oli jo saanut selville minkälainen poika Kyuubi oli ja minkälaista elämää hän eli koulun ulkopuolella, Sasukelle selvisi ettei poika vain kadonnut kun Sasuke oli tehnyt tehtävänsä, vaan tämän oli selviydyttävä jatkosta. Oli oksettavaa tiedostaa juuri minkälainen ihminen hän itse oli. Juuri kuinka monta kertaa hän oli pyyhkinyt tuon hymyn hänen kasvoiltaan? Sasuke ei ollut kertaakaan elämässään pitänyt itseään millään tavalla pahana ihmisenä. Nyt hänen oli kohdattava seuraukset kasvoista kasvoihin sitä mihin hän oli käyttänyt leijonanosan elämästään. Entistä kamalampaa siitä teki se, että hän oli ottanut kohteekseen sen kaikkein ystävällisimmän, kilteimmän ja suloisimman mahdollisen henkilön, ja heittänyt kaiken oman paskansa tämän niskaan.

”Koska, jos ollaan rehellisiä,” Uchiha ajatteli itsekseen. ”koko sen ajan kun häiritsin häntä työpaikallaan, hän olisi voinut olla niin paljon vihamielisempi. Hän ei kyennyt olemaan rehellisesti pahantahtoinen minulle, vaikka hän vihasikin minua.”

Kyuubi vihasi häntä. Yllättäen hän alkoi miettiä juuri kuinka moni muu saattaisi vihata häntä. Hän oli ollut pahin Narutoa kohtaan – ja voi hyvä luoja, hän alkoi tuntea olonsa sairaaksi jälleen – mutta hän ei ollut ollut…. erityisen miellyttävä monelle muulle… erittäin monelle muulle…okei, ei juuri kenellekään. Kuinka moneen hän oli vaikuttanut enemmän kuin arveli? Pitikö kukaan hänestä tosissaan? Koska hän alkoi juuri ymmärtää, että välitti tästä.

Osa hänestä oli vihainen sille, että hänen veljensä oli vain liidellyt sisään ja ottanut blondin suoraan hänen nenänsä alta, mutta hän ei ollut niin typerä ettei ymmärtäisi, ettei hänellä olisi ollut mitään mahdollisuuksia missään tapauksessa. Hän oli paskonut asiansa pahemman kerran ja nyt Kyuubi olisi ikuisesti vain se tavoittamaton unelma.