Edellinen


Sasuke oli puolen tunnin taivuttelun jälkeen saanut Kiban lähtemään takaisin kotiinsa – tosin hyvin vastahakoisesti. Korppi oli luvannut, että katsoisi Naruton perään eikä jättäisi tätä liian kauaksi aikaa yksin, koirapoika kun pelkäsi, että blondi voisi tehdä itselleen jotakin moisessa mielentilassa.

Naruto ei ollut syönyt juurikaan mitään koko päivänä, mikä teki Sasuken vielä entisestään huolestuneemmaksi. Hän oli koittanut saada poikaa syömään jotakin, mutta Uchihan puheet menivät jatkuvasti vain kuuroille korville. Näytti aivan siltä kuin Naruto ei edes olisi elänyt samassa maailmassa, vaan jossakin hyvin kaukana, jonne ei voinut mitenkään saada yhteyttä.

Sasukea oli ärsyttänyt lopulta niin laajalti, että hän oli tyrkännyt lusikallisen tekemäänsä keittoa blondin suuhun. Yllättäen poika oli niellyt sen, kuin refleksinä. Tämän jälkeen Sasuke oli päättänyt syöttää koko kulhollisen pojalle – ihan vain varmuuden vuoksi, ettei blondi kuolisi nälkään.

Pukeutumisesta oli tullut yhtä vaikeaa kuin syömisestäkin. Illalla Sasuke auttoi Naruton pyjamaan ja sänkyyn. Blondi ei ollut reagoinut mitenkään koko toimenpiteeseen, joten korppi päätteli hänen olevan yhä pahassa shokissa. Sasuke tunsi pahasti syyllisyyttä siitä, että Naruto oli joutunut moiseen mielentilaan. Asiaa ei auttanut myöskään yhä tyhjää täynnä oleva katse, jonka hän kohtasi joka kerta, kun auttoi blondia tekemään jotakin.

Yö tuli liian nopeasti ja valtasi pimeydellään kaiken. Sasuke ei saanut kunnolla nukutuksi vaan pyöri taukoamatta sängyssään koittaen löytää hyvää asentoa, mutta epäonnistuen siinä taitavasti. Kellon sekuntiviisarin tikitys kiusasi hänen korviaan, jotka keskittyivät ääneen tarkasti kaiken hiljaisuuden keskellä.

Saatuaan vihdoin unen päästä kiinni havahtui korppi hiljaisiin askeliin, jotka kuuluivat portaikosta. Hän kirosi mielessään ja nousi jalkeille lähtien äänen perään.

Huoneisto oli edelleen pimeänä eikä valoja oltu napsautettu valokatkaisimesta päälle, joten Sasuke päätteli että olisi parasta antaa myös asian olla, ei hän tarvinnut valoja omassa talossaan suunnistamiseen muutenkaan. Hän kuunteli askelia, jotka narisivat portaikossa ja lähti kävelemään niitä kohti, kunnes huomasi ettei edes tuntenut askelia tutuiksi – joku muu siis oli talossa!

Uchiha kiirehti takaisin huoneeseensa ja veti yöpöytänsä alalaatikosta kouluvihkojen alle piilottamansa terävän shurikenin, jonka oli muutama kuukausi aiemmin itse tehtaillut metallista. Hän kuulosteli askelia, jotka edelleen nousivat varmasti, mutta hitaasti portaita, ja sulki laatikon ilman minkäänlaista ääntä lopulta pujahtaen ovensa välistä takaisin pimeään käytävään.

Sasuke hiipi itse portaiden yläpään viereiselle nurkkaseinälle ja odotti. Narina jatkui askelien myötä ja pian korppipoika näki tumman hahmon, itseään hieman lyhyemmän ja laihemman. Koska hänen silmänsä olivat jo tottuneet pimeään, ei mennyt aikaakaan, kun hän jo tunsi tunkeilijan. Veri alkoi kiehua hänen sisuksissaan ja käsi puristi tiukasti metallinkappaletta niin, että sattui.

Vaaleat kasvot erottuivat selvästi mustassa huoneistossa. Hahmo lähti kävelemään määrätietoisesti käytävää pitkin, aivan kuin olisi ollut talossa aiemminkin, huomaamatta piiloutunutta poikaa. Tunkeilija ei saanut pitkää etumatkaa, kun Sasuke jo hyökkäsi tämän kimppuun kaataen hahmon lattialle ja vieden terävän shurikenin tunkeilijan kaulalle kuulessaan huudahduksen.


-----------------------------------------------------------------------


Naruto oli ollut jo pitkään unessa, tyhjässä, mustassa pimiössä. Blondi hätkähti hereille kuulessaan ovensa takaa kovan tömähdyksen ja vieraan huudahduksen, jota ei ollut aiemmin kuullut. Saatuaan levätä runsaan ajan oli poika nyt hieman vireämpi, mutta silti masentunut ja ahdistunut.

Käytävästä kuului kamppailun ääniä ja lopulta korvia raapaiseva huudahdus. Naruto katsoi pelästyneenä omaa oveaan ja kierähti pois sängystään. Hän veti raskaita hengähdyksiä keuhkoihinsa peläten alkavansa hyperventiloimaan, kunnes sai hengityksensä tasaantumaan pelkällä tahdonvoimalla. Blondi käveli ovea kohti varuillaan ja tarttui ovenkahvaan, tuntien samalla hetkellä jonkun toisen kääntävän sitä toiselta puolelta. Naruto katsoi kauhuissaan kahvaa ja väänsi kaikilla voimillaan sitä kokonaan toiseen suuntaan kuullessaan samalla toiselta puolelta ähkäisyn.

Naruto pidätti hengitystään katsoessaan pelästyneenä yhä oveaan ja tuntien jonkun yrittävän päästä oven toiselle puolelle. Lopulta kahva antoi periksi toiselta puolen – vääntävä voima oli lakannut. Kettupoika veti henkeä huomaten samalla, että oli pidättänyt sitä ja huokaisi hiljaa helpotuksesta, kunnes kuuli kirouksen oven toiselta puolen, tällä kertaa tunnistaen äänen Sasukeksi.

”...Voi helvetin helvetti.” korppi mutisi henkeään vetäen.

Sillä hetkellä Naruto päätti vihdoin avata oven, koska uskoi kaiken olevan jo ohitse. Hän kuitenkin jähmettyi ovelleen nähdessään mitä häntä odotti sen toisella puolen. Blondin katse harhaili lattiaan, jolla kimalteli yön pimeydessä verilammikko.

Sasuke oli huomannut blondin ja huokaisi helpotuksesta ettei tälle ollut sattunut mitään. Hän huomasi kuitenkin pelon pilkkeen pojan silmissä ja tämän jähmettyneisyyden. Korppi lähti hitaasti poikaa kohden koettaen rauhoittaa tätä asettaen kätensä blondin olalle, mutta Naruto perääntyi kauhistuneena katsoen Sasuken kasvoja ja kättä.

Uchiha käänsi kätensä itseensä päin ja katsoi sitä huomaten sen olevan veren peitossa. Poika huokaisi ja pyyhki kätensä pyjamahousuihinsa, jotka olivat jo muutenkin huonossa kunnossa liian pesemisen vuoksi. Kääntäen katseensa takaisin Narutoon, huomasi hän tämän katsovan itseään kuin mielipuolta. Ymmärtäen miltä kaikki näytti, päätti Sasuke tarkentaa tilannetta.

”Naruto...” hän sanoi hiljaisesti saaden pojan värähtämään omaa nimeään.

”En usko, että oot ihan ajan tasalla kaikesta, joten anna mun selittää.” poika jatkoi katsoen Narutoa silmiin.

”...”

”Tuo” Sasuke osoitti lattiaa.

”...on se, joka ahdisteli sua.” Uchiha selvensi inhon paistaen läpi hänen äänestään.

Naruton katse harhaili lattiaan ja hänen silmänsä suurenivat järkytyksestä ja inhosta.

”...Sä t- t-apoit sen.” blondi sopersi melkein kuulumattomalla äänellä.

Sasuke katsoi poikaa ilman pienintäkään katumuksen merkkiä.

”Mun oli pakko, se ei jättänyt mulle vaihtoehtoja.” korppi sanoi sitten hiljaisuuden jälleen laskeuduttua käytävään.

Naruto pysyi vaiti ja nyökkäsi sitten huomaamattomasti.


-----------------------------------------------------------------------


Kiba heräsi puhelimensa inhottavaan kitarariffiin, ainakin näin öiseen aikaan. Hän murahti vihaisesti ja katsoi soittajaa – Sasuke, mahtavaa. Sitten hän muisti Naruton tilan ja jähmettyi vähäksi aikaa, kunnes sai koottua itsensä ja vastatuksi puheluun.

”Niin?”

”Krhmm.. Sasuke täällä. Tarvittaisiin hieman apua.”

”Mihin niin?” Kiba kysyi ihmeissään, nyt täysin hereillä.

”Ehkä on parempi, että tulet itse paikan päälle katsomaan.” vastasi Sasuke lopettaen sitten puhelun.

Kiba katsoi puhelintaan hetken hämmentyneenä, kunnes syöksyi vaatekaapilleen ja alkoi kiskoa vaatteita ylleen yhä pimeässä huoneessaan. Hän tunki puhelimensa housujensa taskuun, nappasi avaimet mukaansa ja lähti kiirehtien pyörällään kohti Sasuken taloa.


-----------------------------------------------------------------------


Ovikello soi viidentoista minuutin päästä ja Sasuken avatessa oven työnsi hengästynyt Kiba itsensä sisälle. Naruto oli jäänyt portaiden alarappusille istumaan ja katsoi nyt ystäväänsä hieman helpottuneempana. Huomattuaan blondin juoksi Kiba heti kengät viskattuaan jaloistaan pojan luokse.

”Naruto! Ootko kunnossa?!” koirapoika kysyi katsoen toista peläten pahinta. Blondi nyökkäsi sanomatta sanaakaan.

”Naruto on kunnossa, ehkä vähän järkyttynyt, mutta meillä on ongelma yläkerrassa.” Sasuke sanoi ristien kätensä puuskaan.

”Mikä ongelma?”

”Siivousta vaativa ongelma.”

Kiba katsoi korppia aivan häkeltyneenä. Hänet oltiin herätetty keskellä yötä, jotta hän tulisi siivoamaan? Kuinka sekaisin Sasuke oikein oli?

Korppi huomasi pojan katseen ja pyöräytti silmiään viitoten sitten kädellään yläkertaan. Kiba seurasi häntä portaita pitkin, mutta Naruto jäi istumaan paikalleen. Koirapoika ei sanonut mitään, kunnes hätkähti nähdessään mikä häntä odotti käytävässä ja otti tukea seinästä. Äännähdystäkään hänestä ei kuulunut, koska puri tiukasti hampaitaan yhteen.

”Tiedän mitä aiot sanoa, mutta säästä se myöhemmäksi. Ei ole aikaa, enkä tahdo Naruton joutuvan kärsimään pidempään.” Sasuke sanoi huokaisten katsoessaan poikaa.

”Mm. Tiedän, että mä sanoin, että tapan sen, mutta en ois uskonut sun tekevän sitä.. ootko järjiltäs?” Kiba kysyi hiljaisella äänellä varoen sanojen kulkeutumista alakertaan asti.

”Ei oo mun vikani, että se tuli tänne yöllä! Ja mitä helvettiä oisin muuten voinut tehdä!?” Sasuke tiukkasi nyt vihaisesti.

Kiba huokaisi ja pudisteli päätään kääntäen katseensa sitten ruumiiseen. ”Mitään ideaa mitä tehdään tolle?” hän kysyi sitten inhoten.

”....”

”Mitä?”

”Aattelin, että sulla ois ehdotuksia.”

”Ootko idiootti?! En mä oo ketään koskaan tappanu, luulitko, että mulla on kokemusta tämmösestä?!”

”...”

”Voi helvetti, Sasuke!”

”Okei.. ehkä sitten vaan keksitään jotain ja äkkiä. Meillä on vielä kolmisen tuntia aikaa ennen kuin ulkona alkaa olla valosampaa ja ihmiset liikkua.” Sasuke sanoi sitten koittaen rauhoitella toista.

Kiba veti henkeä keuhkoihinsa tasaten samalla hengitystään. Mitään ei oltu menetetty, vielä. Eikä hän todellakaan tahtonut tämän takia vankilaan – ei edes Sasukea. Koirapoika alkoi miettiä mahdollisia vaihtoehtoja, kunnes keksi yhden. Uchiha katsoi toista vierellään tutkivasti ja koitti hillitä itse omaa pakokauhuaan sekä samalla tyhjentää muistinsa täysin siitä mitä oli tullut tehneeksi. Lopulta Kiba puhui saaden korpin ajatukset pois mielensä sokkeloista.

”Mm.. meidän täytyy kääriä tuo johonkin, jossa saadaan kuljetettua se tonne perämetsään, joka on tossa lähellä – mehän pidettiin siellä telttaakin pystyssä aiemmin.”

Sasuke nyökkäsi hakien jo jonkinsorttista kangasta käsiinsä ja lopulta alkaen kääriä jo kylmennyttä ruumista siihen.

”Hyvä. Muistatko, kun oltiin siellä metsässä ja Sakura veti pultit siitä, kun meinas tippua sinne rotkoon?” korppi nyökkäsi. ”No se on ainoo paikka, jota voin vaan aatella, josta tota paskiaista ei löydetä, ihan oikeasti. Jos me koitetaan hautaa se, ei todellakaan tuu mitään.. täällä on helkkaristi koirien omistajia.” Kiba jatkoi rauhallisella äänellään.

”Eli me raahataan tää sinne ja heitetään rotkoon?” Sasuke kysyi epävarmana.

”Jep.” Kiba sanoi tarttuen myttyä toisesta päästä kiinni ja alkaen kantaa sitä Uchihan kanssa rappusia alas.

Naruto oli siirtynyt olohuoneen puolelle rappusilta ja katsoi televisiota kääntämättä päätään poikien mennessä eteiseen ja sieltä ulos kiroillen kantamuksensa kanssa. Häntä puistatti vieläkin ajatus ahdistelijansa identiteetistä ja tahtoi päästä ajatuksistaan pois tuijottaen televisiota.


-----------------------------------------------------------------------


”Jumalauta, tyyppi on luuta ja nahkaa ja silti painaa saatanasti!” Kiba mylvi vihoissaan.

”Pää kiinni, Kiba. Meitä ei saada nähdä!” Sasuke tiuskaisi johdattaen toista perässään kuusien tiheikköön.

Ei kestänyt kauaakaan, kun he olivat jo päässeet jyrkänteelle. Pojat laskivat ruumiin maahan ja kuikuilivat kuiluun, joka näytti jatkuvan loputtomiin. Parempaa kätköpaikkaa ei ollutkaan.Lopulta Kiba tuhahti ja lähti nostamaan ruumista Sasuke kannoillaan, oli parasta päästä tästä nopeasti eroon. He kantoivat ruumiin reunalle ja lopulta heittivät sen alas kuulostellen samalla ääniä, mutta äännähdystäkään ei kuulunut ennen kuin kolmekymmentä sekuntia oli kulunut. Rotko todella oli syvä.

Kiba pyyhki hikeä otsaltaan ja huokaisi. Sasuke katsoi yhä kuiluun kuin transsissa, kunnes koirapoika toi kätensä tämän olkapäälle.

”Se on ohi sitten nyt.”

”....Mm.”


-----------------------------------------------------------------------


Koulu jatkui normaalisti ja 8E:n opiskelijat olivat iloisia nähdessään Naruton taas vihdoin parissaan. Blondi oli laihtunut hieman, mutta näytti saavan taas ruokahaluaan takaisin, kuten myös iloista persoonaansa.

Kiba ja Sasuke olivat tulleet parempiin väleihin eivätkä enää tapelleet yhtä paljon kuin ennen, mutta näyttivät aika ajoin hieman hermostuneilta. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt heihin minkäänlaista huomiota ja ajan myötä he myös rentoutuivat.

Naruto asui yhä Sasuken luona, koska hänen oma talonsa oltiin takavarikoitu täysin. Poika ei ollut kuitenkaan enää huolissaan, sillä tykkäsi yllättävän paljon asua Uchihan kanssa. Luokkalaiset olivat pitäneet tätä hieman epäilyttävänä ja laukoneet vitsejään sinne sun tänne saaden blondin vähän väliä punastelemaan. Sasuke ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan tätä, antaen blondille tarvittavaa hengähdystilaa.

Kaikki sujui täydellisesti, kunnes opiskelija huomattiin kadonneeksi. Asiasta ilmoitettiin keskusradion kautta, Tsunaden ääni kaikuen luokkatiloissa:

”Emme ole saaneet yhteyttä häneen moneen päivään – kohta viikkoon. Koska hän asuu yksin, ei myöskään vanhemmilla ole minkäänlaista tietoa hänen hyvinvoinnistaan. Jos joku siis sattuu tietämään missä Sai on, olisin helpottunut, jos saisin asiasta kuulla jotakin.”





-----------------------------------------------------------------------
OK, huomaa että tää ficci alkaa mennä hyvin erikoisiin ulottuvuuksiin. XD
Anyway, toivon, että tykkäsitte ja ette murhaa mua kun en oo tätä kauheesti kirjotellut..
Kiitän suuresti GotyZiä, joka sai mut ficcikeskustelun takia taas innostumaan keskeneräisten ficcien kirjottelusta. :3
Jatkoa tulee, kun oon taas ahkera.