Gaara oli hetken ihan hiljaa. Hän ei edes uskaltanut hengittää aluksi, kuultuaan Naruton sanat. "E-ei oudoista ihmisistä voi pitää." Hän sanoi lopulta. Blondi painoi päänsä punapään niskaan ja sai tämän punastumaan. Hän hengitti muutaman rauhallisesti ja sanoi: "Sä et ole outo, vaan vähä yksinäinen." Gaaran sydän jätti lyönnin välistä, kun kuuli nämä sanat. Kaikki ihmiset kaikissa edellisissä kouluissa olivat katselleet häntä vihaisesti. "Toi tyyppi on ihan outo." Porukoista kuului kuiskintaa, kun yksinäinen punäpää oli kävellyt ohi. "Mä ja Kiba ollaan sun kavereita. Et oo siis yksin enää." Naruto sanoi, tarttui häntä olkapäistä ja käänsi tämän itseään kohti. Blondi hymyili ja halasi Gaaraa, joka oli itkun partaalla. 

Naruto ja Gaara jäivät huoneeseen juttelemaan ja nauramaan. Punapää oli onnellinen löytäessään semmoisen ihmisen, kuin Naruto. Kello alkoi lähestyä kahdeksaa ja ilta alkoi hämärtyä. "Mun pitäs varmaa lähteä kotiin." Naruto sanoi hymyillen katsoen rannekelloansa. "Aiotko tossa sateessa kävellä?" Gaara sanoi ja käänsi katseensa ikkunaan päin. Naruto ei ollut huomannut ollenkaan, että sade oli alkanut uudestaan jonkin aikaa sitten. Hän katsoi Gaaraa ja hymyili tälle hiukan nolona, koska ei ollut huomannut sadetta. "Haluaisitko jäädä yöksi?" Punapää kysyi ja punastui hieman. "Joo!" Naruto sanoi innokkaasti ja hymyili. "Katsottaisiko joku leffa?" 

Pojat kävelivät alakertaan. Gaara hitaasti ja rauhallisesti, kun taas Naruto hyppi alas portaita. He kävelivät olohuoneeseen, jossa oli iso kulmasohva ja lasinen pöytä. Huoneen vieressä oli keittiö, johon Gaara käveli etsimään jotain syöstävää. "Telkan vieressä olevalla hyllyllä on elokuvat. Voit valita minkä haluat." Hän sanoi ja jatkoi etsimistä sipsien tai karkkien toivossa. Blondi käveli hyllyn luo ja katseli ihmeissään elokuva valikoimaa. Satoja elokuvia oli aakkosjärjestyksessä. 'Miten näistä voi valita?' Hän ajatteli yrittäen etsiä jotain. Lopulta hän löysi elokuvan, joka näytti kantta katsoessa mielenkiintoisalta. Takana luki sen olevan toiminta elokuva. Gaara oli löytänyt kaapista karkkipussin ja kokis pullon. Hän vei ne pöydälle ja laittoi Naruton valitseman elokuvan pöyrimään. Hän oli itse nähnyt kyseisen elokuvan jo muutaman kerran, mutta se ei haitannut. He istuivat vierekkäin sohvalle ja elokuva alkoi. 

Oli kulunut jo yli tunti ja Gaara säpsähti siihen, kun Naruto kaatui tämän syliin. "N-Naruto?" Hän sanoi varovasti ja kurkotti katsomaan Blondin kasvoja. Gaara hymyili huomattuaan, että Naruto oli nukahtanut. Hän siirsi kättään ja silitti tämän kauniin vaaleita hiuksia varovasti. Melkein tajuamattaan hän liu'utti kätensä tämän kaulalle ja tunsi pehmeän ihon. Gaara nielaisi varovasti ja kumartui pojan kaulalle painaen huulensa blondin ihoa vasten. Hän liikutti varovasti huuliaan Naruton kaulalla, ettei vain herättäisi tätä. "Hmhh..." Blondi mutisi jotain ja Gaara äkkiä vetäytyi pois. Hänen kasvoillensa iski paniikin ilme, kun hän huomasi tehneensä punaisen jäljen Naruton kaulaan. 'EIKÄ!' Hän ajatteli. Naruto suuttuisi hänelle varmasti, kun huomaisi jäljen. Pian kuitenkin Gaara nukahti ja jätti huolensa huomiselle. 

Aamulla Temari ja Kankuro heräsivät. He kävelivät samaan aikaan alakertaan ja kummatkin hymyilivät toisilleen huomattuaan Naruton ja Gaaran nukkuvan sohvalla. Tyttö jätti heille lapun, jossa luki, että he lähtisivät kaupungille asioimaan. He hiljaa virnuillen lähtivät talosta.

Myöhemmin Gaara alkoi heräillä kuultuaan autojen ääniä. Hän katsoi ikkunasta ulos. Aurinko paistoi eilisen sateen jäljiltä ja kadulta kuuluvista äänistä päätellen oli jo melkein keskipäivä. Aurinko paistoi hänen jaden vihreisiin silmiinsä tehden ne näyttämään timanteilta. Gaara huomasi pöydällä olevan lapun ja luki sen. Hän saisi siis olla rauhassa iltapäivään saakka. "Huooooh!" Naruto haukotteli heräillen punapään sylissä. Hetken päästä hän tajusi, missä oli nukkunut ja hyppäsi ylös. "Sori et mä nukahdin sun syliin..." Blondi mutisi hiljaa ja punastui hieman. Gaara ei voinut kuin hymyillä, Naruton söpölle ilmeelle, kunnes huomasi punaisen jäljen hänen kaulallaan. Hän käänsi katseensa pois Narutosta, joka lähti etsimään vessaa. 

"Gaara!" Naruton ääni kuului hetken päästä. Gaara tajusi, mitä tapahtui ja odotti blondin vihaista katsetta. Hän juoksi ulos vessasta, katsoi sohvalla istuvaa nuorukaista oudolla ilmeellä ja osoitti sormella kaulaansa. "Teitkö sä tän?" Hän kysyi. Gaara punastui, eikä uskaltanut katsoa Narutoa silmiin vaan piti katseensa sylissään. "E-en minä t-tahallani..." Hän sai kuitenkin änkytettyä. Sen sijaan, että poika olisi juossut raivoten ulos, hän käveli ja istuutui Gaaran syliin. Punapään silmät avautuivat ja hän ei pystynyt sanomaan sanaakaan hämmästyksestään, kun Naruto alkoi nuolla leikkisästi hänen kaulaansa. "M-m-mitä sinä t-teet?" Hän kysyi säikähtäneellä äänellä. Blondi nosti päänsä hetkeksi ylös ja sanoi iloisesti virnistäen: "Kostan tietysti." 

Kankuro oli ostamassa kasviksia paikallisesta ruokatorilta. Väkeä oli kerääntynyt juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Aurinko paistoi kirkkaasti ja lämpötila alkoi nousta yli 20. asteen. Taivaalla ei ollut pilven hattaraakaan. Vain pieni lempeä tuuli virkisti kasvoja. Valkattuaan parhaat vihannekset hän lähti etsimään Temaria, mutta katse kiinnittyi Kibaan, joka käveli väen keskellä. "Kibaa!" Kankuro huusi iloisesti nuorukaiselle. Kiba nosti katseensa ja laittoi kätensä auringon eteen, jotta näkisi huutajan kasvot. Hän hymyili iloisesti huomattuaan Kankuron vilkuttavan tälle kojun vierellä ja nopeasti luikki ihmisten välistä hänen luokseen. "Moi Kankuro." Nuorempi brunette sanoi ja hymyili vanhemmalle, joka vastasi hymyyn virnistyksellä. 

Kiba katseli hetken Kankuroa ja varsinkin hänen vaatteitaan. "Miten sä voit olla pitkissä mustissa vaatteissa?" Hän kysyi ihmetellen. Hänellä itsellään oli shortsit ja harmaa t-paita. "Siellä missä me ennen asuttiin oli aika kylmä. Oon vaa tottunu käyttää pitkiä vaatteita." Kankuro vastasi ja hymyili. Kiba katsoi hetken ymmällään, mutta hymyili pian ja sanoi katsoen taivaalle: "Huomenna on luultavasti samanlainen sää. Mentäskö uimaan?" Hän oli eilen luvannut akamarulle, että menisi pitkälle lenkille, joten tänään se ei siis sopisi. "Itse asiassa tiiän yhen lammen, jolla ei käy muita tyyppejä." Kankuro vastasi ja nappasi Kiban kädestä kiinni. "Saatas olla rauhassa." Hän kuiskasi nuoremman korvaan. Kiba punastui, mutta hymyili ja sanoi: "Nähään sit huomenna." Kankuro nyökkäsi ja he jatkoivat omia matkojaan.