(Itachi)

Seisoin jyrkänteen reunalla katselemassa taivaalle kerääntyneitä mustia pilviä. Jyrkänteen ohi pyyhkäisevä tuuli heilutteli hieman mustia hiuksiani silmieni eteen. Kun pyyhkäisin oikealla kädelläni silmieni edessä heiluvia hiuksia sivuun, vilkaisin jyrkänteeltä näkyvää metsää, joka vaikutti autiolta. Tuntui siltä, kuin kaikki metsän eläimet olisivat piiloutuneet jonnekin joltain, mikä oli tulossa. Taivaalla olevien tummien pilvien ansiosta ymmärsin hyvin, että kaikki eläimet olivat menneet suojaan ukkoselta, joka todennäköisesti alkaisi pian.

”Tämä yltyy vielä myrskyksi”, totesin irrottamatta katsettani taivaalla olevsta tummista pilvistä. Vähän ajan kuluttua pilvistä alkoi sataa maahan raskaita pisaroita.

”Mennään puiden alle pitämään sadetta. Vilustumme vielä”, Kisame sanoi ja tunsin hänen katseensa selässäni.

”Selvä. Myrsky kestää varmaan jonkin aikaa”, totesin kääntyessäni ympäri, ennen kuin suuntasin kulkuni kohti läheistä metsää Kisamen seuratessa perässäni. Käveltyäni vähän aikaa istuin erään suuren puun alle ja vilkaisin sadetta, joka oli nostanut puiden väliin sumua. Sumu sai metsän näyttämään etäisesti siltä, kuin puiden välissä olisi häilynyt aaveita.

”Sumua”, ajattelin hiljaisena ja sitten mieleeni palasi muistoja ajoilta, jolloin olin ollut lapsi, joka opiskeli ninja-akatemiassa.

(Takauma)

”Paras odottaa sumun hälvenemistä”, tummahiuksinen, vaaleaihoinen poika totesi istuessaan erään puun alla. Hänen silmänsä olivat yhtä tummat kuin hiukset ja hänen nenänsä molemmilla puolilla oli pienet ryppyviirut.

”Luulin olevani ainoa metsässä oleva henkilö”, hiljainen ääni sanoi, jonka seurauksena puun alla istuva poika käänsi katseensa taakseen nähdäkseen nuoren, vaaleaihoisen ja sinisilmäisen tytön, joka oli suunnilleen hänen ikäisensä. Sumun takia puun alla istuva nuori, tummatukkainen poika ei nähnyt kunnolla tytön kasvoja, mutta hän saattoi nähdä pienen hymyn tytön vaaleilla huulilla.

(Takauma päättyy)

”Miltä hän näyttikään? Kuinkakohan kauan siitäkin on, kun viimeksi näin hänet?” Itachi kysyi itseltään.

”Emme ole saaneet tehtäviä vähään aikaan. Taitaa johtua siitä, että joukot ovat vähentyneet. Alkaa jo pikkuhiljaa tympiä tämä toimettomuus. Kuunteletteko edes mitä puhun, Itachi-san?” Kisame kysyi tuijottaen ilmettäni, joka taisi olla poissaoleva.

”Kuuntelen kyllä, mutta jos Akatsuki alkaa toimia liian aktiivisesti, ninjakylät osaisivat varautua siirtoihimme. Erityisesti Konohalla on hyvä suhteet muihin kyliin. Jos Konohalaiset liittoutuvat muiden kanssa, tehtävämme vaikeutuu entisestään”, sanoin neutraalilla äänensävyllä.

”Taidatte olla oikeassa, mutta vaikutatte normaalia hiljaisemmalta. Ei pahalla. En ole myöskään koskaan nähnyt teitä noin poissaolevana kuin nyt. En tosin osaa lainkaan sanoa, mitä kaltaisenne kylmäverinen ninja ajattelee. Sanoissanne on kyllä perää. Ehkä pitäisi olla kärsivällinen siihen asti, kunnes jotain tapahtuu”, Kisame sanoi.

”Olen nukkunut tosi huonosti pari viime yötä. Jos olen mielestäsi poissaoleva, se todennäköisesti johtuu unettomuudesta”, vastasin hiljaisella äänellä.

”Vai niin? Ette kyllä näytä juuri lainkaan väsyneeltä. Kun kävimme aiemmin päivällä eräässä kapakassa syömässä, huomasin muutaman naisen vilkuilevan teitä. Deidaran vihjasi kerran, että ulkonäöllänne voisi saada hyvin yhteyden naisiin”, Kisame sanoi virnuillen tavanomaiseen tapaansa.

Krii!

”Kappas! Samehada värähtelee ja äänteleekin hieman. Lähellä taitaa olla vierasta chakraa”, Kisame sanoi vilkaisten miekkaansa, jonka värähtelyn ja ääntelyn kuuli selvästi miekkaa peittävien sideharsojen alta.

”Mistä se chakra tulee? Taisimme löytää tekemistä”, melkein kuiskasin.

”Samehadan mukaan se tulee lännestä päin”, Kisame sanoi, kun oli saanut selville, mistä vieras chakra oli tullut. Hänen miekkansa värähteli edelleen, ihan kuin olisi halunnut päästä ulos sideharsoista, joilla se oli sinetöity.

”Tarkistetaan alue”, sanoin hiljaa ja nousin jaloilleni, minkä jälkeen suuntasi kulkuni länteen Kisamen seuratessa perässäni. Puut olivat onneksi kasvaneet niin tiheään, ettemme kastuisi kovin pahasti matkan aikana. Mitä syvemmälle metsään kuljimme, sitä enemmään minusta alkoi tuntua siltä, että näkisin Kisamen kanssa lähiaikoina jotain mielenkiintoista. Liittyi se sitten siihen, josta Kisamen havaitsema chakra oli tullut tai ei.

"Jos Samehadan havaitsema chakra tulee jostain vihollisestamme, saisinko hoitaa hänet itse?" Kisame kysyi vähän ajan kuluttua.

"Minun on ensin tarkistettava asia. Jos katson taistelun välttämättömäksi, annan sinulle luvan taistella. Mutta jos tulen siihen tulokseen, ettei kannata taistella, niin et hyökkää", sanoin ja aktivoin varmuuden vuoksi Mangekyou Sharinganin. Sharinganini nosti ympärillämme olevaa ilmaa hieman painostavaksi. Olin käyttänyt tätä taktiikkaa ennenkin hillitäkseni partnerini taistelunhalun, ja se oli toiminut joka kerta, joten tuskin Kisame nytkään alkaisi rettelöimään.

"Taidatte olla oikeassa, mutta tiedätte varsin hyvin, että kun haluan taistella, pystyn vain vaivoin hillitsemään itseni", miekkaa kantava partnerini sanoi, mutta näin hänen ilmeestään, ettei hän aikonut taistella ilman, että antaisin hänelle luvan taistella.

"Kun olit napannut Yonbin jinchuurikin sanoin sinulle muistaakseni, että sinun kannattaisi käsitellä vanhuksia varoen", totesin ikään kuin täsmentääkseni sanojani siltä varalta, että Kisame haluaisi taistella, mitä hän todennäköisesti halusikin.

"Puhuitte niin vain, koska ette tunteneet sitä "vanhusta". Yonbia sisällään kantava laava-elementtiä käyttävä jinchuuriki ei ollut kuka tahansa äijän käppänä. Pyysin tosin kyllä lupaa hoidella hänet itse", Kisame sanoi.

"Olet ehkä oikeassa, mutta muistat varmaan, miten Deidaralle kävi, kun hän yritti napata Kyubin jinchuurikin vähän sen jälkeen, kun olimme sinetöineet Shukakun?" muistutin partneriani siitä, mihin kuntoon Deidara oli päätynyt, kun oli rehennellyt, ennen kuin oli aloittanut taistelun Narutoa vastaan.

"Heh, kuinka voisin unohtaa? Miesparka oli ihan nolona saatuaan kakaralta selkäänsä", Kisame naurahti matkamme aikana.

Zhak!

Jostain kuului salaman rysähdys, kun jatkoimme matkaa. Saattoi hyvinkin olla, että hetki sitten alkanut sade yltyisi vielä myrskyksi.